hydrophobia ||Crim

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Crimson » 21 Helmi 2012, 15:17

Dariuksen kietoessa kätensä punapään ympärille, sulki nuorempi silmänsä hetkeksi. Hetkestä täytyi nauttia täysin siemauksin, sillä harvoinpa Iriadorille ja kenraalille sattui hetkiä, jolloin he saattoivat olla täysin kahden pitemmänkin tovin - öitä ja työtilanteita lukuun ottamatta tietenkin. Mustatukan syleilyssä oli hyvä, lämmin ja turvallinen olla. Iriador myönsi itselleen ohimennen, että voisi viettää seuraavan ikuisuuden Dariuksen vierellä, ilman että tulisi sitä katumaan myöhemmin millään tavoin. Voisi viettää kyseisen miehen kanssa koko lopun elämänsä. Uhrata niin paljon yhden henkilön vuoksi, vain saadakseen tuon onnelliseksi saadakseen hymyn nousemaan edes pieniksi hetkiksi muuten niin totisen kenraalin huulille.
Vanhemman hymähtäessä, havahtui Iriador levollisista ajatuksistaan kuuntelemaan Dariuksen sanoja. Fakta, jonka tuo iski ilmoille, oli karu, mutta ymmärrettävä. Nuorempi kävikin toivomaan, ettei kukaan missään tapauksessa astuisi suoraa päätä huoneeseen koputtamatta hän säälisi sitä, joka joutuisi vastuuseen moisesta.

Mustatukan viimeisimmän kommentin jälkeen, Iriador kävi vuorostaan hymähtämään.
Tiedät kai, ettei se ole tarkoitukseni , nuorempi aloitti, En tahdo huolestuttaa sinua millään tavalla. Ikinä. Tahdon vain että olet onnellinen niinä hetkinä kun olen kanssasi, Iriador selitti, selvää haikeutta äänessään. Sanojensa jälkeen punapää kävikin painamaan kasvonsa vasten Dariusta ja päästi muutaman katkonaisen henkäyksen pidätellessään itkuaan.
"En tahdo menettää sinua".
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Helmi 2012, 17:28

Käsi jatkoi lempeää liikettä pitkin nuoremman hiuksia, samalla kun Iriador kävi puhumaan. Puoliummistunut katse seikkaili nuoremman kasvoja kohden, kunnes Iriador kävi painamaan kasvonsa vasten kenraalia. Jälleen kerran Darius löysi itsensä tilanteesta, josta ei ikinä uskonutkaan löytyvänsä. Iriadorin selvä itkun pidättely sai kenraalin ahdistumaan, ehkä hätääntymään jollain asteella. Hän ei ehkä nyt ollut kaikkein paras ja myötätuntoisin lohduttaja, oli kyseessä kuka tahansa tai mikä tahansa asia kyseessä. Käsi pysähtyi Iriadorin hartialle samalla kun nuorempi kävi toteamaan, ettei halunnut menettää kenraalia. Hetken hiljaisuuden jälkeen Darius kävi hymähtämään jälleen.
Mikäli et tahdo menettää minua, et sinä voi olla huolestuttamatta minua aina silloin tällöin. Tavalla tai toisella. Enemmän tai vähemmän Kenraali kävi toteamaan samalla kun lempeä käsiliike hiuksissa jatkui Enkä voi takaa että joka kerta olisin onneni kukkuroilla, kun sinä olet lähettyvillä sehän on naisten hommaa mennä miehistä sekaisin. Mutta sinä saat minut hymyilemään.. sinä saat minun rentoutumaan. Se on jo enemmän kuin voisi olettaa tällaiselta tunnevammaiselta vanhukselta.

En päästänyt irti enkä aio vastaisuudessakaan.. vaikka se tarkoittaisi kylmään jokeen kuolemista sinun kanssasi Kenraali totesi lopulta, vakuutellen näin omalla ehkä ei niin kauniskuvaisella tavallaan, ettei Iriador olisi menettämässä häntä. Ainakaan kenraalin omasta toimesta.
Kenraalin kasvot hakeutuivat Iriadorin hiuksiin, samalla kun lempeä halaus tiukentui hieman. Vanhempi kuitenkin varoi rutistamasta nuorempaa liikaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 21 Helmi 2012, 22:36

Iriador hymyili, kasvot yhä piilotettuina kenraalin paitaa vasten.
Kunhan hymyilet edes vähän niin se riittää, nuorempi totesi välistä, kun yritti tasata hengitystään ja ajatuksiaan. Iriador ei tahtonut pillahtaa itkuun, vaikka kovasti pieni ääni pään sisällä kehottikin ettei tunteita pitäisi pidätellä. Että ne voisi näyttää tässä ja nyt. Silti punapää ei kehdannut. Ties mitä Dariuskin siitä ajattelisi, jos hän yhtäkkiä alkaisi vain vollottaa kuin nainen konsanaan, kun tuo oli jo aikaisemmin käynyt mainitsemaan toisen sukupuolen edustajista.

Pieni irvistys kävi nousemaan punapään kasvoille, kun kenraali kävi halaamaan nuorempaansa astetta tiukemmin. Hetkellinen kivun tuntemus sai kehon värähtämään kerran jos toisenkin, kunnes tunne lopulta katosi ja jätti nuoremman rauhaan. Ilme kasvoilla muuttui hiljalleen jälleen rauhalliseksi ja astetta vetisempi katse nousi tuijottamaan Dariuksen ainoata silmään. Mutta vain hetkeksi kun kasvot painettiin uudestaan vasten toista.
Siinä hiljaisuudessa hetkittäin katkonaista hengitystä tasaillessaan, sai Iriador itsensä koottua hiljattain jälleen. Nuorempi nojautui hetkeksi pois kenraalista saadakseen otettua kulauksen lasistaan, mutta antoi sitten itsensä valahtaa takaisin kiinni toiseen.
Milloin lähdemme? Et varmaan tahdo viettää turhaan aikaasi täällä, kun työt odottavat kaupungissa, punapää kysäisi.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Helmi 2012, 22:58

Kenraalin kasvoille nousi väkisinkin pieni hymy, korkeahaltian käydessä toivomaan saavansa kenraalin edes hymyilemään. Siinä tuo todella onnistui, enemmän kuin tarpeeksi. Vaikkei hymy ehkä aina näkynytkään ulospäin, hymyili kenraali sisäisesti. Darius oli oppinut piilottamaan suurimmanosan tunteistaan, myös ne iloiset, joten eivät ne aina pintaan asti päässeet kukkimaan.
Darius antoi katseensa lipua pitkin Dariuksen kasvoja, nuoremman kohottaessaan katseensa. Korkeahaltian kasvot kuitenkin painautuivat pian vasten kenraalin rintakehää. Darius hymähti pienesti, samalla kun pysähtynyt käsi jatkoi toisen sukimista.

Työt saavat odottaa sen aikaa, että sinä olet siinä kunnossa, että kykenet matkustamaan Darius totesi virnistäen Enhän minä sinua tänne yksin voi jättää.
Töitä tosiaan oli tekemättä ja odottamassa kaupungissa.. mutta Dariuksen elämässä oli tapahtunut käänne. Kerrankin hän välitti jostain enemmän kuin töistään. Iriador sai laskea itsensä onnekkaaksi, sillä oli juuri tehnyt mahdottoman.
Toivottavasti et pelkää korkeita paikkoja suunnitelmissa oli, että lennämme takaisin. Jalan matka olisi turhauttavan pitkä Kenraali totesi, yskäisten sanojensa jälkeen pienesti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Helmi 2012, 00:18

Toinen kulma kohosi ylös Dariuksen sanojen myötä ja kysyvä katse nousi tutkimaan kenraalin kasvoja. Oliko punapää juuri kuullut oikein. Kenraaliko oli juuri sanonut että jättäisi työnsä odottavalle kannalle Iriadorin takia - todellako?! Ihme taisi olla tapahtumassa. Maailmankirjat taisivat olla todella sekaisin mustatukan puhuessa tuollaisia. Darius taisikin välittää Iriadorista enemmän, kuin punatukka olisi kehdannut mennä itse edes kuvittelemaan tai uskomaan ja sekös nuoremman sai hyvälle tuulelle.
En minä sitä pahakseni pistäisi, vaikka minut tänne jättäisitkin, korkeahaltia tuumasi hymyillen. Ei hän siihen kuolisi, jos Darius lähtisi takaisin kaupunkiin ilman häntä tehtäviään suorittamaan nuorempi tulisi itse perässä sitten, kun olisi siihen kykenevä.
Mutta en myöskään pistä pahakseni sitä, ettet tohdi minua yksin tänne jättää.

Ja mitä siihen tulee, että laitat minut töittesi edelle, niin olen otettu - oi arvon työnarkomaaninen kenraalini, Iriador kävi lausumaan hieman kiusoittelevasti loppua kohden, Kumartaisin tähän väliin jos pystyisin, nuorempi vielä totesi pienesti naurahtaen.
Viimeinen kulaus lasista otettiin, jonka jälkeen katse nousi etsimään jotain, mihin tyhjän kupin voisi asettaa. Pöytä oli turhan kaukana. Lattian suuntaan punatukka ei voinut kumartua, eikä sänky ollut oikea paikka johon lasin voisi hylätä. Sotkisi vain lakanat kaatuessaan. Niinpä väenvängällä Iriador kävi nostamaan itsensä seisaalleen sängyltä, ihmetellen jopa itsekin että siihen pystyi, sillä voimat tuntuivat olevan yhä kadoksissa. Muutama horjuva, ontuva askel otettiin pöydän suuntaan ja lasi asetettiin pikaisesti sen laidalle tarpeeksi lähelle päästyä. Vasen käsi nousi vapaaksi muodostuttuaan pitelemään kylkeä ja korkeahaltia asteli takaisin sängyn luo hieman kumarassa itseään pidellen.
Mitä lentämiseen taas tulee, niin kunhan et vie minua turhan läheltä vesistöjä niin olen asian kanssa sujut, punapää sanoi, samalla kun vaivalloisen oloisesti koitti itseään takaisin sängylle asettaa istumaan.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Helmi 2012, 00:47

Darius kävi kurtistamaan kulmiaan huvittuneena Iriadorin huomautellessa, kuinka otettu tuo oli asemastaan ennen töitä, Kenraalin arvoasteikolla. Pieni luunappikin oli lähellä osua nuoremman pääkoppaan tuosta hyvästä, mutta Darius hillitsi itsensä tällä kertaa.
Iriador kävi kampeamaan itseään ylös. Darius katseli sivusta, antoi nuoremman tehdä työn itse. Mikäli itse ylös halusi, sai tuo myös kaiken itse hoitaa. Vaikka ehkä olisi pitänyt käskeä Iriador pysymään sängyssä, ettei tuo kävisi itseään liikaa rasittamaan. Sillä välin kun Iriador kävi viemässä oman tyhjentyneen lasinsa pöydälle, kumartui Darius sen verran, että nappasi omansa lattialta ja huikkasi sen muutamalla kulauksella tyhjäksi. Olihan se rumaa juoda viiniä niin nopeaa, mutta eipä tämä sitä parhaimmanlaatuista ollutkaan. Lasi kuitenkin löysi tiensä takaisin lattialle, sillä Darius oli liian laiska nousemaan.

Iriador kävi toteamaan, ettei lentäminen haitannut, kunhan ei vesistöjen lähelle eksyttäisi. Darius naurahti, samalla kun katseli kuinka Iriador kävi sängyn vierellä istuutumaan alas.. Ennen kuin Iriador kuitenkaan ehti persettään patjaan asti siirtyi Darius nopeasti tuon taakse ja kaappasi nuoremman hellästi, haavoja varoen syliinsä istumaan. Kasvot löysivät jälleen tiensä punaisten hiuksien lomaan vetämään syvään henkeä. Kasvot tunkeutuivat vieläkin lähemmäs nuorempaa, kunnes ne löysivät tiensä tuon kaulalle ja soivat pienen suudelman tuon iholle.
Älä huoli. Lentäessä emme mene edes joen yli Vain metsien ja arojen yli Darius totesi pienesti virnistäen, samalla kun kasvot kiusoittelevan lempeästi kulkivat pitkin nuoremman kaulaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Helmi 2012, 01:25

Nuoremman kasvot vääntyivät jälleen hieman väärään, kun patjan sijaan perseen alle saatiinkin Darius, joka kaappasi Iriadorin syliinsä. Hellävaroen. Mutta silti pieni kivulias vihlaisu jyskytti teon jälkeen hetken kyljessä se kuitenkin laantuin yhtä nopeasti kuin oli iskenytkin. Kenraalin työntyessä vasten punapään pehkoa, hymähti nuorempi hieman. Ja sitten kevyt naurahdus suotiin toiselle, kun Darius kävi painamassa pienen suudelman nuorukaisen hieman ojentuneelle kaulalle. Aivan kuin Iriador olisi suorastaa kerjännyt lisää suudelmia!

Parempi vain. Lentämisestä tuskin muodostuu sitten ongelmaa, punapää totesi tyytyväisenä hymyillen. Kyllä nuorempi korkeat paikat sieti ei mielellään johtanut itseään korkeille paikoille kun viihtyi ruohonjuuritasolla paremmin, mutta ei käynyt silti pelkäämään kallion laella tai vuoren seinämällä seikkailua. Tuskin siis lentämistäkään, ellei heti kättelyssä siihenkin annettaisi matkaan huonoja eväitä. Jos hän jotain pelkäsi, se oli vesi. Se riitti korkeahaltialle. Muita fobioita ei tarvittu tai kaivattu vaikeuttamaan elämistä entisestään. Ainakaan tietoisesti.
Punapää käänsi itsensä sivuttain toisen sylistä. Niin oli helpompi istua. Ja mukavampi, kun saattoi nähdäkin mustatukan, eikä vain tuntea lähellään. Kääntymisestään huolimatta Iriador toivoi jatkuvasti, ettei toinen lopettaisi kaulansa lähettyvillä liikkumista.
En kyllä ole lentänyt koskaan aiemmin. Millaista se on? Voisin kuvitella kyydin tasaisemmaksi kuin hevosen selässä ratsastamisen Iriador äityi sitten kysymään Dariukselta ja sivusilmällä katsahti mietteliäänä miestä.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Helmi 2012, 13:17

Darius tahtoi uskoa, ettei lentämisestä muodostunit mitään ongelmaa. Sehän tästä puuttuisi, että nuorelle tulisi myös kammo lentämiseen. Kohta tuo ei enää uskaltaisi poistuakaan talostaan. Tosin, mitäs lähti mukaan Siniseen kuiskaukseen.. ja Dariuksen kumppaniksi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Haukansilmä ei vetänyt kasvojaan kauemmaksi nuoremmasta, vaikka tuo asentoaan sylissä muuttikin. Huulet kävivät silloin tällöin antamaan suudelman jos toisenkin Iriadorin kaulalle, samalla kun nenänpää liukui pitkin pehmeää ihoa. Korkeahaltia kävi kyselemään, millaista lentäminen oli. Kerta ei koskaan itse ollut lentänyt. Kenraali hymähti pienesti.
Matkan tasaisuus riippuu siitä, millä olennolla lennät Kenraali kävi valaisemaan Mutta loppu viimein se on jopa hauskempaa, mitä ratsastaminen maatapitkin. Joskin, lentäminen vaatii hyvää tasapainoa.. matka lentävän pegasoksen selästä maahan on hieman pidempi, mitä matka laukkaavan hevosen selästä. Ehkä olisikin parasta, että sinä lentäisit jonkun kanssa samalla ratsulla, näin ensikertalaisena
Vielä ei tiedetä millä lennämme ehkä aarnikotkilla, pegasoksilla, jollain. Sen näkee sitten Haukansilmä vielä lisäsi, samalla kun kasvot nousivat kohtaamaan nuoremman katseen.

Mikä on olo? Darius kävi kysymään nuoremmalta Tarvitsetko lepoa?... vai saanko vielä häiritä sinua pidempäänkin?
Pieni virne nousi kenraalin kasvoille, samalla kun vanhempi laski pienen suudelman Iriadorin huulille.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Helmi 2012, 15:21

Iriador kuunteli tarkkaavaisena Dariuksen selitystä. Lentäminen kieltämättä kuulosti hauskalta ainakin siihen saakka, kunnes kenraali kävi mainitsemaan lentävän olennon selästä tippumisen. Punapää nielaisi lievän kauhunsekaisen olonsa alas kurkustaan. Ei se varmaan ollut kovin yleistä tippua alas pegasoksen tai aarnikotkan selästä - eihän? Ja kyllähän Iriador tavallisen hevosenkin selässä pysyi. Miksei hän lentävän olennon selässä pysyisi! Vaikka ensikertalainen olikin, kyllä hän eläinten kanssa toimeen tuli.
Katsotaan sitä sitten, kun sen aika on, nuorukainen kävi toteamaan hymyillen miehelle. Jos yksin siivekkään olennon selkään tuntuisi silloin pahalta ja epävarmalta, ei punapää pistäisi pahitteeksi jonkun toisen kanssa yhdessä matkaamista näin ensikertalaisena, mikäli siitä ei vain liiaksi haittaa koituisi. Turvallisuus ennen kaikkea. Se kai tässä touhussa täytyisi ensimmäisenä muistaa.

Punahiuksisen pää kääntyi nyt kokonaan kohden Dariusta tuon seuraavien kysymysten myötä. Pieni suudelma otettiin vastaan hymyillen, jonka jälkeen katse jäi harhailemaan hetkeksi vanhemman kasvoille.
Huono. Joka paikkaan sattuu vielä lääkkeistä huolimatta ja rintakehää kivistää hieman, punatukka kävi vastaamaan tuolle, kun oli hetken hiljaisuudessa käynyt kipujaan tunnustelemaan, Tarvitsisin kyllä varmaan lepoa, mutten jaksa maata tällä hetkellä turhanpanttina sängyn pohjalla. Ehtiihän sitä myöhemminkin.
Nuorempi kävi laskemaan otsansa vasten Dariuksen otsaa, ja antoi pienen virneen nousta kasvoilleen.
Ja siitä vain, häiritse pois. Enkä pistä pahakseni lainkaan, jos tahdot häärätä kimpussani vielä, Iriador tuumasi naurahtaen.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Helmi 2012, 23:21

Aika tosiaan näyttäisi, millaisilla ratsuilla kuiskaus siirtyisi takaisin kaupunkiin. Tosin, heidän omat ratsunsa joutuisivat matkaamaan itse metsän ja arojen poikki, mutta Blue oli enemmän kuin etevä johdattamaan laumaa takaisin kotiin. Ratsut eivät varmasti tulisi eksymään ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä eivät myöskään jäisi ihmisten saatikka petojen kynsiin. Ne olivat kuitenkin eläimiä, jotka osasivat vaistota vaaran. Lisäksi suurin osa ratsuista oli suuria ja massiivisia, joten edes suurimmat pedot eivät niiden kimppuun kävisi syyttä suotta. Paitsi ehkä lohikäärmeet mutta lohikäärmeet nyt eivät pahemmin metsässä saalistaneet.. aroilla taas

Iriador kävi kertomaan, että joka paikkaan sattui lääkkeistä huolimatta. Korkeahaltia kuitenkin kävi toteamaan, ettei jaksanut juuri nyt maata sängyn pohjalla tällä hetkellä. Darius hymähti pienesti. Korkeahaltiaa ei tainnut järki pakottaa tällä hetkellä. Iriador lisäsi, ettei tuota häirinnyt Kenraalin lähentely.
Sinun pitäisi siis levätä Darius kävi toteamaan, samalla kun kävi työntämään Iriadoria varovasti kohden patjaa tuon terveestä olkapäästä. Kun Nuorempi oltiin saatettu makuuasentoon, luikahti Darius tuon alta pois, jääden kuitenkin nuoremman ylle kontilleen.
En halua että kärsit yhtään enempää. Nukkuessa aika kuluu nopeampaa.. eivätkä kivut tunnu niin piinaavilta, kun on tajuttomana Kenraali totesi virnistäen pienesti Joten yritä edes levätä voin sillä välin kyllä keksiä muutakin tekemistä, kuin sinun ahdistelun
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Helmi 2012, 13:26

Pieni hätkähdys seurasi siitä, kun kenraali kävi työntämään Iriadoria vasten sänkyä. Terve käsi hakeutui nopeasti pitämään tukea jostain takaa sen varaan kun paino oli helpompi pudottaa sen sijaan että vatsalihaksilla olisi vastaan käynyt pistämään. Punatukka antoi Dariuksen tuupata itsensä vasten lakanoita - mikäpä hän oli vastaan laittamaan juuri tällä hetkellä. Ja kuten mustatukka oli tuumannutkin, hänen pitäisi levätä. Olisihan se järkevää kieltämättä. Ei korkeahaltiakaan tahtonut olonsa enää pahenevan, mitä pikemmin hän paranisi siihen kuntoon, että kenraalin aikaisemmin mainitsema lentäminen olisi mahdollista myös nuoremman itsensä kannalta, sen parempi.

Astetta uupuneempi katse kävi tarkkailemaan Dariuksen kasvoja ja hiljainen hymähdys saatettiin ulos suusta.
Jos niin tahdot. Enhän minä siitä mitään kuitenkaan menetä, kun en juuri muutakaan nyt voi tehdä, punatukka kävi sitten hetken sanoja haettuaan vastaamaan miehelle. Kyllä hän lepäisi. Tekisi sen vieläpä enemmän kuin mielellään. Ei vain sen takia, koska kenraali oli päättänyt kertoa, ettei tahtonut nähdä nuorempansa kärsivän enää tai kehottanut nukkumaan. Se pieni jäljellä oleva järjenääni huusi päässä, komensi suorastaan ottamaan unta kalloon, jotta paraneminen nopeutuisi ja kivut katoaisivat mikäli Iriador niiltä vain unta saisi.
Terve käsi kävi työntämään hellästi Dariusta pois sängyltä, jotta korkeahaltia sai napattua peiton reunasta kiinni ja vedettyä sen päälleen. Varovasti nuorempi otti ja kääntyi makaamaan vasemmalle kyljelleen. Vaikka koko painonsa kasaaminen kipeälle, haavoittuneelle kyljelle tuntuikin varsin häijyltä, ei Iriador kuitenkaan jaksanut mokomaan reagoida muuten kuin kiroten ääneen muutaman kerran. Selälläänkään hän ei jaksanut enää makaa, koska se tuntui puuduttavalta mutta jos hän unissaan ottaisi niin kääntyäkseen, niin tuskinpa sitä pahakseen tarvitsi pistää. Ehkä niin olisi jopa parempi, jottei kylki ottaisi nokkiinsa mokomasta.
Kun hyvä asento oli viimein löydetty, vedettiin peitto korville ja silmät painettiin kiinni.
Mikäli nukahdan, voit herättää minut, jos tulee asiaa tai jotain muuta tärkeää, punapää mumisi peittonsa alta Dariukselle ja antoi itsensä sitten nauttia rentoutuneesta olostaan kipujen lomassa niin kuin vain suinkin saattoi.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Helmi 2012, 23:27

Darius nousi kiltisti Iriadorin sängyltä, kun nuorempi kävi hellästi tuuppimaan kenraalia pois päältään. Korkeahaltia ottikin vinkistä vaarin ja päätti käydä lepäämään sen pahemmin kiukuttelematta vastaan. Darius seurasi tuota toimitusta hetken, kunnes hymähti pienesti Iriadorin sanoille.
Taidan antaa sinun vain nukkua ja sanoa mahdolliset sanottavat, kun itse heräilet Darius totesi. Noiden sanojen jälkeen kenraali ei enää puhunut nuoremmalle mitään, ei vaikka tuo vielä olisikin jotain höpötellyt. Sen sijaan hän poistui huoneesta hetken päästä, lähtien selvittämään tilannetta paremmin. Vaikka itselleenkin olisi lepo kelvannut mutta lepoa ei Darius itselleen osannut suoda.


Kului päivä, toinenkin. Korkeahaltian annettiin levätä rauhassa, joskin ainoat jotka tuota välillä läsnäolollaan häiritsivät, olivat kenraali ja hoitajatar, joka oli aikaisemmin silmäpeliä pelannut punatukan kanssa. Eikä silmäpeli ja epäsuora flirttailu ollut minnekään unohtunut vieläkään. Darius oli itsensä kuntouttanut kunnon yöunilla, eikä nyt näyttänyt pahemmin kärsivän minkäänlaisista jälkioireista koskessa uimisen jälkeen.
Oltiin päätetty, että kuiskauksen miehistö kuljetettaisiin kaupunkiin pegasoksilla. Koska suurin osa kuitenkin oli tottunut ratsastamaan hevoseläimillä, oli pegasos helpoin ratkaisu tähän saumaan. Ei tarvitsisi opetella uudenlaisen eläimen selässä roikkumista. Kuiskauksen mukaan lähtisi yksi paikallisen rykmentin sotilaista näyttämään tietä, sillä kukaan heistä ei oikeastaan osannut lentäen takaisin kaupunkiin.
Kuiskauksen ratsut oltiin tänään lähetetty matkaan aikaisemmin. Blue oli totta kai ottanut komennon ja lähtenyt johdattamaan muita ratsuja tuttua reittiä pitkin kaupunkiin. Sopi vain toivoa, etteivät ne hankaluuksiin joutuneet. Darius oli katsonut, että ratsut pääsivät hyvin matkaan ja suuntasi nyt kulkuaan sotilastuvalle, varmistelemaan vielä viimeisetkin asiat.. mitä hän nyt saattoikaan varmistella. Tai mihin hän nyt saikaan nokkansa tungettua, jotta pääsisi pätemään. Kenraali päätti antaa Iriadorin olla rauhassa, mikäli tuo vielä levätä halusi. Tosin, punatukka ei pahemmin enää punkan pohjalla maannut
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 28 Helmi 2012, 20:54

Seuraavat päivät kuluivat Iriadorin osalta lähinnä sängyssä pyörien. Painajaiset vaivasivat aina uneen päästyä painajaiset, joissa punatukka sai kokea yhä uudelleen ja uudelleen, miltä jokeen tipahtaminen tuntui. Unista herättiin hiestä märkänä ja täristen, ja tavallisesti uudelleen nukuksiin pääseminen oli jokaisen unen myötä yhä vaikeampaa. Toisinaan taas lääkkeiden avulla nuorempi sai nukutuksia paremmin aina sen hetken kun pillerit jaksoivat vaikuttaa. Ja kun vaikutus lakkasi, pyrki punapää kehittämään itselleen jotain tekemistä. Sellaista, johon ei vaadittu sängystä ylös nousemista tai suurempaa liikehtimistä ympäriinsä.

Toinen päivä oli jo valjennut aikoja sitten. Yönsä nuorukainen oli saanut nukuttua oikein mallikkaasti. Ilman painajaisia tai ääniä tai tahoja, jotka tuon valveilla olisivat tahtoneet pitää tähän saakka, kunnes vanha tuttu hoitajatar oli Iriadorin uniltaan herättänyt, tarjonnut lääkkeet, tarkastanut haavat ja hoitanut omat joka aamuiset toimenkuvansa nuoremman luona. Näiden kahden päivän aikana oli punatukalle kehkeytynyt flunssa. Paha sellainen. Yskä vaivasi, kurkku oli karhea ja erittyvää limaa täytyi kokoajan olla yskimässä tai niistämässä liinaan. Sen siitä sai kun lähti uiskentelemaan hyiseen jokeen pakkaspäivänä!
Kun silmäpeliä harrastava hoitajatar oli lähtenyt viimein huoneesta, huokaisi Iriador helpotuksesta. Hän oli sangen kyllästynyt naikkosen flirttailuun. Antanut ymmärtää sen myös hyvin selvästi eleillään, mutta ilmeisesti tyttö ei sitä ollut tajunnut. Tai sitten oli muttei vain yksinkertaisesti välittänyt mokomasta. Iriador aivasti. Käsi nousi nopeasti ennen pärskäisyä pitelemään kylkeä, joka oli ottanut jo roimasti parantuakseen. Kipu kävi toisinaan sietämättömänä iskemään siihen, mutta muuten se kärsi ottaa vastaansa jo painoa ja sitä sieti liikuttaakin enemmän. Haavoittuneelle jalallekin saattoi jo varata painoa enemmän, mutta oikea käsi oli yhä samassa täysin romuttuneessa tilassaan. Se olikin tuettu heti ensimmäisen yön jälkeen tukevalla kantositeellä, kun punapää ei kättään aloillaan ollut osannut pitää. Loukkaantuneen käden kämmeneenkään ei juuri mitään voinut poimia siinä olevan syvän viiltohaavan takia.

Kun korkeahaltia oli aikansa saanut sängyssään lojua, päätti tuo yrittää nousta seisomaan sijoiltaan. Hyvinhän se onnistuikin jo! Ylös päästyä, muutama haparoiva askel otettiin eteenpäin, ja askel askeleelta kävelystä alkoi tulla yhä varmempaa. Tosin ontuminen haittasi omalta osaltaan muuten niin hyvää astelua, mutta se ei punatukan menoa hidastanut. Iriador asteli huonetta ympäri. Naamallaan niin leveä virne, että hyvä etteivät posket haljenneet sen takia. Virne kuitenkin hyytyi muutamaan otteeseen nopeasti, kun nuorukainen oli kompastua johonkin tai muuten vain jalat tuntuivatkin pettävän alta mutta sama hymy nousi koristamaan kasvoja taas, kun naamalleen ei lennettykään, vaan korkeahaltia sai kuin saikin pidettyä itsensä pystyssä.

Koska hoitajatar ei ollut erityisiä määräyksiä antanut, eikä Dariusta ollut tämän päivän aikana juurikaan näkynyt, päätti Iriador ottaa ohjat viimein omiin käsiinsä. Askeleet suuntasivat nuoremman huoneen ovelle. Nopea vilkaisu kiersi huoneen, varmistaen ettei kukaan todellakaan hänen livistämistään olisi todistamassa ja pakottamassa siltä seisomalta vuoteenomaksi. Terve käsi kiersi ovenkahvaa ja työnsi oven auki. Vielä yksi vilkaisu taakse, toinen oven toiselle puolella olevalle reitille ja punatukkainen mies poistui huoneesta toistaiseksi tyhjänoloisille käytäville seikkailemaan.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Maalis 2012, 17:02

Kului tovi jos toinenkin asioita järjestellen, kunnes Darius itse oli tyytyväinen tietoisuuteensa ja käskynantoihin. Siitä seurasi sitten tyhjänpanttina seisoskelu, kunnes Darius päätti itselleen tekemistä kehittää. Kenraali käski alaisten pistää kaiken valmiiksi ja poistui sitten itse omille teilleen. Suuntana Iriador. Käytävät olivat yllättävän rauhallisia ja hiljaisia. Ennen niin täynnä elämää ollut sotilastupa oli hiljentynyt huomattavasti, suurimman osan sotilaista siirryttyä itse kaupunkiin vaikuttamaan. Ehkä hyvä vain, ei ollut liikaa silmäpareja ihmettelemässä kuiskauksen sotilaiden läsnäoloa. Asia ei ulkopuolisille kuulunut eikä siitä myöskään heille kerrottu. Joten uteliaat katseet olivat aina kiusallisia.

Päästyään käytävälle, jolla Iriadorin väliaikainen huone sijaitsi, sai kenraali huomata että tuo oli lähtenyt liikkeelle. Haukansilmä tihensi askeltaan ja otti näin kiinni korkeahaltian, joka toiseen suuntaan käytävällä oli lähtenyt talssimaan.
Minnes sinä luulet meneväsi? Oli kysymys sotilaalle, kenraalin päästyä tuon vierelle ja askeleen hiljennyttyä samaan tahtiin Iriadorin kanssa Pakoonko ahdistelevia neitokaisia? Vai joko sait tarpeeksi lepäilystä...
"Mikä on olotilasi?" Kenraali kävi kysymään kuulostaen jälleen siltä, että oikeasti välitti tietää nuoremman voinnista. Mikä jälleen kerran oli harvinaista kenraalilta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Maalis 2012, 17:31

Selkä suorana nuorimies asteli päättäväisenä eteenpäin käytävää. Ajatukset oli keskitetty täysin pystyssä pysymiseen, sillä Iriadorista tuntui jokaisella askeleella kuin maan vetovoima olisi voimistunut ja tahtonut vetää punapään lattiaa vasten. Ehkei tämä sittenkään ollut hyvä idea. Lähteä nyt yksin seikkailemaan jonnekin, kun vasta oli saanut itsensä siihen kuntoon että edes sängystä nouseminen oli ylipäätään mahdollista. Kieltämättä hetken paikoillaan huiliminenkin houkutti, mutta korkeahaltia kielsi mokomat mukavuuden tavoittelut mielestään. Kun nyt kerta tätä varten oli seikkailemaan lähdetty, niin seikkailtiin sitten.

Iriador oli niin keskittynyt kävelemiseensä, ettei kuullut takaansa kuuluvia vaimeita askelia. Vasta Dariuksen äänen kuullessaan punatukka palasi säpsähtäen takaisin maanpinnalle ja joutui lievältä säikähdykseltään ottamaan muutaman hoippuroivan askeleen eteenpäin ja tuon tehtyään päätyi nopeasti nojaamaan vasten seinää. Mustatukan toiminnan tuskin oli ollut tarkoitus nuorempaansa säikäyttää, jonka takia Iriadorin kiusaantunut katse nousi hiljattain lattiasta Dariuksen kasvojen tasolle.
Olotilani on mitä mainioin, kiitos kysymästä, punatukka sai viimein avattua suunsa ja irrottautui sitten seinästä suoristaakseen itsensä paremmin pystyyn esimiehensä edessä.
Enkä jaksanut enää olla siinä tunkkaisessa huoneessa. Kerran kukaan ei erityisiä määräyksiä minulle enää antanut ja jalkani toistaiseksi kantavat, miksen siis olisi ottanut ja lähtenyt katsomaan miltä maailma näyttää oven toiselta puolelta? punatukka sanoi virnistäen, mutta vakavoitui sitten jälkeen, Kuinka järjestelyt lentomme suhteen edistyvät?.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron