Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Re: Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Joulu 2013, 19:10

Kalma käänsi lattian tasolta katseensa Karhutakkuun, joka liikkui sängyssään heräämis merkeissä. Olisi voinnut vallan hyvin jatkaa uniaan hänen puolestaan, ei hän enempää olisi käynnyt metelöimään tai pomppimaan ympäri herran kämppää. Mutta miten otso tahtoi.. tuon pieni vaatimaton asuntohan tämä oli.
"Ja silti kannoit minut mystisesti kotiisi lämmittelemään? Mahdoin olla pahastikkin tiellä." Kalma naurahti Karhutakun sanoille että hän oli ollut nallen tiellä tuon vettä hakiessa. Kumma kyllä nalle oli kotiinsa asti sitten raahannut ja yrittänyt saada kävelemään kotiinsa perässään.. Sitä kutsuttiin myös pelastamiseksi ja toisen välittämiseksi.
Nalle nousi ylös sängystään kokonaan venytellen itseään luut paukkuen ja Kalman katse seuraten käveli kaapille ottamaan sieltä liha köntin. Kalman mielenkiinto heräsi, jos tuolla olisi nyt ollut koirankorvat olisivat ne nousseet kiinnostuksesta pystyyn, ja koiran katse seurasi tiiviinä Karhutakun kädessä olevaa lihapalaa niin kauan kun se iskettiin pöytään ja lähdettiin leikkaamaan lihapaloja.. jotka katosivat suoraan nallesedän omaan suuhun. Kalma lipaisi huomaamattaan huuliaan ja nousi sitten omalta paikaltaan ylös vaihtaen muotonsa koiraksi kävellessään kohden Karhutakkua häntä pienesti heiluen takana. Kalma istahti miehen ja penkin viereen napittaen tuota kärsivällisesti silmiin ja no kerjäsi..

//Vaikka ilmoitukseen nyt laitoinkin niin: mulla on koneessa/nettitikussa vikaa jonka vuoksi kummatkin huollossa on enkä tiedä kuinka kauan menee. Nytkin vastasin porukoiden koneelta kun käymässä kävin.//
suskari
 

Re: Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

ViestiKirjoittaja Vahti » 22 Joulu 2013, 00:29

Karhuntakku vilkaisi koiraa, mulkaisten tätä varoittavasti huuliaan kohottaen hampaiden tieltä. "Ja voin yhä heittää sinut uloskin, jos pysyt tielläni..." Mokoma kiittämätön, leukojaan loksautteleva piskimies. Olisi pitänyt jättää sinne joelle, kyllä se olisi selvinnyt koira- tai ihmishahmossaan. Karhumies murisi tyytymättömänä itsekseen.

Karhuntakku oli huomaavinaan liikettä vesihurtan suunnalta, vilkaisten huomaamattomasti sivusilmällä mutta näkemättä mitään epäilyttävää jatkoi touhujaan. Hän oli oppinut muutaman virheen kautta savustamaan metsästämiensä saaliiden lihat, että lihaa riitti talvenkin yli. Piti vain kaivaa kuoppa maahan, laittaa pohjalle ja sivuihin kiviä, tuli mutta sellainen että se savusi ja eikun lihat vain savustumaan.
Ei hullumpaa, vaikka itse sanoisikin. Tämä palvi taisi olla kaurista, pieniä elukoita. Ainakin verrattuna hirviin.
Sitten tyyppi, koiraksi muuttuneena, alkoi lähestyä häntä, Karhuntakun vilkaisten kulmat koholla epäuskoisena. Johan oli pokkaa! Mutustellen sen hetkistä palaa mies seurasi toista katseellaan, kunnes toinen tapitti vieressä kerjäten kuin mikäkin koira.
Karhumies ei pitänyt siitä, mulkoillen paksujen kulmiensa alta, leikaten uuden palasen ja syöden sen samantien.
"Mitä?" ukko murahti ei-yhtään-ystävällisesti.
Vahti
 

Re: Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Joulu 2013, 02:06

Kärsivällisesti Kalma istua nökötti paikoillaan odottaen kärsivällisesti Karhutakulta jotakin tippuvan karvaiselle vieraallensa, jonka oli vaivautunut joesta poimimaan, mutta sen sijaan koira saikin osakseen ärtyneen oloisen kysymyksen kera mulkoilujen. Kalma luimisti korviaan katsoen kuinka juuri leikattu liha pala vain katosi miehen omaan vatsaan.
"Ei mitään, kunhan olen nälkäinen.." Kalma totesi jopa sarkastisestikkin hetken katsottuaan Karhutakkua ja nousi sitten istumapaikaltaan ylös ja jolkotteli aluksi siihen suuntaan missä hänen vakiopaikka oli mattotaljan kera, mutta kääntyikin sitten reppunsa suuntaan vaihtaen muotonsa humaanisemmaksi. Kalma laskeutui istumaan reppunsa ääreen vetäen jalat ristiin eteensä ja kokeili repun kangasmaista nahkaista pintaa joka oli nyt aivan läpeensä märkä. Kalma huokasi tietäen pelätä jo pahinta viestien suhteen.. Märkiä ja täysin lukukelvottomia varmasti! Kaikesta huolimatta Kalma kuitenkin avasi toisen repuista ja kaivoi sen kätköistä yhden monista kirjeistä joka oli täysin märkä meinaten revetä pelkästään omasta painosta aavekoiran roikottaessa sitä yhdestä kulmasta. Liimakin, joka piti kirjettä ja sen sisältöä turvallisesti sisällä, oli kärsinyt sillä liimaukset repsottivat sieltä täältä ja kirjeen olisi saannut auki ilman voimaakin tai työkaluja. Kirjeessä ollut ihmisten sinetti oli hieman tuhoutunut kastumisesta.
"Ei näitä kehtaa viedä.." Kalma mutisi lähinnä itsekseen raapien päätään mietteliäästi mitä tekisi tilanteensa kanssa. Kuten todettu jo aikaisemmin hän saisi huutia kympillä kun veisi kirjeet myöhässä perille ja vielä tässä kunnossa, eikä hänen tämän hetkinen seurlainen mitään parasta ollut. Kalma vilkasi olkansa yli pöydässä istuvaa syövää miestä. Pari liha palaa ei hänen vatsaansa täyttäneet.. Kalma käänsi katseensa takaisin kirjeeseen jonka tunki takaisin märkääkin märempään reppuun. Kuivumaan laittaminen olisi ollut hieno juttu, mutta ei sitä tuon örmyn valvovan silmän alla voinnut tehdä. Kalma sulki repun ja raahasi itsensä siintä taljallensa istumaan vetäen osan taljasta jalkojensa päälle lämmikkeeksi.

"Kerta tulen olemaan täällä vielä jonkin aikaa ja seinille juttelu on hieman tylsää.. Mikä on nimesi? Itse olen Kalma, ihmiskylässä tunnetaan paremmin "Jack" nimellä." Kalma päätti esittäytyä hieman vähä puheiselle seuralaisellensa.
"Äläkä säiky, vaikka "ihmisten puolella" olenkin en erityisemmin ole uskollista sorttia." Kalma lisäsi ettei antaisi sitä kuvaa että olisi joku täysin uskollinen idiootti tässä sodassa joka lahtaisi jokaisen joka ihmisiä vastaan olisi.
"Joten toivon oikeasti ettet vedä minua turpaan sen takia.. En ole paha, tai ilkeä.. ainakaan pahuuttani." Kalma totesi hieman hymähtäen katsoen Karhutakkua hieman jännittyneenäkin miten mies reagoisi.
suskari
 

Re: Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

ViestiKirjoittaja Vahti » 22 Joulu 2013, 02:48

"Hmp. Kaikkia minäkin erehdyn noukkimaan joesta", Karhuntakku mutisi nielaistuaan palasen, kun Kalma jolkotteli pois muuttuen sitten ihmismuotoonsa. Hän -jos toinen sen nyt niin näki- pelasti toisen ja hurtta käyttäytyi kuin mikäkin hemmoteltu hunajanokka! Mies leikkasi nyt isomman palasen paltaasta, naputtaen tuumivana veitsen terällä pöytää paksu viipale toisessa kädessään. Mitä hän sillä tekisi... Vilkaisten olkansa yli takkutukka huomasi Kalman märät kirjeet ja toisen apean ilmeen, mutta käänsi sitten huomionsa takaisin lihanpalaseensa.
Pah.
Karhuntakku oli niinkin murheisiinsa uppoutunut, että säpsähti Kalman ääntä pudottaen kädessään olleen veitsen pöydälle. Kun oli pitkän aikaan yksin, ilman muita henkilöitä, ei oikein osannut asettua vieraiden keskellä kun näitä kerran ilmestyi tai puhui. Saatikka jos nämä olivat omassa kodissa, missä varsinkin oltiin yksin ja turvassa. Karhuntakku ei oikein tykännyt siitä tunteesta että kodissaan oli joku tuntematon. Karhuntakku tyytyi jälleen mulkaisemaan Kalmaa.

"...Kutsuvat Karhuntakuksi. Ja minusta olet paha häiritsemällä minua", karhumies murahti ja heivasi kaaressa paksun lihaviipaleen miehelle. Ei haittaa vaikka osuisi toista päähän, sitä hän vähän yritti. Sitten hän iski puukon pöytäänsä seisomaan, pyyhittyään sen ensin housujensa lahkeisiin, nousi pöydästä ja vei palvin takaisin kylmäkaappiin.
"Ja laita tavarasi kuivumaan takan ääreen -kunhan et sytytä tulipaloa!- minä en halua lattiani muuttuvan mutaiseksi..." mies murisi astellen vesisangolle, ottaen sen naulakosta ja sitä kallistaen hörppäsi vettä. Sitten tämä istuutuikin jälleen pöydän ääreen tuolille, katsellen takan liekkejä.
Vahti
 

Re: Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Joulu 2013, 17:41

Karhutakku siis oli tämän herran nimi? Selvähän se, pitäisi pistää muistiin jos joskus koskaan tapaisi tätä herraa missään muodossa. Toisaalta Kalma oli kyllä pistänyt jo tullessaan merkille että tämä kolo haisi vahvasti karhulle.. aluksi Kalma oli ajatellut sen johtuvan vain siintä että jos herralla olisi vaikka karhu lemmikkinä tai tämä olisi vanha karhun pesä, mutta nyt nimen kuullessaan kaikki ajatukset kääntyivät nurin perin. Oliko tämä mies sitten itse karhu? Muodonmuuttaja kenties? Kalma ei kuitenkaan suutaan auki ehtinyt saamaan kun sanoihin lisättiin vielä että Karhu ei pitänyt aavekoirasta jo pelkästään tuon elävän olemuksen tähden, jonka jälkeen ilmassa lensi lihakimpale suoraan Kalmaa kohden. Päätä kohden suoraan. Käsin koppia Kalma ei ehtinyt ottamaan, mutta sen sijaan avasi terävä hampaisen suunsa ja koppasi siihen lihakimpaleen, ottaen sen sitten käteensä repien siintä samatien palasen.
"Karhu..? Oletko muodonmuutaja tai jotakin? Ei millään pahalla, mutta asuntosi haisee karhulle hyvin vahvasti." Kalma kysyi jahka oli tyhjentänyt hieman suutaan ruuastaan selittäen myös miksi moisten epäilyt olivat tulleet koiran mieleen.

Karhutakuksi esittäynyt mies kertoi myös että aavekoira saisi laittaa tavaransa kuivumaan takan ääreen jahka ei onnistuisi polttamaan koko kämppää sitä tehdessään. Kalma katsoi Karhutakkua kuin idioottia.. joka huomautti turhista asioista.
"En ole niin sählä." Kalma totesi haukaten lihastaan palasen käyden sitten toisella kädellään syödessään varoen purkamaan repustaan kirjeitä riviin lattialle. Yksi pakettikin oli jonka sisältö toivottavasti oli sellaista ettei se kärsisi kastumisesta.
"..Elätkö täällä yksin? Siis onko sinulla ketään ystäviä tai mitään?" Kalma kysyi katsoen olkansa yli Karhua hetken, mutta kääntyi sitten kirjeidensä puoleen alkaen laittamaan niitä takan reunalle nojaamaan ja kuivumaan.
suskari
 

Re: Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

ViestiKirjoittaja Vahti » 27 Joulu 2013, 03:37

Karhuntakku katsoi Kalman reaktiota lentävään lihakimpaleeseen, naama venähtäen pettymyksestä kun toinen nappasikin sen. Ja karvainen mies kun oli odottanut näkevänsä lihapalan lentävän toisen naamaan vasten. Se olisi hieman lieventänyt hänen ärtymystään... Tyhmä vesihurtta. Tai ehkei sittenkään niin tyhmä, kun toinen nuuski hänen asioitaan mokomakin röyhkeä karvaperse! Karhuntakku kerkesi jo mulkaisemaan hyvin pahasti Kalmaa, kun toinen sitten kertoi Karhuntakun kodin haisevan vahvasti karhulle. Se ei välttämättä ollut kohteliaisuus, mutta karhumiehelle se oli, tämän kohottaen kulmiaan ja nuuhkaisten kokeilevasti ilmaa.
Hän ei haistanut mitään erikoista. Eikä hänen veljensä ollut käynyt sitten talviunille menemisten jälkeen.
...Haisiko hän itse karhulta? Ajatus ei ollut koskaan käynyt karhumiehen mielessä. Olettaen että turkin menettämisen jälkeen olisi suurimmalta osin muutkin karhuominaisuudet lähteneet, mutta näköjään eivät kaikki...
"Jotain sinnepäin", Karhuntakku sai viimein sanotuksi, katsellen takkansa liekkejä apeasti.

Mitä tule koiramiehen tokaisuun ettei ollut tunari, Karhuntakku virnisti leveästi naurahtaen lyhyesti.
"Et. Se oli pahojen henkien syytä että päädyit jokeen ja kastelit kaikki kirjeet~"
Mokomakin tollo.
Mitä tuli tähän uuteen kysymykseen, Karhuntakku tuhahti.
"Voi kyllä. Hienot neidithän käyvät täällä joka päivä teekupposella ja pikkulapset leikkimässä", Karhuntakku sanoi normaaliäänellä, mutta kun katsoi koloa, tiesi kyllä että se oli puhdasta leukojen louskutusta.
"Mihin minä sellaisia turhakkeita tarvitsen? Ruokaa riittää hyvin kun on yksi vatsa täytettävänä ja ei tarvitse huolehtia muusta kuin itsestään", Karhuntakku murisi kuin mikäkin tosimies, nojaten pöytäänsä. "Mistä muuten tulet hurtta? Olet muka ihmistenpuolella ja et kuitenkaan, mutta kuinka tarkalleen?"
Vahti
 

Re: Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Joulu 2013, 14:54

"Jotain sinnepäin" oli Karhutakun vastaus aavekoiralle, joka oli kysynyt oliko tuo muodonmuutaja tai jokin vastaava. Kalma kohotti laiskan puoleisesti toista kulmaansa huomatessaan kuinka hetkeksi aikaa tämä kärttyinen mies vaikutti jopa muuttuvan surulliseksi ja apeaksi.
"Sanoinko jotakin väärin?" Kalma kysyi katsoen kysyvänä miehen päälle.

"Kontio on vain hiljaa ja on iloinen että suostun olemaan näinkin kiltisti!" Kalma murahti virnistäen takaisin selvästikkin tarkoittamatta sanojaan täysin tosissaan, kuten tuskin Karhutakkukaan. Niin aavekoira ainakin ajatteli itse tietämättä mitä nalle setä itse mahtoi olla asiasta mieltä.
Karhutakun vastaukset taas siihen oliko tuolla ketään ystäviä tai lähinmäisiä itsensä lisäksi olivat harvianisen selviä, ei miehellä ollut ketään lähellään ja tuskin mies edes tahtoi asnteestaan päätellen ketään. Kuulosti harvinaisen tutulta kauralta aavekoiran korvaan.. Hänkin oli joskus katkeroituneena ajatellut samalla tavalla. Kalma kuitenkin hymähti.
"Mikä kysyms tuo oli olevinaan? Ystävät auttavat kun olet pulassa. voit jakaa heidän kanssa murheita ja saisit seuraa muustakin kuin itsestäsi.. Se että sinulla olisi ystäviä ei tarkoita sitä että sinun pitäisi ruokaa tai asuinsijaasi heidän kanssa jakaa.. " Kalma vastasi varsin täyttävästi Karhutakulle miten tuo saattaisi hyötyä ystävistä tai ylipäätänsä läheisistään.
"Et sinä minuakaan laita sen suuremmin pahaksesi? Toit minut tänne vaikket edes tunne?" Kalma kysyi lähinnä todeten päivänselvät ja lisäsi vielä. "Kyllä sinä muista välität, vaikka kiellät sen itseltäsi." Nämä sanat sanottuaan aavekoira levitti kasvoillensa mukavan leveän virneen.

Isomman miehen käydessä kyslemään mistä aavekoira on tullut ja mikä tuon puoluellisuus ihmisiä kohtaan olisi, jäi aavekoira hetken aikaa hiljaiseksi. Ei vaikean hiljaisesi, mietti lähinnä mitä kävisi vastaamaan.
"No en ole täältä kotoisin.. asun kyllä nykyään ihmisten kaupungissa yhdessä vaimoni ja poikani kanssa. Se mitä uskollisuuteen ihmisiä kohtaan tulee.." Kalma aloitti selittämään, mutta pyrskähti sitten huvittuneena aikoessa jatkaa tajutessaan kuinka tekpyhä uskollinen hän oikeasti saattoikaan olla.
"Anteeksi.. sanotaan vaikka että teen kaikkea ei_niin_sovelista kun kukaan ei ole näkemässä- määrittele siintä uskollisuuteni." Kalma vastasi hymähtäen.
"Et ole itse kenenkään puolella?" Heitettiin pallo puolestaan Karhutakulle.
suskari
 

Re: Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

ViestiKirjoittaja Vahti » 31 Joulu 2013, 22:23

Karhuntakku naurahti kuivasti rakkimiehen puheille, vilkaisten tätä kuin kysyen että johan heität vitsiä. Vai väitti rakki nyt tietävänsä hänet hyvinkin vain sen perusteella, että hän oli tämän pelastanut joesta? Johan toinen oli pahastikin hukkunut kun noin liioitteli asioita. Voisi heittää toisen takaisin jorpakkoon niin saataisi hetken rauhaa!
"Älä yhtään yritä. Minä en kaipaa ystävää, sinä saat olla täällä vain yön ja sillä selvä. Minä välitän vain itsestäni", karhumies tuhahti lopuksi, nousten tuolilta ja asteli sängylleen takaisin loikoilemaan mukavasti turkkisten sekaan. Oli häntä kutsuttu monilla nimillä, kun hän oli toiminut useinkin itsekkäästi muiden mielestä. Paskiainen, itsekäs, kusipää, petturi... Ja kutsukoot ihan miksi halusivat, Karhuntakku laukoi samalla mitalla takaisin! Hän oli yksinäinen paha karhu ja sillä selvä.
Hän eli mieluummin yksin kuin eleli muiden kanssa. Huonosti siinä vain kävi...

Toisella oli siis perhe. Se sai Karhuntakun hetkeksi hiljaiseksi, miettimään tilannetta uudelleen. Perhe oli tärkeä, ja tuokin rasittavan hurtan poika odotti isänsä palaavan jossakin ihmisten kaupungissa.
...
Ei ollut Karhuntakun asia, ei voi mitään jos pojalla on tyhmä isä.
"Minä en ota mitään kantaa teidän typeriin kiistoihin. Voisitte kaikki minun puolestani painua syvälle tontun perseeseen", karhumies murahti maaten kädet päänsä takana, hiljentyen sitten hetkeksi.
"...No, kuinka vanha penikka sinulla sitten on?"
Vahti
 

Re: Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Tammi 2014, 01:41

Kalma kohotti kulmiaan kysyvänä kuin jopa agresiivisen oloisesti Karhutakku ilmoitti ettei todellakaan kaipaisi ketään elävää sielua ystäväkseen, Kalma sai olla vain yhden yön miehen katon alla, jonka jälkeen nalle-setä jäisi yksinään viettämään aikaansa. Kalma katsoi Karhutakkua joka nousi tuoliltaan ja käveli sängyllensä makaamaan, jolloin Kalma siirsi katseensa kohden takan suuntaan ja sen hiljalleen mukavasti lämmittäviä liekkejä.
"Moni on sanonnut minulle noin..." Kalma totesi katsellessaan takassa loimuvia liekkejä suomatta katsetta pedillään makailevaan mieheen tai pohtimatta millaisen reagtin koira loisi puheillaan Karhutakkuun.
"Ja jos et olisi välittänyt, olisit tuupannut minut avannostasi uimaan ja jättänyt sinne.. sen sijaan sinä itse nostit minut. Se kertoo että sinulla on sydäntä kylmän kuoresi alla." Kalma jatkoi sanojaan sen erikoisemmin Karhuun katsetta suomatta, kuin olisi puhunut nallen sijaan takka tulelle. Ei oikeastaan, mutta Kalmaa ei kiinnostanut katsella Karhutakun pitkäksi venähtävää naamaan hänen saarnansa jälkeen. Jos tuo niin reagoisi.

"Meidän?" Kalma toisti kääntäen hieman katsettaan Karhutakkua kohden ja katsoi olkansa yli sängyllä makaavaa miestä kuin loukkaantuneena kulmat hieman kurttuun painettuna.
"En ole kiinnostunut niiden idioottien tappeluista sen enempää kuin sinäkään, koitan vain pysyä hengissä parhaani mukaan -omalla tavallani. Tottelen kun on pakko, mutta kun silmä välttää teen kaiken päinvastoin." Kalma kävi huomauttamaan Karhutakulle olennaisen asian hänen valinnastaan asua ihmisten keskuudessa kuin olisi voinnut elää puolueettomana vapaana näiden kahden riitapukarin keskellä. Se oli ollut Kalman ajatus aluksi kun hän oli siirtynyt ihmisten riveihin, mutta sitten tuli esteitä.. ja vielä hieman lisää esteitä. Esteitä joita voisi laskea hyväksi asiaksi nykyään.
"120, jos ne nyt väärin muista.. aikuinen siis." Kalma vastasi Karhutakulle ja nousi ylös venytellen selkäänsä ja jäykän oloisia lihaksiaan. Katse käännettiin Karhutakkuun ja Kalma lähti kävelemään miestä kohden, muuttuen matkalla koiraksi ja pysähtyi sängyn viereen näyttäen hetken että Kalma aikoisi istahtaa siihen.. Ehei, sen sijaan Kalma jännitti takajalkojaan ja loikkasi sängylle varoen tarkkaan loikkaamatta sängyn päällä makaavan miehen päälle. Kalma katsoi makaavaa miestä eriparisilla silmillään häntä takana heiluen käyden tähän koirille ominaiseen "leiki minun kanssani asentoon!" ja asettuen sitten makaamaan miehen kyljen viereen leikkisästi yrittäen ottaa otetta miehen käsivarresta tai sormista aikomatta, tai tehdä minkään sortin vahinkoa.
suskari
 

Re: Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

ViestiKirjoittaja Vahti » 06 Tammi 2014, 20:34

Karhuntakku oli kuin ei olisi kuuntelevinaan Kalman kaunispiirteisiä sanoja siitä miten karhumiehellä oli sydäntä... Oikeasti, oliko tuo rakki lyönyt päänsä pienenä vai syntyikö tämä tuollaisena typeränä naiivina otuksena? Karhuntakku oli karhu, äreä ja vihainen olento joka mieluummin heittäisi rakin takaisin jokeen kuin kuuntelisi tämän koko yötä kestävää vinkunaa.
Mutta Karhuntakku tunsi itsensä liian laiskaksi lähteä raahaamaan rakkia takaisin joelle, kun oli juuri nyt löytynyt hyvä paikkakin... Ehkä hän tunkisi tyynyn toisen kuonoon tai jotain, tukkisi toisen turvan pysyvästi niin johan saataisiin olla rauhassa. Karhuntakku heitti toisen käsivartensa silmiensä ylle, peitoten pimeässä pesässä takkatulen hämärän valaistuksen.

"Meidän?"
Karhuntakun keho jännittyi joka lihas värähtäen. Jos se nyt ei hiljene-! Syvä huokaus, Karhuntakun rentoutuen ja laskien mielessään ampiaisia. Vain yksi yö, yksi yö ja se lähtee. Kyllä hän jaksoi tätä yhden yön, hän oli Karhuntakku, ja hän tunsi itsensä henkisesti liian väsyneeksi alkaakseen jahtaamaan tuota rakkia, tappaa se -sekä siivota jäljet kodistaan sillä varmasti verta tulisi lentämään-, suolistaa se, vetää nahka, suolata nahka ja paloitella sekä säilöä liha ja niin edelleen.
Eip, aivan liian paljon hommaa tuon hiljentämisessä kuin kestää hammasta purren sitä yhden yön.
Joten, louskutelkoon leukojaan.
"Juu juu, olet kapinoija", Karhu totesi enempää välittämättä asiasta. Tehkööt mitä huvitti ihmisten kanssa, hänelle se oli aivan sama.

Karhuntakku hymähti, kuullessaan toisen pojan kasvaneen jo aikuiseksi, karhumiehen miettien omia jälkeläisiään... Joita ei ollut. Hänellä ei ollut ainuttakaan kunnon tervettä karhunpenikkaa tuolla maailmassa, siirtämässä hänen vertaan eteenpäin muihin karhusukuihin. Toisaalta, ehkä parempi niin, vähemmän tällaisia tyhmiä karhuja jotka tekevät mitä tahansa typerien, hemmoteltujen ihmisneitojen tak- MITÄ HITTOA!?
Se hiivatin rakki hyppäsi HÄNEN sängylleen ja nyt se NÄYKKI häntä!?!?!?!
"MITÄ VIT-!?" Karhuntakku ärähti, reaktiomaisesti "sievästi potkaisten" ylimääräisen karvaotuksen sängyltään alas. Se oli vaistomaista, ei tahallista, oikeasti. Mutta ei käynyt kieltäminen etteikö Karhuntakku saanut siitä hieman nautintoa kun sai huitaistua toisen pois.
Vahti
 

Re: Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Tammi 2014, 21:31

Ärähdys, Kalma käänsi karvaisen päänsä silmät laajentuneena Karhutakun suuntaan ja ehtimättä juurikaan tekemään mitään koira potkaistiin tylysti alas lattialle muksahduksen kera. Siellä Kalma makasi hetken aikaa hämillään puoli selällään tassut kattoa kohden kunnes tajusi pyöräyttää itsensä oikein päin ja katsoi lattialta käsin korvat luimuun painettuna hyvin loukkaantuneen näköisenä Karhutakkua joka loikoili sängyllään kuin mikäkin kuningas. Kalma oli aikomassa ärähtää jotakin, mutta päätti nyt sittenkin pitää turpansa ummessa, eihän tuo puusta tehty kallo mitään ottaisi sisäänsä! Sen sijaan Kalma nousi paikoiltaan ja olkansa yli vielä mulkkaisten loukkaantuneena lähti tepsuttamaan takaisin omalle paikallensa enemmän ja vähemmän mukavan taljan päälle.. kun kesken matkan koira pysähtyi ja katsoi Karhutakkua. Koiran kasvoille levisi sellainen ilkikuriselle lapselle hyvin ominainen virne kun se oli keksinyt jotakin väärää ja niin oli Kalmakin tällä kertaa keksinyt.

Pienen tovin vielä antaen Karhutakun luulla päässeensä edes hetkeksi eroon alivuokralaisestaan, kun Kalma otti neljällä koivellaan vauhtia, tehden U-käännöksen paikaltaan sänkyä kohden ja loikkasi sopivalta etäisyydeltä jälleen kerran sängyn päälle ja tällä kertaa suoraan Karhutakun vatsan päälle kieräehtäen siintä alas miehen viereen selälleen häntä heiluen ja katsoen siintä miestä kuin pahankurinen kakara joka oli saannut hupinsa.
"Minua ei potkita sängyltä alas!" Kalma totesi virnistäen ja kierähti selältään oikeinpäin jääden siihen häntä vispaten takana katsomaan miehen reagtiota.
suskari
 

Re: Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

ViestiKirjoittaja Vahti » 06 Tammi 2014, 23:42

Karhuntakku todellakin makoili pedillään perin tyytyväisenä ja leveä hymy kasvoillaan paljastaen terävät etuhampaat. Tämä oli hänen kotinsa, hänen sänkynsä eikä hän sietänyt tungettelijoita kovinkaan pitkään. Ja tuo hurtta todellakin oli äsken tungetellut, kehdaten kivuta hänen sänkyynsä ja häntä vielä koskettamaan. Karhuntakku ei sietänyt missään nimessä moista käytöstä, kun muut vain ottivat oikeudekseen koskettaa sen enempää kyselemättä. Perkele.
Hyvinkin uskoen voittaneensa nyt tämän pikku kamppailun ja saavansa olla kaikessa rauhassa sängyllään loppuyön, karhumies ei lainkaan aavistanut kapisen rakin seuraavaa temppua.
Ähkäisten ja silmät revähtäen auki Karhuntakku tuijotti päälleen hypännyttä Kalmaa, vetäen hengenvetoja kun ilmat lähtivät pihalle niinkin isosta miehestä.

Siinä vedellessään henkeä ja kääntyen vaivalloisesti kyljelleen Karhuntakku iski silmänsä hurttaan joka vielä kehtasi letkautella päälle!
"Sinä saa-!" Karhuntakku ei pahemmin epäröinyt muristessaan ja ärähtäessään aidon karhun lailla, suuri kämmen tavoitellen yhtäkkiä Kalman niskaa, turkkia, häntää... Ihan mitä vaan mistä saisi kiinni, ja voisi kantaa hurtta pois hänen kodistaan etuovesta ulos kuono edellä! Mokomakin hemmoteltu kapinen nartunpenikka piski!
Vahti
 

Re: Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Tammi 2014, 20:26

Siinä Kalma tapitti edelleenkin häntä heiluen leikin haluisesti kuinka Karhutakku vänkesi itseään kyljelleen koiraotuksen tempauksen jälkeen, eikä oikeastaan vaikuttanut kovinkaan iloiselta. Eikä tainnut todellakaan olla.. Mies kääntyi katsomaan raivoissaan koiraan, joka valpastui jännittäen lihaksensa valmiina nopeaan liikkeeseen, ja päästi suustaan raivoisan karhun karjahduksen ja hyökkäsi suurella kädellään aavekoiraa kohden. Kalma oli samantien pinkaisemassa häntä koipien välissä karkuun miehen suuresta kourasta, mutta osottautui turhan hitaaksi kun hyppy alas sängyltä jäikin roikkumaan tyhjän päälle lattian yläpuolelle. Kalma katsoi ylösalaisin roikkuen Karhutakkua, joka piti tiukassa otteessaan Kalman toista takajalkaa.
"Et taida pitää leikkimisestä, eh?" Kalma kysyi nallelta joka vastasi tai sitten ei, mutta siihen Kalma ei aikonut jäädä roikkumaan ja katsomaan mitä nalle-setä keksisi hänen päänsä menoksi. Koira vaihtoi välittömästi tilansa aineettomaksi jolloin koiran takajalka solahtikin miehen käden läpi ja koira putosi lattialle läpinäkyvänä aaveena. No aavehan Kalma olikin.. Kalma katsoi Karhutakkua lattialta.
"Mikä sinua mies oikein vaivaa? Etkö ymmärrä leikinlaskua?" Kalma kysyi ehkä hieman loukkaantuneellakin äänellä karhuotukselta.
suskari
 

Re: Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

ViestiKirjoittaja Vahti » 17 Tammi 2014, 22:23

Karhuntakun otsalla suorastaan sykki raivonsuoni, miehen yrittäen puuskuttaen pysyä jotenkuten järjissään vaikka hänen olisi tehnyt mieli repiä tämä saakelin rakki siinä ja heti riekaleiksi! Saatanan hurtta! Mutta toisen verta olisi niin rasittavaa ja aikaa vievää hinkata pois lattialta, huonekaluista... Joo, ei maksa vaivaa. Ihan liian pienikin turkki toisella, mokomakin sintti.
Hunajankultaiset silmät mulkoilivat typerästi kysyvään hurttaa, johon tosin Karhuntakku tajusi vastaavansa takaisin liian myöhään: "En ole lapsenlikka, äpärä." Karhunpentunakaan hän ei ollut sietänyt veljensä lapsellisia leikkejä, eikä tulisi nytkään sietämään keneltäkään muulta. Piste.

Mutta sitten se perkuleen piski muuttui taas aineettomaksi, mikä oli saanut karhumiehen jo varuilleen tämän vetäytyen takaisin kyljelleen sänkyyn, mulkoillen Kalmaa sängystä. Vai leikinlaskua!? HAH!
"Pah! Mitä hyötyä leikinlaskusta? Pentujen hommaa, ja minä olen aikuinen. Sinä taas et mokomakin hämärähurtta, et ole kertonut itsestäsi ihan kaikkea. Olet siis sekä varas, riippakivi että valehtelija", Karhuntakku ärisi takaisin lainkaan ärtymystään säästelemättä.
Vahti
 

Re: Vesihurtista ei ole kuin harmeja! || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Tammi 2014, 02:04

Kalma tuijotti Karhutakkua joka antoi kakkien mahdollisten ajatusten aavekoirasta virrata suustaan ulos juurikaan kaunistelematta sanojaan haukkuen aavekoiraa niin petturiksi kuin varkaaksikin. Koira luimisti korviaan katsoen Karhutakkua ja koitti sen hetken olla käymättä soittamaan suutaan tästä asiasta, mutta siintä mitään tullut. Tuo mies syystti häntä asioista joita hän ei todellakaan ollut.. tai no ehkä varas toisinaan, mutta hän hankki vain oman elantonsa, ei omaksi huvikseen tai kasvattaakseen vanhoja säästöjään.
"Ihan vain tiedoksesi, minä olen pentu!" Kalma ärähti Karhutakulle takaisin käymättä juurikaan miettimään mitä sanoi ja alkoipa vielä jatkamaan samaa rataa.
"Ja mitä minun sinulle, puoli tutulle, pitäisi kertoa!? Elämäntarinani vai? Älä luulekkaan, emme ole niin hyvää pataa että alkaisin niin ystävälliseksi." Koira murahti katsoen sängyllä makaavaa Karhutakkua ja hampaitaan välähtäen murahtaen kääntyi takaisin omalle paikallensa takaisin, sille enemmän ja vähemmän mukavalle taljan päälle.
"Mistä päättelet minun edes olevan varas tai riippakivi?" Kalma kysyi tuhahtaen korvat luimussa samalla kun asetti itsensä takaisin makaamaan taljan päälle pää tassujen päällä suostuen nyt näin pienen välimatkan takia laskea suojauksensa, eli vaihtaa muotonsa takaisin kiinteäksi lihalliseksi olennoksi. Karhutakkua kuitenkin pidettiin silmällä kokoajan.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron