Ote ja jalansija kivestä olivat pitävät, joskin jokainen sekunti mitä vedessä vietettiin, vei valtavasti voimia. Oli kylmä. Niin perkeleen kylmä. Haukansilmän katse eksyi rannalle katsomaan, kuinka miehet löysivät köyden muiden kamppeiden joukosta ja kävivät irrottamaan sitä, jotta kaksikko saataisiin rantaan. Mutta kun oli niin pirun kylmä. Darius ei enää tuntenut jalkojaan. Selkä alkoi menettää tuntoaan. Ainoa mitä selkä kävi enää tuntemaan, oli pistävän voimakas virta vasten lihaksia. Se pistävän vihlova kipu iski luihin ja ytimiin. Leuka kävi tärisemään kylmyydestä. Hammasta purren kylmyyden merkin sai häivytettyä kivikasvoisen vakavamieliseksi.
Katse eksyi Iriadoriin tuon käydessä anomaan telepaattisesti, ettei Kenraali päästäisi irti. Ote nuoremmasta tiukentui entisestään, tuon menettäessä tajunsa. Nuoremman ote kuitenkin pysyi vanhemmassa, helpottaen näin kiinni pitämistä. Darius ei helvetin nimessäkään aikonut irti päästää. Iskekööt salama kirkkaalta taivaalta hänet kuoliaaksi, jos ote lipeäisi.
Käsky kävi miehille pitää kiirettä. Jokainen sekunti oli harppaus lähemmäs hypotermiaa ja kuolemaa. Suusta karkasi ilmoille huudahdus, joka selvästi kieli kenraalin turhautumisesta. Ja kylmyydestä. Hengitys alkoi käydä vaikeaksi. Kädet ja jalat uupuivat. Pian iskeydyttiinkin vasten kiveä kunnolla niin, että Kenraali kävi koko painollaan nojaamaan vasten Iriadoria, joka hänen ja kiven välissä oli. Irti nuoremmasta ei kuitenkaan päästetty, missään vaiheessa.
Raskasta. Niin kamalan raskasta edes pitää kiinni enää. Kenraali oli käynyt kalpenemaan suorastaan silmissä. Kylmyys alkoi jo peittelemään kenraalia unten maille. Köysi
Köysi lennähti lopultakin kaksikon luo. Se kävi iskeytymään pitkälti Dariuksen selän taa. Kenraali vilkaisi ympärilleen ja ojensi toisen kätensä sivulle, tarttumaan köyteen. Köysi kierrettiin käsivarren ympäri ja nyrkki otti tukevan otteen köydestä.. Jalka kävi lipsahtamaan kiveltä, paiskaten kaksikon uudemman kerran vasten kiven kovaa pintaa. Dariuksen sydän jätti lyönnin jos toisenkin välistä jalan lipsauksen myötä
Lopulta miehet kuitenkin kävivät vetämään kaksikkoa rantaan. Viimeisetkin voimanrippeet kulutettiin köydestä kiinni pitämiseen ja Iriadorin pitelemiseen. Kummastakaan ei päästetty irti. Ennemmin Darius olisi köydestä irti päästänyt, kuin Iriadorista. Ennemmin hän olisi kuollut nuoren kanssa kuohuihin, kuin selvinnyt ja elänyt sen tiedon kanssa, että antoi kumppaninsa lipua hyiseen hautaan, jota tuo oli pelännyt kuollakseen.
Lopulta ranta saavutettiin. Sotilaat kävivät auttamaan kenraalinsa ja nuorempansa kuiville, käyden kyselemään olivatko nuo kunnossa. Edes Darius ei enää vastannut miestensä huutoihin ja kysymyksiin. Kenraali vain piti kiinni nuoremmastaan. Ei hellittänyt, vaikka ontot äänet ympärillä toistelivat heidän olevan nyt turvassa. Kaikki oli hyvin, voisi päästää irti. Koskaan ei voinut päästää irti. Ei nyt. Ei koskaan.
Kun Kenraali irrotettiin väkisin nuoremmasta, kävi haukansilmä tekemään pari aggressiivisempaa liikettä sotilaita kohtaan, jotka hänen otteensa olivat käyneet repimään irti. Lopulta läpimärkä eliitti vaipui tajuttomuuteen, johon ei missään nimessä olisi halunnut painua
Silmä avautui kohtaamaan huoneen katon. Se suorastaan rävähti auki. Järkyttynyt ilme nousi koristamaan kenraalin aikaisemmin niin levollisia kasvoja. Mies nousi pedillään istumaan alta aikayksikön, vilkaisten ympärilleen. Lämmin ja rauhallisesti valaistu huone oli tyhjänä ylimääräisistä Vain Darius ja Iriador makasivat omilla vuoteillaan.
Koskiseikkailijoiden vaatteet oltiin riisuttu kokonaan ja tilalle vaihdettu lämpimämpää ja kuivempaa vaatetta. Dariuksella ei ollut hajuakaan paljonko kello oli. Kauanko hän oli tajuttomana ollut, missä päin maailmaa he olivat, mitä oli tapahtumassa ylipäätään?! Kenraali keräili itseään hetken, kunnes pomppasi ylös vuolteelta ja parin huteran horjuvan askeleen jälkeen päätyi Iriadorin rinnalle, kumartuen nuoremman ylle. Oliko tuo kunnossa? Epätoivon ja hämmennyksen sävyttämät kasvot tarkkailivat toisen kasvojen liikkeitä, toivoen erottavan edes jonkinlaisia elon sekä hereillä olon merkkejä. Toinen tärisevä käsi nousi nuoremman poskelle, samalla kun yhä kohmeesta kankeat huulet kävivät toistelemaan paniikinomaisesti nuoremman nimeä. Keho tärisi. Ei pelkästään jälkikylmetyksestä, vaan myös pienoisesta shokista.
Todellisuudessa kaksikko oli haltioiden piilopaikassa. Miehet olivat päättäneet, että kenraali ja pahasti haavoittunut sotilas piti saada nopeasti lämpimään. Piilopaikka oli lähempänä, mitä itse kaupunki, joten sinne oli käynyt matka, niin nopeasti kuin vain matka pystyttiin taittamaan.
Molempien ratsut oltiin viety lepäämään talleille ja muu kuiskaus oli käynyt kertomaan tilanteesta uteliaille, paikallisen rykmentin sotilaille ja kenraalille, mitä oli tekeillä. Kun kaksikko oltiin hoidettu kuntoon, ainakin niin hyvin kuin mahdollista, oltiin heidät jätetty lepäämään sotilastuvan huoneeseen..
// Insert
Spiritus Electus here //