Kalamiehen painajainen || Lotdow

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Lotdow » 19 Marras 2011, 17:51

Varnefindon

Mornan pyörtyessä Varnefindon, kaksinaaman oikeapuolisko, avasi silmänsä. Haltian koko näkökenttä heilui ja sumeni vähän väliä. Korviin kantautui joen kohinaa ja Varnefindon nousi hitaasti istumaan. Hetkellisesti se oli kuin normaali aamu, taas jossain hevonkuusessa, mutta kohta kipu tulikin jo aaltona tuon kimppuun. Varnefindon käänsi katseensa jalkoihinsa.
"Mitä ihm..?" haltia katsoi järkyttyneenä kättään ja jalkojaan. Morna olikin tainnut riehua oikein kunnolla. Mitä zinä hullu nyt taaz olet riehunut? Varnefindon kysyi mielessään. Vastaus ilmestyi joesta turhankin nopeasti. Tuttu punäpäähän se siellä uiskenteli, tosin ei kovinkaan onnellisen näköisenä. Varnefindonin kulmat kurtistuivat kysyvään asentoon.
"Iriador? Mitä zinä ziellä polskit tähän aikaan wuodesta?" haltia huusi. Se olisi voinut olla koomista jonkun muun mielestä, mutta kyseessä oli vakavampaa kuin Varnefindon ymmärsikään.
"Oletko tapellut taaz Mornan kanssa? Entä olenko minäkin ollut ziellä vedessä? " haltia lateli kysymyksiä. Varnefindon lähti ryömimään kohti Iriadoria, kun jalat eivät ottaneet totellakseen. Hänellä oli kylmä, hän olki täynnä viiltoja, ja hänen ystävänsä oli uimassa
"Tule nyt hywä haltia ylöz zieltä joesta!" Varne parahti ja katsoi Iriadoria vähän vihaisena. Haltialla ei ollut aavistustakaan mitä oli tapahtunut noin kymmenen minuuttia sitten.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 19 Marras 2011, 18:40

Iriador

Korkeahaltia valahti jälleen kaulaansa myöten veteen ja Iriador jäi murheellisena kuuntelemaan joen pauhaamista ohitseen niille sijoilleen. Rannalta kuuluva ihmettely sai kuitenkin punatukan nostamaan katseensa ylös vedestä, kun muistikuvat Mornasta palasivat jälleen tuon mieleen. Hetken oli ollut jo liian rauhallista ja sitä ei selvästikään kestäisi hetkeäkään enää pidemmälle kun toinen näytti rannan suunnalla jo virkenevän jälleen. Kun toisen katse kohtasi Iriadorin pelokkaat silmät, punapää kavahti vedessä.
Sanoin että voitit jo! haltia parahti hätääntyneesti, kunnes alkoi tutkailemaan tarkemmin maassa istuvaa miestä. Joku tuossa oli muuttunut, ja se selvisi kun mies alkoi maltillisesti puhua punatukalle. Varnefindon! Iriadorin ilme kirkastui, mutta vain hitusen. Oli hyvä asia että toisella ei ollut enää kovaa pakkomiellettä saada korkeahaltiaa pois päiviltä, mutta haltia oli yhä vedessä, ja niin kauan kun tuo siellä oli, ei Iriadorilla ollut syytä iloita tilanteestaan.

Innostukseltaan punatukka ei kyennyt kuulemaan kuin Varnen kaksi viimeistä kysymystä.
Kyllä ja kyllä, korkeahaltia ehti tuumata välistä kun yritti jälleen epätoivoisesti kiskoa itseään ylös joesta. Haltia oli kuitenkin vähällä luiskahtaa virran vietäväksi ja säälittävän räpiköintinsä päätteeksi tuon pääkin ehti käydä kokonaan veden alla. Hädissään vettä suustaan yskien punatukka palasi kuitenkin nopeasti pinnalle ja ojensi toista kättään Varnea kohti.
Auta. Ole niin kiltti ja auta, Iriador totesi kylmyyden kohmettamalla äänellään anovan katseen kera. Hän tahtoi pois vedestä, nyt heti.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Lotdow » 20 Marras 2011, 13:38

Varnefindon

Jotain Iriador sieltä veden seasta selitteli, mutta Varnefindon ei saanut selvää että mitä. Jotain myöntymiseen päin viittaavaa. Haltia kallisti päätään tutkien Iriadoria vedessä. Hetkessä hän ymmärsi ettei toinen tainnutkaan olla uimassa vaan pikemminkin hukkumassa. Iriador ojensi kättään kohti Varnefindonia apua anellen. Haltia kurotti nopeasti toisen käteen omallaan. Hän tarrasi toisen käteen molemmin käsin vaikka vasempaan ottikin pirusti kipeää.
"Zinulla on minulle warmasti paljon kerrottawaa!" Varnefindon totesi kiskoessaan tuota ylös. Helposti ei toista kiskottu ylös, ainakaan näiden arpien avustamana. Aina minun pitää pelastaa kaikki! tuo manasi mielesään kun kipu hänen kädessään yltyi. Niin paljon kuin Varne olisikin halunnut ilmaista ajtuksensa ääneen hän pysyi vaiti. Ei ollut helppoa vetää aikuista korkeahaltiaa ylös vedestä vain käsivoiman avulla. Varnefindonilta olisi löytynyt monta hyvää kannnustushuutoa ja kommenttia tähän väliin mutta hän jätti ne kaikki sanomatta. Puhuminen olisi vain vienyt voimia ja kohta molemmat haltiat olisivat joessa ja hukkuisivat sinne. Se oli viimeinen asia mitä Varnefindon toivoi, joutua veteen toisen läsnäollessa. Oli noloa kun ei osannut uida, mutta asialle ei voinut mitään. Täällä ei kukaan opeta ketään uimaan. Varne unohti ajatuksensa ja pisti kaikkensa peliin jotta saisi Iriadorin vedettyä ylös hyisestä vedestä.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Joulu 2011, 11:20

Iriador

Olo oli enemmänkin kuin vain huojentunut Varnen tarjotessa auttavaa kättään korkeahaltialle. Mies tarttuikin siihen enemmän kuin mielellään ja lähti kapuamaan joen vierustaa ylös avittaakseen haltiaystäväänsä niin kuin suinkin vain saattoi. Morna oli saanut kunnon tuhoa aikaiseksi, joten ei ollut reilua antaa toisen kuluttaa kaikkia voimiaan ison miehen nostamiseen joesta yksin. Kun punatukka oli päässyt riittävän ylös rannalle, tuo uskalsi vetäistä miekkansakin irti joen märästä reunasta. Hetkeä myöhemmin, oli hyinen lammikko jäänyt taakse ja Iriador päässyt viimein takaisin rannalle. Ennen kuin mies antoi itsensä kaatua selälleen nurmelle, loi tuo vihaisen katseen ikuiseen viholliseensa, veteen. Toista kertaa hän ei tuon joen läheisyyteen menisi, sillä läheistä tuttavuutta oli tehty jo liiankin kanssa. Ja tämän tuttavuuden punatukka olisi tahtonut välttää. Kuten myös Mornan. Mutta toisien huonotkin puolet olivat vain hyväksyttävä, sen Iriadorkin tiesi.

Kiitos, punatukka sai lopulta tuumattua ja kapusi itsensä ylös maasta, riisuen märän takkinsa pois päältään. Oli huono idea pitää märkiä vaatteita näin kylmässä päällään, nuhanhan siitä vain sai, ellei jotain vakavempaakin.
Taisin jäädä velkaa sinulle henkeni pelastamisesta, nuori korkeahaltia tuumi märkiä hiuksiaan sutien ja silmäillen Mornan tekemiä viiltoja joita Varnefindonin keho oli täynnä, Luulen että minulla on joitain ensiaputarvikkeitani mukanani nuotiolla. Tahdotko että putsaisin hieman noita haavojasi? mies tiedusteli hieman huolissaan. Jos hän kuitenkin jotain voisi tehdä toisen haltian hyväksi, saisi se hänet monin verroin paremmalle tuulelle kuin hän nyt oli uintireissunsa jälkeen. Oli inhottavaa jäädä velkaa toisille.


//Anteeksi kymmenen miljoonaa kertaa että vastaaminen on venynyt >://
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Lotdow » 05 Joulu 2011, 18:32

//Elä sie suotta. Kun ei inspaa niin ei kannata itseään pakottaa vastaamaan ^^

Varnefindon

Haltia läjähti selälleen makaamaan rannalle ja huokaisi helpotuksesta. Nyt oli korkeahaltia turvallisesti poissa vedestä ja kiitollisenkin oloinen.
"Ääh, minun zyytäni koko moska, tai ainakin puoliksi", Varne vastasi haltiakielellä ja heilutteli kättään. Haltia heitti lakin pois päästään ja riisui veren tahrimat hanskat käsistään. Kaksinaama katsoi viiltojaan joiden veret olivat levinneet veden avustuksella pitkälle. Hänen kätensä oli punainen yltä ja alta.
"No, ei ainakaan pahaa tekisi", Varnefindon vastasi avun tarjoukseen. Ei sellaisesta ainakaan nyt kieltäytyä kannattanut. Hetkessä tuo oli heittänyt kengät jalastaan ja rullannut housujen lahkeet ylös. Ilman housujen peittämää osuutta näky oli astetta karmivampi. Veri oli kasaantunut pieniksi alueiksi jaloille jotka olivat muuttuneet kirjaviksi arvista. Lisäksi veden mukana niihin oli takertunut kaikenmaailman moskia. Varnefindon pystyi kuitenkin ottamaan asian suhteellisen rennosti vaikka vihasikin kaikenlaista mahdollista likaa. Tuo pyyhkäisi moskia pois ja totesi hiljaa: "Hyih."

Ei ollut ensimmäisiä kertoja kun kaksinaama oli itseään viilelyt ja lukuisat arvet olivatkin jo todisteena siitä. Nyt niitä oli tullut lisää, arpia muiden joukossa, ei siis mitään suurta tai merkityksellistä. Ikävästihän ne vihloivat mutta ei siinä valituskaan auttanut. Juurikun Varnefindon oli aikeissa kysyä että oliko hän vai Iriador tehnyt nämä arvet, hänen silmiinsä osui tuttu lihaveitsi. Se törrötti nurmikolla terä veressä. Varnefindon veti itseään käsien avulla sitä lähemmäs ja nappasi sen nurmelta. Veri oli kerennyt jo kuivua terälle ja Varnefindon laittoi veitsen takaisin vyötäisilleen. Tämän jälkeen hän voisi heittää senkin pois, kun sekin oli jo turvattomaksi osoittautunut, vaikkei tuo paljoa mitään muuttaisikaan.
"Zinun harmiksesi joudun zanomaan että alkaa olla minun pakko hommata kunnon ase itselleni. Pelkkä patikointikin on nykyisin waarallista", Varnefindon sanoi hieman murheissaan. Ei olisi mikään ihme jos tulevan miekan terä tulisi joskus käymään Iriadoriakin vastaan.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Joulu 2011, 19:02

Iriador

Punatukka katsoi hieman huolestuneena toisen veren tahrimia kohtia. Mitähän Morna seuraavaksi keksisi? Kenties ryhtyisi leikkelemään sormiaan ja menisi siten vielä pitemmälle kuin tällä kertaa? Iriador ei tahtonut edes ajatella asiaa, sillä kaikki mitä tuo toinen pääpuolisko aiheutti Varnelle oli väärin.
Ymmärrän kyllä pointtisi. Jos Morna äkkäisi miekkaa minua vastaan käyttää, ei se sinun vikasi kuitenkaan olisi. Saatika sitten mikään yllätys, korkeahaltia totesi hieman ajatusta vieroksuen ja auttoi Varnefindonin jo lähes sammuneen nuotion luokse. Hänen onkimansa kalatkin olivat lennelleet minne sattuivat, joten jäipä tämäkin iltapala sitten syömättä. Se ei miestä kuitenkaan huolestuttanut yhtälailla, kuin Varnen haavat.

Nopeasti haltia kaivoi repustaan pienen kirkasta nestettä sisältävän pullon ja muita ensiaputarvikkeita. Huolellisesti tuo ensin putsasi omat kätensä, ennenkuin ryhtyi alkoholin kanssa puhdistamaan jo itselleen lähes ystäväksi muodostuneen Varnen haavoja.
Isäni oli lääkäri. Hän opetti minua ja neuvoi aina kantamaan joitain lääkäritarvikkeita pahojen päivien varalta mukana, punatukka kertoi keventääkseen hieman tunnelmaa.
Kun haavat oli sitten putsattu, Iriador kasasi tarvikkeensa takaisin yhteen läjään selkäreppunsa luokse.
Valmista tuli. Pidä kuitenkin huoli että haavat pysyvät puhtaina, mies neuvoi ja istahti huokaisten nuotion juurelle. Oli koleaa, ja hänellä oli valmiiksi kylmä jokireissun jälkeen. Toivottavasti nuori yö ei muuttuisi enää yhtään enempää hektisemmäksi.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Lotdow » 11 Joulu 2011, 22:44

Varnefindon

Haavat olivat alta aikayksikön puhtaita ja Varne pystyi vain väläyttämään hymyn kiitokseksi.
"Helpommin zanottu kuin tehty", kaksinaama totesi haavojen puhtaina pitämiselle. Eivät ne ainakaan enää yhtä pahoilta näyttäneet mitä hetki sitten. Haltian silmät katsoivat pieniä liekkejä jotka tanssahtelivat rajusti. Kuinkakohan kauan nekin hengissä pysyivät. Tuo hieroi päätään polveensa ja haukotteli:
"Zain nukuttua wain pari tuntia ja heti joudun walwomaan taaz." Eihän hän voinut nukahtaakkaan, hänhän vain pääsisi hengestään täällä nukkumalla. Mitä nyt sitten tapahtuisi? Lähtisikö Varne vain lampsimaan mahdollisimman kauas Iriadorista jotta tuo ei tulisi surmatuksi?
"Olisit päässyt helpommalla joz emme olisi koskaan tawanneet", Varnefindon sanoi, lievästi naurahtaen. Pakko tähän tilanteeseen oli jotain positiivisen kuuloista saada, jotta edes vähän paremmin hereillä pysyisi.
"Joskuz zitä wain miettii, että kuinka monta eläwää olentoa olisi pärjännyt paremmin, tai olisi wielä hengissä, jos en olisi koskaan edez zyntynyt", Varnefindon sanoi katsahtaen taivaalle. Tyyni oli ilma.

Ilta kului eteenpäin hyvin hitaasti, mutta eipä se aika yrittämällä nopeentunut tai lakannut kulkemasta. Ajallaan oli pakko liikkua. Varnefindon huokaisi syvään ja katsoi metsikön pimeyteen. Se oli sitä reittiä mitä pitäisi lähteä kulkemaan.
"No, pakko minun kai on lähteä. En minä tännekkään voi jäädä", kaksinaama totesi ja nousi hieman huojuen pystyyn. Tuo pyyhki likaa paidastaan ja otti pari haparoivaa askelta kohti pöheikköä. Sitten haltia kääntyi vielä Iriadoriin päin ja vilkutti: "Hywästeiksi taaz Iriador." Toiwottavasti emme enää tapaa näissä merkeissä. tuo lisäsi mielessään ja lähti kohti metsikön pimeyttä, hoippuvin askelin, ilman mitään tietoa minne hän oli menossa. Mornan ääni kuitenkin sanoi vielä varoittavasti toisen päässä: Älä unta näe Varnefindon, Iriadorilla ja minulla jäi jutut kesken.

//Ihan offina: Zaletheuksesi saattaa hieman myöhästyi, kun olin pettynyt ensimmäiseen versioon niin päätin piirtää uuden.
Sitten pääasia: Koska tuntui hyvältä, niin päätin lopettaa pelin osaltani tähän. Kiitos taas fantastisesta pelistä ja toivottavasti tarina tulee vielä ajallaan jatkumaan! ^^
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Joulu 2011, 00:30

Iriador

Haltiamiehen hieman huvittava tokaisu sai punatukan kasvoille nousemaan hymyn. Kenties tuo naurahtikin, mutta kuitenkin niin hiljaa, ettei sitä kuin tarkalla korvalla saattanut erottaa.
Älä puhu tuollaisia! punatukka lähes murahti toiselle, Tottakai olisin päässyt helpommalla jos emme olisi koskaan tavanneet, mutta minun mielestäni olet ollut tapaamisen arvoinen tapaus. Vaikken tulekaan Mornan kanssa toimeen tuskin koskaan, pidän sinusta silti kaverimielessä, Iriador kertoi. Mies ei jaksanut kauaa murehtia moisia. Sitäpaitsi, oli hyvin epätodennäköistä että hän Mornaan loppujen lopuksi törmäsi.

Ilta ja aika kuluivat eteenpäin, sen kertoivat yhä kuoleva nuotio sekä taivaalle hiljakseen puhkeava tähtitaivas. Ilmassa oli hieman lumisateenkin tuntua, mistä Iriador ainakin oli mielissään. Punatukka ei voinut kuin nyökätä vastaukseksi Varnen ilmoittaessa että lähtisi. Eihän hän voinut toista estellä, sitäpaitsi, eihän tuo missään kuoleman kielissä ollut. Kivuissaan varmasti, väsynyt kenties, muttei kuitenkaan kuollut. Iriadorille riitti tietää, että toinen pysyi pystyssä.
Jos niin tahdot. En aio estellä sinua, haltia tokaisi vielä ääneenkin. Näkemisiin, Varnefindon.

Hetken punatukka katsoi Varnen perään, mutta tuon kadotessa pimeyteen, ei hänelle jäänyt paljoakaan valinnan varaa tekemisilleen. Koska leiri oli pilattu ja koska hänellä oli jäätävän kylmä, olisi parempi palata takaisin haltiakylään. Vaihtamaan kuivia päälle.


//Eipä mitään, vaikka viipyisikin. Itsehän en ole vielä edes Varnea aloittanut, joten voin kyllä ihan rehellisesti sanoa että saattaapi kestää taas ennenkuin mitään saan aikaiseksi. Pyrin kuitenkin ennen joulua mokoman tekemään ;D .. Ja ei mitään, vaikka peli loppuikin tähän. En itsekään olisi nähnyt tämän jatkuvan pidemmälle ja olisin sen oletettavasti tässä viestissäni omalta osaltani lopettanut, ellet sinä sitä ensin olisi tehnyt. Kiitokset sinullekin jälleen upeasta pelistä, revanssia odotellessa! n___n//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Edellinen

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron