Kirjoittaja Pappis » 08 Joulu 2011, 10:06
//TÄSSÄ OLEN, kuinkas kävi kalsareiden?
Oscar
"Neljä kylkiluuta murtunut..." mutisi haltia hiljaa. Hän oli maannut maassa viimeiset pari tuntia, arvioiden ottamansa vahingon määrää. Hän ei ollut yrittänyt edes liikkua, koska tiesi, ettei sellaisen otuksen iskuista voi selvitä ilman minkään valtakunnan murtumia. Sade oli lakannut jo aikoja sitten, mutta se ei juuri piristänyt miehen mielialaa.
Mokoma nainen... Oscar ajatteli kiroten. Hän ei hyväksynyt millään muotoa tappiotaan naiselle ja, hyvin varovasti, hän alkoi yrittää kääntymistä vatsalleen.
"Lapaluussa murtuma!" hän parahti pistävän kivun ilmoittaessa asiasta. Tällaisina hetkinä Oscar mietti, miksei hän ollut koskaan lukenut parantavaa taikuutta. Toki hän tiesi lähes kaiken verenkierrosta, mutta luunmurtumat olivat tuntematonta maaperää. Normaalisti tuossa tilassa sängyn pohjalta ei noustaisi viikko kausiin, mutta haltia ei ottanut moista mahdollisuutta edes huomioon. Varovasti hän nousi jaloilleen, kivusta säpsähdelleen ja vajoten aina välillä polvilleen. Kun hän viimein pääsi jaloilleen, hän huohotti raskaasti ja piteli kiinni rintakehästään kuin peläten, etteivät murtuneet kylkiluut puskisi ihosta läpi.
"Hemmetti", hän puuskahti lähtiessään ontuvin askelin naisen perään.
Sateen jäljiltä pehmeään maahan oli jäänyt selkeät jäljet, joten ei ollut suurikaan vaiva pysyä naisen jäljillä, vaikka tällä olikin parin tunnin ja muutaman ehjän luun verran etumatkaa. Oscar joutui pysähtymään melkein joka toisen puun luokse vetämään henkeä ja pari kertaa hän harkitsi kääntymistä kotiin, mutta ajatuskin katkerasta tappiosta sai hänet jatkamaan, kunnes viimein hän löysi etsimänsä. Nainen istui joen rannalla ja Oscar hetken harkitsi yllätyshyökkäystä, mutta ottaen huomioon, missä kunnossa hän oli, nainen oli todennäköisesti kuullut hänen tulonsa jo aikaa sitten.
//Hihhihihih*durp*