Kirjoittaja Aksutar » 11 Joulu 2012, 00:24
Se yksi ääni kantautui kenraalin korvaan paremmin, mitä muut. Se yksi tuttu ääni, joka parkaisi kauempaa. Yksisilmäinen käänsi katseensa saman tien suuntaan, jossa Iriador oli ollut, vaan ei ollut enää. Mitä korkeahaltialle oli tapahtunut? Mihin tuo oli mennyt? Darius ei ollut ehtinyt seuraamaan Iriadorin tapahtumia keskittyessään omaan taisteluunsa, mutta nyt hän toivoi syvästi sitä, että olisikin keskittynyt ennemmin pääsyyn Iriadorin luokse, kuin tämän kenraalin kaatamiseen. Se hetken herpaannus oli koitua Dariuksen kohtaloksi, silmäpuolen etsiessä hätääntyneesti katseellaan punapäistä haltiaa. Vihollinen ei aikonut pysähtyä, vaikka haukansilmä pysähtyi. Tappava hyökkäys ehätettiin kuitenkin ottamaan vastaan, ennen kuin se maaliinsa ehätti. Telepaattisesti taistelun ohesta käytiin kyselemään tiesikö joku, mitä oli tapahtunut. Yksi sotilaista kertoi Iriadorin tippuneen jokeen.
Se, jos mikä pisti lisäpuhtia kamppailuun. Äkkiä viholliset alas, jotta Darius saattoi mennä auttamaan vettä pelkäävää sotilasta. Ehkä olisi hyvä tästä lähtien pitää korkeahaltia kaukana joesta. Yllättävä lisäpuhti ja tarmo kenraalissa yllätti vastustajan, joka sen hetken hämmästelynsä takia koki nopean, armottoman kuoleman kenraalin keihäästä. Saman tein Darius lähti ottamaan ripeitä juoksuaskelia hangessa, kohden jokea, huomatessaan kuitenkin kolmannen osapuolen puuttuvan tilanteeseen
Toisin kuin Darius, oli Pumpkin nähnyt koko tapahtumaketjun. Jo siinä vaiheessa, kun Iriador alkoi tippumaan kohden raivoavaa jokea, olisi naaras halunnut syöksyä paikalle, mutta päätti olla sekaantumatta. Tämä ei yhäkään ollut hänen taistelunsa! Kuitenkin, Iriadorin parkaisun kiiriessä ilmoille ei lohikäärme voinut enää vain katsoa sivusta. Heti Iriadorin parkaisun perään, päästi lohikäärme ilmoille karjahduksen ja kynnet repien kaarnaa lähti liikkeelle.
Käärmemäinen pujotteli nopeasti oksien seassa ja syöksähti joelle, kohtaan, johon Iriador oli tippunut. Totta kai muutama ihmissotilas yritti ampua jousilla liskoa, joka paikalle oli tupsahtanut. Kaikki olettivat sen olevan haltioiden liittolainen, suippokorvien puolella liskoja oli ennenkin nähty! Kuiskauksen jäsenet olivat kuitenkin yhtä ihmeissään lohikäärmeestä, mitä ihmisetkin. Mitä lisko paikalla teki? Dariuksella oli tietenkin omat skeptiset ajatukset: Nuori lisko oli tullut kyttäämään helppoa ruokaa. Kaksi rotua otti yhteen, ruumiita tuli ja lisko saisi syödäkseen. Ilmeisesti serpentti ei malttanut odottaa taistelun loppumista, vaan lähti sen yhden ainoan perään, joka kauemmas oli nyt ajautumassa: Iriadorin.
Tietenkään Iriador ei enää ollut samassa kohtaa jokea. Lohikäärme lähti liitämään lähellä joenpintaa virran mukana, etsien hyisestä, tummasta vedestä merkkejä punahiuksisesta. Edessä, vähän matkan päässä, korkeahaltia kävi pinnalla.. Salamana oli lohikäärme syöksähtänyt kohden paikkaa, jossa Iriador kävi pinnalla. Tämä ajojahti jatkui jonkin aikaa, lohikäärmeen tavoitellen Iriadoria vedestä. Virta oli kuitenkin yllättävän voimakas ja joka kerta, kun haltia painui veden alle, menetti Pumpkin näköyhteyden toiseen. Tämä kohteen tavoittelu muistuttikin erehdyttävästi saalistamista, jos sivusta katsoi.
Yllättäen vastaan tuli jää. Paksu, kantava jää. Naaras hätääntyi, laskeutuessaan lähes täysin lumesta puhtaan jään päälle. Hätääntynyt eläin käänteli päätään etsien jotain merkkejä korkeahaltiasta.
Jään alta Pumpkin saattoi pian erottaa hahmon. Lohikäärme kävi raivoisasti raapimaan jäätä rikkoakseen sen, välillä jopa hypähdellen jäänkannella siinä toivossa, että se antaisi periksi. Lisko ei painollaan kuitenkaan saanut jäätä rikottua, joten peto avasi kitansa ja lähti syöksemään tulta kohden jäätä. Ei siinä samaisessa kohdassa, missä oli Iriadorin nähnyt, vaan sivummalla. Eihän hän halunnut ottaa riskiä, että kun jää antaisi periksi ja Iriador nousisi pintaan, kärventyisi tuo saman tien.
Kun jäätä oli sulatettu sen muutaman sekunnin ajan, kävi naaras hypähtämään jään päällä, joka viimein antoi myöten. Alta aikayksikön sukelsi serpentti vihdoin veteen. Aikaisemmin hän ei ollut muuta kuin eturaajoillaan veteen koskenut, mutta nyt ei lisko edes miettinyt olisiko kannattanut säilyttää itsensä kuivana vai ei.
Veden alla käärme ui sulavasti Iriadorin luo ja varoittamatta kaappasi tuon otteeseensa. Haltia kourissaan Pupmkin ui takaisin avannolle ja lennähti ulos vedestä. Lentäen Iriador kannettiin jäälle, rannan tuntumaan ja laskettiin maahan. Mieshän painoi haarniskansa kanssa! Peto kävi muutamaan otteeseen nuuhkimaan tiedottomuuden rajamailla seikkailevaa haltiaa, kunnes lähti puhaltamaan lämmintä ilmaa sieraimistaan kohden haltiaa.
Iriador Kidasta kumpuileva ääni kävi toistamaan miehen nimeä, lämpimän ilman käydessä puhaltamaan vasten korkeahaltian kasvoja. Lohikäärme itse seisoi puoliksi haltian yllä.