Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Heinä 2014, 03:32

Erudessa saattoi tuntea, kuinka paniikkinsa kävi laantumaan. Kaikki oli nyt hyvin. Areth oli elossa ja kunnossa - niitä pieniä ruhjeita lukuun ottamatta - eikä ollut enää mitään vaaraa. Kaikki oli kunnossa, ei tarvinnut enää panikoida minkään suhteen. Vaikka olikin helpottunut ja iloinen, että kreivi oli elossa, tunsi Erudessa silti pääkoppansa perukoissa pientä syyllisyyttä, epäonnistumisen tunnetta... Hän ei ikinä antaisi itselleen anteeksi aikaisempaa toimettomuutta jyrkänteen reunalla. Vaikka hänen toimilleen oli täysin hyvä syy, ei hän siltikään hyväksynyt itseltään moista käytöstä. Hän oli epäonnistunut kreivin suojelijana, jälleen kerran...
Kreivitär kävi kuitenkin hymähtämään pienesti, jokseenkin helpottuneeniloisesti Arethin kuiskaten, ettei ollut enää mitään hätää. Hymähdystä seurasi pieni nyökkäys, Kreivittären käydessä viimein ottamaan hieman välieroa siniveriseen. Varmasti tuo halusi ilmaa ja omaa tilaa, kaiken lisäksi Erudessaa alkoi nyt kaduttamaan kovin lämpimät läheisyydenosoitukset - tai no, hänen mielestään ne oli liian läheisiä - näin tuntemattomien seurassa.

Darius kävi laskemaan katseensa kreiviin, joka nyt kyseli lohikäärmeestä.
"Se lensi pois. Ei selvästikään halunnut ottaa yhteen, se pelästyi itse yhtä paljon, mitä me ja ratsumme... Mir Valdorenin lisäksi kukaan muu ei vahingoittunut ja kyllä hänkin selviää säikähdyksellä" Darius kävi raportoimaan astellessaan lähemmäksi kreiviä ja kävi yllättäen laskeutumaan polvensa varaan, laskien päänsä alas kreivin edessä, pitäen katseensa visusti maassa, kuin pahojaan tehnyt koiranpentu.
"Pahoitteluni tästä, Kreivi Cúthalion. Toivon, että voitte antaa meille anteeksi virheemme ja tekomme. Tilanteen olisi pitänyt ratketa siten, ettei siitä teille tai puolisollenne olisi koitunut vaaraa" Asiaankuuluvasti Haukansilmä kävi pyytämään anteeksi ja armahdusta koko rykmenttinsä puolesta. Ei tarvinnut kuin yksi negatiivinen palaute kreiviltä ja Sinien Kuiskaus olisi varmasti saanut kuulla kunniansa kuninkaalta. Ja sitähän kukaan ei halunnut. He kuitenkin tulisivat kuulemaan tästä, joten Dariuksen toiveissa oli, että Kreivi voisi katsoa tätä täysin inhimillisenä erheenä ja omasta puolestaan antaa anteeksi saattueensa virheet. Mikäli Kreivi ei halunnut heitä pölkylle, tuskin kuningaskaan tulisi heitä niin kovasti rankaisemaan... toivottavasti.


// Loppu ei ole lähelläkään!! IIIIIiiiIIiiiIIIII WORK OUUUUuuuuUUTHHH. Areth pysyy nyt kaukana Irisät (--------D Rakastui kuitenkin, kun Iri hänet ritarillisesti pelasti //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Heinä 2014, 04:48

Lohikäärme oli livahtanut tiehensä hämmingin nostettuaan, eikä Winderin sanoihin luottaen kukaan ollut jyrkänteeltä tipahtaneen kaksikon lisäksi ottanut osumaa. Hyvä. Joskin Areth olisi ollut asteen verran tyytyväisempi, jos joku olisi ilmoittanut kreivin ratsun jääneen serpentin ateriaksi, tai muuten telonut itsensä kelvottomaksi. Missä sarvipää edes lieni, ei Areth enää kaipaillut elikon perään, eikä takuulla ottaisi uudelleen noustakseen orin selkään tämän matkan aikana.
Tummatukka ei kuitenkaan ennättänyt vastata lähemmäs astelevalle silmäpuoliselle kenraalille, kun Haukansilmä yllättäen polvistui kreivin eteen, laskien katseensa maahan. Kenraali Winder pyysi anteeksi tapahtunutta koko Sinisen kuiskauksen puolesta, kuten kenraalin kuului. Arethin tumma katse silmäsi maahan katseensa laskenutta kenraalia, miehen ilmeen ollessa kovin mitään sanomaton, joidenkin katsojien mielestä ehkä jopa kylmä. Ehkä keskitalvella, pohjoisemmassa syntyneellä kreivillä oli taipumusta olla jäätävä näky monellakin tapaa – sitä paremmin myös kylmä henkivartijansakin, Erudessa, hänen puolisokseen sopi, jos nyt tarkkoja oltiin.

Winderin valitus kuunneltiin kuitenkin loppuun, Arethin aluksi tekemättä elettäkään kenraalin puoleen. Kreivi pysyi vaiti, kavuten itsensä takaisin omille jaloilleen maasta, ottamatta minkäänlaista apua keneltäkään sitä mahdollisesti tarjoavalta vastaan. Viiksekäs kyllä ilmoittaisi, jos tukea olisi tarvinnut.
Valkea, likainen, pitkä päällystakki riisuttiin pois yltä, kreivin tyytyessä nyt vain lyhyempään mustaan sisätakkiinsa yllään. Mustassa kankaassa märkyys ei niin näkynyt, ja tumma kangas oli huomattavan puhtaampi yllä, kuin valkea, useamman pesun kaipaava valkea kangasriepu, jonka helmakin oli revennyt sieltä täältä. Takki taitettiin keskeltä kasaan, ja Areth asetti sen toiselle käsivarrelleen roikkumaan.
Kenraali Winder”, kreivi lopulta aloitti muodollisesti, seisoessaan yhä polvistuneen Haukansilmän edessä ja katsoi alempana olevaa miestä alakanttiin, ”Joukkosi eivät ehkä toimineet haluamallamme tavalla, niin tehokkaasti kuin olisivat voineetkin, mutta oliko syy mielestäsi ennemmin paniikkia lietsovassa serpentissä, vai teissä?”, Areth jatkoi, antamatta oikeastaan äänensävyllään tai sanoillaan mitään ratkaisevaa kuultavaksi. Ympärillä olevat kuiskauksen sotilaat, Iriadoria lukuun ottamatta, seurasivat hyvin hiljaa tilannetta vierestä. Kukaan ei osannut arvata, miten kreivi kävisi Dariuksen nöyrtymiseen asennoitumaan, saati sitten, millaista kohtaloa kävisi myöhemmin Siniselle kuiskaukselle vaatimaan.

Saattaisin vaatia rykmenttisi mestauttamista, jahka kaupunkiin asti pääsisimme”, Areth pamautti ykskantaan, jättämättä sen kummemmin ajatuksen juoksulleen arvailun varaa. Mutta toisin kuin olisi olettanut, toinen kreivin käsistä kuitenkin ojentui pienesti Winderiä kohden, sormien viittoessa kenraalia katsomaan ylemmäs maasta.
Mutta vain, jos tilanne olisi toinen. Selvisimme säikähdyksellä, ilman sen suurempia vahinkoja. En ole niin kylmäsieluinen, että vaatisin yhdestä epäonnistumisesta päitänne hopeavadilta tarjoiltuna – sitä paitsi, pelastihan yksi miehistäsi minut pahimmalta, mitä tuskin jätän huomioimatta asian noustessa myöhemmin puheeksi todennäköisesti myös kuninkaan seurassa”, kreivi tuumasi, sanojensa päätteeksi tarjotessaan kättään Dariukselle, auttaakseen kenraalin ylös polviltaan.
Kiitä onneasi, Winder, etten ole niin kylmä ja kiero tilanteen tullen, mitä ehkä saattaisin olla kuninkaamme tavoin. Pidän huolen siitä, ettei Aran liioittele mahdollisen rangaistuksenne kanssa liikoja”, telepaattinen viesti lausuttiin vain ja ainoastaan kenraalille, tummien silmien seuraillessa Dariusta, ”Oletan myös, että hoidat Mir Valdorenin… no, asianmukaisesta palkitsemisesta myöhemmin, tiedäthän”, kreivi vielä lisäsi salaisuuksia selville kaivaessaan – joskin täysin vahingossa - toista kulmaansa kohottaessaan ja sen leveämmäksi pintaan nousevaa virnettään päästämättä, että sitä edes häiritseväksi olisi saattanut mieltää, saati sitten vihjailevaa kummemmaksi. Minkäs hän itselleen välillä mahtoi.


//Ei oo ei. WIGGLE! Ja Arethan ei pidä näppejään erossa mistään nätistä. Iri kun on niin sievä, siitä tulee vielä Arethin sylikoira//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Heinä 2014, 05:23

Darius pysyi hiljaa, eikä nostanut katsettaan maasta. Harvoin eliitti kenellekään kävi näin kumartelemaan, mutta juuri nyt oli kyseessä sekä oma että rykmentin henki, joten Darius oli valmis tekemään mitä vain näiden eteen. Olihan kuiskaus hänelle kuin perhe, eikä perhettä sopinut jättää pulaan oman kovapäisyyden takia.
Siinä missä Areth, kävi myös Erudessa nousemaan ylös maasta. Kreivi ei tarvinnut apua noustakseen, mikä oli ihan oletettavaa, eikä kreivitär liioin käynyt tuota väkisinkään auttamaan. Sen sijaan Erudessa tyytyi nousemaan ylös kaikessa hiljaisuudessa, koittaen rauhoitella hengitystään ja sykettään tilanteen rauettua. Rauhoittumisen myötä kipu polvissa alkoi myös tuntua, naisen vilkaistessa nopeasti alas valkeaan mekkoonsa. Polvien kohdalle oli kankaiden läpi imeytynyt verta avonaisista polvista, mekon ollessa nyt pilalla... Tosin, jos Erudessalta kysyttiin, ei häntä haitannut yhtään se, että mekko joutuisi roskiin. Kaikessa hiljaisuudessa kreivitär kuitenkin tyytyi seisomaan puolisonsa vierellä, seuraillen, miten viiksekäs kävisi vastaamaan Kenraalin anteeksipyyntöihin...

Darius piti katseensa yhä maassa, Arethin käydessä avaamaan suunsa. Hänelle ei annettu lupaa kohottaa katsetta, eikä hän liioin nähnyt syytä vastata kreivin esittämään kysymykseen. Dariuksen mielestä he olivat epäonnistuneet, eikä sitä ääneen tarvinnut sanoa, ymmärtääkseen, että niin oli käynyt. Sotilaat tiesivät sen varmasti varsin hyvin ja he tulisivat kyllä kuulemaan vielä kenraaliltaan tästä tempauksesta. Paitsi Iriador, tuo oli suoriutunut erinomaisesti, jos Dariukselta kysyttiin.
Arethin puhuessa mestauttamisesta Darius kävi puremaan hammasta pienesti, mutta kun kreivi jatkoi, putosi taakka hartioilta. Viiksekäs oli tyytyväinen kuiskauksen toimintaan, eikä nähnyt syytä tuottaa ongelmia saatikka mielipahaa Haukansilmälle ja tuon miehille. Darius kohotti katseensa kreivin tarjoamaan käteen, tarttuen siihen kohteliaisuuttaan ja kampesi itsensä ylös maasta, nyökäten kiitoksena siniveriselle.
"Olette kovin jalo, Herrani" Darius ehätti vastaamaan kreiville, ennen kuin kävi vastaanottamaan tuon telepaattisen viestin. Keltainen katse kohosi pidemmän miehen puoleen vakavana, mutta kävi yllättäen muuttumaan jokseenkin varoittavannärkästyneeksi, Arethin selvästi käytyä penkomaan vähän liiankin syvällä kenraalin pääkopassa.
"Sen hän saa, älkää huoliko" Telepaattinen vastaus kävi kaikumaan siniveriselle, Kenraalin katsoessa yhä kovin närkästyneenvarautuneena kreiviä. Mikäli hän tiesi heistä, tiesi kreivi myös, että se toden totta oli salaisuus, eikä sitä parannut muille tässä tilanteessa vihjata mitenkään. Oli jo tarpeeksi lähellä, että kuningas aikanaan oli siitä vihjaillut Dariuksen sisarelle.

"Jatketaan matkaa. Herrani tarvitsee puhtaat, kuivat vaatteet. Myös hovin parantajat saavat tarkastaa teidät, varmuuden vuoksi, jahka perille saavumme" Darius kävi tokaisemaan ääneen, antane samalla käskyn miehilleen nousta takaisin ratsujensa selkään.
Erudessa kävi kääntymään oman ratsunsa puoleen, joka kiltisti odotti paikoillaan. Jykevä tamma seuraili ruskeilla silmillään kuinka kreivitär kävi lähestymään, koittaen kovasti peitelle nilkutustaan. Nainen pääsi kuitenkin nousemaan korkeahkon ratsun selkään ilman apuja, koittaen sukia ratsaille päästyään sekaisia hiuksiaan hieman kuntoon.
"Tahdotteko kenties nyt ratsuni...?" Darius kävi kysymään kreiviltä, Syndraen jolkotellessa kaksikon vierelle "En valitettavasti tiedä, mihin teidän ratsunne karautti... Yksi sotilaistani jäi etsimään sitä, mutta vielä he eivät ole palanneet, kuten varmaan huomaatte..."


//WIGGLE! Wiggle giggity. Areth nyt perkele, Eru suuttuu kohta. Iri on Darin, varo, ettei Dari lyö näpeille //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Heinä 2014, 06:17

Kreivi kävi nykäisemään pienesti kulmaansa ylemmäs, Winderin suodessa tavallista närkästyneempi katsahdus siniverisen puoleen. Arethin katse ei ollut kuin tyyni, mutta lähes huomaamaton ele pään kallistuksella loi pidemmän miehen katsahduksesta aavistuksen verran varoittavan Dariuksen suuntaan. Hän ei ollut ensimmäisenä jonossa juoruamassa kaikenmaailman turhanpäiväisyyksistä, vaan tavallisesti myös piti salaisuudet visusti itsellään. Mikäs se hauskempaa olikaan, kuin tietää itse jotain, mistä muilla ei ollut aavistustakaan?
Älä kokeile tuuriasi kanssani, Winder. En jaa tietojani ilmaiseksi, saati edes helposti, enkä täten myöskään suvaitse näkeväni tuota ilmettä kasvoillasi uudempaa kertaa”, kreivi kävi nopeasti vielä huomauttamaan telepaattisesti kenraalille tuon närkästyneestä olemuksesta, antaen sitten asian kuitenkin olla. Se mitä Areth oli nopealla tonginnallaan saanut selville, ja se mitä Dariuksen päässä oli vain hetki sitten pyörinyt punapäistä sotilastaan kohtaan, samaan aikaan kun kreivi oli hukkumaisillaan vielä joenpohjassa, ei tulisi ainakaan hänen toimestaan vaihtamaan omistajaa, ellei kreivi siitä mitään varsinaista hyötyä itselleen ollut repimässä. Tuskinpa kuitenkaan, minkä takia Haukansilmä saisi kenties hieman pidempään viettää salaista yhteiseloaan Mir Valdorenin kanssa.

Kreivin puheiden aikana, Iriador oli saanut itsensä kammettua Nashiran avulla itsensä jaloilleen. Huterasti, lähinnä yhä tärisevillä käsillään itseään pystyssä pitäen, satulan reunoissa roikkuen, nuorempi seisoi ratsuunsa nojaten, naaraspeuran lähinnä tuijotellessa tuota märkää suippokorvaa pää kallellaan vieressä. Niin paljon, kuin punapää olisikin halunnut vain kiskaista itsensä araslhûgin selkään, ja antaa itsensä lässähtää Nashiraa vasten, ei korkeahaltia jaksanut itseään maasta korkean eläimen selkään nostaa ilman apua.

Pian myös kenraali kävi ääneen mainitsemaan matkan jatkamisesta, jota Areth ei pahakseen pistänyt lainkaan, merkiten myöntymystään pienellä nyökkäyksellä. Turhassa välikohtauksessa oli kulunut jo liiaksi aikaa, eikä aikataulusta myöhästyminen ollut kreiville pelkkä pikku juttu. Kreivi seurasi, kuinka puolisonsa, nyt täysin piloilla olleeseen mekkoon sonnustautuneena, kävi nousemaan oman tammansa selkään. Totta kai näky harmitti hieman aatelia, mutta toisaalta, eipä tämä ollut mikään paikka peseytyä ja vaihtaa parempaa ylle. Kreivipari sai tyytyä siihen, mitä heillä oli, ja vasta hovissa vaatia jotain parempaa päällepantavaa märkien ja likaisten vaatteiden tilalle.
Winderin ääni sai Arethin katseen jälleen puoleensa. Kenraali tarjosi nyt uudemman kerran syndraetaan kreiville ratsuksi, eikä viiksekäs ollut enää niinkään sitä mieltä, että kävisi tästä tarjouksesta kieltäytymään.
Voit käskeä heidät takaisin”, viiksiniekka kommentoi Dariuksen jälkimmäistä huomautusta, ”Se pässinpää todennäköisesti juoksee itsensä takaisin talleille – tai joutukoot susien suuhun, en ole kiinnostunut sen eläimen kohtalosta enää pätkääkään”, kreivi totesi ykskantaan, hymähtäen vielä tympääntyneenä sanojensa päälle. Hän joutuisi muutenkin ilmoittamaan kartanolle vielä tänään myöhemmin, jos sattuisivat kyseistä oria näkemään piilopaikan lähellä. Tympääntynyt katse kääntyi kuitenkin tarkastelemaan vierelle jolkottanutta syndraeta.
Tällä kertaa otan tarjouksesi mielihyvin kuitenkin vastaan”, Areth tokaisi koreaa eläintä silmäillessään, ja siitä taas Winderiin, ”Mutta et kai suinkaan ajatellut itse käveleväsi perästä?”, kreivi kävi kyseenalaistamaan kuitenkin Haukansilmän sanoja.


//GIGIGIGI! Areth nyt on vähän tommonen. Ehkä se Erun lemmikkipuudeli onkin Iri? Daria näpäytetään takaisin, jos kehtaakaan mennä toisten sormia lyömään, IF YA KNOW WHAT I MEAN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Heinä 2014, 14:01

Normaalisti Darius tiesi, milloin perääntyä kun siniveriset kävivät uhkailemaan, mutta tämän asian suhteen Darius ei enää ajatellut nöyristellä. Silmäpuolen katse pysyikin tiukasti nauliintuneena kreiviin, tuon käydessä vielä telepaattisesti huomauttamaan kuinka ei pitänyt kenraalin pärstästä, joka oli kuin sitruunan niellyt tässä tapauksessa. Katse kävi kaventumaan Haukansilmän tuijottaessa hetken haastavasti kreiviä, mutta käänsi sitten lopulta katseensa pois toisesta. Tämä ei ollut oikea paikka saatikka aika alkaa tuosta asiasta meuhkaamaan, mutta kreivi saattoi olla varma, että Eliitti ei säästelisi sanojaan jos kahden tämä asia vielä puheeksi tulisi. Toivottavasti ei tulisi. Darius toivoi, että hänellä tulisi olemaan mahdollisimman vähän tekemisiä kreivin saatikka sitten kuninkaan kanssa tulevassa.
Kreivi käski lopettaa ratsunsa etsimiset, arvellen tuon juosseen takaisin piilopaikkaan, siniverisen talleille. Ihan ymmärrettävää, heidän tosin piti myös ilmoittaa sitten kylään, ettei noiden tarvinnut panikoida, mikäli kreivin ratsu paikalle pyrähtäisi ilman ratsastajaansa. Moiset tapahtumat yleensä käynnistivät etsintäpartiot. Telepaattinen viesti kävikin hakeutumaan ratsua etsineen sotilaan päähän, kenraalin käskiessä tuon lähtemään takaisin kylään. He kyllä pärjäisivät ilman yhtä sotilasta loppu matkan, parempi se oli heti lähettää joku selvittämään asia kylään, kuin odottaa, että sieltä lähtisi porukkaa perään.

Syndrae näytti turhankin tyytyväiseltä kreivin käydessä silittelemään sitä. Náro työnsikin tupaansa lähemmäksi siniveristä, pitäen kurkustaan pientä, hiljalleen kujertavaa ääntä. Darius ei edes ymmärtänyt, miksi syndraet niin kovasti siniverisistä pitivät, mutta eipä kenraali käynyt kyseenalaistamaankaan... kai nuo elikot sitten mieluummin kantoivat johtajia, kuin ketä tahansa tavallista tallaajaa.
"Mikäli tarve vaatii, Herrani" Darius kävi vastaamaan samalla kun kädellään ohjasi Syndraen kääntymään poikittain kreivin viereen, jotta tuon olisi helpompi nousta ratsaille "Olen kävellyt pidempiäkin matkoja. Ei tämä missään tunnu, Herrani".


//Areth on vähän tommonen. Tommonen viiksivallu. (---------------------------DDDD Eru vie Iriä sitten hihnassa ja esittelee kaikille. "Täs on mun piski <:" Daria ei saa näpäytellä se on herkkä poika sisimmässään ja menee itkemään nurkkaan >: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Heinä 2014, 14:50

Syndraen kujerrus sai Arethin hymähtämään, pitkänsirojen sormien pyyhkiessä hellästi pedon kaulansyrjää. Olihan otus kunnioitettava ulkomuodoltaan, eikä mikään vähäinen ratsu muihin verrattavaksi, mutta nelijalkaisen olemassa olo ei kreiviä kiinnostanut kuin tämän hetken. Tämän ainoan kerran, kun hänen oli turvauduttava turvallisempaan ratsuun. Toisena, mitä pidempään viiksiniekka oli omilla jaloillaan saanut seistä, sitä paremmin Areth alkoi erottaa ne kehoa vihlovat säryt, joita pudotus oli aiheuttanut. Pahin niistä säryistä oli epäilemättä kookkaan miehen selkä, jota kreivi mahdollisimman huomaamattomasti kävikin välillä pitelemään toisella kädellään.
Winder käänsi ratsunsa poikittain kreivin viereen, Arethin ottaessa, ja noustessa siltä samalta seisomalta syndraen selkään, laskien myös märän, riisutun takkinsa syliinsä. Yhä kujertavan ratsun selässä oli tukeva istua, kreivin toivoessa vain, ettei satuttaisi selkäänsä enää tämän enempää.
Tuskinpa kuitenkaan olisi arvollesi sopivaa juosta muiden perässä”, Areth tokaisi, viitaten jo hieman äänensävyllään siihen suuntaan, että halusi loppumatkan käyvän tavallista rivakampaa tahtia linnan porteille asti, ”Mitäpä jos ratsastaisit jonkun toisen kanssa sen sijaan”, kreivi vielä lisäsi, nyökäten pienesti ratsuaan vasten yhä roikkuvaa punapäätä kohden. Jonkun oli edes autettava sotilas ratsunsa selkään, tai jos se Arethin määräysvallasta oli kiinni, jättäisi hän oman etunsa tähden yhden Dariuksen sotilaista sen suurempia tunnon tuskia kokematta kokonaan joukosta, turhaan hidastamasta muita.

Kreivi ohjasi syndraen Erudessan luo. Viiksekäs ei turhan paljon ollut ehtinyt sanoja vaihtaa puolisonsa kanssa kaiken tapahtuneen jälkeen – joskin toisaalta, Areth myös tiesi, että kreivittärellä oli tietynlainen kynnys käyttäytyä siniveristä kohtaan, kun ympärillä oli muitakin. Kreivi osasi tämän myös ottaa huomioon, ja tavallisesti säästelikin naisen kielenkantoja, ja pyrki itse hoitamaan puhumisen niinkin pitkälle kuin saattoi. Vain päällisin puolin Areth kävi koskemaan naisen ajatuksiin, huomaten miten huojentunut ja samaan aikaan paniikkitilaansa tasaileva platinablondi oli. Olihan siinä itse kukin varmasti säikähtänyt, kun aateli kävi sillä lailla jyrkänteeltä tippumaan.
Taisit säikähtää pahanpäisesti – anteeksi, että tuotin sinulle huolta”, Areth totesi päästessään platinablondin vierelle uuden ratsunsa kanssa, ”Olethan kunnossa? Mekkosi on kyllä ottanut meidän kaikkien puolesta osumia..”.


//Vähän semmonen niin. Iri haukkuu oikein nätisti sitten, tai on haukkumati. Hyvän verikoiran siitä kuitenki kouluttaa <: Daria vähän näpäytellään kyllä, menen henkilökohtasesti näpäyttään kohta (------DD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Heinä 2014, 15:46

Haukansilmä kävi hymähtämään pienesti, kreivin todetessa, ettei toisten perässä kipittely mahtanut olla kenraalin arvolle sopivaa. Tottahan se oli, mutta Darius jätti kommentoimatta asiaa, kun kreivi jo kävi ehdottelemaan jonkun toisen kanssa ratsastamista. Nyökkäys kohden korkeahaltiaa sai Dariuksen kulman nykäisemään pienesti, kenraalin tuijottaessa tiiviisti Kreiviin. Juuri sopivasti tuon piti ehdottaa Iriadoria... tosin, olihan punapää selvästi heikommassa hapessa ja todennäköisesti tarvitsikin apua ratsastamisen suhteen, joten oli kai ihan loogista ehdottaa korkeahaltian seuraksi lyöttäytymistä... Mutta sattuipa silti sopivasti juuri äskeisten vihjailujen jälkeen.
Darius kuitenkin kävi antamaan käskyn lähteä liikkeelle, sotilaiden saadessa varmistaa kreivipariskunnan turvallisuutta hetken ilman kenraalia. Haukansilmä sanoi ottavansa Iriadorin kanssa saattueen kiinni pikin miten, mutta turhaan he tässä seisoskelivat odottamassa kenraalia ja punapäistä liikkeelle.

Erudessa kohotti katseensa syndraen selkään nousseen kreivin puoleen, joka kävi nyt puhuttelemaan puolisoaan.
"Vähemmästäkin sitä saa sydänkohtauksen.... Mutta ei se ollut teidän vikanne, älkää huoliko. Tärkeintä on, että olette kunnossa" Erudessa kävi vastaamaan puolisolleen, samalla kun sotilaat lähtivät liikkeelle, kehottaen kreivipariskuntaa tekemään samoin.
"Olen... Ja se on vain kangasta, mitään suurta huolta ei ole" Hymähdys karkasi naisen huulilta, katseen käväistessä omassa, lian ja pienoisen veren tahrimassa koltussa "Tarvitsee vain päästä linnalle siistiytymään" sinisilmä lisäsi samalla, kun kannusti ratsunsa liikkeelle.

Kun saattue oli lähtenyt matkaan ja kääntäneet selkänsä kenraalille ja punapäiselle, katsoi Darius vielä hetken loittonevien ratsastajien perään, ennen kuin kääntyi kannoillaan Iriadorin puoleen ja ripein askelin kiiruhti korkeahaltian luokse. Kenraali tipahti polvilleen Iriadorin viereen, käyden nappaamaan tuon syleilyyn sen kummemmin miettimättä enää. Ei hän enää kauaa olisikaan voinut pidätellä itseään. Iriadorin kypärä käytiin työntämään pois sokean päästä, kenraalin laskiessa otsansa vasten nuoremman otsaa, pitäen yhä lujaa kiinni kumppanistaan. Sarvipäisestä ei välitetty, se sai tehdä mitä halusi.
"Anna anteeksi" Darius kävi kuiskaamaan painaessaan Iriadoria paremmin vasten itseään.


// Iristä vesikoira, kyllä. Joka päivä kylpyyn. Syvään altaaseen. Ja voi ny kerpele (--------D LOPPU SE NÄPÄYTTELY //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Heinä 2014, 16:24

Areth virnisti pienesti platinablondin sanoihin. Kreivi tunsi pientä syyllisyyttä Erudessan vauhkoamiseen tavallisesti jokaisella kerralla, kun nainen otti pimahtaakseen. Olihan tuo sentään hänen henkivartijansa asemassa yhä, vaikkei viiksekäs antanutkaan Erudessan suorittaa enää samanlaisella omistautumisella ja antaumuksella tehtäviään. Ei kreivitärtäkään paperista ollut taiteltu, vaikka maassa polvensa vaaleatukkainen olikin nyt runnonut ja verellä mekkonsa helmaa tahrinut. Kreivipari mahtoi olla varsinainen näky, sotkuisine vaatteineen ja hiuksineen, Arethdrielin uitetusta kokonaisuudesta puhumattakaan.
Olet kai oikeassa”, kreivi tuumasi ääneen hymähtäen, saattueen lähtiessä lopulta jatkamaan matkaansa ilman kuiskauksen kenraalia ja Mir Valdorenia, ”Katsomme sinulle sopivamman ja asianmukaisen asun linnalla, ei sinunkaan tuota rääsyä tarvitse päälläsi pitää”, viiksekäs vielä kommentoi, luoden vielä rauhallisen silmäyksen vierellään ratsastavaan kreivittäreen, ennen kuin tummat silmät kääntyivät katsomaan menosuuntaan päin.

Iriador kuuli etääntyvät askeleet, epäillet saattueen jatkavan matkaansa. Laiskasti punapää yritti vetää itseään peuralohikäärmeen selkään, naaraan tuijotellessa lähinnä hölmistyneenä nuorukaisen yritystä, miehen valuessa hyvin nopeasti takaisin satulan reunasta roikkumaan. Että korkeahaltiaa pännikin koko tämä tilanne. Eniten häntä häiritsivät kantamattomat jalkansa, ja yhä lievästä shokista värisevä keho. Hän ei enää ikinä, EI IKINÄ, astuisi nilkkoja matalampaan veteen, ja tekisi myös Dariukselle selväkti, ettei osallistuisi tehtäviin, jotka kiersivät millään tavalla vesistöjen läheisyydestä. Tämänkertainen sukellus sai jäädä viimeiseksi kerraksi, niin pahat arvet olematon lätäkkö sai revittyä Iriadorin sisälle.

Korkeahaltia kävi hätkähtämään kuitenkin pienesti, jonkun astellessa ripeästi luokseen ja sulkien lämpimään syleilyyn. Epäilemättä kyseessä oli Haukansilmä, tuskinpa kukaan muukaan hänelle samalla tavalla huomiotaan osoitti, kuin oma kumppaninsa. Lämmin otsa painautui vasten nuoremman omaa, kun kypärä oltiin laskettu vetisen sotilaan päästä. Hapara otekin irtosi viimein satulasta, punapään antaessa itsensä painua paremmin Dariusta vasten, Nashiran jäädessä seuraamaan jokseenkin närkästyneenä Winderin paikalle saapumista – mutta naaraspeura pysyi hiljaa paikoillaan kaksikon vieressä.
Kenraali pyysi Iriadorilta anteeksi. Hiljainen, myöntyvä tuhahdus päästettiin ilmoille, sokean suupielten kääntyessä kovin näkymättömään hymyyn.
Kuolen vielä takiasi”, punapää lausahti ääneen, osittain vitsaillen, mutta osittain myös tosissaan. Kuiskauksen tehtävät tulisivat koitumaan sokean kohtaloksi vielä joku päivä, jos Iriadorin annettiin jatkaa yhtä päättäväisesti sen riveissä mukana.
Muut kai menivät jo, kun siihen ryntäsit..”, punapää kommentoi vielä, Dariuksen haarniskan kankaisen helman puristuessa nuoremman nyrkkiin.


//Kunnon noutaja – ei sillä kyytä sellasta sais kirveelläkään uhkailemalla. Voi vitun posket nyt (----D ET VOI ESTÄÄ NÄPÄYTTELYÄ//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Heinä 2014, 17:10

"Katsokaamme sitä sitten.." Erudessa hymähti, kreivin todetessa, että puolisonsa saisi linnalla uuden asun, ettei näissä rääsyissä tarvinnut liikkua. Naisesta tosin tuntui hieman... kotoisammalta, nyt kun mekossa oli verta ja likaa. Se ei enää tuntunut niin neitimäisen siistiltä ja puhtoiselta, vaan siltä, että mokomassa rievussa olisi tehtykin jotain fiksua, muuta kuin vain seisty nättinä tanssiaisissa.
Matkaan kuitenkin käytiin, jokaisen lähinnä pysyen hiljaa. Ehkä sotilaat jotain juttelivat telepaattisesti, mutta ääneen kukaan ei sanonut mitään. Ehkä itse kukin vielä palautui äskeisestä hullunmyllystä, selvitellen itsekseen ajatuksiaan tilanteen suhteen.

Darius kävi kuivahkosti hymähtämään Iriadorin todetessa kuolevansa vielä kenraalin takia. Toivottavasti ei, niin Darius ainakin toivoi, eikä halunnut sen paremmin ajatella kuinka realistinen tuo toteamus oikeastaan saattoikaan olla. Hän oli jo liian monta kertaa meinannut menettää Iriadorin tehtävien takia... Ehkä kenraalin pitäisi määrätä sokea toimistotöihin, saisi siistiä paperipinoja. Siellä tuo ei ollut hengenvaarassa!
Myöntävä hymähdys oli vastaus punapään tiedustellessa - tai no, todetessa - muiden menneen jo. Ei Darius muuten tähän olisi näin läheisesti rynnännyt, kyllä Iriador tiesi sen varsin hyvin. Kun paikalla oli ylimääräisiä, Darius suhtautui Iriadoriin kuin kehen tahansa muuhun sotilaaseen. Ei sen lämpimämpiä tunteita, mitä muutkaan saivat osaksi Haukansilmältä. Ei tätä turhaan kutsuttu salasuhteeksi.... joskin jo kovin moni oli tästä tietoinen, liiankin moni, jos Dariukselta kysyttiin.

"Tule, meidän on otettava heidät kiinni... Ratsastan kanssasi" Darius tokaisi lopulta tämän pienen, herkän hetken ollessa ohi hänen osaltaan. Darius kävi kampeamaan itsensä ylös ja enemmän tai vähemmän väkisin veti Iriadorin mukanaan, auttaen korkeahaltian lopulta ratsunsa selkään, jahka Nashira oli valmis ottamaan ratsastajan selkäänsä. Kun Iriador oli varmasti tukevasti ratsunsa selässä, kävi Darius nopeasti vilkaisemaan Nashiraa silmiin, ennen kuin itse kävi hypähtämään Iriadorin taakse istumaan, ollen kuitenkin valmiina hypähtämään heti pois, jos sarvekas päättäisi, että ei apuratsastajaa herralleen halunnut...


//AINA UIMAAN MENEE IRINOUTAJA MIELELLÄÄN NIIN. Sattuu. Virnuilu. Auta. EN VOI ESTÄÄ MUTTA DARI EI TYKKÄÄmukamas. EIKUN //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Heinä 2014, 21:36

//IRINOUTAJA, POLSKII KUIN MIKÄKIN VESIPETO. KEPPIÄKIN NOUTAA NÄTISTI. Posket kokee karvaan kohtalon. Kohta ovat pilalla molemmilla, jos tätä menoa jatketaan (-----D Dari saa ihan vapaasti esittää ei kiinnostunutta, me kaikki kuitenkin tiedetään jo ihan toista EIKUN

PANIIKKI JA KAAOS JATKUU UUDESSA OSOITTEESSA//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Edellinen

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron