Kirjoittaja Vahti » 05 Huhti 2014, 22:54
Karhuntakku otti itselleen oman annoksensa, siirtyen oitis pöytään syömään keittoaan pahemmin koiramiehestä välittämättä. Vaikkakin hän oli hiukan utelias kuulemaan toisen tarinan. Ihan vain hiukan, ei häntä kiinnostanut jos toinen ei halunnut kertoa. Hmp.
Kuitenkin nyt näköjään halusi sen kertoa, aloittaen tarkentamalla mikä itse asiassa olikaan, mille karhumies kohotti hiukan kulmiaan. Hän oli kyllä ajatellut toisen olleen jokin erikoinen olento, muodonmuuttaja tai jotain muuta vastaavaa, mutta että aave? Karhuntakkua hiukan huolestutti asia, vaikkei sitä pahemmin näyttänyt ulospäin. Hän ei ollut koskaan nähnyt tai tavannut epäkuollutta, ja jotenkin se kuulosti... No, epänormaalilta. Kuolleidenhan piti pysyä kuolleina, eikö? Tai no, sanoo karhu joka on nykyään ihmisenmuodossa.
Toinen sitten kertoi menneisyytensä, melko tiivistetyssä muodossa, mutta karhumies kyllä totesi, että saattoi samaistua toiseen. Petetyksi tuleminen, kostonhalu... Tuttua tavaraa. Mistä toinen oli kovin arka, puhuen puolustavasti miehelle.
"...Ymmärrän kyllä motiivisi ja menneisyytesi", Karhuntakku totesi syödessään samalla. "Mutta... Kenelle sitten kostit? Oliko sinut hylännyt perhe vielä elossa, kuvioissa, kun lähdit heidän perään?"