hydrophobia ||Crim

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Maalis 2012, 16:43

Kenraali taisi pelästyttää nuorempansa, ainakin tuon reaktiosta päätellen. Tarkoitus ei kyllä ollut, mutta nyt kun niin pääsi tapahtumaan, ei Darius voinut olla virnuilematta pienesti. Iriador vaikutti kuin pieneltä lapselta, joka oli lähtenyt ilman lupaa illalla seikkailemaan ja jäänyt siitä kiinni.
Iriador kävi kuitenkin kertomaan, että olotilansa oli hyvä. Siltä näytti, kerta nuorempi oli jo ylös sängystä päässyt. Hyvä! Vaikka Darius pitikin Iriadorista, hän ei voinut sietää henkilöitä, jotka liian kauan sängyssä makasivat. Syystä taikka toisesta. Vuodelepo ei koskaan ollutkaan sopinut itse kenraalille, jonka piti päästä aina viimeistään seuraavana päivänä ylös vuoteesta. Tekemään jotain tärkeää niin kuin töitä. Iriadorin seuraavissa sanoissa olikin perää. Kukaan ei ollut käskenyt korkeahaltiaa pysymään vuoteessa, joten miksei tuo liikkeelle olisi lähtenyt?

Erittäin hyvä pointti Kenraali totesi lopulta hymähtäen, samalla kun lähti hitaasti kävelemään eteenpäin, olettaen että Iriador lähtisi kulkemaan mukana.
Ja järjestelyt ovat jo tehty. Kaikki on valmiina. Enää odotamme että itse kuiskaus on valmis lähtemään toisin sanoen odotamme sinua ja vanhempaa sotilasta, sitten olemme valmiit lähtemään Darius kertoi kääntäen katseensa Iriadoriin. Iriadorin lisäksi matkaan ei ollut valmis lähtemään vielä yksi kuiskauksen sotilas. Tuolla oli vielä ollut jotain toimitettavaa kylällä, eikä Darius käynyt sitä kieltämään. Kerta sopivasti piilopaikassa oltiin, ei ollut mitään järkeä käskeä sotilasta tulemaan Omalla ajalla tänne erikseen kaupungista.
Uskotko olevasi valmis matkaan?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Maalis 2012, 00:13

Nuorempi katsoi kun Darius lähti hitaasti astelemaan jälleen eteenpäin, lähtien sitten itsekin hetken seurattuaan astelemaan käytävää eteenpäin. Askeleet olivat jälleen aluksi hieman huteria ja punapää sai purra alahuultaan välillä meinatessaan kompastua milloin omiin jalkoihinsa, milloin keskittymisensä herpaannuttua hieman hetkeksikään. Kun Darius alkoi puhua, tapansa mukaan tarkkaavaisena korkeahaltia kuunteli mitä kenraalilla oli sanottavana ja painoi sanat tarkoin mieleensä. Järjestelyt olivat kuulemma tehty, Kuiskauksen joukot olivat valmiina kahta miestään lukuunottamatta, joista toinen oli aikaisemmassa taistelussa ihmisiä vastaan kärsinyt Iriador. Kuka mahtoi toinen sotilas olla, sitä ei punatukka liiemmin jaksanut miettiä. Kuulosti siltä, että he olivat viimein valmiita jättämään piilopaikan ja palaamaan takaisin kaupunkiin!

Iriador katsoi hetken Dariusta, kääntäen sitten silmäparinsa kuitenkin tarkkailemaan eteensä. Nyt ei sopisi kompastua ja lentää nurin, satuttaa itsensä kenties pahemmin ja lykätä joukkojen lähtöä vielä ennestäänkin.
Luulisin olevani, punatukka totesi äänessään selvää epävarmuutta. Matkasta ei hänen osaltaan tulisi se kaikkein mieluisin. Tuskin nuorukainen osaisi kivuiltaan siitä juurikaan nauttia vaikka kuinka tahtoisi, mutta jossain välissä heidän oli täältä päästävä pois. Ja mitä pikemmin sen parempi.
Tuskin siitä mukavaa tulee minun osaltani, mutta ei sillä ettäkö se tulisi estämään matkanteon, Iriador sanoi, kääntyen nyt katsomaan hymyillen Dariusta, Olen valmis lähtöön heti kun sanot.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Maalis 2012, 12:15

Epävarmuus korkeahaltian äänessä sai kenraalin tarkkailemaan nuorempaansa. Iriador uskoi olevansa valmis, mutta sanoiko tuo niin vain sen takia, ettei matkaan lähtö lykkääntynyt enempää? Toisaalta, matka lentäen ei kestänyt kauaa.. Joten eiköhän korkeahaltia siitä selvinnyt. Näin Darius ainakin laskelmoi. Tuo ei lentänyt yksin, joten tippumisen vaaraakaan ei ollut.
Lähdemme siis tunnin sisään Kenraali totesi. Askel pysähtyi ja mies kääntyi kohden Iriadoria, katsellen tuota merkittävän näköisesti. Mitään ei kenraali kuitenkaan hetkeen sanonut, kunnes kävi nyökkäämään takaisin päin käytävällä, kohden huonetta, josta Iriador oli lähtenyt seikkailemaan.
Mene pistämään itsesi valmiiksi.. tulen hakemaan sinua hetken päästä
Noiden sanojen päätteeksi Kenraali tapautti pari kertaa nuoremman olalle, kunnes poistui paikalta ilmoittamaan kuiskaukselle, että nyt lähtö oli jo uhkaavan lähellä.

Kului noin puolituntia. Kaikki pistettiin sillä välin lähtökuntoon ja viimeisinkin kuiskauksen jäsen saapui paikalle. Lentoon lähtevät kuiskauksen jäsenet saivatkin aikaan jonkin sortin kiinnostusta kansan keskuudessa ja jotkut olivat jopa paikalle tulleet katselemaan, kuinka eliitit poistuisivat pilviä halkomaan. Darius käveli sopimuksen mukaisesti hakemaan Iriadorin huoneesta. Huoneen ovella kenraali koputti pari kertaa, ennen kuin sisään astui.
Oletko valmis? Kaikki muu on valmiiksi laitettu ratsastat minun kanssani, joten ei tarvitse pelätä että tippuisit

// aikahyppystuff becuz I CAN! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Huhti 2012, 11:05

Iriador nyökkäsi kenraalille vastaukseksi tuon ilmoittaessa, että lähtö tapahtuisi tunnin sisään. Siinä missä Darius pysähtyi, pysähtyi myös punapää, miettien mistä moinen, kunnes tajusi vihjaavan päänheilautuksen takaisin huoneen suuntaan, josta myös ilmoitettiin perään ääneen.
Käskystä, Iriador vastasi yllättävänkin reippaasti kenraalin taputtaessa tätä olkapäälle. Nuorukainen seurasi hetken vanhempansa perään, lähtien sitten lopulta itse ontumaan kohden huonettansa, jossa voisi rauhassa pistää ne harvat mukana olevat tavaransa kokoon ja vaihtaa vaatteensa.

Reilu puolituntia oli kulunut siitä, kun Darius oli käynyt ilmoittamaan heidän lähtevän pian matkaan. Valmiiksi puhdistetut aseet oltiin asetettu siistiksi pinoksi viikattujen kuiskauksen univormun osien viereen ja Iriador oli saanut kiskottua hyvin vaivoin päälleen tavalliset arkivaatteensa, joita tuo aina kuskasi mukanaan juurikin vastaavien tilanteiden varalta. Niitä oli mukavampi pitää ylläkin.
Samassa oveen koputettiin, joka sai Iriadorin keskeyttämään epätoivoisen yrityksensä kiskoa takkinsa päälleen ja kääntymään kohti ovea, josta sisään asteli kukapas muukaan kuin itse eliittikenraali. Punatukka seisoi hiljaa paikoillaan kuunnellessaan mustatukkaa, ja hymähti kulman kohotuksen ohella tuon viimeisimmälle maininnalle siitä, kuinka hän ratsastaisi itse kenraalin kanssa takaisin kaupunkiin.
Joka tarkoittaa sitä, että vähintään armas tuulenhalkojamme oikaisee reittinsä edes jonkin lätäkön halki, kun sinä olet kuskina, nuorempi tuumasi terävänä, kunnes naurahti, Kunhan kiusasin. Luotan siihen että tälläkertaa matkaan ei tule ylimääräisiä mutkia, Iriador vielä totesi. Nuori sotilas nosti kätensä vaakatasoon ilmaan kätensä, josta musta takkinsa vieläkin roikkui, kun sitä ei missään vaiheessa oltu onnistuttu vetämään päälle. Iriador katsoi takkia, sitten Dariusta.
Auttaisitko pukemaan tämän päälleni? Sen jälkeen olen valmis lähtemään.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Huhti 2012, 17:08

Darius virnisti pienesti punapään kommentista liittyen veteen. Vahinkoja sattui, viimeisin vahinko oli koitua kenraalin ja alaisen kuolemaksi. Mutta enemmän se Iriadoriin oli vaikuttanut, mitä Dariukseen. Nyt punapää ei varmasti ikinä tulisi vesifobiastaan parantumaan. Sääli sinänsä, Darius tunsikin siitä jälleen kerran syyllisyyttä. Syyllisyyttään hän ei kuitenkaan tuonut esille mitenkään, ainakaan tässä tilanteessa. Iriador kuitenkin varmisti sanojensa olleen huumorilla heitetyt, joten sen syvällisemmin asiaa ei tarvinnut alkaa vatvomaan.
Älä huoli. Lentäen olemme niin kaukana vedestä kuin kaltaisemme kaksijalkainen vain saattaa ellei sitten ala satamaan. Mutta sinä tuskin pelkäät muutamaa hassua pisaraa, hm? Darius tokaisi kuvitellen mielessään kuinka hassua sekin olisi. Aikuinen mies pelkäisi sadetta.

Kenraali kohotti kulmiaan Iriadorin käydessä nostamaan kätensä vaakatasoon. Pian nuorempi kysyikin, auttaisiko Kenraali häntä pukemaan takin päälleen. Darius hymähti ja oli aikeissa avata suunsa, mutta jätti sitten sanomatta mitä mielessään liikkui. Mieluummin hän olisi ottanut vaatetta pois nuoremman päältä, kuin pukenut tuota kankaiden alle.
Darius kävi kuitenkin auttamaan Iriadoria pukemaan takkinsa päälle, eikä aikaakaan kun kaksikko oli valmiina lähtöön. Kaikki tarpeellinen otettiin mukaan, jonka jälkeen matka kävi ulos sotilastuvalta, pihalla odottavien ratsujen luokse. Kun kuiskaus oltiin koottu, kävivät miehet ratsaille. Darius auttoi Iriadorin siivekkään selkään, nousten sitten itse perästä. Kun kaikki oli valmiina, komennettiin ratsut nousemaan taivaalle.
Maankamara jäi taakse. Kuten myös puiden ylimmät oksat. Edessä avautui sama vanha valtakunta, nyt täysin uudesta kuvakulmasta. Crypt näytti avautuvan loputtomiin. Metsä jatkui silmänkantamattomiin. Edessäpäin siinsi arot, joiden kaukaisuudesta saattoi erottaa hankien keskeltä kohoavan itse haltioiden kaupungin. Mor vuoret taas olivat kaukana arojen takana.
Dariukselle tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun mies näki valtakunnan yläilmoista. Siltikin, se oli aina joka kerta yhtä henkeäsalpaava näky
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 11 Huhti 2012, 21:04, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Huhti 2012, 19:16

Iriador kohotti kysyvästi toista kulmaansa, kun Darius hymähti. Vaikkei mies mitään sanonutkaan, tiesi nuorempi tasantarkkaan mitä tuon lieron päässä liikkui. Kuitenkaan ilman mitään ylimääräisiä välikohtauksia, auttoi kenraali takin nuorempansa ylle ja viimein myös nuorukainen oli valmis lähtöön. Iriador poimi tavaransa mukaan sängyltä ennen huoneesta poistumista, ja niin kaksikon matka kävi halki käytävien pihalla odottavien siivekkäiden ratsujen ja muun kuiskauksen luokse.
Tavarat pakattiin niille sopiviin laukkuihin, josta niitä ei saisi kaivettua esiin kuin vasta seuraavan kerran maahan laskeuduttua. Kun kaikki muu oli valmista, nousivat miehet lopulta ratsujensa selkään ja pian kävi käsky nousta kohti korkeuksia.

Iriador hätkähti ratsun noustessa ilmaan ja nuorukainen tarrasi lujasti kiinni ainoalla kädellään ensimmäisestä asiasta, josta vain saattoi pitää kiinni ja ottaa tukea. Maa jäi nopeasti taakse, samoin tekivät korkeuksiin nousevat puut. Tuuli vain humisi korvissa ja koko valtakunta avautui uutena suurena kokonaisuutena kuiskauksen jäsenten alla.
Punapää ei saanut tästä näystä tarpeekseen. Ei tulisi koskaan saamaan. Siinä missä laivalla matkaaminen meren halki oli nuorukaiselle aikoinaan ollut elämys, tarjosi lentäminen maitten ja mantujen halki vielä suuremman sellaisen. Ja tämän ei suinkaan tarvinnut jäädä viimeiseksi kerraksi kun lennolle lähdettiin. Ei niin kauaan, kunnes jotai harmillista sattuisi ja Iriador onnistuisi kehittämään itselleen jälleen uuden fobian. Saattoi vain toivoa, ettei niin pääsisi koskaan hänen elinvuosiensa aikana käymään.

Matkaa oltiin taitettu jo pitkästi ja maisemat joka suunnalla olivat vaihtuneet yhtenään ja täten Iriadorin kiireisenä tiirailemassa jokaiseen suuntaan vuoroin. Nuorukainen oli ollut tähän saakka niin ajatuksissaan, ettei ollut pistänyt merkille minkäänlaisia kipuja, joita lentäminen olisi saattanut ruhjotussa kropassa aiheuttaa kunnes nyt, kun punapää alkoi erheestä miettiä asiaa tarkemmin. Jokainen lentävän ratsun liike alla alkoi tuntua pahalta, mutta Iriador pyrki olemaan näyttämättä sitä ulkoisesti, jottei saisi ketään huolestuneeksi takiaa erityisesti Dariusta. Punatukka kuitenkin varovasti nojasi hieman taaksepäin Dariusta vasten ja ojensi päätään sitten taaksepäin, jotta nuoremman ääni erottuisi paremmin miehen korviin kaikessa tässä huminassa.
Onko matkaa vielä pitkästikin?.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Huhti 2012, 21:18

Maisemien ihailu oli rattoisaa puuhaa, mutta kuitenkin toissijainen asia kenraalille. Tuon piti pitää huolta, että ratsu pysyi oikeassa suunnassa ja ettei Iriador vahingossakaan tipahtaisi alas. Vaikka nuorempi oli tajuissaan ja näytti pysyvän itsestään selässä, ei voinut koskaan varmaksi sanoa josko tuo yhtäkkiä tajuntansa menettäisi tahi kivun takia horjahtaisi. Joten vaikka kenraali näyttikin levollisen rauhalliselta, oli tuo alati valmis kaikkeen mahdolliseen, jonka oli päässään käynyt jo arvioimaan ja laskemaan.
Iriadorin kysymys havahdutti kenraalin valmiustilasta. Darius vilkaisi nuorempaansa, nostaen katseensa sitten menosuuntaan.
Ei enää kauaa tämä menee huomattavasti nopeammin lentäen.. Kenraali kävi toteamaan. Eikä siinä oikeastaan kauaa mennytkään. Puolituntia, kunnes saattue laskeutui kauniisti linnan pihamaalle. Heitä oltiin osattu odottaa jo ja kuiskauksen miehiä oli ottamassa vastaan muutama muu sinisen kuiskauksen jäsen.

Miehet laskeutuivat ratsailta ja ratsut vietiin talliin lepäämään. Saattue suuntasi linnalle, jossa Darius piti huolen siitä, että Iriador vietiin parhaimman ja tietysti kalleimman parantajan luo hoidattamaan haavansa ja ruhjeensa. Kuten oli luvannut.
Kun Iriador oltiin saatettu parempiin käsiin, kävi Darius itse tekemässä raportin reissusta. Toisin sanoen palasi takaisin töitä paiskimaan, kun ei muuta tekemistä keksinyt.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Huhti 2012, 21:39

Vanhemman vastaus rauhoitti mieltä. Sikäli mikäli matkaa ei enää ollut paljoa jäljellä, ei punatukankaan tarvinnut kestää kipujaan sen kauempaa. Nuorempi yritti yhä tarkastella maisemia, unohtaa että joka paikkaan sattui, mutta eihän siitä mitään tullut. Loppu matka oli tuskallista kyydissä kiikkumista, josta Iriador ei nauttinut hetkeäkään. Nuorukainen pyrki vain istumaan mahdollisimman paikoillaan ja olemaan ajattelematta kuinka hitaasti aika mahtoi todellisuudessa kulua.

Tuskallisten minuuttien jälkeen ratsut laskeutuivat viimein linnan pihamaalle. Iriador saattoi lopultakin huokaista helpotuksesta ja vielä enemmän punatukka oli tyytyväisempi oloonsa, kun pääsi alas siivekkään ratsun selästä. Punatukka poimi tavaransa mukaan ja seurasi sitten kenraalin perässä linnalle. Kuten silmäpuoli oli aikaisemmin luvannut, saattoi tuo alaisensa parhaimman mahdollisen paranajan luokse, jotta nuorempi saataisiin pikaisemmin taas kuntoon. Ehkä olkapääkin olisi taas uuden veroinen tämän visiitin jälkeen. Kunhan Iriadorin itsensä ei tarvinnut maksusta huolia, olisi kaikki hyvin.

Näkemiset toivotettiin. Darius palaisi oletettavasti takaisin töittensä pariin tai niin Iriador ainakin uskoi. Punapää sen sijaan jäi parantajan tuvalle tuon hoiviin. Pienemmät ruhjeet parannettiin nopeasti pois alta, jonka jälkeen siirryttiin suurempiin, lopulta täydellisesti toimintakyvyttömään olkapäähän, joka parantajan mukaan tarvitsi magiasta huolimatta lepoa ja muutamia useampia käyntejä hänen luonansa, jos nuorimies sen kuntoon tahtoi takaisin saada.
Kun tulevista visiiteistä oltiin sovittu, poistui Iriador sotilastuville ansaitsemalleen levolle.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Edellinen

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron