Kalamiehen painajainen || Lotdow

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Kalamiehen painajainen || Lotdow

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Marras 2011, 11:37

Iriador

Illan hämärä oli koleutensa kanssa laskeutunut myös joenrannalle, jossa yksinäinen kalamies yritti saada saalistaan, aikaisemmin itse tekemällään ongella, ylös tuosta pauhaavasta lätäköstä. Muutamia ahvenia olikin koukkuun jo tarttunut ja onnistuneesti kiskottu lötköttelemään hieman ylemmäs rantaviivasta. Ruuasta siis ei ainakaan ollut pula ja nuotiokin selän takana lämmitti mukavasti matkamiestä, ettei aivan tarvinnut viluissaan värjötellä tuulisen joen laitamilla. Punatukka oli karannut jälleen arjen huoliaan metsään, samoilemaan tapansa mukaisesti. Hän viihtyi enemmän kuin paremmin vehreässä luonnonhelmassa, kuin kylien tai peräti jopa kaupunkien sykkeessä, keskellä ihmismerta. Tämä oli sikäli erikoista korkeahaltialle, koska nuo tavallisesti viihtyivät paremmin kansan läheisyydessä, kuin yksin metsissä harhailemassa.

Iriador nojasi kädellään polveensa ja päällään taas käteensä syvä huokaus pääsi miehen suusta kun kala ei tuntunut syövän aivan niin odotetusti kuin tuo oli itselleen uskotellut. Kyllähän ahvenetkin miehelle kelpasivat, mutta jos koukkuun olisi jokin isompi otus tarttunut, olisi riemu ollut mitä suurin mahdollinen. Pian siima kiristyi ja sai Iriadorin vavahtamaan. Onki meinasi jälleen mennä menojaan kun ote heltyi sekunnin murto-osaksi, mutta punatukka palautti otteensa hieman kaarevasta kepistä kaksin käsin takaisin. Nopea riuhtaisu ja hieman kookkaampi ahven paljastui sätkivän koukun päässä. Hymy levisi miehen kasvoille, kun tuo asteli saaliinsa kanssa hieman kauemmas rannasta näin tuo kalan pentele ei pääsisi enää vahingossakaan itsensä koukusta vahingossa sätkittyäänkin irti pakenemaan takaisin ahdin aittaan. Näppärästi punatukka irrotti kalan koukusta, iski otuksen tajuttomaksi ja asetti sen sitten muiden toveriensa joukkoon nuotion vierelle. Iriador palasi nyt takaisin joenpenkereelle istuskelemaan ja palautti koukun takaisin virtaavaan jokeen. Vielä yksi kala, ja sitten hän voisi alkaa valmistamaan ruhtinaallista myöhäistä iltapalaansa.


//Lotscream tänne kera Morna! >8D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Lotdow » 03 Marras 2011, 17:10

//Here we come!

Morna

Päivät tuntuivat sulautuvan kiinni toisiinsa. Päivällä patikointia ja yöllä marisemista. Elämä tuntui suorastaan tarkoituksettomalta, sen jälkeen kun Varnefindon oli päättänyt ottaa etäisyyttä haltioiden maista. Nykyisin häntä oli vaikea saattaa pulaan, ilman että omakin henki joutui altiiksi vaaralle. Mornalla ei ollut siis yhtäkään syytä olla tyytväinen, saatika sitten onnellinen. Tuskin hän koskaan oli ollutkaan, paitsi niinä harvoina öinä, jolloin edes yksi asia tuntui onnistuvan. Haltia saapui joen rantaan ja katsoi vettä. Haltian valtasi sellainen tunne että hänen teki mieli hukuttautua jokeen. Morna luimisti korvaansa ja katsoi vettä hiljaa omissa mietteissään. Sitten kaksinaama nosti katseensa toiselle puolelle jokea. Edessäpäin näkyi vain pimeää metsää, mutta kauempaa vasemmalta kajasti heikkoa valoa. Morna käänsi päänsä kohti valoa ja huomasi rannalla jonkun. Siitä punaisesta hiuspehkosta ei voinut erehtyä. Korva vääntyi luimuun, silmä kaventui viiruksi ja suu vääntyi irvistykseen, heti kun Morna erotti korkeahaltian koko hahmon. Mitä toinen mahtoi siellä joen törmällä tehdä? Kohta Morna erottikin ongen toisen käsissä. Ole valmis Iriador, sillä kohta tärppää oikein olan takaa. Morna murisi mielessään ja astui virtaan.

Haltia käveli vähän matkaa nopeasti syvenevää jokea ja pääsikin kohta jo uinti vaiheisiin. Jos Varne olisi nyt ollut hereillä he olisivat molemmat hukkuneet, vaan Mornapa osasi uida hyvin. Mitä lähemmäs Iriadoria Morna pääsi sitä syvemmälle hän pyrki päänsä työntämään. Kohta hän joutuikin jo sukeltamaan veden pinnan alle. Eipä tuo mikään mestari hengen pidättelyssä ollut mutta kylliksi aikaa oli ehtiä siihen kohtaan missä Morna oli nähnyt Iriadorin olevan.

Ei paljoa tarvinnut jaloilla potkia kun virta auttoi etenemään vedessä. Kohta Morna laski jalkansa pohjaan ja nosti päänsä pintaan. Nappisuoritus, Iriador oli rannalla vain parin metrin päässä hänestä. Morna ravisti vähän päätään ja totesi omalla pirullisen kierolla äänensävyllään:
"Tervehdys Iriador." Haltia ui virrassa hitaasti eteenpäin ja sai kohta koko yläruumiinsa ylös vedestä. Koko ruumis tippui vettä ja hän oli muutenkin läpimärkä. Tosin se ei paljoa haitannut, nyt oli vihdoinkin aika kostaa edellisen kerran tappio.
"Toivottavasti et ole kerennyt jo unohtaa minua", Morna totesi ja jäi jokeen seisomaan. Hauskanpito oli tainnut juuri päästä alkuun.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Marras 2011, 10:21

Iriador

Kalat näykkivät hyvin laiskasti koukkua, eivätkä tuntuneet jäävän satimeen enää ollenkaan. Punatukka silmäili hakevasti veden pintaa, yrittäen etsiä pieniä kalaparvia tai kenties jotain suurempaa lohen poikasta uiskentelemasta lähistöllä. Jatkuvasti virtaavasta joen pinnasta oli silti hyvin vaikea erottaa mitään, kunnes sitten kuin sattuman kaupalta isompi olento sattui punatukan kiikariin. Vaivihkaa tämä kokenut kalamies hivutti koukkua lähemmäs tuota ja ehti jo päättää mielessään että nappaisi tämän vonkaleen. Kala käyttäytyi kuitenkin Iriadorin silmissä kovin poikkeuksellisesti, kunnes lopulta alkoi lähestyä nopeasti pintaa. Punatukka silmäili hämmästellen veden pintaa, kunnes saattoi erottaa jo vanhan tuttunsa, Mornan, ponkaisevan esiin vedestä.

Onki tippui heti korkeahaltian kädestä ja virta vei sen oikein mielellään mukanaan jonnekin, mistä sitä olisi kenties turha lähteä enää etsimään. Kiusanhengen tervehdyksen kuultuaan punatukka nousi pystyyn ja peruutti muutaman askeleen kauemmas rantaviivasta, samalla toivoen että joen virta olisi vienyt Mornan mennessään. Miksi juuri nyt? Miksi juuri Iriador? Oliko tuo pahainen olento sittenkin seurannut hänen perässään kosto sillä ainakin oli mielessä, siitä punatukka oli varma. Ei kai tuo muuten häntä tulisi hätyyttelemään tällä tavoin, ja vieläpä keskelle ei mitään. Apua oli ainakaan turha yrittää huhuilla.
Kuinka olisinkaan voinut unohtaa sinua, Morna, Iriador tuumasi kierosti ja hymyili hieman pirullista hymyään. Samassa punatukka olikin repäissyt toisen miekkansa esiin ja osoitti sillä tuota kaksinaamaa.
Lähdehän jatkamaan siitä iltauintiasi. Täällä sinulle ei ole mitään, enkä tällä kertaa valitettavasti kaipaa seuraa, korkeahaltia sitten tuumasi viittoillen joen virtaamis-suuntaan. Morna sai luvan pysyä joessa, sinne tuo liero kuului jos minnekään.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Lotdow » 04 Marras 2011, 15:55

Morna

Haltia katsoi Iriadoria ihanko-tosi-imeellä. Miekankärkeä pelkäämättä tuo lähti astelemaan eteenpäin ja kääntyi kohta myötävirtaan. Parin askeleen jälkeen tuo nousi rannalle ja ravisteli jalkojaan.
"Iriador, Iriador... Viimekertainen ottelumme tuntui jääneen kesken, joten ajattelin tulla ja viedä jutun loppuun", Morna sanoi ja kyykistyi maahan. Hän poimi maasta kiven ja pyöritteli sitä kädessään. Suhteellisen painava ja lommoinen murikka pyöri ympäri uudelleen ja uudelleen.
"Mitä sanot, punapää?" Morna kysyi ja heitti kiven kohti Iriadoria. Kaksinaama uhkui vihaa, tuon korkeahaltian takia hän oli saanut kipeät paikat ja jumittunut vuoristoon yli viikoksi. Tappelu oli tosin jälleen Mornan puolella, koska luonnollisesti luulisi ettei Iriador tahtonut tappaa Varnea, jolloin tuo ei voinut hakata Mornaakaan. Jälleen yhtä pirullinen irvistys levisi Mornan kasvoille, hänellä ei ollut mitään hävittävää, eikä mitään mahdollisuuttakaan hävitä, ainakaan hänen oman ajatusmaailmansa perusteella.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Marras 2011, 13:05

Iriador

Korkeahaltia huokaisi syvään Mornan noustessa rannalle hänen uhkailuistaan huolimatta. Olisihan se pitänyt arvata jo etukäteen, ettei yksi miekka tuota kiusankappaletta saanut pidäteltyä. Olisiko kaksi sitten kenties tehnyt ihmeitä, tiedä häntä, Morna nyt kuitenkin seisoi tuossa kivenmurikkaa kädessään pyörittämässä, eikä se tunnetusti mitään hyvää voinut luvata.
Voi Morna, Morna .. aina niin uhoava ja itsestään liikoja luuleva, Iriador sai tuumattua kunnes pisti merkille toisen viskaaman kiven itseään kohti. Korkeahaltian ei tarvinnut kuin astahtaa hieman sivuun, että kivi lensi tuosta reilusti sivuun, tömähti maahan ja sitten lumpsahti jokeen.
Ohi meni, punatukka piruili ja katsoi hyvin halveksuvasti Mornaa.

Tällä kertaa punatukka ei säästelisi voimiaan tai taitojaan. Tuo pahanilmanlintu saisi tuta nahoissaan, jos uskaltaisi jälleen päälle käydä. Säälihän se oli Varnea kohtaan tosin, eihän hyvää ystävää sopinut murjoa sillä tavalla, mutta minkäs tilanteelle teit. Ei Iriadorilla aikomusta ollut toista suinkaan tappaa tai vahingoittaa tappavasti, pieni oppitunti olisi silti jälleen paikallaan.
Käy päälle sitten. Pääsen syömään iltapalani, kunhan olen hoidellut sinut ensin, punatukka tuumi kylmästi ja tuon suupielille kääntyi ilkikurinen hymy.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Lotdow » 06 Marras 2011, 21:09

Morna

"Käy päälle? En", Morna totesi sama pirullinen hymy edelleen naamallaan. Hitaasti haltia veti vyötäisille jääneen lihaveitsen esille. Se kiilsi kuun valossa. Morna tutki terävää esinettä kädessään joka oltiin tarkoitettu kokkaamiseen. Nyt se saisi uuden työn, muttei Iriadorin kanssa. Morna katsoi vasenta, arpien peittämää, kättä ja kohotti veistä ilmaan.
"Miksi minä lähtisin veitsen varassa sinua hakkaamaan, kun riittää että isken johonkuhun ystävääsi", Morna sanoi hiljaa. Ei ollut hänen tapaista silppoa omaa kättä, mutta nyt ajatus tuntui niin hyvältä että kiusausta ei voinut vastustaan. Veri roiskahti kun Morna iski lihaveitsellä omaa kättään. Sen kiiltävä terä peittyi päästä vereen ja sitä valui Mornan käsivartaa pitkin alas. Haltialta pääsi tuskin pihahdustakaan vaikka kipu olikin pistävä.
"Ja silloin kun minua sattuu, niin sattuu jotakuta muutakin", Morna selvensi vielä ja kohotti verisen keittiöveitsen uuteen iskuun. Hän teki nopeat viillot käteensä. Kivun myötä häneltä pääsi pieni pihahdus suusta kun veri roiskui nurmikolle.
"Pari arpea lisää, mutta eihän se haittaa vai mitä?" Morna sanoi ja katsoi vereen peittynyttä käsivarttaan.
"Voi Varnea, kun hän herää aamulla ja huomaa olevansa viillelty melkein osiin", haltia kasasi Iriadorille tahallaan paineita. Omalla tavallaan tämä oli nerokas idea ja omalla tavallaan typerint mitä haltia olisi voinut keksiä. Morna viilsi itseään jalkaan ja naurahti hiljaa. Puliksi kivusta, puoliksi omaa piruuttaan.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Marras 2011, 15:28

Iriador

Korkeahaltia katsoi hyvin mietteliäänä Mornaa, kun toinen tuumasikin ettei olisi käymässä Iriadorin kimppuun. Mitä ihmettä toisella olikaan taas mielessä? Se selvisi pian, kun kiusankappale päätti napata vyötäisiltään terävänoloisen veitsen ja alkoi sillä viiltelemään kättään.
Et voi olla noin tyhmä, Iriador tuumasi hiljaa ja silmät pullistuivat tuon päässä, kun punapää seurasi hetken vaitonaisena Mornan touhuja. Oliko toinen menettänyt järkensä kokonaan? Viillellä nyt itseään, kuka sellaista tekisi vapaasta tahdosta! Tapa jolla Morna kuitenkin hyökkäsi Iriadoria vastaan, oli hyvin tehokas ja ovela, sillä eihän punatukka tahtonut Varnen kuolevan tuon ääliön takia. Jos kyseessä olisi ollut vain Morna, olisi korkeahaltia voinut katsoa tätä showta oikein mielellään vierestä ja peräti jopa yllyttää toista, mutta tällä kertaa tilanne oli kuitenkin aivan toinen.

Hammasta purren Iriador laski lopulta miekkansa terän maata vasten ja hymähti hiljaa.
En edes tahdo tietää miltä tuo tuntuu, mutta hauskaa sinulla näyttää silti olevan, punatukka tuumi hieman vaivaantuneena, kun ei osannut toimia millään tavalla, Lopeta siitä huolimatta tuo. Aiheutat vain hallaa itsellesi ja Varnelle, senkin typerys korkeahaltia tuumasi lopulta. Jos hän nyt syöksyisi tuon toiminnan väliin, niin voisihan olla että herra saisi Mornan kokkiveitsestä osakseen, ja sitä Iriador ei todellakaan toivonut. Toistaiseksi Iriador näki parhaaksi pysytellä hieman kauempana tuosta hullusta.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Lotdow » 07 Marras 2011, 17:30

Morna

Kaksinaama naurahti.
"Lopeta?" hän toisti hiljaa ja pudisti päätään. "En." Morna ei tiennyt oliko hän tapattamassa itsensä ja Varnefindonin nyt tässä, mutta ei idea häntä haitannutkaan. Kai tämä oli ainakin jollain konstilla Iriadorille kostamista. Morna viilsi jalkaansa uudestaan ja sai itsensä valahtamaan hieman kyyrympään asentoon.
"Minä voin jatkaa tätä niin kauan kunnes kuolen verenhukkaan", haltia huomautti ja katsoi vereen peittynyttä terää. Housutkin olivat muuttuneet verestä punaisiksi. Kyllähän tämä hulluus teki kiepää, mutta se ei estänyt Mornaa hakkaamasta itseään täydellisille viilloille.
"Haluatko estää minua tappamasta Varnea? Anna tulla, käy päälleni!" Morna huusi ja viilsi samaa jalkaansa uudestaan. Hän valahtivat kyykkyyn ja tuki painonsa vain toiselle jalalle. Tällaisellakin surkealla terällä sai tuhoja aikaan. Sinähän uskalsit käydä viimeksikin, mikä estäisi sinua käymästä nyt. kaksinaama lisäsi mielessään ja katsoi Iriadoria, lihaveitsi edelleen iskuvalmiina kädessään.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Marras 2011, 10:46

Iriador

Mornan huomautus sai Iriadorin voimaan pahoin. Aikoiko toinen todella riistää itseltään hengen? Tuota menoa se ainakin tapahtuisi ennemmin kuin mies osaisi epäilläkään, jos itsensä viiltämistä jatkoi tuohon malliin. Mornan käsi ja nyt myös housut olivat veren peitossa, eikä näky miellyttänyt punapäätä ollenkaan. Veitsi iskeytyi jälleen vasten haltian jalkaa, joka sai Iriadorinkin jo irvistämään, vaikkei saattanut kuin kuvitella miltä Mornasta tuntui. Nyt loppui! Nyt sai riittää! Punapää ei aikaillut enää hetkeäkään vaan nappasi miekastaan jälleen tukevan otteen ja asteli sitten Mornan eteen.
Nyt lopetat! punatukka murahti ja tarkkaili kokoajan toisen lihaveitseä. Korkeahaltia pistäisi vaikka miekkansa väliin jos toinen vielä jaksoi yrittää itseään vahingoittaa. Sairastahan tuo oli. Iriadorin mielestä tälle piti pistää nyt piste ja niinpä tuo ennen aikojaan yritti napata veitsen pois toisen kädestä.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Lotdow » 09 Marras 2011, 22:32

//What in the name of the Allspark? Vastasin tähän mutta nyt illalla vastausta ei enää ole... o.O

Morna

Maahan jäänyt haltia seurasi Iriadorin jokaista askelta ja kiiltävää miekan terää. Se ei näyttänyt kovinkaan ystävälliseltä hänen näkökulmasta. Tulipahan punapäähän vauhtia, mutta miten tästä jatkaisi? Morna ei ollut suunnitellut asiaa ihan loppuun, mutta se oli hänen tapaistaan. Heti kun Iriador yritti saada veitsen pois häneltä, kaksinaama ponnisti itsensä pystyyn. Hänen suustaan pääsi inahdus kivun takia mutta siitä huolimatta tuo yritti saada Iriadorin kampatuksi jokeen. Morna loikkasi eteenpäin jotta olisi edes vähän kauempana Iriadorista, mutta heti hypyn jälkeen tuo valahti takaisin maahan polvilleen. Hän ei ollut kuullut molskahdusta tai mitään vastaavaa mutta tuolla tavoin kuohuvasta virrasta tuskin sellaista pääsisi jos toinen olisi sinne kaatunut. Avuliasta sekin, kun ei haltioita tehty sokerista.
"Ei tee mitään", hän totesi hiljaa, puhuen lähinnä itselleen. Kaksinaama nosti katseensa kohti taivasta ja nousi hittasti ja hoipertelevasti pystyyn. Mrna kääntyi kohti Iriadoria ja hengitti kuuluvasti. Hän tahtoi tappaa toisen, mutta hänellä ei ollut hajuakaan miten. Ei ainakaan vielä.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Marras 2011, 13:29

//Varsin omituista o.O//


Iriador

Veitsi ei toisen kädestä vaikuttanut irtautuvan, mutta Mornan isku jaloille tuntui ikävältä. Se sai punatukan horjumaan hetken paikoillaan, kunnes tasapaino kääntyi täysin miestä vastaan ja tuo mätkähti vasten kovaa maata. Mutta ei siinä kaikki. Morna oli onnistunut kamppaamaan Iriadorin hyvin lähelle joen hieman korkeampaa pengertä ja siitäkös mies otti ja putosi jokeen. Kauhunsekainen ilme kävi tuon vettä pelkäävän haltian kasvoilla, kunnes mies tunsi vaatteidensa ja hiustensa kastuvan joen hyisestä vedestä. Onneksi virta ei ollut vielä niin luja, että se olisi voinut Iriadorin täysin mukaansa temmata ja viedä mennessään, vaan punatukalla oli jopa mahdollisuus repiä itsensä takaisin kuiville. Ja niinhän punatukka tekikin. Tarttui nopeasti penkereellä kiemurtelevista juurista kiinni ja kiskoi itsensä puoliksi ylös tuosta lätäköstä.

Syvä huokaus pääsi punatukan suusta, kun lievä helpotus valtasi tuon kehon. Tärisevin liikkein olihan vesi ollut kylmää ja kokemus mitä epämukavin Iriador veti itsensä lopulta kokonaan rannalle ja nousi hytisten pystyyn. Jalat tuskin jaksoivat kantaa miestä pystyssä, mutta sisukkaasti punatukka ainakin yritti. Kylmä ja vihainen katse kääntyi kohti Mornaa.
Älä enää IKINÄ tee noin tai leikkaan nuo maita ja mantuja nähneet jalkasi sinulta irti, punatukka jaksoi uhota ja mulkaisi vielä jälkeensä vihaisesti jokea, samalla kun koitti hapuilla miekkaa takaisin käteensä.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Lotdow » 13 Marras 2011, 00:04

Morna

Kaksinaama kurtisti kulmiaan ja katsoi korkeahaltiaa kummastuneena. Pelkäsikö tuo vettä? Tässäpä Mornalle mainio etu tähän tappeluun. Sama ja ikuinen pirullinen virnistys levisi haltian kasvoille jälleen kun tämä lähti kävelemään kohti joen reunoja. Kauempana vasemmalla joen virta senkuin kasvoi ja muuttui sitä myötä pauhaavaksi koskeksi, josta ei selvittäisi ilman lauttaa. Kestävää lauttaa. Morna käveli Iriadorin oikealle puolelle ja naurahti:
"Etkai pelkää vettä, Iriador?" Nyt Morna tiesi miten kääntäisi tämän tappelun edukseen ja sen pidemmälle harkitsematta tuo loikkasi Iriadoria ja yritti vetää tuon mukanaan jokeen. Sinne missä virta lähti koventamaan otettaan kaikkeen siihen eksyvästä, lukuun ottaen sekaan sukeltaneen Mornan.

Vesi värjääntyi punaiseksi siinä missä Morna ui. Tai räpiköi, ehkä paremmin sanottuna. Haltia pärski vettä suustaan ja katsoi pyrki pitämään itsensä paikallaan. Kylmä vesi ei tuntunut järin miellyttävältä haavoihin, ja Mornalle tuli sellainen olo että hänen olisi kannattanut harkita tätä tekoa moneen kertaan. Kaksinaama ei jaksanut keskittyä siihen että oliko Iriador tullut uinille mukaan, vai säästynyt iskulta. Tällä hetkellä kannatti keskittyä siihen että selviäisikö tästä hengissä. Morna ui vastavirtaan hieman epätoivoisesti kaikkien haavojensa kanssa. Sentään olen minä, enkä Varne. Morna totesi mielessään samalla kun yritti saada jalkojansa pohjaan. Nyt vastaranta oli lähempänä kuin se miltä oli jokeen loikannut ja kohta haltia jo yritti saada itsensä pois vedestä. Miltein pekän oikean käden avulla haltia sai joen reunasta kiinni ja vedettyä itsensä hitaasti rannalle. Morna yski vettä suustaan. Hän oli ottanut sitä aimo hrpyn jokeen hypätessään.

Kaksinaama pyörähti selälleen makaamaan ja huokaisi helpotuksesta. Ehkä näitä uhkarohkeita tekoja kannattaisi ruveta harkitsemaan tarkemmin, sillä tämä uintikerta oli todentotta ottanut voimille. Morna oli kuitenkin liian rauhaton maatakseen paikallaan joten tuo nousi itsumaan. Haltian katse haravoi jokea jos hän vaikka näkisi edes vilauksen punaisesta tukasta tai korkeahaltiaasta joka juuri hukkuisi jokeen. Jos Iriador olisi nyt slevinnyt kuivin nahoin tästä, olisi Mornan enää turha yrittää vastarannalle, hän olisi hävinnyt taas. Sitä hän ei sallinut tapahtuvan.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Marras 2011, 18:59

Iriador

Oli enemmän kuin väärin että Morna sai tällaisella hetkellä tietää punatukan heikkouksista ja peloista sen pahimman. Hieman hätääntynyt katse kohtasi pian Mornan, joka ovelasti livuttautui korkeahaltian toiselle puolelle.
Minäkö pelkäisin vettä? Phyh, Iriadorin yritti kääntää tilannetta vielä edukseen valehtelemalla, mutta siitä ei ehtinyt olla mitään apua kun Morna jo tarrasi punatukasta lujasti kiinni ja kiskoi mukanaan jokeen. Iriador valahti aivan kalpeaksi, kun hyinen vesi pääsi jälleen kastelemaan miehen kauttaaltaan ja paniikin kaltainen tunne lisääntyi lisääntymistään kun pää kävi joen pinnan alla useampaan otteeseen. Oloa ei helpottanut tippaakaan sekään, että korkeahaltia tunsi kuinka virta alkoi voimistua ja vetää haltiaa mukanaan kohti kivikkoista koskea. Helvetti. Iriador kykeni vain ajattelemaan samalla kun tajusi ettei Mornakaan tästä enää kiinni pidellyt.

Punatukka yritti saada jalkojaan tukevasti joen pohjaan ja kävellä lähemmäs hieman korkeampaa reunamaa, mutta virta alkoi olla jo niin voimakas että vastaan oli turha yrittää taistella. Sydän pamppasi niin lujaa, että hyvä ettei takonut itseään ulos korkeahaltian rinnasta. Haltia yritti taistella yhä vain lujempaa virtaavaa jokea vastaan, mutta mies tajusi hyvin nopeasti että tuhlasi vain voimiaan tällä. Vaikutti ainoalta vaihtoehdolta antautua kosken vietäväksi ja kenties menettää henkensäkin siinä ohessa. Ajatus ei ilahduttanut punatukkaa, joka vilkaisikin olkansa ylitse taakseen ja tarkasteli pelokkaana vain hieman kauempana selvästi voimistuvaa virtaa joka veisi kaiken tielleen osuvan mukaansa. Vesikin alkoi ylettää jo reilusta miehen rintaa ylemmäs ja pohja jalkojen alla muuttui yhä vain mutaisemmaksi.

Viime hetkellä Iriador päätti pistää kaikkensa peliin jotta pääsisi kylmästä lätäköstä jälleen ylös. Mies loikkasi vasten tahtoaan kohti joen reunamaa ja pyrki iskemään ainoan jäljellä olevan miekkansa terän siihen kiinni. Jos tämä ei onnistuisi, olisi punatukka virran viemää ja täten mennyttä. Onnetar ei selvästi ollut vielä hyljännyt tätä miestä, sillä terä onnistui kuin onnistuikin porautumaan pehmeään reunamaan kiinni ja Iriador jäi sen varaan roikkumaan. Haltia hakeutui hyvin lähelle reunamaa ja yritti näin välttää virtauksen viemästä itseään mennessään, samalla kun yski vettä ulos suustaan jota oli äskeisellä tempauksellaan saanut itseensä vedettyä. Silmiäkin särki kun vesi oli niihinkin tunkeutunut, mutta se ei ollut pahin haltian huolista. Missähän Mornakin mahtoi olla, kun miestä ei missän näkynyt. Oliko virta vienyt toisenkin mukanaan, se jäisi oletettavasti arvoitukseksi punatukalle tuon loppu elämäksi, joka saattaisi hyvinkin loppua tänä päivänä. Käsi nousi varovaisesti reunamalle ja tarttui siihen lujasti kiinni. Pieni helpotuksen tunne valtasi haltian mutta vain hetkeksi kun tuo tunsi maankamaran jälleen kätensä alla. Helpotusta ei tuntunut silti hetkeäkään pidempään, kun Iriador tajusi olevansa liian voimaton pystyäkseen kiskomaan itsensä takaisin rannalle. Ja jos Morna olisi huomannut punatukan käden nousevan jälleen penkereelle siitä ei seuraisi kuitenkaan mitään hyvää, joten Iriador päätti unohtaa edes miettineensä äskeistä. Punatukka haki jaloillaan yhä tukevampaa sijaa kovemmasta joen pohjasta ja yritti huonolla menestyksellä tasata hengityksensä ja rauhoitella itseään.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Lotdow » 18 Marras 2011, 16:17

Morna

Hetkeksi aikaa kaksinaama kadotti Iriadorin mutta kohta punapää osui jälleen hänen näkökentälleen. Piru vie, oli toinen jälleen onnistunut pääsemään joen reunaan kiinni. Morna kierähti ympäri ja nousi hiitaasti pystyn. Tuo käveli hitaasti ja horjuvaisestti kohti Iriadoria ja hengitti kuuluvasti. Se oli viimeinen pisara, hän hukuttaisi toisen jokeen vaikka hukkuisi samalla itse. Mornan silmäkulma nyki ärtymyksestä kun tuo pääsi Iriadorista vain muutaman metrin päähän.
"Ajattelitko taas kavuta ylös? Ei kuule onnistu!" Morna huusi vihaisena. Tuoo punapää ei enää koskaan tulisi astumaan ylös joesta, se sai luvan olla korkehaltian hauta. Morna silmäili virtaa vihaisena ja suorastaan naama kiukusta punottaen. Tämä oli taas näitä kurjia päviä jotka seurasivat toinen toistaan. Tuo jäi seisomaan Iriadorin eteen ja katsoi toista, siirtäen katseensa hitaasti kohti tämän kättä joka piti kiinni reunasta. Vihan ja koston yllyttämänä Morna potkaisi täydellä voimalla kohti kättä ja peruutti sitten vähän ettei itse kaatuisi kuohuvaan virtaan. Siitä hän ei nimittäin tulisi enää selviämään. Morna katsoi itseään silmä vähän ummessa. Joka paikaan koski ja hengenkin saaminen tuntui vaikealta. Hetkessä kaksinaama valahti polvilleen ja siitä sitten mahalleen. Silmissä alkoi hiljalleen sumeta. Jos Iriador oli lähtenyt uudestaan virran mukaan, niin kosto oli Mornan, mutta jos ei niin Iriador olisi voittanut taas.
"Minä tapan sinut, pahuksen punapää", haltia mumisi, ei edes kuuluvalla äänellä varsinkaan joen melussa. Morna jäi makaamaan paikalleen ja sulki silmänsä. Joen pauhu ja kaikki hiljeni hetkessä mitään ei kuulunut eikä missään tuntunut. Ohjat olivat siirtyneet oikeanpuoleiselle herralle.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 19 Marras 2011, 16:29

Iriador

Korkeahaltian olisi tehnyt mieli pinkoa pakoon, kun tuo huomasi Mornan lähestyvän jälleen itseään. Joessa punapää ei kuitenkaan ollut parhaimmillaan ja sitä mukaan kun toinen haltia asteli lähemmäksi Iriadoria, kasvoi miehen pelko aivan ylitsepursuaviin lukemiin tuon sisällä. Säälittävää kuinka hänen elämänsä tulisi loppumaan, jos Mornan onnistuisi hukuttaa hänet. Iriador ei voinut kuin antaa pelokkaan katseensa tuijottaa selvästi vihan vallassa olevaa Mornaa, kun toinen ärjyi rannalta punatukalle.
Lopeta, voitit jo tämän erän! korkeahaltia huusi vedestä tuolle kiusankappaleelle vastaukseksi värisevällä äänellä. Kylmyys oli alkanut jo tehdä tehtävänsä ja jatkuvasti jännitetyt lihakset alkoivat tuntua yhä vain väsyneimmiltä. Kohta haltian olisi pakko hellittää otteensa ja antautua virran vietäväksi.

Yhtäkkiä kova kipu levisi punatukan joen reunasta pitelevään käteen ja vaistomaisesti haltia veti sen itseään vasten. Tuo Mornan pentele oli onnistunut potkaisemaan Iriadorin kättä ja saanut miehen jälleen kääntymään astetta enemmän kuoleman suuntaan. Korkeahaltia tiukensi otettaan miekasta, joka ikävästi jo enteili joen märästä seinämästä irti putoamista. Sen jos tuo teräase tekisi niin se tietäisi punatukan loppua. Iriador yritti iskeä miekkaa syvemmälle seinämään, muttei onnistunut loppujen lopuksi kuin edesauttamaan sen irtoamista reunasta. Ajatukset oli keskitetty nyt vain siihen että tästä selviydyttäisiin. Mornan punatukka oli ehtinyt unohtaa jo kokonaan kun kiusankappaleesta ei sillä hetkellä harmia ollut, eikä täten huomannut kuinka mies valahti maahan vain hieman etäämmällä itsestään. Vastoin kaikkia odotuksia tuo sinnikäs punatukka päätti vielä kerran yrittää nostaa itsensä rannan puolelle. Välittämättä toisessa kädessä yhä säteilevästä kivusta, kylmyydestä jonka hyinen vesi oli saanut aikaiseksi ja voimattomuudesta jonka tuo miekan varressa roikkuminen oli tehnyt, nosti korkeahaltia vielä kerran kätensä joen penkereelle ja yritti kiskoa itseään ahdin aitan puolelta ylös kuitenkin tuloksetta.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Seuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron