Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Heinä 2014, 20:23

Areth, Iriador

Heleä tuuli pyyhki puiden latvoja, samalla kun paahtava aurinko säteili lämpöään varjoisimpaankin metsän kolkkaan. Saattue teki kulkuaan tuntematonta metsäpolkua, jonka oltiin todettu olevan turvallisin vaihtoehto haltioiden piilopaikasta aina kaupunkiin saakka. Mikseivät he lentäneet? Koska se vasta epämukavaa olisikin ollut näin kuumalla ilmalla. Reitti kulki läheltä jokea, mutta selvästi rantaviivaa korkeammalta kohdalta. Pudotus kallioiselta polulta nousi parhaillaan varmasti lähemmäs puolta kymmentä metriä ellei enemmänkin myöhemmin, kun polku otti korkeammalle noustakseen. Samalla vieressä paikoitellen pauhaava joki myös piilotti saattueen ratsukoista pääsevät äänet alleen, eikä kukaan ainakaan äänten perusteella pystynyt saattuetta löytämään.
Itse Sininen kuiskaus oli lähetetty noutamaan kreivi Arethdrieliä ja kreivitär Erudessaa kaukaa piilopaikasta, vierailemaan monarkkiparin luona. Koska metsäreitit eivät olleet enää niin turvallisia kuin ennen, eikä tavallisia sotilaita enää luotettu saattamaan kreiviparia näin pitkää matkaa, oli eliittiryhmä määrätty suorittamaan vastaava, hieman tavanomaisista tehtävistään poikkeava arvotehtävä. Winderin mukaan tehtävälle oli lähtenyt enemmän ja vähemmän kokeneempien henkilöiden lisäksi myös Iriador, joka lähinnä ratsasti joukon hännillä Nashiran kanssa. Peuralohikäärme vaistosi vaarat jo kaukaa, eikä mikään jäänyt siltä kuulematta tai näkemättä. Näin ollen myös punapää oli jatkuvasti kartalla siitä, mitä ympäristössään tapahtui, vaikka välillä juuttuikin vaihtamaan ratsunsa kanssa outoja ajatuksia keskenään.

Kreivi ja kreivitär Cúthalionin oli kuitenkin määrä saapua hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa aroille, haltioiden kaupunkiin, jonne jokin tovi sitten naimisiin mennyt pari oli kutsuttu itse kuninkaan toimesta. Areth pääsisi viimein esittelemään Erudessan, rakkaan vaimonsa, ja samalla vaihtamaan kuulumisia kerrankin kunnolla Aranin kanssa, myös vapautumaan hieman omista tehtävistään ja rentoutumaan kontollaan. Myös Erudessa oli irrotettu hetkeksi henkivartijan ja kenraalin töistään, ja kreivittären katsottiin käyttäytyvän ja myös pukeutuvan, kuin aatelinen nainen konsanaan. Kenties kreivipari viihtyisi kaupungissa pidemmänkin tovin vierailullaan, jahka sinne asti edes pääsisivät. Olihan siitä kulunut taas pitkä tovi, kun kreivi oli haltioiden rikkaimmassa kaupungissa viimeksi käynyt, eivätkä huonot kelit, saati sitten talvisin kaiken runtelemat pakkaset ja hanget liiemmin houkutelleen lähtemään lämpimän kartanon sisältä piilopaikan rajoja kauemmas.

Ratsukseen Arethin alle oli isketty nuori, turhan kokematon hopeisenvalkea yksisarvinen. Tähän valintaan kreivi oli jo alun alkaen ollut hyvin tyytymätön. Hänen oma, tavallisesti hyvin pettämätön ja fiksu naaraskäärmeensä Istral, oli vankasti päättänyt olla sopeutumatta hevoslauman mukaan, eikä Areth halunnut valtavaa käärmettä ratsukseen myöskään pakottaa. Ties vaikka matelija olisi pistänyt jonkun ratsun poskeensa siltä seisomalta, ja sekös olisi taas johtanut asiasta seuraavaan. Istral kun sattui olemaan kreivin lellityin ratsupahanen, ja käärme oli myös oppinut ottamaan kaiken irti isäntänsä pehmoilusta. Mutta oli kuin lellitty tahansa, oli Istral myös osoittautunut ratsuista parhaimmaksi ja näyttävimmäksi, ja tuskin koskaan pisti Arethille vastaan, jos isäntänsä päättäväisyyttä tuolle osoitti.
Mutta tämä yksisarvinen – oli jotain, mitä Areth ei voinut sietää. Kreivin tiedettiin olevan hyvä ratsastaja, jolle yksikään ratsu ei tavallisesti tuottanut ongelmia, mutta päätään jatkuvasti heittelevä ja mitä ilmeisimmin lähellä ratsastavista tammoista kiinnostunut sarvipää tuotti enemmän ongelmia kuin laumallinen hevosia yhteensä. Areth oli kuitenkin päättänyt ratsastavansa pahaisen vikuripään kaupunkiin asti, vaikka itsekseen välillä ääneen kirosikin mokoman kaakin olemassa oloa paikoitellen jopa hyvin julmasti, ja yksisarvinenkin sen näytti jollain tapaa tajuavan, jatkaen vain yhä enemmän rasittavaa käytöstään mitä pitemmälle matka jatkui.

Kreivipari ratsasti vierekkäin lähes saattueen keulassa, edustavat asut päällään haarniskojen sijasta. Vaikka keli olikin lämmin, oli Areth silti tyypilliseen tapaansa vetänyt usean kangaskerroksen niskaansa, mutta mustan sijasta oli tyytynyt tällä kertaa päällisin puolin vaaleampaan kokonaisuuteen. Housut olivat valkeat, samoin saappaat. Lyhyempää tummansinistä silkkistä alustakkia päällysti paksummasta kankaasta ommeltu valkea, paikoitellen kultaisilla ja hopeisilla langoilla kirjailtu pitkä takki, jonka helma laskeutui aina vaalean yksisarvisen takapuolta pitkin näyttävästi alas. Välillä kreivi jopa toivoi, että kaakkinsa olisi kompastunut hänen helmoihinsa, ja tätä ajatusta vain voimisti taas se, kun Areth sai kiskoa ohjaksista hampaitaan purren, pakottaen sarvipäistä konia jatkamaan taas hidastelematta eteenpäin.
Viiksiniekan katse kääntyi lievästi vinoon vierellä ratsastavaa Erudessaan päin.
Muistuta minua Erudessa, kun palaamme takaisin, että pieksen ne rengit, jotka tämän pässinpään minulle antoivat”, Areth sähisi kreivittärelle. Hän kyllä pieksisi mielellään jotain muutakin, kuin pelkät onnettomat tallipojat, jos häneltä kysyttiin…


//AKSU ON HYVÄ, JA TUO TOISET PUOLET PARISKUNNISTA PAIKALLE (--D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Heinä 2014, 21:28

Darius, Erudessa

Voi kuinka Erudessa vihasikaan mekkoja. Vaikka kyseessä olikin kaksikerroksinen mekko, jossa oli helmassa halkio - jotta ratsastaminen onnistuisi - niin silti! Ei se halkio lohduttanut naisen mieltä, tuon joutuessa vetämään ylleen jotain normaalista poikkeavaa. Mutta vierailun ajaksi kreivitär oli luvan saanut unohtaa sotilaalliset tehtävänsä ja tyytyä olemaan kreivin vaimo, jota kehtaisi esitellä myös linnan hovissa. Olihan valkea, hopealla ja mustilla yksityiskohdilla koristeltu mekko hieno, mutta Erudessa ei vain osannut nauttia siitä niin hyvin, miten joku muu mahdollisesti. Eniten peittäviin vaatteisiin tottunutta naista häiritsi mekon olkaimettomuus ja puolipitkät hihat. paljaille hartioilleen Erudessa olikin vaatinut saada mustan viitan, joka toi jonkinlaista turvaa jokseenkin paljaanpinnankammoiselle naiselle. Asukokonaisuus oli myös hiostava henkilölle, joka ei moisiin ollut tottunut. Tästä johtuen kreivitär oli pistänyt hiuksensa ylös siistille, mutta hieman juhlavammalle nutturalle, lukuun ottamatta etuhiuksia, jotka saivat levätä vapaina kasvojen sivuilla.
Viime tapaaminen kuningattaren kanssa oli sujunut jokseenkin hyvin, mutta Erudessa olisi mielellään kyllä jäänyt pois tältä reissulta. Häntä ei kaupunki houkutellut ja vielä vähemmän itse kuninkaan tapaaminen, näissä olosuhteissa. Olihan Erudessa kuninkaan ennenkin tavannut, mutta tuolloin hän oli sotilas, joka otti käskyjä ylemmiltä tahoilta, ei kreivitär, joka olisi kuninkaan vieraana tuon omassa kodissa. Kuningattarenkin tapaaminen jännitti jälleen, joskin helpotusta toi se, että Erudessa jo oli Delian kanssa keskustellut.

Koko matkan Erudessa olikin tähän asti ollut kovin hiljainen, keskittyen vain ympäristöön. Joskin, Arethin kiroamiset vierellä saivat naisen välillä pienesti, huomaamattomasti virnistelemään, puolisonsa kirotessa kokematonta ja tottelematonta ratsuaan. Erudessa oli Arethin tapaan jättänyt oman vakioratsunsa piilopaikkaan pitämään hieman vapaata. Aglar oli kaikenlisäksi ansainnut hieman lomaa, alkoihan se käydä jo vanhanpuoleiseksi. Sen sijaan Erudessa oli saanut edesmenneen isänsä vanhan yksisarvistamman. Ruunivoikko tamma olikin rauhallinen ja askelsi tasaisen tyynesti, sen suuremmin aiheuttamatta minkäänlaista kalabaliikkia omalta osaltaan.
Lehvustoon eksynyt katse laskeutui Arethin puoleen, kreivin käydessä manaamaan renkejään.
"Pistän muistiin, Kreivini. Ehkä he ottavat opikseen kerrasta. Ehkä" Erudessa vastasi kovin rauhallisen jäätävänä, omalla tutulla tavallaan. Osasihan hän kuulostaa ystävällisemmältä ja lempeämmältäkin, mutta nyt kun seurassa oli muita, tuntemattomia, ei Erudessa mielellään tuonut esille pehmeämpää puoltaan. Ei häntä turhaan kutsuttu jäätäväksi ämmäksi tietyissä piireissä.

Darius ratsasti ensimmäisenä saattueesta Náron kanssa. Syndrae oli enemmän kuin tyytyväinen asemaansa tämän "lauman" keulassa, joskin ainoa syy, miksi Darius kera ratsunsa oli kreivipariskunnan edellä oli se, että vain eliittikenraali oli tarpeeksi korkea-arvoinen ratsastamaan siniverissukuisten edellä. Tosin olihan Darius sukua itse kreiville, mutta se nyt oli sivuseikka tässä tilanteessa.
Koko matkan Haukansilmä oli tarkkaillut maastoa, mutta pikkuhiljaa kreivin tappelut ratsunsa kanssa alkoivat viedä enemmän huomiota. Nyt kun viiksekäs haltia kävi puhumaan puolisolleen renkien pieksemisestä, ei Darius voinut olla vilkaisematta olkapanssareidensa yli kreivipariskunnan puoleen.
"Mikäli tahdotte, voin lainata ratsuani teille, Herrani. Se on rauhallinen ja tottelee varmasti teitä, toisin kuin nuori ratsunne" Darius kävi tokaisemaan kreiville, katsellessaan yhä kaksikon puoleen. Náro päästi samant tien ilmoille kujertavanmelodisen vihellyksen, ilmaisten mielipidettään tähän asiaan. Se näki uuden ratsastajan lähinnä haasteena, joskin syndrae oli tarpeeksi fiksu olento, ettei kävisi siniverisiä kiusaamaan. Hyväksyihän se selkäänsä haltiakuninkaan, miksei siis myös kreiviä?


// TOISET PERSPOSKET SAAPUIVAT! Nyt läpsyttelemään niitä yhtään //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Heinä 2014, 22:45

Jukurin heitellessä harjaansa, ja kreivin kiskoessa ohjaksista ja pitäessä edes jollain tavalla eläintä aloillaan, Areth yritti vielä kuunnella Erudessaa. Kreivitär vakuutteli, että ehkä rengit ottaisivat kerrasta opikseen, tyypillisen jäykällä ja totisella äänensävyllään. Areth oli siihen kuitenkin jo tottunut. Hän tiesi tasan tarkkaan milloin Erudessaa vietiin mukavuusalueen ulkopuolelle, ja siitä ensimmäinen hyvä esimerkki oli mekko kenraalin yllä. Kreivin pitäisi selvästi itse ylipuhua ompelijattaret, ja keksiä vaimolleen täysin uudenlainen vaateskaala, joka ei saisi hyvinkin housupukumaisiin asukokonaisuuksiin tottunutta platinablondia nyrpistämään nokkaansa. Ja mikä ennen kaikkea ei jäisi kakkoseksi muille aatelisneidoille ja –rouville!
Viiksekäs mustatukka kuitenkin hymähti terävästi kreivittären sanoihin.
Jos se minusta on kiinni, niin he ottavat opikseen, tai menettävät työnsä”, kreivi aloitti, saaden yksisarvisen taas kulkemaan suoraan, ”Ja sen he tulevat muistamaan karvaasti koko lopun ikänsä”.

Huomio Erudessasta kääntyi pian kuitenkin eliittikenraalin puoleen, Dariuksen tarjotessa omaa ratsuaan kreiville. Ai niinkö epätoivoiselta Areth vaikutti vikuripäisen koninsa kanssa? Viiksekäs hymähti huvittuneen turhautuneesti.
Ja veisin kenraalilta hänen ratsunsa?”, toinen mustatukka aloitti virnistäen pienesti, ”Älä viitsi Darius. Olipa ratsusi kuinka kuuliainen tahansa, en tohtisi sinua, saati sitten miehiäsi jalkapatikkaan pakottaa. Voin vaikka vannoa, ettei yksikään teistä haluaisi nousta tämän pässin selkään vapaaehtoisesti”, Areth totesi, virneen kadotessa miehen naamalta yhtä nopeasti kuin oli noussutkin, kun kaakki yritti taas päätään kääntää väärään suuntaan.
Samaan aikaan myös taaempana naaraspeurallaan ratsastava Iriador oli pysähtynyt kuuntelemaan, mistä saattueen etupäässä keskusteltiin. Nashirakin vaikutti harvinaisen arvostelevalta tapaukselta, sarvipään ollessa kiinnittänyt sinisen katseensa nuorempaan oriin, jolla kreivi ratsasti, päästäen myös välillä kidastaan yksisarvisen käytöstä kritisoivia murahduksia. Ohesta myös innostuen Dariuksen Syndraen vihellyksistä.
Ennemmin kävelisin, kuin vaihtaisin ratsuani kesken matkan. Kiitos silti tarjouksestasi”, Areth vakuutteli, huokaistessaan syvään kun sai taas hetkeksi rentoutua hevosensa selässä. Hän halusi vain olla jo perillä. Jos ympäristö olisi sen sallinut, olisi saattue todennäköisesti kulkenut vieläpä nopeampaa tahtia, mutta tietty epävarmuus hidasti kulkuetta. Toisaalta Areth ei olisi edes halunnut mennä tällä ratsulla lujempaa – ties vaikka ori olisi heittänyt hänet samoin tein selästään, ja viilettänyt karkuun minkä kintuistaan pääsi. Ei sillä, että se kreiviä olisi millään tavalla harmittanut. Olisipahan saanut sättiä tallirenkejään vielä entistä enemmän.
Sentään isäsi tamma näyttää osaavan käyttäytyä”, kreivi taas viittasi Erudessan puoleen, seurailtuaan hetken puolisonsa vanhan ratsun rauhallista kulkua.

Puut alkoivat vähentyä sitä mukaan, kun saattue kulki metsäpolkua eteenpäin. Metsäpolkua, joka alkoi vaihtua kivikkoisemmaksi ja hitaasti nousevaksi mäeksi, jonka toinen laita laski jyrkänteenä näillä paikoin hitaasti kulkevan, leveimmillä kohdilla jopa syvemmän ja virtaukseltaan pysähtyneen joen rantaa myöten. Polku alkoi myös selvästi leventyä jonkin sortin tieksi, eikä ratsastaminen täten tuottanut turhia haasteita kenellekään, kun tilaa oli, missä askeltaa.


//PERSPOSKET SPOTATTU! UH – mutta kummatkaan niistä ei olleet Delin >://
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Heinä 2014, 23:31

Erudessa kävi hymähtämään pienesti Arethin uhotessa, että rengit saisivat toden totta ottaa opikseen tai menettäisivät työnsä. Ihme, ettei päitään olleet menettämässä saman tien, sen verran närkästyneeltä kreivi vaikutti ratsuvalintaansa. Saattaisi kaakkikin joutua myytäväksi, mikäli ei osaisi rauhoittua tai koulutuksen myötä alkanut tottelemaan. Tosin, olihan tuo nätin näköinen yksilö, mutta siniveristen ratsujen piti olla täydellisiä niin näöltään kuin käytökseltäänkin.
Siinä missä kreivi, vilkaisi myös Erudessa kenraalin puoleen, joka kävi tarjoamaan omaa erikoista ratsuaan kreiville. Ilmeisesti Haukansilmä oli saanut tarpeekseen kreivin valituksista, tai sitten tuo oli vain kuullut heidän puheensa ja tarjosi ystävällisesti apua. Ken tietää. Areth kävi kuitenkin kieltäytymään tarjouksesta, todeten, ettei halunnut viedä kenenkään ratsua ja pakottaa toisia kävelemään.
"Kuten haluatte, Herrani" Darius kävi vastaamaan sen kummemmin kränäämättä vastaan kreiville. Tuo oli puhunut ja mikäli viiksekäs vaihtaisi mieltään, saisivat he varmasti siitä myös kuulla. Areth vaikutti mieheltä, joka ei jättänyt sanomatta mitään... aivan kuten Aran. Tosin toisin kuin Arania, Dariuksella ei vielä ollut syytä vihata Arethia... Toivoa vain saattoi, ettei kreivi ollut täysin samanlainen mulkero, mitä itse kuningas.

Erudessan katse kääntyi kenraalista allaan olevaan ratsuun, Arethin mainitessa sen käyttäytymisestä.
"Vanha tamma tietää miten toimia" Erudessa hymähti, käyden pienesti taputtamaan ratsuaan kaulalle. Se oli nähnyt tantereen sodat ja ollut Erudessan isän ratsuna jo vuosikymmeniä, se osasi pitää päänsä kylmänä tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta se oli tosiaan vanha. Ei siitä oikeastaan ollut kuin tällaiseen leppoisaan matkaamiseen.
Náro kävi jälleen kujertelemaan, samalla kun sen askel kävi muuttumaan epätasaiseksi, hätkähteleväksi. Darius kävi seurailemaan petoeläimen liikkeitä, jotka näyttivät suorastaan... innostuneilta. Aivan kuin jotain olisi ollut odotettavissa. Sen melodinen viheltely sai kuitenkin muut ratsut höristämään korviaan ja katselemaan ympärilleen, varautuen selvästikin johonkin. Náro itsessään oli pelottava otus saaliseläin kategoriaan laskettaville ratsuille, olihan syndrae lihansyöjä, mutta ei tuo varsinaisesti uhkaavasti ollut käyttäytynyt muita ratsuja kohtaan koskaan.
Itse kukin katseli ympärilleen varautuneesti, Náron jatkaessa jokseenkin miellyttävää hyräilyään.


// EI OLE EI >: Mutta eikö Arethin ole yhtä hyvät? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Heinä 2014, 00:24

Areth oli tyytyväinen siihen, ettei kenraali Winder käynyt sen koommin enempää kommentoimaan ratsujupakkaa. Viiksekkäälle riitti, että yksi ei tiennyt miten käyttäytyä, kaksi olisi saanut hänet jo oikeasti nousemaan alas ratsailta ja kävelemään koko loppu matkan, välittämättä enää oikeastaan mistään muusta kuin siitä, että ilma oli turhan kuuma. Darius oli myös kenraaliksi miellyttävä tapaus pitäessään turpansa tukossa, kun verrattiin niihin turhan innokkaisiin kokemattomiin kenraaleihin ja sotilaisiin, joista kreivillä oli turhankin paljon jo kokemusta.
Tummatukka kuitenkin hymähti Erudessan sanojen myötä.
Totta tuokin, voisi opettaa tapoja nuoremmilleen”, Areth totesi pienesti naurahtaen. Kreivittären isän tamma oli todellakin kokenut ratsu, hyvä että kykeni vielä vanhuuttaan näinkin pitkään matkaamiseen. Olihan sillä varmasti sisua jakaa muillekin, eikä Areth ollut halunnut vaikuttaa puolisonsa ratsuvalintaan. Erudessa ratsasti sellaisella elukalla kuin mieli, eikä miehen sanaa siihen väliin tarvittu painamaan ja väittämään vastaan. Varsinkaan, kun kreivin ratsuksi oltiin suotu ehkä maailman katalin nelijalkainen…

Matka eteenpäin kuitenkin taittui, kosken pauhun vaihtuessa lähinnä hiljaiseksi liplatukseksi jossain alapuolella, kun sivulla nouseva jyrkänne oli jo joidenkin metrien mittainen. Ympäristöstä kantautui enää hiljaisia ääniä sen lisäksi, että kenraali Winderin ratsu oli alkanut jokseenkin innostuneena viheltelemään melodioitaan ilmoille. Viheltely sai kaikkien ratsujen huomion puoleensa – paitsi tietenkin kreivin yksisarvisen, joka jatkoi temppuiluaan samaa rataa välittämättä siitä, mitä ympärillä tapahtui.

Joukon hännille jäänyt peuralohikäärme oli Náron lisäksi toinen, joka ennen aikojaan reagoi johonkin lähellä kulkevaan. Myös Iriador huomasi Nashiran selvästi valppaammaksi muuttuneen käytöksen, joka ei suinkaan johtunut syndraen viheltelystä. Tavallisesti araslhûgin pröystäileväkin käytös tiesi jotain tapahtuvan ennemmin tai myöhemmin – kuin pedolla olisi ollut jonkin sortin aisti ennakoida tapahtumia. Naaras kääntelikin päätänsä tietyin väliajoin sivulle, mäen myötä nousevan pensaikon valtaamalle puolelle, Iriadorin ohjatessa ratsuaan sen kummemmin saattuetta määräävästä järjestyksestä huolimatta lähemmäs pusikon rajaa. Tuskin kukaan, paitsi muut hännillä olevat, huomasivat korkeahaltian käytöstä, käymättä hekään ääneen kyseenalaistamaan pientä tutkimista nyt, kun ratsut käyttäytyivät turhankin varautuneesti. Kaikki kuiskauksen jäsenet myös tiesivät, ettei Nashira ollut mikään tyypillinen ratsu, joten se ja sokea kuskinsa laitettiin ennemmin liikkeelle, kuin tavallisen hevosen omaava ratsukko. Olihan naaraspeura myös haarniskoituna, kuten isäntänsäkin, harvinaisen tankkimainen kokonaisuus, joka karkotti helpommin pienemmät pedot myös tiehensä.

Peuralohikäärme kulki hyvin varautunein askelin lähempänä vihreää rajaa, ojennellen päätään lähemmäs korkeita puskia, aivan kuin tiheän pensaikon taakse olisi piilotettu jotain tärkeääkin. Yllättäen naaraspeura kuitenkin säpsähti taemmas, lausuen punatukkaisen isäntänsä mieleen vain yhden sanan, joka riitti valpastuttamaan myös Iriadorin.
Lohikäärme!”, korkeahaltia huudahti nopeasti, ei turhan kovaa mutta niin, että jokainen sen erikseen saattueesta kuulisi. Nashiran astellessa turhankin tyynesti syrjään kun vain lyhyelle ulottuvat, mutta sitäkin kuumemmat liekit pyyhkäisivät esiin lehtien suojasta. Lehtien takaa paljastui kookas, punertavasuomuinen serpentti, joka ei näyttänyt turhan tyytyväiseltä haltioiden läsnäoloon näinkin lähellä.
Eliittisotilaan huudahdus oli saanut Arethin kiinnittämään huutonsa punapäisen sotilaan suuntaan, muttei kuitenkaan turhan pitkäksi aikaa, kun kuumat liekit riittivät sotkemaan viiksiniekan nuoren ratsun pasmat täysin. Ori kirjaimellisesti riuhtoi päätään nyt sinne tänne, tehden turhan vaikeaksi pitää enää edes ohjista kunnolla kiinni. Koni ei kuitenkaan päässyt livahtamaan minnekään paniikissaan, sillä Erudessa ratsasti vielä ratsukon toisella puolella, ja Iriador oli ohjannut Nashiran puolestaan suojaamaan kilpimäisenä kokonaisuutena kreivin toisen puolen siltä varalta, jos lähemmäs ryöminyt käärme suunnittelisi hyökkäävänsä saattueen kimppuun.


//KAMALA SÄÄLI ON SE >: Kyllä ne suklaiset pakarat aina voittaa, vaikka Arethillakin on varmasti hyvät kans. Iristä ja Darista puhumattakaan//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Heinä 2014, 13:03

Ratsu kreivittären alla kävi hörähtämään pienesti, aivan kuin olisi ymmärtänyt Kreivin puheet tapojen opettamisesta nuoremmille. Ehkä se ymmärsikin, ehkä se oli samaa mieltä. Kovin maltillisesti tamma oli kuitenkin jaksanut kävellä poukkoilevan nuoren orin vierellä.
"Tottahan tuo" Myös Erudessa kävi vastaamaan kreivin sanoihin, keskittyen sitten seurailemaan oudosti käyttäytyvää syndraeta edellä. Sen kujerrus oli kaunista, mutta silti jokseenkin... varoittavaa. Erudessa oli tietoinen syndraiden olevan petoeläimiä, mistä johtuen oli ihan ymmärrettävää olla varuillaan, kun tuollainen alkoi kujerrella.
Telepaattisesti kävi käsky alaisille kenraalilta pitää ympäristöä silmällä. Ihmisistä ei voinut olla kyse, Náro ei reagoinut tällä tavalla kaksijalkaisiin vihollisiin. Silloin se lähti mokomien piilottelevien otusten luokse kuin koira, jonka piti keppi hakea. Ei, nyt oli kyse jostain muusta, kuin ihmisien väijytyksestä. Sitä paitsi miten ihmiset muka olisivat voineet väijytyksen tehdä heille? Kukaan ei tiennyt heidän reittiään etukäteen, lukuun ottamatta kuiskauksen omia miehiä ja Darius ei todellakaan halunnut uskoa, että hänen joukoistaan löytyisi moisia pettureita.

Iriadorin ääni rikkoi kuitenkin jännittyneen hiljaisuuden, punapään ilmoittaessa lohikäärmeestä. Miksi juuri lohikäärmeitä? Ehkä Kuiskauksen toden totta piti alkaa lohikäärmeenkaatajiksi, tätä menoa. Liekkien käydessä pyyhkäisemään maisemaa, kävi Syndrae hyppäämään askeleen jos toisenkin eteenpäin, ennen kuin kääntyi ympäri, kohden saattuetta ja lohikäärmettä.
Náro päästi ilmoille nyt sähisevänkirkuvan karjahduksen, joka oli haaste lohikäärmeelle. Käärmeelle, joka selvästi oli nuori, naiivi yksilö. Moinen uhkailu saikin liskon karjahtamaan ja syöksähtämään pusikoista pois, kohden saattuetta... mutta se ei hyökännyt. Lisko syöksyi kohden saattuetta, mutta hyökkäämisen sijaan se käänsi suuntansa viime tingassa ylöspäin, paetakseen paikalta. Se ei aikonut haastaa saattuetta, jossa oli aseistautuneita ratsastajia ja kaksi suurempaa, uhaksi laskettavaa ratsua.
Tuo syöksyminen sai kuitenkin saattueen sekaisin, sillä hetken näytti siltä, että lohikäärme todellakin hyökkäisi. Ratsuista heikkohermoisimmat lähtivät heti juoksemaan eri suuntaan, mutta rautahermoisimmatkin kavahtivat, kun Syndrae syöksähti samaan aikaan lohikäärmeen suuntaan, aikeissa käydä käsiksi mokomaan liskoon. Edes Dariuksen käskyt eivät saaneet Nároa pysymään nyt paikoillaan, tamman selvästi janotessa taistelua.

Kaksi kohti syöksyvää petoa oli tarpeeksi myös Erudessan ratsulle. Vanha tamma kävi päästämään ilmoille laumaa varoittavan hirnahduksen, itse ottaessa lähes laukkaavia askelia eteenpäin, poistuakseen tulilinjalta. Erudessa koitti turhaan rauhoitella ratsuaan, joka selvästi yritti vain päästä turvaan kera ratsastajansa. Tamma ei edes yrittänyt heittää ohjista kiskovaa kreivitärtä alas selästään, vaan halusi varmistaa, että kallis lasti myös pysyi mukana.
Nämä sekasorron ja laukan sekaiset askeleet itse kunkin ratsun osalta eivät olleet hyväksi hauraalle, kuivalle maaperälle, jolla he nyt ratsastivat. Sen sijaan kallioperäinen maa alkoi antamaan periksi, murentua polunreunalta joen puolella, isompien ja pienempien lohkareiden käydessä tipahtelemaan alas joentörmälle...


//HIRVEÄ SÄÄLI! Irin ja Darin pyllyt on niin nähty jo. Arethin pylly on neitsyt pylly. Erulla on pehmein pylly. Silittäisin. Pyllyjä. PITÄIS OLLA JO LIIKKEELLÄ MUT LOL "ISÄ ODOTA MÄ VASTAAN" //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Heinä 2014, 14:16

Sekasorto alkoi heti, kun kaksi petoa vaihtoi haasteensa toisilleen. Serpentin ryömiessä nyt kunnolla esiin pusikostaan, jossa oli piilotellut vain hetkeä aikaisemmin, saattoi Arethkin kääntää katseensa siksi pieneksi hetkeksi taas silmäämään tuota kookasta otusta. Serpentti oli eittämättä kovin nuorenoloinen ja todennäköisesti myös kokematon yksilö käymään kokonaisen saattueen päälle yksin, joten miksi se hyökkäisi? Pedon kuitenkin singahtaessa saattuetta päin, ei Arethkaan halunnut jäädä sen pidemmäksi aikaa paikoilleen miettimään mahdollisia motiiveja ja sitä, mitä lohikäärme heistä oikein halusi, vaan yritti taas saada oriaan liikkumaan eteenpäin.
Siinä missä muut ratsut kreivitär lukuun ottaen tuntuivat hakevan turvallisempaa sijaa kauempaa lohikäärmettä, olivat pelissä enää varsinaisesti kreivin tuittuileva ori, Dariuksen lohikäärmeen perään rynnännyt syndrae, ja Iriadorin peuralohikäärme, joka yhä suojasi Arethia suunnasta, josta petokaksikko lähestyi hurjaa vauhtia. Nashira silmäsikin tyytymättömänä välillä orin puoleen, välillä katsoen taas serpenttiä. Naaraspeura ei oikeastaan odottanut muuta kuin sitä, että isäntänsä antaisi luvan väistyä tieltä. Muuten turhankin kestävä sarvipää oli vankasti seisomassa käärmeen ja syndraen tiellä, ja ottaisi päälleen vaikka molemmat jos oli pakko.

Punainen aura välähti välillä maassa, Iriadorin mittaillessa tapahtumia ympärillä, ja selvittäessä milloin olisi oikeasti pakko yrittää väistää alta. Nashira tuntui turhan tyyneltä taas tilanteeseen, mutta silti korkeahaltiasta vaikutti siltä, että naaras oli jatkuvasti tilanteen tasalla, ja jos Iriador ei itse käskisi, lähtisi araslhûg itse päättelemään tilannetta parhaaksi katsomallaan tavalla eteenpäin.
Areth sen sijaan repi orinsa ohjaksia. Nuori yksisarvinen ei ottanut kuin tepastellakseen paikoillaan, pyörien lähinnä ympyrää kuin pässi narussa ja hirnuen villisti. Lopulta kreiville riitti, hän ei enää aikonut tuhlata sekuntiakaan mokomaan sarvipäähän – joutukoot vaikka serpentin ruuaksi, viiksekästä ei enää kiinnostanut. Kreivi löi ohjakset käsistään, yrittäen sitten hypätä alas orin selästä. Yksisarvinen kuitenkin reagoi hyvin nopeasti siihen mitä viiksekäs yritti, avittaen kookasta ratsastajaansa siten, että kippasi tuon kokonaan alas selästään takajalkojensa varaan nousten. Areth mätkähti siltä seisomalta alas maahan peuralohikäärmeen vierelle, maalle joka alkoi murentua hiljalleen alta sekasorron myötä.

Ori ei ollut kuitenkaan vielä suorittanut tehtäväänsä loppuun, vaan tökerösti, kirjaimellisesti hyppäsi vasten vieressä seisovaa Nashiraa, lähes punapään syliin. Vaikka naaraspeura seisoi vankasti tuon jälkeenkin vielä pystyssä, ja varoittavasti karjaisi kuin suurempikin peto typerälle yksisarviselle, sai konin yllättävä ele tiputettua Iriadorin ratsunsa selästä säikähdyksestä ja myös jonkinlaisesta refleksistä alas. Eihän hevosen kokoon verrattuna pieni haltia halunnut ison elikon alle jäädä, ja tästä muistutuksena, Iriadorin toinen kylki sai maistaa yksisarvisen kavioista vielä Nashiran selässä ollessa. Vasta kyseenalaiset tehtävänsä hoidettuaa, otti ori rynnätäkseen villisti syrjemmälle, kauas koko hemmetin tilannetta.
Naaraspeura käännähti ympäri, pakittaen samalla hitaasti ja määki vaativasti Arethin ja Iriadorin suuntaan kuin käskien, että oli parempi laittaa liikettä niveliin. Areth kokosi itsensä ylös maasta harvinaisen nopeasti, samalla kun miehen askeleet halusivat kovasti viedä tukevammalle maalle. Iriadorin kuitenkin vielä kammetessa itseään ylös, kävi kreivi tarraamaan nuorempaansa käsivarresta, kiskaisten ja auttaen eliittisotilaan takaisin omille jaloilleen – mutta se kaikki tapahtui vain sekunnin liian myöhään.

Maa otti vajotakseen kaksikon alta nyt kunnolla, lähtien jo silminnähden vajoamaan rinnettä alaspäin. Nashira hypähti taemmas, mylväisten haltiakaksikon suuntaan. Isolla pedolla ei ollut ajatustakaan mennä sortuvan maan päälle, sillä se pelkäsi murskaavansa mahdollisesti mukaan mentäessä suippokorvat allensa, mikä todennäköisesti olisikin ollut harvinaisen totta. Sen sijaan naaraspeura yritti ojennella sarviaan kaksikon suuntaan, ja oli valmis kiskomaan kaksi suippokorvaa sortumalta ylös.
Sortuva maa sai Iriadorin uudestaan pois jaloiltaan. Edes aura ei auttanut tasapainon pitämisessä, ja sokea sotilas oli harvinaisen onneton liikkuvan maamassan päällä. Areth ei kuitenkaan päästänyt punapään käsivarresta irti, vaan uudemman kerran kiskaisi sotilasta takaisin jaloilleen, samalla yrittäessään siirtyä kauemmas sortuvasta jyrkänteen reunasta ja tavoitella toisella kädellään sotilaan ratsua kohden. Oli sotilaan auttaminen kuinka virhe tai turhan sympaattinen ele tahansa, ei auttamatta jättäminenkään olisi enää kreiviä pelastanut sortumalta. Kaikki oli sen piripää orin syytä, joka ei takuulla jäisi tämän jälkeen kreivin talliin makoilemaan tyytyväisyyttään!
Maa-aines kävi kuitenkin lopulta vetäisemään Iriadorin ja Arethin mukanaan, jättäen jälkeensä vain luvattoman määrän pölyä ilmaan ja valtavan aukon polussa, jota hetki sitten saattue oli saanut vielä rauhassa kulkea.


//PYLLYJÄ KAIKKIALLA! Ja sinä ahne kakka, mun isä heittäis muo ensimmäisellä käteen osuvalla objektilla samassa tilanteessa ja ois et ny mennää eikä meinata (--D OTA TÄSTÄ VÄHÄN ROMAANIA//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Heinä 2014, 19:41

Kaiken sen metakan ja sekasorron keskellä Haukansilmältä jäi tyystin huomaamatta kuinka maa jalkojen alla alkoi murentua. Näin ollen Haukansilmä ei ehättänyt varoittaa kreiviä saatikka saapua itse hätiin, kun maa siniverisen alla jo petti... Tosin, jos totta puhuttiin, oli Darius henkilökohtaisesti enemmän huolissaan korkeahaltiasta, joka myös päätyi periksi antaneen maa-aineksen mukana alas. Kukaan muukaan saattueesta ei ehättänyt ajoissa hätiin, ratsujen yhä vouhkotessa lohikäärmeen takia - joka oli jo onneksi lentänyt tiehensä, eikä näyttänyt palaavan paikalle - ja kaikki tapahtui muutenkin niin äkkiä.
Erudessa oli saanut ratsunsa juuri ja juuri hillittyä, kun kuuli maan murtuvan. Kreivitär käänsi ratsunsa vain nähdäkseen, kuinka Areth kävi tipahtamaan yhden kuiskauksen sotilaan kanssa alas kielekkeeltä, maan pettäessä alta.
"Arethdriel!" Nainen kävi huudahtamaan hypätessään alas ratsunsa selästä, joka jäi paikoilleen hörisemään. Se selvästi ei olisi halunnut ratsastajansa laskeutuvan - se kun piti tilannetta vielä vaarallisena - mutta eipä sillä ollut päätösvaltaa tässä tilanteessa.
Hameen helmaa käytiin nostamaan toisella kädellä, Erudessan juostessa kohden kielekkeen reunaa, josta kreivi ja sotilas olivat alas tippuneet. Kreivitär ei kuitenkaan koskaan ehättänyt reunalle asti, kun ratsailtaan alas hypännyt Haukansilmä kävi häikäilemättä rajojaan miettimättä nappaamaan naisesta kiinni kunnolla, pidellen tuota kaksin käsin kiinni takaa päin, kreivittären käydessä heti rimpuilemaan parhaansa mukaan.
"PÄÄSTÄ IRTI WINDER, HEITÄ ON AUTETTAVA" Erudessa kävi kiljumaan yllättävänkin vihaisena ja hätääntyneenä, mikä oli uutta näin kreivittären osalta. Toisaalta, ihan ymmärrettävä tunnetila ja reaktio tuolla oli...
"Ette voi mennä reunalle, se saattaa sortua yhä" Darius koitti rauhoitella kreivitärtä, muiden sotilaiden käydessä varovasti kurkkimaan alas reunalta.
Iriador oli joen penkalla, ilmeisesti tajuissaan. Kreiviä ei kuitenkaan näkynyt missään... Sen sijaan joen hitaasti, lähes olemattomasti, virtaava pinta väreili siihen malliin, että sinne oli tippunut jotain suurempaakin, kuin pieniä kiviä.
Kuiskauksen sotilaat kävivät saman tien huutamaan Iriadorille. Ensiksi kysellen, oliko punapää kunnossa, sitten hoputtaen tuota nousemaan ylös ja menemään veteen. Kreivin oli täytynyt pudota sinne ja kerta tuota ei pinnalla näkynyt, oli mahdollisuuksina tajuttomuus tai kreivi oli jäänyt suuremman, tippuvan kivenmurikan alle eikä päässyt ylös ilman apua.
Kukaan muu ei päässyt tästä alas. Se oli liian riskialtista ja tietenkään kenelläkään ei ollut köyttä mukana, jotta alas olisi päässyt turvallisesti. Lisäksi, jos paljon porukkaa alkoi holtittomasti reunalla kukkua, oli uhkana uusi sortuma, joka tiputtaisi lisää porukkaa alas ja kenties murskaisi alleen Iriadorin.

Darius käski muutaman sotilaan nousemaan ratsaille ja ratsastamaan eteenpäin tietä. Jyrkänne tulisi loivenemaan edestä päin, sieltä sotilaat pääsisivät alas ja ratsastamaan takaisin päin alakautta. Sikäli mikäli ratsuilla pääsi kulkemaan alhaalla. Jos ei, niin he jatkaisivat matkaa jalan.
Darius tiesi tasan tarkkaan, ettei Iriador vedestä pitänyt. Siltikin, tuo oli tällä hetkellä ainoa, joka pystyi auttamaan kreiviä. Kolme sotilasta lähti ratsastamaan laukaten eteenpäin, mutta noilla tulisi kestämään sen verran, että Kreivi varmasti ehtisi hukkua, ellei Iriador tekisi jotain.
Erudessa myös oli kuullut, kuinka sotilaat olivat epäilleet kreivin painuneen veden alle, eikä tuota näkynyt pinnalla vielä. Sekös huolestutti Erudessaa entisestään, naisen koittaessa riuhtoa itseään irti Haukansilmän otteesta.
"Iriador, sinun täytyy auttaa kreiviä" Darius kävi telepaattisesti viestittämään punapäälle, parhaansa mukaan koittaen pitää kiinni platinablondista, koittaen rauhoitella ja puhua järkeä tuolle samalla.
"Me kaikki joudumme mestattaviksi, jos kreivi hukkuu, koska sinä et tehnyt mitään! Iriador, sinun täytyy auttaa!"


// PYLLYJÄÄÄ!!!! Isä tietää et jos muo heittää ni minä heitän takasin (---D OTAN ROMAANIN KIITOS. OTA KAKKAA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Heinä 2014, 20:50

Se oli menoa nyt. Jo pudotuksen alkumetreillä kreivin ote irtosi punapäisestä sotilaasta. Oli turhaa kiskoa toista mukanaan, jos heistä toista sattuisi onnistamaan senkin verran, että jäisi mahdollisesti ylemmäs rinnettä, eikä valuisi aivan alas asti. Ilmaan noussut pöly peitti tosin täydellisesti näkyvyyden vielä toistaiseksi, isompien ja pienempien kivien vyöryessä sieltä täältä ohitse yltä ja alta. Pian suurempiakin kiviä sisältänyt röykkiö valui Arethia kohden, eikä kreivi sen enempää asialle ennättänyt tehdä kuin suojata kasvojaan käsillään, joihin teräväkulmaiset pikkukivet kävivät repimään ruhjeita. Viiksiniekka ennätti jo luulla selvinneensä helpolla, yhä suurempia kiviä sisältäneen vyöryn heittäytyessä kreivin päälle. Nopeasti päälle hyppivät kivet onnistuivat iskeytymään Arethia lopulta takaraivoon, lyöden kreivin nopeasti myös tajuttomaksi, ylhäältä lähteneen vyöryn vetäessä nyt vapaasti tummatukan mukanaan jokeen.

Iriadorille puolestaan kivistä ei ollut niinkään haittaa. Hänellä oli yhä yllään koko kroppaansa suojaava haarniska. Ainoastaan hänen paljas turpavärkkinsä oli kohta, johon ohitse hyppivät kivet vetelivät näkyviä naarmuja. Vaikka aurasta ei ylhäällä ollut ollut mitään hyötyä, auttoi se Iriadoria kuitenkin hahmottamaan nyt tiputuksessa sen verran ympärilleen, että eliitti pystyi väistämään suurempia kivimassoja, ja jopa ottamaan jaloillaan välillä vastaan loivenevasta rinteestä ja hidastamaan vauhtiaan. Lopputulos ei siltikään ollut nättiä, kun punapää mätkähti turvalleen joen kiviselle, kapealle rannalle, ja yltä tulleen hiekan ja kivien sekaisen vyöryn käydessä peittämään korkeahaltiaa osittain.
Ilmathan siinä pamahtivat nuoremmalta ulos, punapään ollessa vähällä itsekin menettää tajuntansa. Hetken punapäästä tuntui siltä, ettei hän olisi enää halunnut edes yrittää nousta kiviseltä maalta ylös, tiedostaen myös vetisen rajan vierestään turhan läheltä. Ylempää kantautuvat kuiskauksen sotilaitten äänet kuitenkin saivat henkeään haukkovan punapään kapuamaan väkisin kontilleen, ja jäämään hetkeksi tutkailemaan tilannetta paikoiltaan.

Ilmeisesti Iriadorin mukana jyrkänteeltä alas tippunut kreivi oli tippunut hitaasti, lähes olemattomasti virtaavaan jokeen. Joen vastakkaiselle penkereelle asti välähtänyt punertava aura riitti varmistamaan tämän väitteen, Iriadorin sydämen alkaessa paukuttaa sillä samaisella sekunnilla harvinaisen lujaa nuoremman rinnassa. Vaikkei henki vielä kulkenutkaan täysin ja keuhkoihin kulkeutunut pöly yskitti, väänsi punapää itsensä huojuen pystyyn ja alitajuisesti kävi askeltamaan vesirajasta sen hassun metrin kauemmas. Sokea ei oman pelkonsa yli käynyt reagoimaan enää hoputtaviin huutoihin ylhäältä, Haukansilmän äänen ollessa enää ainoa asia joka pelon nostattaman muurin ylitse kapusi Iriadorin mieleen.
Oliko tämä jokin halpa vitsi? Jokin typerä testi?
Et ole tosissasi..”, Iriadorin jokseenkin epävarma, hyvin värisevä telepaattinen viesti kävi kulkemaan Dariukselle. Ei hän halunnut. Eihän hän edes osannut uida! Oli joen virtaus kuinka olematon tahansa, sai pelkkä edessä oleva lätäkkö Iriadorin ihon jälleen kananlihalle ja jalat haluamaan pettää vain alta.

Punapäällä oli harvinaisen vähän vaihtoehtoja valittavana. Hän oli ainoa, joka kykeni auttamaan kreiviä juuri nyt. Jyrkänne oli ilmeisesti liian jyrkkä, että ketään lähetettäisiin laskeutumaan sitä myöten enää alas hänen lisäkseen. Areth ei myöskään ollut osoittanut minkäänlaisia merkkejä kavutakseen itse vedestä pois, joten miehelle oli täytynyt sattua jotain. Todennäköisesti tuo oli tajuton ja mikäli Iriador ei saisi itseään pian liikkeelle, hukkuisi mies todennäköisesti niille sijoilleen, ja samalla punapää lunastaisi ainakin itselleen mestaustuomion. Toisaalta, jos hän menisi veteen, oli myös suuri todennäköisyys, että korkeahaltia hukuttaisi itsensäkin sen siliän tie, onnistumatta täten yhtään missään. Mutta jättämättä kokonaan yrittämättä, pettäisi nuorempi myös omalla tavallaan Dariuksen, ja muun Sinisen kuiskauksen, samalla myös itsensä ja periaatteensa.
Iriador kirosi. Surkeaa tuuriaan ja typerää fobiaansa. Tämä oli niin väärin, jos häneltä kysyttiin. NIIN VÄÄRIN! Punapää olisi vain halunnut huutaa ja kadota paikalta, pakottaessaan itseään eteenpäin, veden pinnan ollessa jo hieman alle polvien, saaden Iriadorin epäröimään taas yrityksensä kanssa, ja ottamaan askeleen takaisin taemmas. Tämä kaikki oli Iriadorille liikaa, jos häneltä kysyttiin. Todennäköisesti myös tähän saakka salassa pysynyt vesikammo tulisi nyt muun kuiskauksen tietoon – sitä sokea ei olisi missään nimessä enää tahtonut käyvän, mutta minkä hän asialle mahtoi. Samalla punainen aura kävi villisti välkehtimään joenpintaa myöten, etsien niin kreivin varmaa sijaintia vedestä, kuin helppoa ylöspääsyä takaisin joesta. Hänen oli pakko yrittää - meni se yritys sitten syteen tai saveen..


//PYLLYT! GIGGITY! Ja tavarat vaan lentää, kyllä lentäis meilläkin (---D Kaukana kakasta oli taas, tässä vielä kakkaisempaa//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Heinä 2014, 21:58

Darius koitti nähdä paremmin, mitä alhaalla tapahtui. Hän ei uskaltanut lähestyä kreivittären kanssa reunaa. Sehän tästä puuttuisi, että nainen tippuisi miehensä perään. Monarkki mestauttaisi heidät varmasti! Sen sijaan Haukansilmä tyytyi pysymään kauempana reunasta, pitäen parhaansa mukaan kiinni kreivittärestä. Se oli oletettua hankalampaa, naisen selvästi tietäen, miten moisista otteista pääsisi irti. Olihan tuolla sotilaskoulutus, eikä kyseessä ollut vain tavallinen kaunis neitokainen aatelisten joukosta.
Kaiken hälinän keskeltä Dariuksen päähän kuitenkin kantautui korkeahaltian värisevä telepaattinen viesti. Kyllä Haukansilmä ymmärsi, että hän pyysi kumppaniltaan mahdottomia, mutta juuri nyt Iriador oli ainoa, joka asiaan saattoi vaikuttaa. Reunalla huutelevat kuiskauksen jäsenet alkoivat myös hermostua ja panikoida Iriadorin viivyttelyn myötä, tietämättä varsinaisesti, miksei tuo jo sukeltanut kreivin perään. Tosin, kaikki veikkasivat syyksi ennemmin sitä, että Iriador oli sokea eikä voinut käyttää auraansa kunnolla vedessä, kuin sitä, että Iriador olisi pelännyt vettä...

"Iriador, tiedän että tilanne ei ole sinulle mieluinen millään tapaa, mutt--" Pidemmälle telepaattisessa viestissään Darius ei ehättänyt, kun yllättäen Erudessa kävi survaisemaan kyynärpäänsä epämukavasti kenraalin suojaamattomaan lantioon, saaden Haukansilmän ynähtämään ja kyyristymään pienesti. Samalla kreivitär kävi nopeasti ja notkeasti pujahtamaan pois Haukansilmän otteesta, joutuen kuitenkin samalla jättämään viitan harteiltaan kenraalin hyppysiin.
Darius kävi kiroamaan ääneen lähtiessään kreivittären perään, saamatta tuota kuitenkaan kiinni ennen kuin nainen jo reunalla oli. Erudessa kävi rojahtamaan nelinkontin reunalle, ottaen käsillään tukea reunasta. Polvethan siinä kävivät avautumaan ja vuotamaan verta, nyt kun kreivittärellä ei ollut suojapanssaria ja kova, röpelöinen kivi otti vastaan, mutta juuri nyt Erudessa ei edes huomannut satuttavan itseään sillä oli keskittynyt vain siihen, mitä alhaalla tapahtui. Arethia ei toden totta näkynyt missään ja sekös sai hopeahapsen sydämen jättämään pari lyöntiä välistä. Kreivi oli hukkumassa, eikä tuo punapäinen sotilas näyttänyt pitävän turhan kiirettä pelastaakseen siniveristä! Paniikki valtasi naisen. Ainoa mies johon hän oli onnistunut kehittämään suurempia tunteita oli nyt hukkumassa, eikä hän voinut tehdä mitään! Kaiken lisäksi hänet oli alunperin nimitetty pitämään huolta ja suojelemaan kreiviä omalla hengellään ja nyt hän oli tässä tilanteessa, missä hän oli suunnattoman voimaton.

Darius ehätti saapua Erudessan vierelle, kyykistyen kreivittären puoleen. Käsi käytiin laskemaan naisen olalle, samalla kun silmäpuoli vilkaisi alas nähdäkseen tilanteen nyt omin silmin. Iriador oli jo menossa veteen, mutta sen paremmin tilannetta Darius ei ehättänyt tarkastella, kun kreivitär yllättäen kävi kiskaisemaan Haukansilmän rinnuksista lähemmäs itseään.
"Mikä on tuon sotilaan nimi?" Erudessa sähisi vihan ja selvän hätääntymisen sekoittamalla äänellä.
"Iriador Mi--"
"IRIADOR! MIKÄLI ANNAT KREIVINI HUKKUA, VARMISTAN, ETTÄ SINÄ, KOKO RYKMENTTISI JA KAIKKI JOTA SINÄ RAKASTAT KÄRSIVÄT ENNEN LOPPUAAN, JOKA TULEE OLEMAAN ENNENAIKAINEN!" Erudessa kävi keskeyttämään kenraalin huutaakseen alas sotilaalle, joka Erudessan mielestä liikkui liian hitaasti.
"NYT, KIIRETTÄ!" Nainen huusi perään, samalla kun tönäisi Dariusta kauemmas itsestään, kammetakseen itsensä ylös maasta seisomaan.

Darius oli jokseenkin hämmentynyt Erudessan vedosta, mutta kai tuo oli jokseenkin oletettavissa kreivittäreltä.
"Tuo tuskin auttoi häntä yht---" Jälleen kerran Dariuksen lause jäi kesken, platinablondin käydessä avokämmenellä lyömään täysin voimin Haukansilmää poskelle. Moinen yllättävä ja voimakas lyönti sai eliitin kääntämään päätään lyönnin voimasta, sekä horjahtamaan kauemmaksi kreivittärestä.
"Ja sinä olet hiljaa, käske miestesi pitää kiirettä!" Ensimmäistä kertaa elämässään Erudessa kävi käyttämään hyväkseen Kreivittären asemaa, unohtaen nyt kaiken sen kunnioituksen ja ylempiarvoisen arvostuksen, mitä oli sotilaana kokenut Haukansilmää kohtaan. Hän oli kreivitär, Kreivi Areth Cúthalionin vaimo, itse Kuningas Aran Cúthalionin sukulaisen. Winder oli kenraali.


// GIGGITY GIGGITY GOOO! Tavarat lentää niin kuin Arethin kartanossa. Oli kakkaa, sinun ei ollut. Ota tästä kakkaa. Täällä me vain heittelemme toisia kakalla //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Heinä 2014, 23:30

Sokean katse tuijotti tyhjänä veteen, Iriadorin ilmeen kieliessä samalla jotain aivan muuta kuin tyytyväisyyttä, tai edes millään tapaa rohkaistunutta siihen mitä tuleman piti. Jyrkänteen reunalta kantautuvat huudot kaikuivat täysin tyhjille korville. Punapää kuuli myös Dariuksen sanat päässään jälleen, mutta nuorukainen oli niin keskittynyt tuntemaan sydämensä ahdistuneet iskut, ettei hän saattanut saada miehen sanoista millään tavalla selvää. Todennäköisesti Haukansilmä oli tilanteesta yhtä huolestunut, peräti huolestuneempi kuin korkeahaltia itse, mutta se oli selvästi toissijainen asia Arethdrielin tilanteeseen nähden tällä hetkellä.
Iriador kävi kuitenkin säpsähtämään pienesti, kreivittären tyytymättömän huudon herätellessä punapään ajatuksenkulkua toisille raiteille. Nuorukaisen kulmat kurtistuivat asteen jos toisenkin. Hän olisi halunnut kääntyä lopullisesti ympäri ja viskata kreivin puolisoa kivellä, sillä tuon sanat eivät juuri antaneet sen enempää rohkaisun varaa vesikammoiselle sotilaalle, kuin nyt myös muut rinteen yläpäästä kantautuvat äänet. Voi miksi punapään täytyikään olla täällä nyt..

Iriador ei käynyt kuitenkaan vastaamaan mitään kreivittären huuteluihin, ajatusten alkaessa taas mustamaalata niitä järjen viimeisiäkin säikeitä, silkan pelon ja ahdistuksen ottaessa taas vallan punapäästä. Pakottaen jalkansa liikkeelle, varovaiset, epäröivät askeleet veivät punapäätä kokoajan syvempään veteen sitä paikkaa kohden, jonne Iriador näki kreivin vajonneen. Joki syveni nopeasti, eikä aikaakaan, kun vesi ylsi muutaman hassun askeleen jälkeen jo vyötärölle, ja siitä yhä rinnan korkeudelle. Yllättäen korkeahaltian jalat pettivät kirjaimellisesti sotilaan alta, antaen punapään valua veden pinnan alapuolelle, sallien Iriadorin vetää happea keuhkoihinsa vain nimeksi. Nuorukaisen keho värisi holtittomasti, tehden lihasten työskentelystä turhan vaikeaa ja vaivalloista, puhumattakaan siitä että raskaammanpuoleiset panssarit halusivat vetää punapäätä myös kohden pohjaa, joka omalta osaltaan toi taas kiusallisia muistoja vuosien takaa mieleen.

Läpimärät, alas vajonneiden kivien alle jääneet takin helmat pitivät tajuttoman Arethin visusti vedenpinnan alapuolella. Mikäli kreivi olisi tajuissaan vielä ollut, olisi tuo todennäköisesti onnistunut itsekin rannalle raahautumaan jo ajat sitten, mutta tilanne oli nyt toinen. Siinä viiksekäs kellui ansassaan, punapäisen taulapään armoilla, joka oli jo jokeen astuessaan valmis luovuttamaan koko uransa ja elämänsä suhteen, täysin.
Vaikka toisin olisi uskonut, haparoi Iriador eteenpäin joen pohjaa myöten, vaikka samaan aikaan ajatukset huusivat kääntymään takaisin ja jättämään tämän sukelluksen sikseen tällä punaisella sekunnilla. Punapää ei kuitenkaan kääntynyt ympäri, vaan turhan päättäväisesti jatkoi askelia eteenpäin. Hän ei kääntyisi ympäri, ennen kuin varmistuisi siitä, että kreivi nousisi myös hänen mukanaan rannalle – tai vaihtoehtoisesti hänkin vain hukkuisi niille sijoilleen, eikä jäisi tähän maailmaan enää miettimään mitä epäonnistumisesta seurasi.

Kirkkaasti hohtava aura värjäsi veden punaiseksi, ja olisi auttanut muuta kuin sokeaa näkemään jo kreivin tarkan sijainnin. Iriadorille punaiset säikeet riittivät kuitenkin kertomaan enemmän, kuin tuhat sanaa, tajutonta miestä kohden ojentuvan käden käydessä lopulta tarraamaan kreivin takin helmoista kiinni. Korkeahaltia ei välittänyt, mahtoiko repiä aatelisen vaatteita repaleiksi, kiskoessaan tärisevillä käsillään ja jaloillaan suurempia lohkareita syrjään potkien jumiin jääneitä kankaita taas vapaiksi. Iriador halusi vain takaisin ylös. Ja sitä alkoi tuskaiselta tuntuva hengityksen pidättäminenkin huudella pikkuhiljaa, korkeahaltian käydessä välillä myös vetämään vettä sisälleen. Entistä suurempi paniikkihan siinä heräsi, mutta suurempi hätä takaisin pintaan sai punapään toimimaan entistäkin ripeämmin.
Kun viimeinenkin kivien alle ansaan jäänyt kankaanrepale oli saatu irti, veti sokea kreivin lähemmäs itseään ja otti tukevamman otteen tajuttoman käsivarren hihasta kiinni. Matka takaisinpäin alkoi, Iriadorin tuntiessa itsensä jo turhan väsyneeksi. Luovuttamisen halu oli suuri, alitajunnan lähinnä enää puskiessa sotilasta eteenpäin fobiassaan ryveten. Jalat kirjaimellisesti laahasivat paikoittain pitkin joen mutaista pohjaa, valmiina pettämään alta millä hetkellä hyvänsä – mutta Iriador ei antanut periksi, liian kovapäinen kun oli.

Mitä lähemmäs rantaviivaa Iriador pääsi, sitä julmemmalta koko touhu alkoi tuntua. Korkeahaltia ei ollut varsinaisesti hengittänyt enää hyvään toviin, kreivin raahautuessa yhä tajuttomana punapään mukana mitä ilmeisimmin kohden hautaansa sotilaan mukana. Iriador alkoi myös hiljalleen painua pelon ja tukahduttavan tilanteensa myötä kasaan, haluten kuitenkin yhä vain jatkaa eteenpäin, pakottaessaan itseään siihen suuntaan mistä oli tullutkin.
Lopultakin punapää sai itsensä ponnistettua pohjasta käsin takaisin pintaan, jääden puoliksi nelinkontin yskimään ja hengittämään raskaasti joen matalammalle reunalle, samalla kun tärisevin käsin kiskoi kreivin myös ylös veden alta. Iriador oli shokissa, eikä käynyt varsinaisesti mitenkään reagoimaan siihen, kun kauempaa joentörmälle kiertäneet kuiskauksen sotilaat kahlasivat polviaan myöten Iriadorin aurasta häijyn punaiseksi värjäytyneeseen veteen ja auttoivat Iriadorin ja Arethin kokonaan ylös vedestä. Kuiskauksen sotilaat saivat myös tehdä töitä sen eteen, että saivat nuoremman päästämään harvinaisen tiukan otteensa irti kreivin asukokonaisuudesta, ennen kuin lähtivät kantamaan kaksikkoa ylemmäs, pois vajonneen jyrkänteen reunan alta.


//Areth on tunnettu tavaroiden heittelijä ja hajottaja. Kuin pahainen pikkukakara se on. Ja sinä ja sinun kakkasi – ollaan mekin aika pentuja.. WIGGLE WIGGLE WIGGLE (D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Heinä 2014, 00:30

Lopulta, turhankin pitkän ajan jälkeen - jos Erudessalta kysyttiin - Iriador kävi painumaan veden alle, hakemaan kreiviä. Jos kreivittäreltä kysyttiin, tuon sotilaan ei kannattanut tulla pintaan ilman kreiviä. Erudessa ei myöskään ollut vitsaillut sanojensa suhteen. Hän toden totta oli valmis tapatuttamaan kaikki Iriadorin rakkaat, sotilaan itse ja tämän pirun rykmentin sen tähden, jos tuo ei Arethia pintaan toisi. Erudessa uskoi myös, ettei hän ollut ainoa, joka sen olisi valmis tekemään! Kuninkaan ja kreivin välit olivat läheiset ja lämpimät, tuskin kuningas päästäisi Kuiskausta vähällä, jos Kreivi menisi ja hukkuisi noiden vahtivuorolla.

Darius ei juuri nyt välittänyt yhtään kreivistä. Tai no, totta kai Haukansilmä halusi, että tuokin selviäisi, ei kenraali vielä hirteen halunnut, mutta enemmän hän oli huolissaan Iriadorista. Darius oli itse saanut todistaa monta kertaa kuinka Iriador vihasi vettä eikä todellakaan viihtynyt mokomassa elementissä, mutta tällä hetkellä Iriador oli heidän ainoa toivonsa. Iriadorin painuessa veden alle Darius oli valmiina hyppäämään kielekkeeltä alas ja sukeltamaan perään, mikäli korkeahaltiaa ei näkyisi pinnalla pian. Olihan se ihailtavaa, että vesikammoinen punapää uskaltautui sukeltaa veden alle, mutta juuri nyt Darius keskittyi ihailemisen sijaan laskemaan sekunteja. Jokainen niistä tuntui uskomattoman pitkältä, Haukansilmän keskittyessä tuijottamaan vedenpintaa siinä missä muutkin. Huvittavaa oli, että Kreivitär tuskin tajusikaan, kuinka samanlaisessa pelkotilassa elikään Haukansilmän kanssa...

Lopulta Iriador kohosi pintaan kreivin kera. Onneksi. Erudessa päästi ilmoille helpotuksen täyttämän huokaisun, ennen kuin kiirehti takaisin ratsunsa luokse. Darius huokaisi myös helpotuksesta huomaamattomammin, haluten vain syöksyä Iriadorin luokse ja halata tuota pitkään. Juuri nyt moisen tekeminen oli kuitenkin... sopimatonta. Haukankatse kääntyi kuitenkin kreivittären puoleen, tuon hypätessä ratsunsa päälle ja karauttavan matkaan, eteenpäin. Darius käski miesten nousta ratsaille ja lähteä naisen perään, eihän tuota nyt voinut jättää hetkeksikään yksin. Kenraali itse vihelsi Syndraen paikalle, joka iloisesti hypähteli omistajansa luokse, aivan kuin mitään vaaraa ei olisi ollutkaan.
Loppusaattue lähti ratsastamaan eteenpäin, paikkaan, josta Iriadorin avuksi lähteneet miehet olivat menneet alas. Jyrkänne tosiaan loiveni eteenpäin mentäessä ja ei aikaakaan, kun loppusaattue saapui ratsujen luokse, jotka edeltä menneet sotilaat olivat jättäneet odottamaan joenuomaan.

Iriadoria auttamaan lähteneet sotilaat toden totta kantoivat kaksikon takaisin ratsujen luokse, saapuen paikalle kutakuinkin samaan aikaan, kuin Erudessa ja ensimmäisenä matkaan lähteneet sotilaat.
Erudessa hyppäsi alas ratsunsa selästä vauhdista, kompuroiden jopa muutaman askeleen tuon tempauksen johdosta. Haparoivat, nopeat askeleet veivät kuitenkin kreivin luokse, jonka sotilaat kävivät laskemaan maahan. Kreivitär rysähti jälleen polvilleen Arethin viereen, käyden kuuntelemaan tuon hengitystä... Mitä ei kuulunut. Sen sileän tien alkoi nainen painella puolisonsa rintakehää tovin, kunnes kävi antamaan tuolle tekohengitystä. Nenä puristettiin sormien väliin ja huulet painettiin vasten kreivin huulia. Ja sama käytiin toistamaan uudemman kerran.
Kukaan ei uskaltautunut puuttua kreivittären toimiin. Selvästi nainen tiesi mitä tehdä, joten apua tuo ei tarvinnut, mutta samalla kukaan ei myöskään tohtinut lähestyä platinablondia muutenkaan. Darius ja loput saattueesta saapuivat paikalle, Haukansilmän hypähtäen alas ratsailta ja kiiruhtaessa paikalle. Voi kuinka Darius olisi halunnut juosta Iriadorin luokse ja syleillä korkeahaltiaa, mutta sen sijaan silmäpuoli hillitsi itsensä ja tyytyi kääntymään Erudessan puoleen, seuraillen kreivittären elvytysyrityksiä. Mikäli tuo ei onnistuisi, kai jonkun muun olisi pakko yrittää - kerta nainen oli suhteellisen hysteerinen omaksi itsekseen, ei olisi ihme, jos tuo tekisi virheitä.
"Oletko kunnossa...?" Telepaattinen viesti kävi tunkeutumaan Iriadorin päähän, Haukansilmän tarkkaillessa korkeahaltiaa....

Erudessa puolestaan jatkoi elvytystä. Hän ei todellakaan aikonut antaa periksi ja jatkaisi tässä, kunnes kreivi heräisi tai joku hänet kiskoisi pois. Mutta nainen ei aikonut menettää kumppaniaan, ei nyt, ei näin! Epätoivo, shokki ja hätääntyminen saivat kreivittären värisemään niin hengitykseltään kuin konkreettisesti, mutta nainen jatkoi elvyttämistä kaikesta huolimatta.

// Areth senkin diiva. Olet mies suhteessa, et nainen... tai no.. Kai Eru se mies oikeastaan on. JA EI NYT EI MEE POIS WIGGLES KANS EN KESTÄ EIHHHH<3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Heinä 2014, 01:30

Vasta ylös vedestä nostettua, hälveni tulisen punaisena palava aura kuluttamasta Iriadorin voimia sen enempää. Punapään oletettiin pysyvän omilla jaloillaan, mutta toisin kävi. Heti kun avuksi rynnänneet sotilaat päästivät korkeahaltiasta kiinni, pettivät nuoremman polvet alta, läiskäyttäen Iriadorin uudemman kerran polvilleen rantaveteen. Onneksi kevytrakenteista Iriadoria riitti saattamaan ylemmäs vain yksi henkilö, kun tajuton ja selvästi kookkaampi Areth vaatii itselleen kaksi kantajaa.
Ylempänä kenraali Winder, kreivitär ja loput kuiskauksesta lähtivät ratsain kiitämään jyrkänteen toiselle puolelle, vastaan joessa rämpinyttä kaksikkoa saattavia sotilaita. Myös Nashira liittyi muiden mukaan, naaraspeuran näyttäessä siltä, kuin katuisi hieman, ettei hypännytkään kaksikon perään aikaisemmin. Mitään ongelmaa ei olisi ollutkaan, jos sarvipään olisi annettu hypätä alas, mutta toisaalta, naaraspeura olisi taas ollut kiinnostunut pelkästään Iriadorista, eikä välttämättä olisi osannut kreiviä hakea joen pohjasta takaisin ylös.

Pian kuitenkin jyrkänteen yläpuolelta lähteneet, ja lähes hukkunutta kaksikkoa hakemaan lähteneet kohtasivat. Areth laskettiin maahan selälleen. Kreivi oli yhä tajuton, eikä ottanut hengittääkseen. Lujaa takaraivoon iskeytynyt kivi oli taannut taas harvinaisen syvän tajuttomuuden viiksekkäälle, ja mies saisi kiittää onneaan jos siitä vielä ajoissa heräisi. Osittain Areth myös saisi kiittää Iriadoria, kaikesta siitä hidastelusta huolimatta, mutta niihin punapäälle oli ollut harvinaisen hyvä syy! Joskin se syy oli hyvin toissijainen kaikkeen muuhun nähden. Sokeaa kun ei syystä ja toisesta niin helposti uimaan saanutkaan. Kreivin maatessa kuitenkin tajuttomana maassa, ryntäsi kreivitär heti hätiin puolisonsa luo, alkaen elvyttää miestä siltä samalta seisomalta, turhempia miettimättä. Tummatukkainen aateli - jonka naamalle iskeytyneet kivet olivat saaneet muutaman syvemmänpuoleisen naarmun aikaiseksi, kivinen maasto repinyt kämmenet auki ja pöly tahrinut, sekä vesi edelleen läpimäräksi kastellut vaatteet ja yönmustat, pitkät kutrit - ei osoittanut yhtäkään heräämisen merkkiä Erudessan värisevältä elvyttämiseltä..

Ylös päästyään, oli Iriador jo hieman toennut shokistaan, käsittäen jo missä mentiin ja että kenenkään ei vielä oltu todistettu hukkuneen. Joentörmältä takaisin polulle päästyä, punapäätä vastassa olivat muut kuiskauksen jäsenet ja Darius. Sokea ei jaksanut välittää siitä, kuinka heikolta mahdollisesti taas näytti kenraalin silmissä. Ei Iriadoria kiinnostanut. Hän oli taas vain todistanut olevansa turhan kovapäinen kun oli kyse asioista, joita nuorempi ei halunnut vielä menettää. Haukansilmän telepaattinen kysymys oli myös vähällä kaikua punapäältä täysin ohitse – eikä siihen käyty kyllä vastaamaankaan millään tapaa vielä.
Iriadoria yhä tukeva sotilas ei tohtinut irrottaa otettaan yhä heikossa hapessa olevasta punapäästä, ennen kuin Nashira kiisi koko väkijoukon ohitse isäntänsä tykö. Naaraspeuran kidasta kummunnut matala murina vaati päästää isännästä irti, ja niin myös tehtiin, Nashiran vuorostaan käydessä tukemaan punapäistä sotilasta. Siinä missä Iriador vajosi polvilleen alas ratsuunsa osittain nojaten, laskeutui sinisilmäinen sarvipää miehen vierelle maaten. Iso elikko ei välittänyt siitä, vaikka läpimärkä korkeahaltia painautui hiukset naamalleen liimautuneena naarasta vasten, heittäen toisen kätensä peuran pehmeän karvan peitossa olevalle niskalle. Se koki tehtäväkseen pitää sokea isäntänsä turvassa, ja nyt se oli epäonnistunut tehtävässään pahoin, ja pyysi sitä tällä tavalla anteeksi.
..E-en”, Iriador viimein telepaattisesti kertoi Dariukselle. Punapäähän todellakin sattui. Ei vain sen takia, että oli hetki sitten vyörynyt kivikkoista rinnettä pidemmän matkan alas ja repinyt kätensä ja kasvonsa osittain auki, vaan myös siitä, että oli saanut turhan pitkään olla veden alla ja pidättänyt hengitystään, ryystänyt jokivettä sisäänsä ja pelännyt kuollakseen niin pirusti. Mutta Iriador nieli ja kesti sen kaiken, kieltäen itseään itkemästä ja valittamasta pelkän tuskan ja pelon takia.


//Roolit kääntyi väärinpäin. Kyllä Areth vielä joskus oppii, sitten kun Erun ei tarvi enää lainata sen viiksiä. NONI. NYT. Mun pitää oikeesti rajottaa tai muuten hajoot sinne kokonaan mun takia :----------D WIGGLE KYLLÄ KESTÄT<3 //
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Heinä 2014, 01:59

Dariuksen teki pahaa katsoa Iriadoria. Kuinka heikossa kunnossa tuo oli, kuinka Nashira kävi syöksymään isäntänsä avuksi ja antoi edes jonkinlaista lohtua punapäiselle vesiseikkailun jälkeen. Voi kuinka Darius olisikaan halunnut juosta Iriadorin luokse, työntää tuon tyhmän peuran pois korkeahaltian viereltä ja ottaa sotilaan omaan syleilyynsä. Kenraali suorastaan väreili, niin vaikeaa oli hillitä itseään näiden mielihalujen suhteen. Mutta ei hän voinut mennä. Ei hän voinut näyttää, kuinka paljon oikeasti välitti korkeahaltiasta. Paikalla oli liikaa todistajia ja heidän piti pitää suhteensa ja tunteensa salassa. Voi kuinka vaikeaa tämä olikaan....
".... Anteeksi" Oli ainoa sana, mitä Darius telepaattisesti sai sanottua Iriadorille, kääntäessään katseensa kreivipariskunnan puoleen.

Erudessa koitti yhä elvyttää kreiviä, kunnes tuo yllättäen antoi merkkejä hengittämisestä. Nainen antoi kreiville tilaa, mikäli tuon tarvitsi yskiä vettä pois keuhkoistaan ja vaihtaa asentoaan. Kuitenkaan Kreivitär ei poistunut miehensä viereltä, vaan heti kun sopiva tilaisuus tuli, kävi Erudessa kietaisemaan kätensä Arethin ympärille, eikä päästänyt hetkeen irti. Naurun ja helpotuksenhuokausten sekaiset hymähdykset karkasivat naisen suusta, tuon löytämättä pahemmin sanoja tilanteen suhteen.
Tosin, Oli Dariuskin helpottunut, kreivin käydessä näyttämään elonmerkkejä. Hyvä, he eivät joutuisi hirteen - toivottavasti - vaan saisivat korkeintaan nuhtelut. Ellei Kreivi sitten päättäisi vaatia kuiskauksen päätä vadille.
"Oletko kunnossa, rakkaani?" Erudessa kävi kysymään, sirojen käsien käydessä nousemaan Arethin poskille, samalla kun jäänkylmä katse tarkasteli kaikkia naarmuja, mitä kreivi oli saanut näin päällisin puolin.


//Ehkäpä (---D NONINYT LOPPU. WIGGLE WIGGLE WIGGLE WIGGLE. GIIIIIIRRRRLLL loookh at that body //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Are you gonna stand there and watch me drown? || AKSU!

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Heinä 2014, 02:50

Iriador hengitti yhä raskaasti naaraspeuraa vasten nojatessaan, käyden viimein, hyvin, hyvin laiskasti siirtämään märät hiukset kasvoiltaan syrjään. Punapää pyyhkäisi kämmensyrjällään silmistään ja kasvoiltaan vettä, röhisten nestettä myös sisältään vielä ulos. Nuorukainen tyytyi pysymään maassa polvillaan, sillä tunsi etteivät jalkansa kantaisi, jos hän nyt edes yrittäisi nousta ylös. Laiskanoloisesti, syviä hengenvetoja vetäen, punatukkainen antoi itsensä vain levätä rauhallisesti hengittävää naaraspeuraa vasten, jonka lämpö ja läheisyys tuntuivat toistaiseksi parhaimmalta asialta koko maailmassa.

Samaan aikaan vain hieman syrjemmässä, Erudessa jatkoi kreivinsä elvyttämistä, alkaen selvästi jo saavuttaa jotain, kun Areth alkoi lopulta rohista vettä keuhkoistaan ulos. Nainen lopetti elvyttämisensä ja väistyi hieman, läpimärän kreivin kammetessa itsensä harvinaisen nopeasti puolittain toisen kätensä varaan nojaamaan, toisen käden noustessa pitämään rintaa. Mustatukka käänsi kasvonsa maata kohden, antaen itsensä yskiä ulos kaiken sen, mikä otti ulos tullakseen. Pahaltahan se tuntui, mutta eipä Arehilla ollut varaa valittaa. Joskin tämä ei ollut vielä mitään verrattuna siihen, miltä mahdolliset sukua riivaavat sairaskohtaukset saivat aikaiseksi – mutta sitähän ei kenenkään ulkopuolisen tarvinnut tietää.
Viiksekkään vieressä polvillaan oleva Erudessa kietaisi lopulta kätensä kreivin ympärille, kun mies lakkasi yskimästä pahemmin, nojatessaan yhä vain toiseen käteensä. Areth hätkähti moista elettä huomaamattomasti, kietoen pienesti kuitenkin rinnallaan lepäävän kätensä platinablondin ympärille, silittäen jokseenkin hätääntyneen oloista naista muutaman kerran jos toisenkin selkäpuolelta, Erudessan kysymyksen myötä.
En minä näin vähästä kuole, saati silkkipaperista ole taottu”, kreivi totesi hymähtäen, silmäten Erudessan jääkylmiä silmiä, todeten sen perään lähes kuiskaten, ”Ei ole mitään hätää enää, Erudessa”.

Kreivillä ei oikeastaan ollut mitään hajua siitä, mitä kaikkea oli ehtinyt tapahtua. Hän muisti kuinka ratsunsa oli heittänyt hänet aikaisemmin alas, miten oli punapäistä sotilasta – joka sillä hetkellä Arethin silmiin sattuessa näytti harvinaisen surkealta sarvipäistä ratsuaan vasten – riepottanut mukanaan, miten jyrkänne oli lopulta heidän altaan sortunut ja.. loppu oli täysin tyhjää. Viiksiniekka päätteli lyöneensä päänsä jonnekin, niin ilkeästi takaraivoa jomotti, liekö sinne enemmän tai vähemmän fataali haavakin revennyt, ja menettänyt sen myötä tajuntansa ja koska hän oli läpimärkä, oli mies oletetusti tipahtanut veteen vielä kaiken tämän päälle. Ei tarvinnut olla penaalin terävin kynä päätelläkseen mitä oli käynyt. Mitä todennäköisimmin samainen kuiskauksen punapäinen sotilas oli hänet vedestä ylös raahannut märästä ulkonäöstään päätellen – mutta toistaiseksi, Areth ei pystynyt ajattelemaan oman hyvinvointinsa yli ulkopuolisia tahoja. Kaikella oli tapansa kuitenkin selvetä, ennemmin tai myöhemmin.
Koska kreivi ei olettanut puolisonsa ollen vielä täysin selvinnyt silmin nähtävästä shokistaan, tummansinisen katseen kääntyessä Erudessan kasvoista hieman etäämmällä seisovan kenraali Winderin puoleen.
Entä se lohikäärme? Eihän kukaan muu loukannut itseään sotilas.. Mir Valdorenin lisäksi?”, kreivi tiedusteli, onkien ohessa punapään nimen tietoonsa nuoremman pääkopasta. Tuskinpa tuo sitä pahakseenkaan pisti.


//Mikään koskaan lopu. AINA SOPII TOKI USKOTELLA TOISTA (----D GIIIIIRL LOOK AT THAT BODYYYYYY~, hehkutti Areth kun Irin nä--- NONI//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Seuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron