Is this my deaht?// varattu

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Is this my deaht?// varattu

ViestiKirjoittaja Nya » 10 Loka 2011, 09:10

Samuel

Kuolema, se tulee jokaiselle aikanaan. Lakkaat olemasta, pyyhkiydyt elävien kirjoista. Muistoisi pyyhkiytyvät ja kuolet tuntien kipua tai et ollenkaan. Kaikki tärkeä olet menettävä ja lopullisesti. Menetät kaiken, kuolet.

Samuel heräsi, kylmä hiki valui pitkin otsaa. Kamala uni... Tarkoittiko se minun loppua? Samuel ajatteli ja pyyhki hikistä otsaansa. Hän oli kyllä jo tiennyt ettei eläisi kauan, sillä olihan hän lapsesta asti tiennyt että sodassa kuollaan. Tosin mies ei ollut aavistanut että se tulisi näin aikaisin. Samuel käceli joen reunoja myöten, hän kumartui reunalle ja roiskaisi vettä naamalleen. Ääni joka sai miehen hermostumaan ei loppunut. Kuolema. Se hoki, sillä se yritti sanoa että Samuel kuolisi aivan pian, näkemättä seuraavaa aamua. Oliko tässä hänen koko surkea elämänsä? Oliko kaikki hänen tekemänsä aivan turhaa, ettei häntä enää tarvittu tässä maailmassa. Kaikki aivan turhaa, se kaikki aivan turh aan ponnisteltu... Niinkö sitten oli. Samuelin turhaan eletty elämä, jossa oli vain ripaus onnellisia hetkiä. Nyt tämä surkea elämä tulisi katoamaan tästä maailmasta. Mies hymyili, hän alkoi kävellä hiljalleen pitkin jokea. "Kiitos. Että sain tavata sinut..." Mies supisi ja käveli. Lähestyvä vaara ja vihollinen oli tt
ulossa. Loputon pimeys.

//Täs ois.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 10 Loka 2011, 17:28

Evelyn

Nuori naisen alku harppoi pitkin joen laitaa, mukanaan tuolla oli vain yksi miekka, ei sen kummempaa aseistusta, mutta kokeneelle, vain yksi miekka riitti. Evelyn oli harvinaisen onnellinen tänä ihanana aamuna, joka alkoi jo päivän puolelle kaartua. Aaverakki oli kuollut ja mereen tumpattu, eikä olisi enään mitään mahdollisuuksia tavata tuota riesaa, mikä taas tarkoitti sitä että Daisuken kuolema oli kostettu.
Evelyn taiteili miekallansa pyöritellen sitä käsissään. Joki liplatteli vieressä ja syksyiset lehdet putoilivat maahan. Ilma oli hyisen viileä, vaikka aurinko paistoikin ja ilma oli muutoin kuin morsian. Joten punapäällä oli pitkähihainen löysähkö raidallinen villapaita päällään. Pian Evelynin iloinen askellus kuitenkin loppui. Evelyn kertasi mielessään Cryptin historiaa ihmisten ja haltioiden osalta, ikuinen viha vallitsi näiden rotujen välillä ja poikkeuksia oli hyvin harvassa, jos ollenkaan. Joten ei mikään ihme että neito pysähtyi kuin seinään nähdessään haltian. Ote miekasta tiukkeni, jos toinen aikoisi hyökätä, ei neito pidättelisi iskujaan, mutta jos tuo haltia mies vain jatkaisi matkaansa, tekisi punapää samoin.

//Täällä ollaan//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Nya » 11 Loka 2011, 10:54

Samuel

Mies pysähtyi, hänen katseensa oli naulittu tuohon ihmiseen, jos se nyt oli edes ihminen. Samuel puristi miekkaansa ja tuijotti edelleen. Liikkumista ei näkynyt joten tuo oli varmaankin huomannut hänet. Samuel hymyili vienosti. Jos tämä nyt oli hänen viimenen päivä olisi myös viimeisen taistelun aika. Hän otti tarkoin harkittua juoksu askelta ja sivalsi nopeasti miekan terää naiseen. Samuel ei tullut säästelemään iskujaan, vaan hän taistelisi naista tasavertaisesti vastakkain. Vaikka Samuel olikin joten kuten herras mies, ei tämä käyttäyttminen pädennyt ihmisiin edes naisiin.

Mies otti pari nopea loikkaa ja sivali uudelleen. "Saastaiset ihmiset! Onpa otsaa tulla maillemme ja todeta tämä maaksenne!" Samuel huusi ivallisesti nauraen. "TE olette muukalaisia vieraassa maassa! Meille oikeasti tämä maa kuuluukin alunpeein!" Mies huusi ja loikkasi oksalle. Samuel oli jo huomannut että hänen kehonsa oli jäykkä ja vauhdin pitäminen yllä oli vaikeaa. Mies huhotti ja kiristeli hampaitaan. Hänen kehonsa oli muutenkin niin oudon tuntuinen, ettei sen kanssa voinut tehdä yhteis työtä. Oli hyvinkin hankalaa liikkua, kun keho jäykistyi yhtä mittaa.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 11 Loka 2011, 16:58

Evelyn

Suippokorva hyökkäsi kuin hyökkäsikin, se siitä mukavasta päivästä. Tuon epätoivoinen yritys sivaltaa neitoa kylkeen torjuttiin kuitenkin ketterästi, ja miekat vain kalahtivat toisiinsa. Mies oli pirun nopea liikkeissään, muttei kuitenkaan aavekoira Kalmaa nopeampi, joten Evelyn sai jälleen toisen yrityksen haavoittaa torjuttua. Nyt olisi neidon vuoro. Evelyn käänsi torjuntansa nopeasti hyökkäykseksi, koittaen osua haltiaa vatsaan miekallansa. Mies päästi ilmoille ivallisen naurun, ja haukkumiset siitä miten ihmiset olivat talloneet haltioiden varpaille ja vieneet noiden alueet ja elintilan. Mies vielä kirosi maan olevan ihmisille vieras ja vannoi sen kuuluvan haltioille. Evelyn ei pystynyt pitämään enään pokerinaamaansa, vaan tuo purskahti täyteen nauruun miehen loikatessa puun oksalle.

"Vain vahvat selviytyvät, ja polkevat heikompansa alleen, joten se että me olemme teidän tontillanne ei osoita muuta kuin suippokorvien heikkoutta." Evelyn vastasi koittaen hillitä nauruaan. Lopulta neito onnistui siitä ja pyyhkäisi silmäkulmaansa huvittuneena. "Joten jos nyt häivyt saat pitää henkiriepusi, muutoin en vastaa teoistani." Neito uhkasi haltialle joka näytti melko tuskastuneelta oksalla ollessaan.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Nya » 17 Loka 2011, 10:33

Samuel

Mies huokaisi, mutta tunsi taas kehonsa omakseen ja tärinä loppui. Samuel rupesi nauramaan, kun nainen tarjosi hänen henkensä säilyttämistä. "Ihan turhaa tuo sinun tarjoaminen. Minä kuolen ilman tätä taistelua... Elämä on niin hento ja hauras. Tiedän sen, koskatunnen kuolemani lähestyvän joka hetki." Samuel naurahti ja katosi oksalta, ilmestyi naisen viereen ja hymyili varuillaan. Nainen voisi hyökätä milloin vain. "Saanen kysyä mikä on tulevan tappajan neitokaisen nimi?" Samuel hymyili salaperäisesti. Hän katosi ja ilmestyi hieman kauemmaksi naisesta.

Hänen ihana vauhtinsa oli ihmisen silmille liian nopea. Siksi se näytti katoamiselta ja ilmestymiseltä. Samuelin mielentila oli melko alhaalla. Hän oli liian alakuloinen iloitakseen taistelusta. Mies sivalasi nopeasti kovalla voimalla päin naista. "Älä huoli. Minä täsaä olen se joka kuolee. Et sinä, olet liian kaunis siihen. SE on järkyttämätön totuus." Samuel hymyili ja huitaisi miekallaan. Toisessa kädessä oli tullut pieni viilto, josta valui melkoisesti verta. "On kunnia saada taistella teidän kanssanne." Mies hymyili.

//Anteekai että kesti. Nytkin vastaan kaverini kännykällä. Ehee... Voi minua..
Nya
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 17 Loka 2011, 22:01

Evelyn

Haltia selitti jotain siitä miten tiesi kuolemansa tulevan, sanoen että elämä on hauras. Piraatti naurahti toisen tyhjiltä tuntuville sanoille. "Elämä on hauras niille jotka eivät saa siitä kestävää." Evelyn naurahti vastaukseksi kun mies katosi näköpiiristä ilmestyen neidon viereen. Sillä punaisella sekuntilla Evelyn koitti iskeä toista miekalla vatsaan. Mies tohti vielä nimeäkin kysyä. "Älä sössötä vaan taistele !" Evelyn murahti vastaukseksi toisen ottaessa taas etäisyyttä. Suippokorvan jatkuva hymyily alkoi ärsyttää punapäätä pikkuhiljaa, miehen koittaessa taas iskeä tuo onnistui hipaisemaan miekanterällään väistävän neidon kylkeä selittäen samalla siitä miten hän kuolisi ja neito olisi siihen liian kaunis. Eikö tuolla miehellä ollut muuta kuin sammalta korvien välissä vai miksi tuo selitti tuollaisia asioita ? "Lopeta se lässyttäminen ja taistele !" Evelyn huusi nyt jo miltei murhan himoisena. Sitten tuo lähti taas hyökkäykseen koittaen iskeä miehen jo haavoittuneeseen käteen. "Voisimpa sanoa samaa !" Tyttö ärähti uudemman kerran miehen kehuessa kunniaa taistella toista vastaan. Harva mies lässytti tuollaisia asioita, varsinkin naista vastaan taistellessa, liekö raukka menettänyt viimeisetkin järjen rippeensä.


//Tjuu ei haittaap//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Nya » 18 Loka 2011, 09:11

Samuel

Mies hymyili edelleen väistäen ja torjuen jokikisen hyökkäyksen, jonka nainen teki. "Kuten haluatte... Taistellaan sitten ainoastaa. Olen aivan järjissäni, älkää luulkokkaan että annan teille enää hyökätä..." Samuel katosi sen sanottuaan ja lähti tekemään hyvin vaikeasti suojauduttavaa hyökkäys sarjaa. Isku toisensa perään yrittäen tavoittaa naisen kylkeä. Samuel iski, kovaa ja vahdilla. Vauhti oli haltialle kaikki kaikessa.

Mies vauhtoi nopeasti tekniikkaa, jotta sitä ei pystyisi määrittelemään milloin ja mistä seuraava isku tulisi. Sanaa sanomatta hän katosi ja ilmestyi ihan viereen taas tehden sarjan iskuja. Samuel sivalsi hyvin, hyvin lähesltä naisen kaulaa. Se ei siltikään katkaissut sitä. Ehkä siihen tulisi pieni tai iso haava. Ihan sama miehen mielestä. Hän iski uudelleen ja tällä kertaa hän meni matalaksi ja vetäisi naiselta selälleen. Miekka meni tämän kaulalle. "En minä oikestaan taida tappaa sinua... Tosin se olisi ollut todella mukavaa..." Samuel hymyili iloisena ja vetäisi miekan pois kaulan läheltä. Äkkiä mies lysähti maahan. Ai... Nytkö se alkaa... Kuolenko minä nyt..? silmät olivat kiinni. Ei! Ei vielä! Minä haluan... Ihan... Tahdon nähdä...! Mies nousi nopeasti ylös ja huohotti hyvin raskasti. Keho ei tahtonut liikkua enää, mutta miehen tahto oli vahvempi. Hän lähti hieman kauemmaksi toisesta ja otti tukea puusta. Runkoa vasten Samuel valui hiljalleen istuma asentoon. Hän hymyili, mutta tuossa hymyssä oli jotakin hyvin surullista. "En minä sittenkään... Pystynyt... Näkemään häntä ja pyytämään... Anteeksi.." Samuel mutisi hiljaa. Hän tuijotti naista hymyillen koko ajan.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 18 Loka 2011, 15:09

Evelyn

Mies oli nopea ja torjui kaikk neidon iskut, lopulta suo suippokorva alkoi jopa taistella. Mies omasi päätähuimaavan nopeuden, muttei siltikään pärjännyt nopeudessaan aavekoiralle jonka kanssa Evelyn oli jo useampaan otteeseen taistellut. Muutama isku pääsi kuitenkin perille, neito sai viillon vatsaansa sekä vasempaan käteensä. Nopeasti punapää koitti kuitenkin arvioida iskujen mahdolliset tulosuunnat ja torjui niitä sitä mukaan kun arviot osuivat kohdalleen. Lopuksi Evelyn yritti upottaa miekkansa jälleen toisen vatsaan, kuitenkaan onnistumatta siinä.
Yksi miehen iskuista tuli jo kovin lähelle kaulaa, mutta onneksi se teki vain pienenpienen viillon, pintanaarmun Evelynin kaulaan. Silmäkulmasta näkyi kun mies koitti taklata punapään, ja tuo hyppäsikin nopeasti ilmaan jolloin toisen jalat eivät neitoon edes koskeneet.

Äkkiä Evelyn harppasi taaemmas ottaen rutkasti etäisyyttä suippokorvaan, joka näytti nyt vain makaavan maassa. Kulmat kurtistuivat ihmetyksestä, mitä tuo mies oikein pelleili ? Pian toinen oli kuitenkin takaisin tolpillaan perääntyen puun luokse, lyyhistyen sitten sen eteen. Hetken punapää mietti mitä tekisi, toinen olisi helpolla surmattavissa, mutta jos tuo virkenisi voisi tyttö olla pulassa. "Minua ei henkiriepusi kiinnosta." Evelyn sanoi miettien jo mielessään Fredin saarnaa neidon haavoista, vaikka ne pieniä olivatkin. Lopulta punapää näki kuitenkin parhaakseen liueta paikalta ja niin tuo lähti reippaasti harppoen pois haltian luolta, varautuneena kuitenkin. Toinen voisi vain bluffata.

//Kipaseppas nyt vielä kerran lukemaan The night fantasyn säännöistä hittejä koskeva osio. Saat hitata vain ja ainoastaan jos me niin sovitaan, ja kun ei olla sovittu niin ei myöskään hittailla. Kun olet ne säännöt kerrannut voidaan katsoa viitsinkö enään jatkaa tätä peliä, jos ne säännöt taas ei mene jakeluun niin se oli sitten minun osalta tässä. Kiitos.//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Nya » 19 Loka 2011, 11:07

//Ok. Ok... Tiedän et tein hitauksen sorge. Mut no jos et taho jatkaa nii täs sit ois viel viimene... Kiitos ny vaa.

Samuel

Mies oli ehtinyt ajatella kaikkea ja nousi hitaasti ylös. Hän otti miekkansa heitti sen sujuvassa kaaressa naista kohti. Jousen hän otti esiin ja alkoi ampua sarja tulta. Kunnes nuolet loppuivat. Samuel horjui pahasti ja lopulta kaatui. Mies näki valkoista usvaa käden joka ojentui ystävällisesti häntä kohti. Nuorekkaat miehen kasvo tulivat esiin. Hän hymyili Samuelille. Mies tarttui toisen käteen myös hymyillen ja sinne hän katosikin. Samuelin keho haihtui ja katosi kaikessa hiljaisuudessa. Halti oli poissa ikiajoiksi. Kuolema oli korjannut satonsa... Se tulisi vielä korjaamaan satoaan monesti.

//Kiitos...
Nya
 


Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron