hydrophobia ||Crim

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Helmi 2012, 04:39

Mitään suurta hereillä olon merkkiä ei nuorempi suonut kumppanilleen. Kuitenkin tuon sormet ilmoittivat toimintakyvystään ja pian myös pystyi huomaamaan nuoremman katseen harhailevan luomien alla. Joko unissaan tai puolitajuissaan. Keltainen katse tarkkaili nuoremman kasvoja. Hengityksensä kuulosti siltä, kuin mies olisi saattanut pillahtaa itkuun minä hetkenä hyvänsä. Epätasaista, värisevää ja pitkiä henkäisyjä. Käsi poskella jatkoi silittämistä, kunnes nuorempi avasi silmiään hetkeksi. Ilme Kenraalin kasvoilla muuttui hetkellisesti helpottuneeksi, kunnes huoli täytti kasvot jälleen. Nuorempi ei jaksanut kauaa hereillä pysyä. Tai ainakaan pitää silmiään auki.
Kenraali kävi romahtamaan polvilleen Iriadorin pedin viereen. Toinen käsistä pysyi silti yhä Iriadorin leuan lähettyvillä niin, että etusormi juuri ja juuri ylsi koskettamaan kapeampaa leukaa, mikäli mieli. Toinen käsi laskeutui sängyn reunalle pitämään tukea, jottei Kenraali kävisi eteen tai taakse kaatumaan. Jalat eivät vieläkään jaksaneet kauaa pitää miestä pystyssä.

Kasvot painautuivat kohti lattiaa. Suusta karkasi pari henkäisyä, jotka kuulostivat siltä, kuin kenraali olisi alkanut itkemään. Tai ainakin pidätellyt itkua. Ehkä hän pidättelikin, ei hän osannut sanoa. Pelotti. Oli pelottanut koko sen ajan kun vedessä oli ollut ja vieläkin pelotti. Ei oman henkensä puolesta, vaan Iriadorin. Darius ei edes tiennyt kykenevänsä tuntemaan pelkoa. Tällä tasolla ainakaan. Typerä korkeahaltia. Tuohan kalasteli Kenraalista enemmän tunteita esille, mitä mies oli koko elämänsä aikana näyttänyt edes siskoilleen. Vaikkei Iriador sitä edes tietoisesti tehnyt!
Värisevä ääni kävi päivittelemään ja kiroilemaan puoliksi mumistuja sanoja miehen suusta. Darius pyysi anteeksi, montakin kertaa Iriadorilta siinä lähinnä yksikseen mumistessa. Lopulta Kenraalin otsa kopsahti vasten sängyn reunaa, tuon käydessä sulkemaan oman silmänsä ja yrittäessä tasaannuttaa omaa hengitystään ja yhä säikähdyksestä pamppailevaa sydäntä. Koko kroppansa tuntui värisevän.. Joko jälkikylmyydestä tai sitten silkasta pelosta, joka oli hypännyt alitajunnasta esiin heti sillä sekunnilla, kun Kenraali silmänsä oli avannut
Nyt hän kuitenkin aikoi tässä päivitellä enemmän tai vähemmän tajuissaan typeryyttään, antaen ajan kulua, odottaen vain ja ainoastaan sitä, että Iriador heräisi
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 20 Helmi 2012, 10:58

Taas mieli otti karatakseen jonnekin tajuttomuuden rajamaille. Iriador oli kokoajan perillä siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui, muttei tuo pystynyt sitä millään tavoin osoittamaan kuitenkaan. Hän oli liian väsynyt. Liian uupunut tästä kaikesta. Lisäksi unessa roikkuminen tuntui helpommalta, kuin olla valveilla ja kärsiä niistä turkasen kivuista, jotka vihloivat joka puolella miehen siroa kehoa.
Uneen vaivuttiin uudemman kerran. Tosin ei niin syvään kuin viimeksi. Aikaa kului. Sinä aikana kerkesi punatukka nähdä painajaisen jos toisenkin vasta kokemistaan asioista, ja unet saivat tuon värähtelemään toisinaan paikoillaan. Kääntämään päätä puolelta toiselle tai liikauttamaan käsiään tai jalkojaan aavistuksen verran silloin tällöin. Välillä elonmerkit saattoivat kadota kokonaan näkyvistä Iriadorin vaipuessa hetkittäin syvempään uneen. Hengitys saattoi olla hyvinkin katkonaista, välillä jopa lakkasi kokonaan, kunnes pitemmän henkäyksen myötä se palasi takaisin tavanomaiseen rauhalliseen tilaansa. Punapäällä ei tuntunut enää olevan jäljellä muuta, kuin luovuttamista vastaan taisteleva mielensä. Se luja tahdonvoima olikin ainoa asia, mikä piti Iriadorin hengissä. Ainoa syy miksi pysyi elossa ne ratkaisevat minuutit, joina päätettiin nuoremman kohtalosta.

Lopulta korkeahaltia otti havahtuakseen unestaan. Pikemminkin painajaisesta, jossa tuo oli hukkunut jo ties kuinka monta kertaa peräkkäin. Pitkän tovin jälkeen silmiä käytiin raottamaan jälleen. Tällä kertaa nuorempi jaksoi pitää ne jopa auki. Puoliksi ummessa oleva katse harhaili aikansa huoneen katossa, nähden kaiken aavistuksen verran sumeana, hieman jopa kahtena. Vaadittiin useita minuutteja että näkö palautui riittävän selkeäksi sellaiseksi että sillä alettiin erottaa pienempiä yksityiskohtia ongelmitta. Värikin oli alkanut palautua nuoremman kasvoille siinä levätessä.
Pää kääntyi hieman. Erittäin varovaisella liikkeellä, sillä Iriador pisti merkille niskassa juilivat kivut. Edelleen puoli ummessa oleva katse tutki hetken tyhjää vuodetta vieressä, jossa selvästi oli maannut joku vielä hetki sitten. Kuka? Dariusko? Vastaus löytyi pian kun niskaa käytiin nostamaan hieman ja Iriador saattoi juuri ja juuri erottaan mustan hiuspehkon sänkynsä vierestä, ennen kuin pakottava kipu painoi nuoremman pään takaisin tyynyyn.

Keho alkoi väristä - lievästä shokista, sisälle pakkautuneen pelon ja helpotuksen alkaessa lopulta purkautua ulos patoutumistaan. He taisivat olla turvassa. Molemmat. Ja elossa niin kenraali kuin sotilaskin.
Silmät ottivat jälleen painuakseen kiinni, mutta tällä kertaa korkeahaltia ei kuitenkaan antanut itsensä vaipua uneen. Värisevä käsi siirrettiin hipaisemaan ensin Dariusta. Sormien väliin poimittiin muutama yönmusta hiussuortuva, ja niitä käytiin vetäisemään kevyesti muutamaan otteeseen, samalla kun pieni hymy otti noustakseen nuoremman väsyneille kasvoille.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Helmi 2012, 12:13

Kenraali liikkui puoliunen ja hereillä olon rajamailla koko sen ajan, kun nuoremman sängyn vierellä istui. Voimia ei tuntunut olevan mihinkään ja oli yhä niin pirun kylmä.. Ei kai vain kuume ollut nousemassa. Tunteidensa näyttämisen lisäksi Darius vihasi yli kaiken sairastamista. Sehän esti työn teon. Teki miehestä heikon. Ei sellainen sopinut. Darius pysyi kuitenkin Iriadorin vierellä, vaikka oma, lämmin peti houkutteli vieressä.
Kenraalilla ei ollut hajuakaan kuinka kauan aikaa kului, ennen kuin Iriadorista alkoi näkyä jo paremmin hereillä olon merkit. Darius havahtui omasta horrostilastaan tuntiessaan hipaisun, jonka jälkeen joku kävi pienesti vetäisemään hiuksia. Kasvot kohosivat sängynreunalta kurkistamaan väsyneen oloisena kohti Iriadoria. Lopulta Kenraali kuitenkin kävi kampeamaan itsensä ylös, istahtaen lopulta Iriadorin sängyn laidalle. Kasvoja koristi nyt vain helpottuneen levollinen ilme, samalla kun Kenraali kävi kumartumaan nuoremman ylle niin, että otsa kävi kevyesti kohtaamaan nuoremman otsan.

Toinen käsistä nousi nuoremman poskea hivelemään pienesti. Kenraali oli sulkenut silmänsä, mutta kävi raottamaan katsettaan uudemman kerran, tarkastellen jälleen Iriadorin kasvoja.
En päästänyt irti.. Oli ainoa lause mitä Darius sai sanotuksi tällä kertaa, samalla kun vapaana ollut käsi kävi etsimässä Iriadorin käden omaansa.
Anteeksi.. että saatoin sinut siihen tilanteeseen..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 20 Helmi 2012, 14:02

Silmät raottuivat pienesti seuraamaan, kun Darius kiipesi lattialta ylös. Kenraali vaikutti olevan kunnossa. Ainakin päällisin puolin. Tai siltä ainakin vaikutti. Parempi vain, että edes toinen heistä oli säästynyt pahemmilta vammoilta. Sinisellä kuiskauksella ei ollut varaa menettää Haukansilmää, johtajaansa kun taas yksi kokematon punapää, joka kovin pelkurimaisen maineen oli itselleen varmasti onnistunut lunastamaan joittenkin silmissä, ei ansaitsisi enää olla elossa.
Väsynyt katse kohdistettiin Dariuksen levollisiin kasvoihin ja hymy kasvoi hieman miehen otsan laskeutuessa nuoremman omaa vasten ja käden käydessä hivelemään Iriadorin poskea. Olo oli kosketuksen ja kenraalin äänen myötä turvallisempi.

Ja siitä olen kiitollinen, käheä ja hiljainen ääni kävi vastaamaan kenraalin ensimmäiseen toteamaan. Nuorukainen olisi yksinkertaisesti sanottuna henkensä velkaa Dariukselle. Iriador oli jo entuudestaan ollut valmis uhraamaan itsensä kenraalin puolesta, mutta nyt tuo voisi jo tappaa itsensä jos mustatukka sitä pyytäisi. Sanat eivät riittäneet kuvaamaan sitä kiitollisuudenvelkaa, jossa punatukka sillä hetkellä piehtaroi.
Käsi kävi hieman puristamaan Dariuksen kättä.
Ei se ollut sinun vikasi, Iriador kävi sitten toteamaan hieman surumielisenä. Ei nuorukainen syyttänyt esimiestään jokeen ajautumisesta. Eikä myöskään Blueta. Iriador syytti itseään. Ja sitä kuinka avuton hän oli kyseisessä tilanteessa ollut.
Minun se pitäisi pyytää anteeksi.. Olisit vain antanut minun mennä virran mukana.. Tai jättänyt sinne jäälle kuolemaan.. Minusta on vain haittaa, nuorempi sai sanotuksi hyvin katkonaisella äänellä.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Helmi 2012, 14:18

Iriador kävi ilmaisemaan kiitollisuuttaan pelastamisesta. Pieni hymy hiipi kenraalin kasvoille, mutta se kuitenkin katosi nuoremman käydessä toteamaan, että hänestä oli vain haittaa. Että hänet olisi pitänyt jättää vain kuolemaan jäälle tahi antaa mennä virran mukana. Kenraalin katse vakavoitui, kunnes poskelle noussut käsi kävi kevyesti ja nopeasti läpsäisemään nuoremman poskea. Varoittavasti, mutta ei kuitenkaan niin rajusti, että siitä minkäänlaista kipua olisi aiheutunut. Korkeintaan pientä kihelmöintiä iholla.
Millainen kenraali minä olisin, jos luopuisin alaisistani noin helpolla? Darius kysyi vetäytyessään kauemmaksi Iriadorista, ihan vain sen takia, kun koskaan ei voinut olla varma kuka ovesta astuisi sisään ja millä hetkellä Ketään ei jätetä jälkeen. Se on yksi kuiskauksen periaatteista. Oli kyseessä sitten itse kenraali tai vasta liittynyt alokas.

Ja millainen kumppani minä olisin, jos päästäisin sinut niin helpolla menemään?
Darius kävi lisäämään, puhuen nyt hieman matalammalla äänellä, siltä varalta jos joku oli oven takana kuuntelemassa Millainen ystävä minä olisin, jos olisin antanut sinun vain kuolla, vaikka pystyin sinut pelastamaan?.
Enkä minä ole ainoa joka sinusta välittää kuiskauksen riveissä. Sotilaat olisivat voineet jättää sinut jälkeen, tuomita toivottomaksi tapaukseksi.. sen sijaan he toivat sinut ja minut turvaan Kenraali kävi vielä täsmentämään. Aivan hyvin sotilaat olisivat voineet jättää nuorempansa jälkeen, antaa tuon vain kuolla hankeen tai heittää takaisin jokeen ja kertoa myöhemmin, ettei punatukka koskaan selvinnytkään ylös joesta.
Kenraali nousi varovaisesti ylös sängyn reunalta, pyöritellen hetken hartioitaan, jotka olivat jumissa pahemman kerran. Katse kiersi huoneen nopeasti, kunnes laskeutui tuijottamaan nuorempaansa hetkeksi.
Tarvitsetko jotain? Kipuihin.. tai muuten? Käyn tarkistamassa missä me.. oikeastaan olemme ja mitä on tapahtumassa
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 20 Helmi 2012, 15:18

Silmät painuivat automaattisesti kiinni, kun Darius kävi läpsäisemään nuorempansa poskea. Muuta reaktiota mokoma ei aikaiseksi saanut. Edes käsi ei noussut pitelemään kihelmöivää poskea tai ilme värähtänyt sen hetkisestä haikeasta minnekään. Iriador seurasi vain hiljaa vierestä, kuunnellen kenraalin puheita niinkin tarkkaavaisena kuin vain pystyi. Kyllähän nuorempi tiesi sanojensa olleen vääriä, mutta ainainen häpeän tunne pisti kuitenkin ajattelemaan toista. Pelkkä ajatus siitä, että joku näki hänet avuttomassa tilassa, sai olon tuntumaan pahalta. Häpeälliseltä. Sai kuvittelemaan mielessä, että Iriador itse oli yksi niistä maailman avuttomimmista olennoista. Neito hädässä, vaikka aikuinen mies oli. Punatukka ei käynyt noteeraamaan millään tapaa Dariuksen sanoihin, vaan piti mölyt tälläkin kertaa mieluummin mahassaan.

Ystäviä on joka lähtöön, jopa niitä pettureita. Tuntuu vain väärältä että kukaan on valmis uhraamaan elämänsä takiani, kun niin ei ole koskaan aikaisemminkaan ollut, punapää totesi ajatuksiaan ääneen lähes huomaamattaan. Mieli olisi tehnyt sanoa vielä vaikka mitä, mutta Iriador jäi taas hiljaisena seuraamaan Dariuksen perään, kun tuo nousi ylös sängyn laidalta. Ontto katse kääntyi tuijottamaan kattoa, ja nuorempi oli vähällä sivuuttaa kenraalin koko kysymyksen, jonka tuo ilmoille oli päästänyt. Punapää säpsähti hieman palatessaan ajatuksistaan takaisin maanpäälle.
Kipulääkkeet kelpaisivat. Ja juotava, Iriador sai sanottua lyhyesti, kunnes päätyi yskimään hetkeksi vedettyään turhan terävästi happea sisäänsä sanojensa välistä.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Helmi 2012, 15:39

paras tottua siihen Oli vastaus nuoremman märehtiessä sitä, että joku oli hänen takiaan käynyt hengellään leikkimään. Ei vain Darius aikoisi uhrautua nuoremman tähden, vaan myös muut kuiskauksen jäsenet. Jokainen heistä oli korvaamaton, joten yhtäkään ei jätetty kuolemaan. Toverista pidettiin kiinni aina viimeiseen hengenvetoon asti. Ei kuiskaus muuten olisi eliittitasolle kavunnut.
Kulmat kurtistuivat hieman Iriadorin käydessä yskimään sanojensa päätteeksi. Kenraali ei kuitenkaan ottanut askeltakaan lähemmäs nuorempaa, vaan antoi tuon köhiä rauhassa. Tuskin hän yskään nyt kuolisi. Sattuihan se varmasti, mutta tuskin Iriador tarvitsi paapovaa kenraalia vierellään.. eikä Dariuksesta edes olisi moiseen ylihuolehtivaisuuteen.

Palaan siis pian.. Kenraali kävi toteamaan ja lähti kävelemään huteran oloisesti ovelle, kunnes poistui huoneesta hetkeksi.
Hetken sotilastuvalla käveltyään alkoi Darius tunnistamaan paikkoja ja pian hän jo törmäsikin kuiskauksen sotilaaseen, joka kävi vielä varmistamaan tilanteen. He olivat haltioiden piilopaikassa, turvassa. Paikallisille johtoportaille oltiin ilmoitettu eliittien vierailusta ja sen syystä. Nyt sopi vain toivoa, ettei ylemmät tahot käyneet turhan uteliaiksi. Darius halusi täältä mahdollisimman nopeasti pois, ennen kuin joku päättäisi tulla tervehtimään. Tosin, minnekään ei mentäisi, ennen kuin Iriador olisi siinä kunnossa, että kestäisi matkan. Helpoiten tuon saisi varmaan kuskattua lentäen
No, hoitohenkilökuntaan törmättyään pyysi kenraali tuota tuomaan hänelle kipulääkettä sekä jotain juotavaa. Täsmennettiin vielä, ettei lääke ollut kenraalille vaan pahemmin kolhuja ottaneelle korkeahaltialle. Joskin, Darius ei käynyt kiistämään etteikö pilleri jos toinenkin olisi kelvannut. Sairaanhoitaja lähtikin käymään lääkevarastoillaan, lupautuen sitten tulemaan pikimmiten Iriadorin tilan tarkastamaan ja lääkitsemään nuoremman. Tuon lupauksen myötä Darius suuntasi takaisin Iriadorin luo.

Ovi jätettiin rakoselle perästä, samalla kun Darius kävi kävelemään omalle vuoteelleen.
Hoitaja saapuu kohta Darius totesi nuoremmalle Ja me olemme kylässä.. piilossa metsässä. Tänne oli helpompi ja nopeampi tulla
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 20 Helmi 2012, 18:54

Köhintä jatkui. Pieni nyökkäys suotiin yskinnän välistä kenraalille, kun tuo kävi ilmoittamaan palaavansa pian. Iriador joutui pidättämään rykimistään, sillä äkkinäisen liikkeet eivät tuntuneet lainkaan hyvältä. Lopulta vain satunnaisia yskäisyjä pääsi enää suusta, kunnes mokomat lakkasivat kokonaan, ja punatukka saattoi jälleen maata rauhallisesti sijoillaan.
Iriador ei voinut muuta kuin odottaa. Maata vuoteella ja odottaa että Darius tulisi takaisin. Katse tuijotti suoraa kohti kattoa. Tylsistyneenä. Aika alkoi suorastaan madella eteenpäin, kun punapää odotti oven käyvän jälleen ja kenraalin tulevan takaisin. Pitkäveteinen, ikuisuudelta tuntunut odotus kuitenkin palkittiin, kun Darius kävi lopulta astumaan sisälle huoneeseen. Lähestyvien askelten myötä pää kääntyi tyynyllä, katse seurasi tiiviisti kun vanhempi käveli oman vuoteensa luokse.

Hoitaja kuulemma saapuisi kohta. Ja että he olivat piilopaikassa. Ilmankos ilmapiiri oli tuntunut niin tutulta, vaikkei sitä ääneen oltukaan käyty lausumaan missään välissä. Katse harhaili vielä hetken kenraalin kasvoilla, kunnes siirtyi lopulta jälleen kohti kattoa. Koska paikoillaan makoileminen ei enää nuorempaa kiinnostanut, kävi tuo nousemaan hammasta purren ja kulmiaan kurtistaen istumaan. Kivusta välittämättä. Vaikkei tälläinen rehkiminen välttämättä hyvää hänelle juuri nyt tekisikään, ei Iriador tahtonut vain tyhjänpanttina maata vällyjen alla.
Tiedätkö.., punapää sitten aloitti. Vasen käsi nousi pitelemään oikeaa käsivartta ja miehen kasvoille nousi hieman murheellinen ilme.
En tiedä kannattaako minun enää taistella kuiskauksen riveissä, Iriador sitten pamautti ilmoille yllättäen, Toinen käteni on hajalla.. pahasti. Käsipuolena minusta on vain lisää haittaa teille. Ties kuinka kauan paranemisessa kestää, punatukka selitti ja hymähti. Katse käännettiin kysyvästi kohti Dariusta. Tottahan se oli. Iriador itsekin tiedosti kätensä huonon tilanteen, sillä ei juurikaan pystynyt liikuttelemaan mokomaa mihinkään suuntaan. Sormet kyllä toimivat ja käsivarsi kyynärään asti, mutta auta armias jos yritit hartiaasi liikauttaa, sait aikaiseksi pelkkää kipua. Magiallahan se voitaisiin korjata kenties mutta kuinka luja ja kestävä siitä tulisi? Tuskin yhtä luja, kuin jos sen antaisi parantua luonnostaan. Jos se edes ottaisi parantuakseen.
Ja mikäli yrityksenäsi oli saada fobiani tiehensä kaappaamalla minut mukaasi jokeen, niin epäonnistuit suunnitelmassasi pahemman kerran. Vesikammoni taisi mennä vain huonompaan suuntaan, nuorempi sanoi oli yllättävää kuulla punapää vitsailemassa kyseisestä asiasta näinkin pian tapahtumien jälkeen ja naurahti pienesti.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Helmi 2012, 21:05

Katse oli laskeutunut lattian rajaan, kunnes se kohosi nuorempaan joka kävi epäröimään omaa hyödyllisyyttään kuiskauksen riveissä. Darius kävi hymähtämään ja pudisteli päätään.
Tarvitset vain parantajan. Taikuuden avulla kätesi on kunnossa, jahka kaupunkiin pääsemme ja palkkaamme hoviparantajan käymään luonasi. Ei sinusta invaliidia vielä tule. Siitä minä pidän huolen Darius totesi virnistäen pienesti Olet yksi nuorimmista kuiskauksen jäsenistä, mutta silti lupaava tapaus. Jokainen meistä ottaa joskus kolhuja, tavalla tai toisella, mutta se ei tarkoita, että luovuttaa pitäisi. Kuiskaus ei oleta jokaisen jäsenen olevan taistelukykyinen koko elämänsä ajan olen minäkin ollut parikin vuotta putkeen toipilaana, ennen kuin silloiset ylemmät tahot antoivat minun palata töihin. Usko pois, olen ollut paljon huonommassakin kunnossa, mitä sinä tällä hetkellä Kenraali kävi kertomaan.. Joskin hän ei olisi halunnut muistella niitä vuosia, kun oli oman veljensä menettänyt ja itse melkein kuollut.

Ja tarkoitukseni ei ollut yrittää helpottaa fobiaasi. Toivottavasti et oikeasti kuvitellutkaan moista Tyhmähän minä olisin, jos veisin sinut uimaan hyytävään jokeen josta traumasi saivat alkunsa Kenraali lisäsi sitten, nostaen pienen hymyn kasvoilleen.
Pian hoitaja saapuikin huoneeseen. Kohtuunätti haltianeito kävikin heti vetämään silmäpeliä kenraalin ja Iriadorin kanssa. Kenraalin suhteen tuo luovutti kuitenkin heti, huomatessaan ettei kivikasvoinen mies edes noteerannut häntä. Iriadorille katseen kanssa vihjailu jatkuikin.. Totta kai se olisi ihanaa päästä kuiskauksen sotilaan kanssa ulos käymään edes kerran. Olisi jotain, millä leijua ystävättärille. Korkeahaltian tila tarkastettiin ja tuolle annettiin lääkettä vaivaan jos toiseenkin, jonka jälkeen pedin vierellä olevalle pöydälle jätettiin kannullinen vettä sekä viiniä, kera kahden lasin.
Kun toipilas oltiin tarkastettu, soi neitokainen vielä yhden flirttailevan katsauksen punapäälle, kunnes poistui paikalta
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 20 Helmi 2012, 22:11

Jos niin sanot, toivon että olet oikeassa, Iriador totesi. Hänhän ei käsipuolena tahtoisi loppu elämäänsä viettää. Kuinka hän sitten soittaisikaan enää mitään! Nuorempi katseli Dariusta ja kuunteli tuon saarnamaista selitystä tarkkaavaisena. Oli ikävä kuulla, että kenraali itse oli ollut aikoinaan huonossa jamassa. Huonommassa kuin Iriador oli nyt. Vanhemman sanoissa oli jälleen perää, mutta korkeahaltia oli tarkka sen suhteen, mitkä sanoista painoi mieleensä myöhempää varten talteen.
Siinä tapauksessa toivon, että saan viettää pidemmän tovin Kuiskauksen riveissä. Mikäli vain saan käteni kuntoon. Enkä huku tai muuten vain kuole keskenkaiken johonkin, punapää kävi lopulta toteamaan pieni hymy suullaan kenraalille, Ja kyllä tiedän ettet tarkoituksella mitään sellaista tekisi. Ainakin luulen ettet tekisi, Iriador sanoi ja katsoi hetken aavistuksen epäillen Dariusta silmiin.

Jään silti elämäni velkaa siitä että pelastit minut, nuorempi ehti aloittaa, mutta suu loksahti kiinni kun hoitajatar saapui huoneeseen. Oikein soma haltianeito kävi astelemaan kaksikon luokse, aloittaen heti silmäpelinsä, joka oli ollut arvattavissa. Darius ei noteerannut mokomaa millään tavoin. Eikä Iriadorinkaan juuri sillä ahdistuneella ja väsyneellä hetkellään olisi tehnyt mieli, mutta mies kävi silti vastailemaan toisen flirttauksiin minkä pystyi. Ihan vain Dariuksen kiusaksi.

Kun pakolliset hoitotoimenpiteet oli suoritettu, poistui haltianeito huoneesta, suoden yhden iskevän katsauksen vielä nuoremmalle. Iriador seurasi kiusoittelevasti virnuillen tuon perään, kunnes katse käännettiin Dariukseen tytön poistuessa huoneen puolelta. Korkeahaltia pisti jo nyt merkille, että lääkkeet olivat alkaneet vaikuttaa. Kivut tuntuivat olevan tiessään - silti tuskin vielä kannattaisi lähteä voimattomana pomppimaan sinne tänne ympäriinsä. Ties vaikka nuorempi onnistuisi telomaan itseään vielä lisää!
Tahdon viiniä, punapää totesi lopulta virnuilultaan kovin vaativasti kenraalille, vaikka oli melkein varma siitä etteivät sanat saisi minkään näköistä toimintaa miehessä aikaiseksi.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Helmi 2012, 22:35

Darius tiesi, että korkeahaltia oli hänelle henkensä velkaa. Kenraali ei kuitenkaan vaatinut sitä, sillä oli enemmän kuin mielellään pelastanut punatukan aikaisemmin. Se ei ollut edes vaihtoehto Kenraalille. Darius kyllä huomasi silmäpelin mitä nuorempi kävi naisen kanssa, mutta ei käynyt sitä kommentoimaan. Mikäli naiset nuorempaa kiinnostivat, ei kenraali käynyt tuon kauniimman sukupuolen katselua toiselta. Miksi olisi edes? Kenraali ei ollut persoona, joka osasi kovin kateellinen tai mustasukkainen mistään olla. Ei ollut hänen tapaistaan ottaa nokkiinsa moisesta ja alkaa heti mäkättämään, kuinka tämä suhde ei toimisi jos vastakkainen sukupuoli noin paljon kiinnosti. Vai kiinnostiko sittenkään?
Kun hoitajatar lopulta poistui, kävi Iriador hetken päästä ilmoittamaan, että tahtoi viiniä. Katse lipui hitaanoloisesti ovesta nuorempaan, katsomaan tuon kasvoja kysyvästi. Luuliko tuo kenraalista jonkinlaista palvelijaa? Virne korkeahaltian kasvoilla kuitenkin kertoi tarpeeksi nuoremman ajatuksen juoksusta.

Kenraali kävi kuitenkin kampeamaan itsensä ylös sängyltä ja käveli pöydän ääreen, kaataen nuoremmalleen lasillisen viiniä ja ojensi sen Iriadorille.
Kunhan et liikaa juo Darius kävi toteamaan vielä, ennen kuin päästi irti lasista. Jokin pieni ääni pään sisällä huusi, ettei alkoholin ja lääkkeiden ottaminen samaan aikaan ollut kovin hyvä idea. Tosin, mistä Darius sen tiesi, ei hän lääkäri ollut.
Kenraali kävi vielä kaatamaan itselleenkin lasillisen ja kävi sitten istumaan Iriadorin sängyn jalkopäähän. Katse käväisi ovessa, aivan kuin varmistaen, ettei tuo auki rävähtäisi samantein. Tuskin. Kaikki osasivat koputtaa. Kaikki jotka tiesivät, ketä tässä huoneessa oli. Huoneeseen, jossa oli eliittitason kenraali, ei lompsittu sisään ilman koputusta ja lupaa käydä sisään. Ne taas jotka eivät tietäneet huoneen asukkaista mitään, eivät sisään kävisi. Piste.
Ja mitä tulee kuiskauksen riveissä pysymiseen, niin minähän en sinua päästä sieltä pois helpolla. Kenraalina aion säilyttää jokaisen lupaavan nuorukaisen riveissäni, vaikka mikä olisi.. Ties vaikka joku kävisi samointein värväämään sinua jonnekin muuhun rykmenttiin, kun kuiskauksesta poistuisit Darius totesi pienesti virnistäen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 21 Helmi 2012, 00:16

Punatukka otti kenraalin ojentaman lasin tyytyväisenä vastaan. Eipähän itse tarvinnut sijoiltaan nousta. Se olisi muutenkin ollut turhan hankalaa.
En en. Ja olethan sinä täällä jos jotain sattuu, punatukka tuumi. Kyllä hän tiesi, ettei lääkkeiden kanssa mitään alkoholipitoista pitäisi ottaa. Ellei siihen ollut polttavaa syytä. Kuten joissain kirurgisissa toimenpiteissä oli ollut, kun potilas ei saanut nukahtaa, mutta turha tuskan tunteminen oli silti täytynyt seisauttaa. Mutta Iriador kyllä tietäisi rajansa. Tajuaisi lopettaa ajoissa, jos viini alkaisi ottaa turhan navakasti yhteen syötyjen kipulääkkeiden kanssa.

Katse kävi seuraamaan, kun kenraali kaatoi itselleenkin lasillisen ja istui sitten punatukan vuoteen jalkopäähän kertomaan, kuinka ei Iriadorin kaltaista lupaavaa nuorukaista niin vain riveistään pois päästäisikään. Punapää virnisti ovelasti kenraalille vastaukseksi ja otti pienen kulauksen lasistaan. Juotava avasi mukavasti muuten käheää kurkkua, antaen nyt ääntäkin irrota enemmän lievästi vilustuneen korkeahaltian kidasta.
Minähän lähden tasantarkkaan sitten kun itse haluan, tuo kävi inttämään oikeastaan vain leikillään. Ei hänellä ollut aikomusta lähteä. Ei niin pitkään kuin hän kykeni vain Dariuksen riveissä kulkemaan tai oikeammin, niin kauan kuin kenraali oli häntä valmis pitämään joukoissaan mukana.
Ja sitten ryhdyn pillipiipariksi enkä koske miekkaan enää pitkällä tikullakaan, Iriador kertoi suuret tulevaisuuden suunnitelmansa Dariukselle ja otti uudemman kulauksen lasistaan. Nuorempi tarvitsi nyt jotain muuta ajateltavaa, kuin työt.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Helmi 2012, 00:39

Kenraali vilkaisi nuorempaansa, joka kävi uhkailemaan, että poistuisi sinisestä kuiskauksesta tasan tarkkaan silloin, kun itse halusi. Darius ei ollut estämään tuota loppupeleissä, mutta totta kai kenraali halusi pitää kiinni sotilaistaan viimeiseen asti. Varsinkin Iriadorista. Pillipiipari kommentti sai kuitenkin kenraalin virnistämään, samalla kun oma lasi kohosi huulille. Alkoholi tuntui hyvältä tässä tilanteessa.. Se tuskin kuitenkaan oli paras lääke tähän vaivaan, mutta se lämmin tunne mitä se sai aikaan sisällä, sai unohtamaan kaiken ylimääräisen järkeilyn.
Sinäkö muka pillipiipariksi? Kenraali kysyi hivuttautuessaan lähemmäksi nuorempaa sängyllä Sehän olisi taitojen hukkaan heittämistä.. Tuhlausta suorastaan. Sinuahan pitäisi läksyttää edes moisen ajattelemisesta.

Äkkiä lasi kävi laskeutumaan sängyn viereen lattialle, samalla kun Kenraali nousi puolittain kontilleen sängylle ja siirtyi aivan Iriadorin viereen. Toinen käsi hakeutui hellästi nuoremman niskan taakse, samalla kun huulet kävivät hakemaan huomiota, vastakaikua nuoremman huulilta. Ehkei tämä ollut kaikkein sopivin, saatikka turvallisin heti osoittaa hellyyttä ja läheisyyden kaipuuta nuoremmalle, mutta Darius ei voinut enää itseään hillitä. Kaikki se pelko ja huoli nuoremmasta suorastaan pakottivat kenraalin näyttämään sitä harvinaista, lempeän lämmintä ja jokseenkin romanttista puoltaan nuoremman läsnä ollessa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 21 Helmi 2012, 10:16

Iriador kävi virnistämään, kun kenraali lähti hivuttautumaan häntä kohti. Vai pitäisi häntä rangaista muusikoksi ryhtymisestä. Dariustahan tässä pitäisi läksyttää, siitä että tuo oli noin käynyt väittämään!
Katse seurasi, kun kenraali laski lasin kädestään lattialle ja virne nuoremman kasvoilla sen kuin leveni mitä lähemmäs mustatukka häntä tuli. Kyllä punapää tiesi jo mitä odottaa, mutta yllättyi silti asiasta, sillä paikka tähän ei ollut oikein oivallinen. Entäpä jos joku näkisi heidät?! Lampsisi ovesta muina miehinä sisään ja näkisi kenraalin jakavan hellyydenosoituksiaan Iriadorille? Kaipa silmäpuoli tiesi mitä teki.

Punatukka hymähti tuntiessaan Dariuksen käden niskassaan ja lähti sitten epäröimättä vastaamaan miehen huomionhakuisiin suudelmiin huulillaan. Vaikka aika ja paikka ei ollutkaan tähän sopiva, ei Iriador silti pistänyt pahakseen, jos kenraali tahtoi läheisyyttä häneltä hakea kunhan se ei repimiseksi yltyisi nuoremman kunnon takia. Mutta sen tuo silmäpuoli varmasti tajusi itsekin, ettei ryhtyisi punapäätä nakkelemaan ympäri huonetta tällä kertaa.
Iriador joutui ottamaan tukea vasemmalla kädellään sängyn laidasta, ettei kaatuisi taaksepäin - vatsa- ja selkälihaksien käyttö kun ei tällä hetkellä ollut kovin otollista. Tovin kuluttua nuorempi veti kasvonsa muutaman sentin päähän Haukansilmän kasvoista.
Mikäs sinuun nyt meni? Entä jos joku näkee? nuorempi tiedusteli kenraalilta lempeä hymy huulillaan, samalla kun korjasi hieman asentoaan ja painoi päänsä lopulta Dariusta vasten.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Helmi 2012, 11:32

Kenraali sai kuin saikin kaipaamaansa vastakaikua nuoremmalta. Hyvä, sen enempää tai vähempää ei Darius halunnutkaan tässä tilanteessa. Huulet vaihtoivat makuja hetken, kunnes nuorempi kävi irrottautumaan ja kyselemään mikä kenraaliin tällä kertaa oli mennyt. Ja entä jos joku näki? Harvinaisen hyviä kysymyksiä.
Darius veti syvään henkeä samalla kun kädet kävivät varovaisesti kietoutumaan Iriadorin ympärille. Toinen käsi nousi silittämään tuon hiuksia. Hetkeen ei kenraali vastannut mitään, kunnes hymähti pienesti.
Se joka ovesta astuu ilman lupaa nyt kun tietävät, että olemme hereillä on yhtä kuollut näki hän meidät yhdessä tai erikseen Darius totesi, tuoden näin esille ehkä karunkin faktan siitä, että se ken ovesta nyt uskalsi äkkiä sisään rynnätä, oli kuollut tai vähintäänkin vankilaan tuomittu.

Että sinä sitten osaat säikyttää.. Kenraali kävi toteamaan puoliääneen, hymähtäen itsekseen. Silmä oli painautunut puoliksi kiinni, samalla kun haukansilmä jatkoi nuoremman silittelyä. Vaikka viimeinen vuorokausi oli ollut raskauttava niin henkisesti kuin fyysisestikin, tunsi Darius nyt viimein olonsa levolliseksi. Silti pieni murheenpoikanen kaiversi alitajunnassa Iriadorin suhteen. Toivottavasti tuolle ei tullut mitään vakavia oireita ruhjeistaan, ennen kuin parantajan pakeille päästiin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron