Ed
'Jos Asuka tietäisi, äitini kuoli kaksikymmentä seitsemän vuotta sitten. Niin kauan vielä muistan oman äitini todella hyvin ja ne jotka veivät minulta hänet.' Ed ajatteli ja muisteli menneitään, aikaansa kauan sitten ja hän muisti ne hyvin myöskin nuoruus vuotensa Daerin luona.
'Missähän Daer on? Pitäisi kysellä häneltä vähän muutamia asioita.' Hän ajatteli kunnes kuuli Asukan kysyvän lahjasta. Valoa oli tullut alueelle ja siellä alkoi olla valoisaa muttei se Ediä haitannut mutta hän oletti myöskin että Ada oli kerennyt jo pimeälle alueelle takaisin. "Se on sellainen esine, mikä tahansa jonka voi antaa ystävälleen tai kenelle tahansa." Ed vastasi hiukan hymyillen ja katseli Asukaa.
Asuka oli tullut makuulle Edin lähelle. Ed muuttui ihmiseksi ja seisoi Asukan lähellä ihmisenä ja vampyyrin silmät saattoi nähdä selvästi. Hän otti kultaisen kaulakorun esille vyöstä. Ed käveli hieman kunnes pysähtyi ja kumartui Asukan puoleen. "Olen paljonkin rakastunut sinuun ja siitä se punastelu koirana johtui." Ed sanoi ja yritti samalla pujottaa kultaista kaulakorua Asukan kaulalle.