Kirjoittaja Aksutar » 17 Helmi 2012, 01:28
Punatukan toive oli sama siinä missä kenraalinkin. Lumipyryä ei kaivattu yhtään enempää. Vähiten tässä haluttiin kunnon myrskyä. Vaikka teltat olivat kestäviä ja pitivät hieman tuulta, ei ne pidätelleen kaikkein viileimpiä tuulahduksia kauaa. Ja kylmässä nukkuminen ei ollut kovin mieluisaa. Joskin Darius ei käynyt valittamaan. Kivikasvoinen kenraali pystyi nukkumaan missä vain, eikä myöntänyt olevansa mukavuudenhaluinen.. joskin ei käynyt kieltämään, etteikö nauttinut pehmeästä sängystä ja satiini lakanoista.
Kenraali kävi virnistämään nuoremman sanoille.
Puhut asiaa Eliitti totesi vilkaistessaan nuorempaansa Mutta koska minä nyt en olisi työajalla.
Blue hörähti äänekkäästi. Sen korvat alkoivat kääntyilemään, etsien mahdollisia ääniä. Ääniä, joita ei edes haltiakorvalla pystynyt kuulemaan. Darius vilkaisi oriansa kysyvästi, kunnes pysäytti ratsunsa. Katseen annettiin kiertää maastossa. Mitään ei näkynyt.. ei ainakaan tällä puolen jokea. Haukansilmän katse pysähtyi leveän joen toiselle rannalle. Hangessa näytti makaavan joku. Joku, joka oli täysin viittansa peitossa. Lunta ei ollut vielä paljoa kasaantunut tuon henkilön päälle, joten maahan kaatumisesta ei voinut olla pitkä aika. Kenraali vilkaisi nopeasti jokeen, joka virtasi jo kohtuullisen voimakkaasti. Ei sitä silti voinut vielä koskeksi kutsua. Katse kuitenkin nousi Iriadoriin, merkittävän näköisenä.
Blue käskettiin liikkeelle, askelten käydessä kohti jokea. Yksisarvinen oli totta kai varovainen askeltensa suhteen, mutta ei käynyt arkailemaan kylmään veteen astumista. Jykevällä ratsulla ei ollut ongelmia pysyä pystyssä virtaavassa joessa. Vesi kuitenkin nousi vatsaan asti. Darius joutui hieman nostamaan omia jalkojaan, etteivät kastuisi. Vaikka polle kesti kylmää, ei Darius halunnut ottaa kylmettymisen riskiä. Vankat askeleet veivät ratsukon toiselle puolen, jossa Blue nousi pois vedestä, joutuen hetken hypähtelemään rantapenkereellä, jotta ylös pääsi.
Darius ei käynyt käskemään Iriadoria seuraamaan, tulkoot jos uskalsi.. mutta Kenraali aikoi ottaa selvää tästä tapauksesta.
Henkilöä lähestyttiin varoen. Tuossa ei näkynyt elon merkkejä. Ei myöskään verta lumessa, joten haavoittunut tuo ei ollut. Jäljet tulivat metsästä joen uomaan. Mistä lie tänne tullut loppujen lopuksi. Kauaa siitä ei kuitenkaan ollut, sillä lumi ei vielä ollut käynyt peittämään jälkiä. Keihäs vedettiin esiin selänpuolelta. Lyhytvartinen keihäs kasvoi silmissä niin pitkäksi, että Darius pystyi sillä tökkimään maassa makaavaa henkilöä. Tuo oli varsin raamikas, joten kyseessä oli varmasti mies.. mutta mitä rotua? Muutama tökkäys suotiin toisen hartiaan. Ei reaktiota. Kenraali hymähti ja laskeutui ratsailta.
Juuri kun Kenraali kävi kyykistymään tarttuakseen miestä hartiasta, kääntääkseen tuon kasvot näkyviin, kuului terävä suhahdus. Sitä seurasi Bluen vihainen hirnahdus, yksisarvisen alkaessa hyppimään takajaloilleen. Joku oli ampunut nuolen oriin. Metsästä. Toiselta puolelta jokea. Siltä puolelta, josta he juuri olivat tulleet. Puolelta, jolla Iriador yhä oli.
Toinen ja kolmaskin nuoli lennähtivät kohti oria, saaden sen nyt holtittomasti hypähtelemään, kunnes musta yksisarvinen joutui liian lähelle joen uomaa. Maa massiivisten kavioiden alta petti ja lipsui, jonka seurauksena Blue menetti tasapainonsa, kaatuen päistikkaa jokeen. Darius oli käymässä nousemaan katsoakseen miten ratsulleen oli käynyt, kun maassa makaava mies yllättäen hypähtikin Kenraalin kimppuun, kaataen tuon hankeen. Josta seurasikin sitten painiottelu tämän ihmisen kanssa.
Se oli ansa. Totta kai. Olivatko nuo osanneet odottaa partiota? Ihmiset kävivät yhä ovelimmiksi. Metsästä, Iriadorin puolelta jokea kuuluikin muutama käskyhuuto, Yksi, kaksi, peräti kolme eri ääntä saattoi erottaa, joskin siinä eivät tainneet olla kaikki. Äänet kuitenkin kävivät lähestymään pusikoista, piiloista, josta noilla oli ollut täydellinen näköyhteys toiselle puolelle jokea. Helppo kaato, toisin sanoen.
Dariuksen puolella ei näyttänyt olevan tämän syötti miehen lisäksi ketään. Mies oli kuitenkin voimakas ja niskanpäällä tällä hetkellä. Hangesta oli hankala käydä nousemaan, kinoksien painuessa selän alla yhä vain tiiviimmin kasaan, eikä toinen yllä tahtonut hellittää otettaan Kenraalin keihäästä.
Blue puolestaan oli metrin jos toisenkin ajelehtinut virran mukana, ennen kuin oli saanut kavioilleen otetta pohjasta, joka kävi äkkisyväksi muutaman metrin jälkeen. Yksisarvisesta näkyi vain pää, tuon pyrkiessä kohden joen reunaa, josta se lopulta alkoi epätoivoisen näköisesti pyrkimään ylös, jotta pääsisi isäntäänsä auttamaan