Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Re: Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

ViestiKirjoittaja Vahti » 06 Huhti 2014, 20:55

Karhuntakku ei pahemmin häiriintynyt yhtäkkisestä hiljaisuudesta, enemmänkin nauttien siitä ja mussuttaen keittoaan tyytyväisenä. Ja vaikka Kalma olisi hänelle ärissyt kysymyksestä niin karhumies olisi vain kohottanut kulmiaan. Hän vain kysyi miten toinen näki asian, ei hän tuominnut toista. Kai sitä sai kysyä hemmetti vieköön. Sanoo näin itse äkkipikainen karhumies...
Karhuntakku oli lopettelemassa omaa lautasellistaan kun aavekoiramies istuutui hänen viereensä, molempien syöden ruokiaan kaikessa rauhassa. Ainakin siihen asti, kun toinen sitten alkoikin vastaamaan, Karhuntakun kuunnellessa siinä syömisen ohella. Toinen vaikutti hiukan äreältä, arka-aihe vai? Voi pikkuista, tahtooko se halin?
Ja haleista puheen ollen...
"Jos halit minua, lennät metsän toiseen päähän ennen kuin kerkeät sanomaan mehiläinen", Karhuntakku murisi mulkoillessaan toista. Ja hitot häntä alettaisiin halia! Hän ei ollut mikään halinalle vaan äreä, ilkeä, erakkokarhumies. Mutta mitä tuli, kun kerran toinen oli vastannut hänen kysymykseensä, niin: "Ja kyllä, nautin täällä elämisestä yksin. En siedä suuria kaksijalkaistenlaumoja kaupungeissa, kylässä tai edes etupihallani. Valehtelijoita ja ärsyttäviä pikkujyrsijöitä joista voisi kokeilla tehdä jotain nahkaa..." Karhuntakku upposi miettimään tätä kiintoisaa ideaa. Olisikohan kauheasti haltioilla kysyntää ihmisnahoista tehdyille tuotteille?
Vahti
 

Re: Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Huhti 2014, 21:28

Kalma pyrskähti Karhutakun toteamukselle hiettää hänet metsän toiseen laitaan jos edes yrittäisi halia miestä.
"Ei, en todellakaan ajatelut. Eivätkä käteni menisi sinun ympärikään." Kalma totesi virnistäen katsoen Karhutakkua ja laski sitten katseensa takaisin ruokaansa, syöden sen nopeasti pois ja työnsi lautasen nyt lopullisesti kauemmas itsestään lusikka kauniisti päälle laitettuna.
"En minä sitä tarkoittanut.." Kalma totesi hieman huvittuneena kun Karhutakku sanoi ettei kaivannut kylän, tai kaupungin vilskettä ympärillensä. Ei Karhun tarvistisi muuttaa kaupunkiin saadakseen elämäänsä jonkun toisen tallaajan.
"Tarkoitin että joku tulisi joskus sinua katsomaan.. tervehtimään. Jonka kanssa vaihtaisit edes hieman kuulumisia." Kalma sanoi nojaten eteenpäin pöytään katsoen isompaa miestä kysyvänä odottaen vastausta.. joka ehkä oli arvattavissakin. Aavekoira hymähti ja palasi nojaamaan tulin selkänojaa vasten.
"Tosin et taida haluta ketään siltikään? Tunnut tulevan hyvin juttuun kuitenkin kanssani.." Kalma totesi kurtistaen hieman kulmiaan Karhutakun vihjaillessa suurinpiirtein jälleen kerran tehdä hänestä taljan. Kalma huokasi jo suurin piirtein kyllästyneenä ja nousi ylös.
"Sinä se jaksat.." Hän ei vain enää jaksanut säikkyä tuon tasoisesta uhkauksesta enään kerta Karhutakku tuntui vain haluavan vain pelotella häntä.
"Kiitos ruuasta.. oli hyvää." Kalma kiitti ja käveli vielä repullensa katsomaan olivatko kaikki tavarat paikallaan ja siellä ne olivat, kaikki kunnossa. Hän olisi voinnut jo suoraan lähteä omasta puolestaan, mutta aurinko tuskin olisi vielä laskenut.. joten hänen pitäisi vielä olla täällä tuon ärrimurrin kanssa.

"Miksi haluat aina tappaa kaikki?" Kalma kysyi yllättäen katsoen olkansa yli Karhutakkua.
"Tarkoitan.. puhut kokoajan, kiertäen tai suoraan että haluat tehdä kaikista nahkoja. Miksi? Yritätkö korvata sillä oman menetyksesi?"
suskari
 

Re: Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

ViestiKirjoittaja Vahti » 08 Huhti 2014, 23:07

Kalman selostus tästä "ihanne henkilöstä" joka voisi tarjota karhumiehelle seuraa, mutta oikeasti koiramiehen puheet toivat enemmänkin Karhuntakulle vain yhden nimen mieleen: Livertäjä. Se maanvaiva... Aina tunkemassa nokkaansa hänen asioihin, aina hölöttämässä... Kalma ei kuvaillut henkilöä jonka kanssa Karhuntakku voisi nauttia sosiaalisuuden hyvistä puolista, toinen kuvaili juuri painajaisen. Ja pelkästään se ajatus sai kylmät väreet kulkemaan Karhuntakun selkää pitkin, miehen nytkähtäen inhosta.
"Ei kiitos", mies murahti ruokahalunsa menettäneenä, jättäen sen vähän mitä enää oli jäljellä syömättä. Hän nautti rauhasta ja hiljaisuudesta ja sitä tuntui saavan vain, kun oli yksin. Piste. Kiitos mutta ei kiitos.

Toisen kiittäessä mies vain murahti jotain epämääräistä, vieläkin jähmettyneenä pelkästä ajatuksesta että hänen veljensä asuisi luonaan tai kävisi useammin. Tai pahempaa, Karhuntakku saisi monta "ystävää" jotka aina häiritsisivät häntä. Kiitos Kalma, nyt Karhuntakku ei voinut enää millään nukkua ilman että näkisi moisia painajaisia.
Sitten toinen kysyi jotain, Karhuntakun vilkaisten kysyvänä olkapäänsä yli katsahtaen toiseen. Mitä sanoitkaan? Ai, nahoista?
Sinänsä Kalman miete Karhuntakun pakkomielteestä nahkoihin saattoi hyvinkin olla perää. Ehkä psykologisella tasolla asiaa olisi voinut miettiä enemmän ja tutkia eri variaatioita... Mutta Karhuntakku oli suora-ajattelija: "Pyh. Nahkuri minä olen koska olen siinä hyvä, joten miksei ottaa siitä hyöty irti myöskin." Se selitys kävi hyvin hänelle.
"Ja eikö sinun pitäisi olla jo matkalla, en siedä sinua päivääkään enempää, haukku", Karhuntakku totesi kääntyessään tuolillaan toista kohti ynseänä.
Vahti
 

Re: Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Touko 2014, 14:10

"Ei sitten, olisin mielelläni tullut tervehtimään sinua jatkossakin~" Kalma totesi paikaltaan virnistäen Karhutakulle. Ehkä hän voisi oikeasti tulla joskus katsomaan Karhutakkua.. silläkin uhalla että mies heittäisi hänet metsän toiseen päätyyn tai tekisi taas niitä olemattomia taljojaan hänestä. Toisaalta.. tässä miehessä oli jotakin, pahasta kuorestaan huolimatta, mikä ei ollut saannut Kalmaa missään välissä varsinaisesti pelkäämään miestä missään välissä. Jos Kalma olisi pelännyt tätä miestä oikeasti niin hän tuskin olisi edes näin tuttavallinen tuolle tai menisi itse lähemmäs. Varautunut Kalma totta kai oli Karhutakkua kohtaan, mutta ei pelännyt.
"Isoksi ärtyisäksi mieheksi et ole paha tyyppi..." Kalma totesi hieman mietteliäästi katsoen Karhutakkua.

"Taisin unohtaa mainitaettä olen yöeläjä? En pysty liikkumaan päivän valossa, joten odotan että aurinko laskee ja sitten lähden." Kalma selitti Karhutakulle vetäen allensa pienen puisen jakkaran käyden nojaamaan selällään seinää vasten.
"Sen aikaa joudut vielä kestämään minua." Kalma totesi vielä virne kasvoillaan ja hiljeni sitten omiin ajatuksiinsa enää suuremmin puhumatta, ellei Karhutakku sitten jotakin tahtonut kysellä häneltä.

Ulkona aurinko alkoi jo laskeutumaan alas yöpuullensa ja kuin maagisen biologisen kellon herättämänä Kalma nousi jakkaraltaan, jossa oli lähes koko tämän ajan istunut, lähtien hieman varoen avaamaan ovea.. Kalma siristi silmiään auringon viimeisten säteiden osuessa puiden välistä hänen silmiinsä. Vihdoinkin hän saisi lähteä! Aurinko oli tarpeeksi laskeutunut että hän voisi lähteä ilman pelkoa tulla sokeaksi tai puoli sokeaksi. Kalma kääntyi ovelta mennen hakemaan kantamuksensa ja katsoi Karhutakkua.. Kalma ajatteli aluksi jättää mökötys nallen yksinään niille sijoillensa ilman hyvästejä tuskin mies niistä välittäisi, mutta jokin kuitenkin sai Kalman kääntymään vielä vanhempaa miestä kohden ja kävelemään tuon luokse. Kalma pysähtyi ja ojensi kätensä Karhutakulle.
"Kiitos.. vaikka tuskin tapaammekaan enään, mutta toivottavasti hyvissä merkeissä." Kalma sanoi pienesti hymyillen ja veti kätensä pois oli käden puristukseen vastattu tai ei.
"Ja onnea turkin hankkimiseen.. yritä edes iso mies~" Kalma totesi vielä ennen kuin käänsi selkänsä isolle miehelle ja sulki oven.

// Sä varmaat osaat itse laittaa jatkoa (kuten muistat miten sovimme?) //
suskari
 

Re: Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

ViestiKirjoittaja Vahti » 04 Kesä 2014, 00:18

#Juuh ^^#

Karhuntakku vain murisi ja mutisi koiramiehen puheille. Luulkoot hänestä mitä luulee, mokomakin riippakivi, pahan ilman hurtta, ärsyttävä räksyttävä rakki. Hmp! Ja kaiken kukkuraksi vieläpä yöeläjä, sekin vielä! Karhuntakku nojaili pöytään, murjottaen ja yrittäen keksiä miten kuluttaisi aikansa sisällä, ilman että hurtta olisi hänen tiellään. Niin fyysisesti kuin henkisesti. Hän ei halunnut toisen tuijottavan häntä, tulisi vain epämukava olo, vaikka ei hän tuota pikku rakkia pelännyt. Helposti siltä niskat vääntäisi tarvittaessa.
"Niin kai sitten", mies murahti karvaturrille, hieraisten niskaansa ja nousten pöydän äärestä. Hänen voisi varmaan katsoa vaatteitaan läpi. Mitkä tarvitsivat korjaamista ja mitkä eivät. Tarpeeksi vaaratonta ja arkista ettei hurtta siitä mitään saisi vaikka mulkoilisi silmät päästään. Hah.

**

Kun Kalma nousi, ilmeisesti myöskin aistien auringon laskun kuten karhumieskin teki, Karhuntakku vilkaisi tähän huomaamattomasti, seuraten vaatetekonsa työn lomasta sivusilmällä miestä. Toinen siis viimein lähtisi. Ja jättäisi hänet rauhaan. Hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen... No, hyvä. Karhuntakku alkoikin jo saada tarpeekseen toisesta. Hän ei kyllä sanoisi toiselle mitään, ehei. Menkööt ihan vapaasti jo matkoihinsa ennen kuin karhumiehen kärsivällisyys loppuisi.
...Mutta toinen kävelikin hänen luokseen, Karhuntakun vilkaisten rakkimiestä epäileväisenä, kuin myös tarjottua kättä. Karhumies tuhahti eikä kätellyt. Hän ei moisia kaksijalkaisten käytöstapoja alkanut harrastamaan, ei hän mikään sirkuseläin ollut.
"Siinä sitten toivot", Karhuntakku tokaisi, lisäten vielä: "Etkä sitten mene haavoittumaan tai kuolemaan matkallasi perheesi luo. En ala raahaamaan ruumistasi minnekään."
Ehkä hiukan karkea, mutta tällä hetkellä parasta ystävällistä hyvästelyä mitä hän kykeni saamaan itsestään irti.
Ystävällisyyden loppuen Kalman viimeisiin sanoihin, Karhuntakun muristen tämän suuntaan.
Mokomakin itsevarma piski!
Joutuisi vielä ongelmiin moisen turvan kanssa, niin iso ettei saa edes sylkeä pysymään suussa...

#Ja ekan osan loppu#
Vahti
 

Edellinen

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron