Varnefindon
Mornan pyörtyessä Varnefindon, kaksinaaman oikeapuolisko, avasi silmänsä. Haltian koko näkökenttä heilui ja sumeni vähän väliä. Korviin kantautui joen kohinaa ja Varnefindon nousi hitaasti istumaan. Hetkellisesti se oli kuin normaali aamu, taas jossain hevonkuusessa, mutta kohta kipu tulikin jo aaltona tuon kimppuun. Varnefindon käänsi katseensa jalkoihinsa.
"Mitä ihm..?" haltia katsoi järkyttyneenä kättään ja jalkojaan. Morna olikin tainnut riehua oikein kunnolla. Mitä zinä hullu nyt taaz olet riehunut? Varnefindon kysyi mielessään. Vastaus ilmestyi joesta turhankin nopeasti. Tuttu punäpäähän se siellä uiskenteli, tosin ei kovinkaan onnellisen näköisenä. Varnefindonin kulmat kurtistuivat kysyvään asentoon.
"Iriador? Mitä zinä ziellä polskit tähän aikaan wuodesta?" haltia huusi. Se olisi voinut olla koomista jonkun muun mielestä, mutta kyseessä oli vakavampaa kuin Varnefindon ymmärsikään.
"Oletko tapellut taaz Mornan kanssa? Entä olenko minäkin ollut ziellä vedessä? " haltia lateli kysymyksiä. Varnefindon lähti ryömimään kohti Iriadoria, kun jalat eivät ottaneet totellakseen. Hänellä oli kylmä, hän olki täynnä viiltoja, ja hänen ystävänsä oli uimassa
"Tule nyt hywä haltia ylöz zieltä joesta!" Varne parahti ja katsoi Iriadoria vähän vihaisena. Haltialla ei ollut aavistustakaan mitä oli tapahtunut noin kymmenen minuuttia sitten.