Kirjoittaja Crimson » 20 Helmi 2012, 18:54
Köhintä jatkui. Pieni nyökkäys suotiin yskinnän välistä kenraalille, kun tuo kävi ilmoittamaan palaavansa pian. Iriador joutui pidättämään rykimistään, sillä äkkinäisen liikkeet eivät tuntuneet lainkaan hyvältä. Lopulta vain satunnaisia yskäisyjä pääsi enää suusta, kunnes mokomat lakkasivat kokonaan, ja punatukka saattoi jälleen maata rauhallisesti sijoillaan.
Iriador ei voinut muuta kuin odottaa. Maata vuoteella ja odottaa että Darius tulisi takaisin. Katse tuijotti suoraa kohti kattoa. Tylsistyneenä. Aika alkoi suorastaan madella eteenpäin, kun punapää odotti oven käyvän jälleen ja kenraalin tulevan takaisin. Pitkäveteinen, ikuisuudelta tuntunut odotus kuitenkin palkittiin, kun Darius kävi lopulta astumaan sisälle huoneeseen. Lähestyvien askelten myötä pää kääntyi tyynyllä, katse seurasi tiiviisti kun vanhempi käveli oman vuoteensa luokse.
Hoitaja kuulemma saapuisi kohta. Ja että he olivat piilopaikassa. Ilmankos ilmapiiri oli tuntunut niin tutulta, vaikkei sitä ääneen oltukaan käyty lausumaan missään välissä. Katse harhaili vielä hetken kenraalin kasvoilla, kunnes siirtyi lopulta jälleen kohti kattoa. Koska paikoillaan makoileminen ei enää nuorempaa kiinnostanut, kävi tuo nousemaan hammasta purren ja kulmiaan kurtistaen istumaan. Kivusta välittämättä. Vaikkei tälläinen rehkiminen välttämättä hyvää hänelle juuri nyt tekisikään, ei Iriador tahtonut vain tyhjänpanttina maata vällyjen alla.
Tiedätkö.., punapää sitten aloitti. Vasen käsi nousi pitelemään oikeaa käsivartta ja miehen kasvoille nousi hieman murheellinen ilme.
En tiedä kannattaako minun enää taistella kuiskauksen riveissä, Iriador sitten pamautti ilmoille yllättäen, Toinen käteni on hajalla.. pahasti. Käsipuolena minusta on vain lisää haittaa teille. Ties kuinka kauan paranemisessa kestää, punatukka selitti ja hymähti. Katse käännettiin kysyvästi kohti Dariusta. Tottahan se oli. Iriador itsekin tiedosti kätensä huonon tilanteen, sillä ei juurikaan pystynyt liikuttelemaan mokomaa mihinkään suuntaan. Sormet kyllä toimivat ja käsivarsi kyynärään asti, mutta auta armias jos yritit hartiaasi liikauttaa, sait aikaiseksi pelkkää kipua. Magiallahan se voitaisiin korjata kenties mutta kuinka luja ja kestävä siitä tulisi? Tuskin yhtä luja, kuin jos sen antaisi parantua luonnostaan. Jos se edes ottaisi parantuakseen.
Ja mikäli yrityksenäsi oli saada fobiani tiehensä kaappaamalla minut mukaasi jokeen, niin epäonnistuit suunnitelmassasi pahemman kerran. Vesikammoni taisi mennä vain huonompaan suuntaan, nuorempi sanoi oli yllättävää kuulla punapää vitsailemassa kyseisestä asiasta näinkin pian tapahtumien jälkeen ja naurahti pienesti.