Kirjoittaja Crimson » 28 Helmi 2012, 20:54
Seuraavat päivät kuluivat Iriadorin osalta lähinnä sängyssä pyörien. Painajaiset vaivasivat aina uneen päästyä painajaiset, joissa punatukka sai kokea yhä uudelleen ja uudelleen, miltä jokeen tipahtaminen tuntui. Unista herättiin hiestä märkänä ja täristen, ja tavallisesti uudelleen nukuksiin pääseminen oli jokaisen unen myötä yhä vaikeampaa. Toisinaan taas lääkkeiden avulla nuorempi sai nukutuksia paremmin aina sen hetken kun pillerit jaksoivat vaikuttaa. Ja kun vaikutus lakkasi, pyrki punapää kehittämään itselleen jotain tekemistä. Sellaista, johon ei vaadittu sängystä ylös nousemista tai suurempaa liikehtimistä ympäriinsä.
Toinen päivä oli jo valjennut aikoja sitten. Yönsä nuorukainen oli saanut nukuttua oikein mallikkaasti. Ilman painajaisia tai ääniä tai tahoja, jotka tuon valveilla olisivat tahtoneet pitää tähän saakka, kunnes vanha tuttu hoitajatar oli Iriadorin uniltaan herättänyt, tarjonnut lääkkeet, tarkastanut haavat ja hoitanut omat joka aamuiset toimenkuvansa nuoremman luona. Näiden kahden päivän aikana oli punatukalle kehkeytynyt flunssa. Paha sellainen. Yskä vaivasi, kurkku oli karhea ja erittyvää limaa täytyi kokoajan olla yskimässä tai niistämässä liinaan. Sen siitä sai kun lähti uiskentelemaan hyiseen jokeen pakkaspäivänä!
Kun silmäpeliä harrastava hoitajatar oli lähtenyt viimein huoneesta, huokaisi Iriador helpotuksesta. Hän oli sangen kyllästynyt naikkosen flirttailuun. Antanut ymmärtää sen myös hyvin selvästi eleillään, mutta ilmeisesti tyttö ei sitä ollut tajunnut. Tai sitten oli muttei vain yksinkertaisesti välittänyt mokomasta. Iriador aivasti. Käsi nousi nopeasti ennen pärskäisyä pitelemään kylkeä, joka oli ottanut jo roimasti parantuakseen. Kipu kävi toisinaan sietämättömänä iskemään siihen, mutta muuten se kärsi ottaa vastaansa jo painoa ja sitä sieti liikuttaakin enemmän. Haavoittuneelle jalallekin saattoi jo varata painoa enemmän, mutta oikea käsi oli yhä samassa täysin romuttuneessa tilassaan. Se olikin tuettu heti ensimmäisen yön jälkeen tukevalla kantositeellä, kun punapää ei kättään aloillaan ollut osannut pitää. Loukkaantuneen käden kämmeneenkään ei juuri mitään voinut poimia siinä olevan syvän viiltohaavan takia.
Kun korkeahaltia oli aikansa saanut sängyssään lojua, päätti tuo yrittää nousta seisomaan sijoiltaan. Hyvinhän se onnistuikin jo! Ylös päästyä, muutama haparoiva askel otettiin eteenpäin, ja askel askeleelta kävelystä alkoi tulla yhä varmempaa. Tosin ontuminen haittasi omalta osaltaan muuten niin hyvää astelua, mutta se ei punatukan menoa hidastanut. Iriador asteli huonetta ympäri. Naamallaan niin leveä virne, että hyvä etteivät posket haljenneet sen takia. Virne kuitenkin hyytyi muutamaan otteeseen nopeasti, kun nuorukainen oli kompastua johonkin tai muuten vain jalat tuntuivatkin pettävän alta mutta sama hymy nousi koristamaan kasvoja taas, kun naamalleen ei lennettykään, vaan korkeahaltia sai kuin saikin pidettyä itsensä pystyssä.
Koska hoitajatar ei ollut erityisiä määräyksiä antanut, eikä Dariusta ollut tämän päivän aikana juurikaan näkynyt, päätti Iriador ottaa ohjat viimein omiin käsiinsä. Askeleet suuntasivat nuoremman huoneen ovelle. Nopea vilkaisu kiersi huoneen, varmistaen ettei kukaan todellakaan hänen livistämistään olisi todistamassa ja pakottamassa siltä seisomalta vuoteenomaksi. Terve käsi kiersi ovenkahvaa ja työnsi oven auki. Vielä yksi vilkaisu taakse, toinen oven toiselle puolella olevalle reitille ja punatukkainen mies poistui huoneesta toistaiseksi tyhjänoloisille käytäville seikkailemaan.