Kirjoittaja Crimson » 16 Marras 2011, 18:59
Iriador
Oli enemmän kuin väärin että Morna sai tällaisella hetkellä tietää punatukan heikkouksista ja peloista sen pahimman. Hieman hätääntynyt katse kohtasi pian Mornan, joka ovelasti livuttautui korkeahaltian toiselle puolelle.
Minäkö pelkäisin vettä? Phyh, Iriadorin yritti kääntää tilannetta vielä edukseen valehtelemalla, mutta siitä ei ehtinyt olla mitään apua kun Morna jo tarrasi punatukasta lujasti kiinni ja kiskoi mukanaan jokeen. Iriador valahti aivan kalpeaksi, kun hyinen vesi pääsi jälleen kastelemaan miehen kauttaaltaan ja paniikin kaltainen tunne lisääntyi lisääntymistään kun pää kävi joen pinnan alla useampaan otteeseen. Oloa ei helpottanut tippaakaan sekään, että korkeahaltia tunsi kuinka virta alkoi voimistua ja vetää haltiaa mukanaan kohti kivikkoista koskea. Helvetti. Iriador kykeni vain ajattelemaan samalla kun tajusi ettei Mornakaan tästä enää kiinni pidellyt.
Punatukka yritti saada jalkojaan tukevasti joen pohjaan ja kävellä lähemmäs hieman korkeampaa reunamaa, mutta virta alkoi olla jo niin voimakas että vastaan oli turha yrittää taistella. Sydän pamppasi niin lujaa, että hyvä ettei takonut itseään ulos korkeahaltian rinnasta. Haltia yritti taistella yhä vain lujempaa virtaavaa jokea vastaan, mutta mies tajusi hyvin nopeasti että tuhlasi vain voimiaan tällä. Vaikutti ainoalta vaihtoehdolta antautua kosken vietäväksi ja kenties menettää henkensäkin siinä ohessa. Ajatus ei ilahduttanut punatukkaa, joka vilkaisikin olkansa ylitse taakseen ja tarkasteli pelokkaana vain hieman kauempana selvästi voimistuvaa virtaa joka veisi kaiken tielleen osuvan mukaansa. Vesikin alkoi ylettää jo reilusta miehen rintaa ylemmäs ja pohja jalkojen alla muuttui yhä vain mutaisemmaksi.
Viime hetkellä Iriador päätti pistää kaikkensa peliin jotta pääsisi kylmästä lätäköstä jälleen ylös. Mies loikkasi vasten tahtoaan kohti joen reunamaa ja pyrki iskemään ainoan jäljellä olevan miekkansa terän siihen kiinni. Jos tämä ei onnistuisi, olisi punatukka virran viemää ja täten mennyttä. Onnetar ei selvästi ollut vielä hyljännyt tätä miestä, sillä terä onnistui kuin onnistuikin porautumaan pehmeään reunamaan kiinni ja Iriador jäi sen varaan roikkumaan. Haltia hakeutui hyvin lähelle reunamaa ja yritti näin välttää virtauksen viemästä itseään mennessään, samalla kun yski vettä ulos suustaan jota oli äskeisellä tempauksellaan saanut itseensä vedettyä. Silmiäkin särki kun vesi oli niihinkin tunkeutunut, mutta se ei ollut pahin haltian huolista. Missähän Mornakin mahtoi olla, kun miestä ei missän näkynyt. Oliko virta vienyt toisenkin mukanaan, se jäisi oletettavasti arvoitukseksi punatukalle tuon loppu elämäksi, joka saattaisi hyvinkin loppua tänä päivänä. Käsi nousi varovaisesti reunamalle ja tarttui siihen lujasti kiinni. Pieni helpotuksen tunne valtasi haltian mutta vain hetkeksi kun tuo tunsi maankamaran jälleen kätensä alla. Helpotusta ei tuntunut silti hetkeäkään pidempään, kun Iriador tajusi olevansa liian voimaton pystyäkseen kiskomaan itsensä takaisin rannalle. Ja jos Morna olisi huomannut punatukan käden nousevan jälleen penkereelle siitä ei seuraisi kuitenkaan mitään hyvää, joten Iriador päätti unohtaa edes miettineensä äskeistä. Punatukka haki jaloillaan yhä tukevampaa sijaa kovemmasta joen pohjasta ja yritti huonolla menestyksellä tasata hengityksensä ja rauhoitella itseään.