The Night Fantasy

// Pappppiiiz <333 tänne sieltä sen Oscarin kans!!

Tuuli puhalsi kylmää ilmaa halki metsän. Askeleet kaikuivat hiljaisuuden keskellä. Taivas oli synkkä ja pilvet näyttivät uhkaavasti lupaavan sadetta. Neito käveli hitaasti puiden lomassa, hän saapui joelle.
Virta oli rauhallinen ja solisi suorastaan äänekkäästi hiljaisessa metsässä. Nainen kumartui virtaavan joen penkereelle ja ojensi kätensä sinne. Kirkas jokivesi.. Ihanan viileää.. Pieni usvainen hymynkare lankesi neidon kasvoille. Hän istui joen penkalle, otti aseensa pois vyöltä ja iski sen maahan. Hetken aikaa sitä voisi tässä vielä olla.. Rinsou ajatteli. Haukotellen hän otti esiin piippunsa ja sytytti sen.
Tuuli laantui, mutta pilvet tekivät sen mitä Rindou oli jo odottanut. Alkoi tihkuttaa.

//TÄSSÄ OLEN, kuinkas kävi kalsareiden?

Oscar

"Neljä kylkiluuta murtunut..." mutisi haltia hiljaa. Hän oli maannut maassa viimeiset pari tuntia, arvioiden ottamansa vahingon määrää. Hän ei ollut yrittänyt edes liikkua, koska tiesi, ettei sellaisen otuksen iskuista voi selvitä ilman minkään valtakunnan murtumia. Sade oli lakannut jo aikoja sitten, mutta se ei juuri piristänyt miehen mielialaa.
Mokoma nainen... Oscar ajatteli kiroten. Hän ei hyväksynyt millään muotoa tappiotaan naiselle ja, hyvin varovasti, hän alkoi yrittää kääntymistä vatsalleen.
"Lapaluussa murtuma!" hän parahti pistävän kivun ilmoittaessa asiasta. Tällaisina hetkinä Oscar mietti, miksei hän ollut koskaan lukenut parantavaa taikuutta. Toki hän tiesi lähes kaiken verenkierrosta, mutta luunmurtumat olivat tuntematonta maaperää. Normaalisti tuossa tilassa sängyn pohjalta ei noustaisi viikko kausiin, mutta haltia ei ottanut moista mahdollisuutta edes huomioon. Varovasti hän nousi jaloilleen, kivusta säpsähdelleen ja vajoten aina välillä polvilleen. Kun hän viimein pääsi jaloilleen, hän huohotti raskaasti ja piteli kiinni rintakehästään kuin peläten, etteivät murtuneet kylkiluut puskisi ihosta läpi.
"Hemmetti", hän puuskahti lähtiessään ontuvin askelin naisen perään.

Sateen jäljiltä pehmeään maahan oli jäänyt selkeät jäljet, joten ei ollut suurikaan vaiva pysyä naisen jäljillä, vaikka tällä olikin parin tunnin ja muutaman ehjän luun verran etumatkaa. Oscar joutui pysähtymään melkein joka toisen puun luokse vetämään henkeä ja pari kertaa hän harkitsi kääntymistä kotiin, mutta ajatuskin katkerasta tappiosta sai hänet jatkamaan, kunnes viimein hän löysi etsimänsä. Nainen istui joen rannalla ja Oscar hetken harkitsi yllätyshyökkäystä, mutta ottaen huomioon, missä kunnossa hän oli, nainen oli todennäköisesti kuullut hänen tulonsa jo aikaa sitten.

//Hihhihihih*durp*

//Vielä sä muhun rakastut!!

Nainen säpsähti omista maailmoistaan ja käännähti nopeasti ympäri. Hänen yllätyksekseen haltia oli seurannut näköjään hänen perässän. Kirottu maanvaiva! Neito ajatteli ja kopautti piippunsa loppuun palaneen sisällön maahan.
"Eikö sinulla ole parempaa tekemistä, kuin seurata minua!?" Rindou ärähti ja otti aseensa irti maasta. Pilvet alkoivat hieman rakoilla ja kalvakka valo osui maahan kirkkaammin kuin aijemmin.
"Jos uudestaan turpiisi haluat niin sen olen valmis sinulle tekemään!" Nainen jatkoi topakasti. Miksi pitää olla niin typerä... Sen sijaan, että Rindou olisi aikonut käyttää asettaan mieheen, hän laittoi sen vain takaisin vyölleen.
Neito käveli miestä kohti muutaman askeleen. Hänen olisi tehnyt mieli jymäyttää haltiaa oikein kunnolla, jotta tämä olisi menettänyt edes tajuntansa. Sitten tuo ylikasvanut jänis ei varmasti enään seuraisi..
"Ihan silkasta säälistä taidan jättää sinut vielä eloon." Nieto naurahti ivallisesti. Hän otti taas muutaman askelen lähemmäs haltiaa.

Oscar

Parempaa tekemistä? Tosiaan, voisin palata takaisin kylään, saada hoitoa haavoilleni, etsiä kunnon töitä ja samalla elämälleni tarkoituksen, mutta sehän on täysin yhdentekevää! Oscar tyytyi vain murahtamaan vastaukseksi vaikka tiesi, että niin pahasti haavoittuneena oli sulaa hulluutta lähteä hakemaan revanssia.
"Sanoiko joku, että tulin tänne ottamaan turpiini?" haltia kysyi äristen. Jos hän ei päästäisi naista hyökätessä ollenkaan lähietäisyydelle, miehellä saattaisi olla jotain mahdollisuuksiakin voittoon. Nainen otti askeleita lähemmäs ja sanoi jotain mikä sai Oscarin veren kuohahtamaan.
"Sanonko, mitä voit säälilläsi tehdä?" haltia aloitti sormellaan naista osoittaen, "Tunge se minne aurinko ei ole kuunaan paistanut. Mieluiten poikittain ja isoon halkoon käärittynä. Tuliko selväksi?" Oscar päätti tällä kertaa hyökätä ensin ja hän piirsi sormellaan pienimuotoisen maagisen merkin ilmaan, josta kuului pamahtava ääni ja pieni energialataus iskeytyi jokeen nostattaen vettä metrin verran ilmaan.
"Tuo oli sitten vasta varoitus", haltia huomautti vaikka itsekin mietti, miksei ollut tähdännyt suoraan naisen raajoihin.

Rindou

Naisen sisällä alkoi kiehua raivo. Hän mulkaisi haltiaa pahasti ja puri hampaansa yhteen.
"Sanoilla pystyt näköjään vielä tappelemaan, mutta kuinkas on fyysinen puoli? Lyön vaikka vetoa ettet.." Sen enempää ei nainen pystynyt sanomaan. Hänen asento muuttui vakaammaksi ja hänen silmänsä laajentuivat vesipatsaan noustessa uhmakkaasti joesta. Naisen sydän löi tiuhemmin ja adrenaliini kohosi. Hänen oli koottava itsensä ja saatava mielensä taas rauhalliseksi jotta pystyisi hyökkäämään. Onneksi neidolla ei mennyt tähän kauaa.
"Olet siis sittenkin täällä siksi, että haluat turpaasi!?" Nainen ärähti. "Saamasi pitää säälittävä haltianketale!" Rindou hyökkäsi nopeasti juosten kohti haltiaa, mutta tähtäsi viimetipassa vain jalkoihin. Hänen aikomuksensa ei ollut vieläkään tappaa.
Pian hyökkäyksen jälkeen, sen kummemmin katsomatta onnistuiko hyökkäys, oli neito jälleen khimaira muodollaan. Hän lähti juoksemaan nopeasti pois miehen luota, katsomatta taakseen. Jos nyt vihdoinkin saisin olla rauhassa.. Rindou ajatteli.
Juostuaan jonkin matkaa hän hidasti askeleensa ja muutti itsensä takaisin ihmishahmoon.

//Iske ja juokse KÄPÄLÄMÄKEEN

Oscar

"Onko sinulla tuhkaa korvissa vai oletko muuten vain kuuro?" haltia heitti takaisin, "Jos joku täällä saa turpiinsa niin se olet sinä!" Kuten aikaisemminkin nainen oli se joka ensimmäisenä varsinaisesti hyökkäsi. Oscar ei ollut varma ehtisikö hän väistämään, joten hän päätti käyttää samaa temppua kuin aikaisemminkin eli hän piirsi ilmaan rinkulan, joka kovetti ilman siksi pieneksi hetkeksi, kun naisen isku muuten olisi osunut haltiaan. Kilven haihtuessa, Oscar varautui jo seuraavaan hyökkäykseen, jota ei tullut, naisen muuttuessa takaisin siksi oudoksi sarvipääotukseksi, jolle Oscar yhä kaipasi kunnon nimeä, ja pakeni. Haltia jäi töllöttäen tuijottamaan naisen perään ja tajuttuaan viimein, mitä oli tapahtunut, hän juoksi perään. Tai juoksi ja juoksi. Käveli, sillä hänen murtuneet kylkiluunsa eivät vieläkään sallineet kunnolla hengittämistä.

Rindou

Nainen juoksi hyvin pienen matkan, sillä muisti liiankin hyvin sen, että haltia ei pystyisi vammoillaan juoksemaan. Hänen juoksunsa kuitenkin tyssäsi nopeammin kuin hän oli kuvitellut. Hemmetin palovamma! Neito kirosi mielessään ja muutti itsensä taas ihmiseksi. Palovammasta aiheutunut arpi oli muuttunut punaiseksi, kivuliaaksi.
Omaksi onnekseen Rindou oli ottanut lähteestä vettä mukaansa, leiliinsä. Viileällä vedellä kasteltu kangaskäärö olisi nyt paras apu käden haavaan. Parasta olla nopea tämän kanssa... Hän ajatteli ja kävi polvilleen maahan. Nainen otti takkinsa pois ja repäsisi kangassuikaleen ohuesta paidastaan. Hän kasteli kangassuikaleen ja alkoi kietoa sitä kätensä ympärille.
"Päästiin siitäkin ongelmasta..." Rindou mutisi itsekseen. Hän oli varma, että hidastuksella haltia saisi hänet kiinni, hän ei voinut muuttua khimairaksi ainakaan vähään aikaan. Nainen laittoi takkinsa takaisin päällen ja aikoi jatkaa matkaansa kohti kotiaan. Mitä nopeammin hän selviäisi kotiin, sitä nopeammin hän pystyisi hoitamaan palovammansa kuntoon.

//Kirjota ny tällästä vastausta iloset okami musat taustalla stn! xD

//Juon, juon, minä poika juon, minä tykkään olla kännissä! xD

Oscar

Tällä kertaa Oscarilla ei mennyt yhtä kauaa naisen kiinni saamiseen.
"Turhaan pakenet", mies huikkasi päästessään tarpeeksi lähelle.
"Löydän sinut joka tapauksessa! Ja otan revanssini." Haltia yritti suoristaa selkänsä, mutta murtuneet kyljet eivät sallineet sitä.

//In this life or THE NEXT >8C

Rindou

Pyöräyttäen silmiään neito kääntyi äänen suuntaan.
"Älä viitsi.. Et pystyisi tuossa kunnossa enään taistelemaan minua vastaan.." Nainen sanoi kyllästyneellä äänellä. "Lopettaisit jo.." Hän jatkoi siirtäen painonsa toiselle jalalle.
"Vai oletko kenties niin sovinistinen jänis ettet viitsi uskoa hävinneesi naiselle." Rindou naurahti ivallisesti. "Ei kai auta muu kuin voittaa sinut uudestaan.." Neito jatkoi nakellen niskojaan. Hän todella haluaa kuolla ennen kuin lopettaa.. Ainakin siltä tämä vaikuttaa..Nainen ajatteli ja otti miekan vyöltään.

//Haluan heilua hulluna humalassa!!! xD

Oscar

Haltia joutui myöntämään hiljaa mielessään, ettei tosiaan ollut taistelukunnossa. Silti hän päätti leikkiä todella typerää ja kovapäistä ja oikeasti yrittää voittoa, puoliksi haavoittuneena.
"Mitä sanoit?" Oscar ärähti naisen muka-hauskalle heitolle ja tunsi terävän vihlaisun keuhkoissaan. Mikä hemmetin jänis????
Naisen vetäessä esiin miekaan, Oscar kohotti kätensä, tähtäsi ja piirsi ilmaan sen samaisen merkin, joka aiemmin oli pamahtanut ja rikkonut veden pinnan. Nyt se tulisi osuessaan iskeytymään naisen rinnanseudulle, ellei tämä ehtisi sitä väistämään, koska puhdasta energiaa ei miekalla torjuttu.

Rindou

Nainen tajusi haltian aikeet ja väisti tämän iskun juuri ja juuri.
"Saamarin aaltojuovakirppa! Jos kerran haluat uudestaan turpaasi niin siitä vaan!" Rindou huusi raivoissaan. "Että pitää joidenkin rusakoiden olla tuollaisi turvenuijia!" ärähti neito. Häntä ärsytti, ettei saanut edes mennä hoitamaan haavojaan, saatikka sitten muutenkaan olla rauhassa. Rindou ei enään millään olisi jaksanut tapella typerää, selvästi katkeraa, haltiaa vastaan. Olisi hyvin selvää, että neito kuitenkin voittaisi jälleen. Luovuttaisi jo mokoma hyypiöö.. Nainen ärähti mielessään ja odotti valmiina hyökkäämään, jos tarve vaatisi.

//Jos Hercules elää onnistu et!

//MMMMMMMITÄÄH???????

Oscar

Aaltojuovakirppa. Rusakko. Turvenuija. Oscar laski hitaasti mielessään kolmeen. Tai oikeastaan pelkästään yhteen, koska ykkönen on ainoa numero, minkä mies oikeastaan tarvitsee ja eikä hän pidemmälle malttanut mennäkään.
"MMMITÄ?!!" Oscar karjahti tavattoman suuttuneena ja hänen olisi seuraavaksi tehnyt mieli karjua tuskasta, sillä kyljet... Tiedäthän.
"Ketä oikein luulet kutsuvasi turvenuijaksi, mokoma liikaa painava persepeura???!!" mies huusi takaisin ja menetti vihoviimeiset itsehillinnän rippeensä. Nyt ei sanoja säästetä.

Rindou

"PERSEPEURA!!!?? Nyt sovinistijänis saat kärsiä!" Nainen ärähti raivo palaen silmissään. "Koinsyömä hamsterinraato! Olisit edes sen verta kiitollinen, etten sentään tappanut sinua vaikka nyt kun sitä takemmin ajattelee, niin kuka edes kaipaisi tuollaista rotanruokaa!" Rindou jatkoi ivalliseen äänensävyyn. Hän näki silmissään vain punaista ja raivo senkun kasvoi hänen sisällään. Nyt olisi luvassa solvauksien sota ja siitä nainen omalla oudolla tavallaan piti. Riidan haastaminen oli yksi hänen mielestään rauhoittavimmista puuhista, piipunpolton ohella siis.

//Okei okei iisisti..."

//MITÄ SUOTTA

Oscar

"So-sovinistijänis...?" Oscar puuskahti tajuten mihin nainen viittasi jäniksellä.
"Kuules nyt, nainen..." haltia sanoi ääntään madaltaen.
"Naisen, eli siis sinun, paikka on nyrkin ja hellan välissä, joten kerro minulle," Oscar veti henkeä ja karjahti: "mitä SAAKURAA sinä metsässä samoilet?!!" Haltia yskäisi pari kertaa ja jatkoi tehden käsillään naisen vartaloa mukailevan liikkeen:
"Ja persepeura nimitys on ihan ansaittu."

Rindou

Neito mulkaisi miestä todella ilkeästi. Hän puri hampaansa yhteen.
"Senkin kärsäkuoriainen!!" Nainen sähisi hampaidensa välistä ja tiukensi otettaan miekastaan. "Helvetin SOVINISTISIKA!!! Tuollaisen horiskon sietäisi olla hiljaa!!" Huusi neito heristäen miekkaansa kohti haltiaa. Seuraavaksi olisi kyllä vuorossa jo tositoimet. Jos tuo mokoma lantakasa kehtaa vielä kerrankin... Suolestan tuon moukan!! Rindou ajatteli ärtyneenä. Hänen adrenaliininsa oli kohonnut suorastaan kuohuvasti.
"Vielä keksin mitään muuta hienoa sanottavaa pitkäkorvien pohjasakka!?" Neito kysyi nyrpeästi, ivallisesti hymyillen.

//HAMMERTIME!!