Demoni ja Enkeli || Suskari

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Syys 2015, 16:22

Enkeli ei vaikuttanut olevan kovin tyytyväinen Ghostin antamaan ehdotukseen tuskattomasta lopetuksesta kun mies huitasi miekallaan demonia kohden. Ghost vain hymähti ja astui vain taaemmas kiltisti. "Sinä tosiaan olet harvinaisen äkäinen tapaus herraseni~" Ghost puheli kovin maireasti, mutta kasvoilta katosi pirteys hyvin nopeasti kun enkeli mies päätti yllättää demonin. Vettä roiskahti suurella määrällä kohden demonia, joka lähes tulkoon kauhusta parkaisten juoksi pois alta kuin kissa joka pelkäsi vettä. Pesulta Ghost ei kuitenkaan välttynyt kun vettä osui demoni alaselkään ja häntään polttaen ihoa ja lihaa kuin syövyttävä happo konsanaan. Ilmassa haisi palannut liha ja Ghost piteli alaselkäänsä juokseneena karkuun takaisin metsän rajaan mahdollisimman kaukana tuosta kauheasta joesta. Demoni katsoi verestä tahriutunutta kättään ja katsoi sitten enkeliä muutaman asteen kiukkuisempana.
"Tuon sinä piru maksat!" Demoni ärähti ja syöksähti miestä kohden, vaikka tuo vielä oli vedessä, halusi Ghost jotakin harmia tuolle aiheuttaa. Demoni hyppäsi vahvojen jalkojensa avulla korkealle ilmaan ja yritti päästä potkaisemaan enkeliä suoraan kaularankaan sivusta, jonka jälkeen demoni ponkaisi miehestä vauhtia päästääkseen rannalle.
suskari
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 07 Syys 2015, 22:31

Samkiel tuijotti saamaansa tuhoa yllättyneenä. Vesi oli kuin happoa ollessaan kosketuksessa demonin iholla, sekös piristi miehen päivää runsaasti. "Ai jai, ikävä heikkois." Langennut kommentoi pienen hymynkareen kutitellen miehen huulia pitkästä aikaa. Demoni puolestaan ärisi vain hänelle ja oli valmis kostamaan miehelle joesta huolimatta. Nyt ainakin langennut tiesi olla poistumatta vedestä, jos halusi pitää jonkinlaisen suojautumis keinon yllä.
Toinen ponkaisi ilmaan voimalla ja oli aikeissa iskeä Samkielia, joka piti miekan esillä, mutta ei käyttänyt sitä tällä kertaa. Langennut väisti niukasti iskun kaulaan, joka varmasti olisi murtanut hänen niskansa kuolettavasti. Sen sijaan osui demoni miestä rintaan, joka sattui kyllä ja sai miehen jälleen kaatumaan, mutta tällä kertaa tämä yritti tarrata toista nilkasta ja vetää mukanaan jokeen, jonne kaatui selkä edellä. Ehkä hän saisi vielä kunnon niska otteen toisesta ja hän voisi tunkea pirulaisen pään veden alle ja syövyttää tuon naaman, ehkä mokoma nielisi samalla ikävästi vettä. Tosin Samkiel oli avoin hännän iskuille, mutta ei tämä siitä sinänsä välittänyt, hänhän oli myrkytetty jo kertaalleen.
Janni
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Syys 2015, 07:11

Jalka sujahti ohi varsinaisen kohteen, mutta pääsipähän demoni potkaisemaan enkeliä rintaan, joka sai miehen horjumaan ja kaatumaan veteen.. jolloin tuo pirulainen tarrasi demonin jalasta kiinni. Demonin valtasi paniikki. Jos hän putoaisi tuonne niin hän olisi vainaa muutamassa sekunnissa. Ghost heilautti voimakasta häntäänsä ja yritti pistää veden alle uponnutta miestä terävä kärkisellä hännällään suoraan päähän vain pakottaakseen miehen päästämään irti itsestään.. Siinä onnistuessaan demoni ponkaisi takaisin rannalle astetta kömpelömmin. Ghost kompuroi kivuliaan näköisesti kauemmas vedestä ennenkuin kaatui osuessaan maahan ja piti jalkojaan, jotka olivat osunneet veteen pahasti. Etenkin se jalka josta enkeli oli saannut kiinni. Se oli melkein polveen asti palannut ja aivan vereslihalla, sekä todella kivulias. Toinen jalka oli vain nilkkaan asti kärventynyt ja no häntä.. se oli myös saannut osansa. Ghost huohotti siinä paikallaan hetken ja mulkkasi taakseen jäännyttä enkeliä.. yrittäen sitten ylös, mutta vain kaatuakseen uudestaan.
"Hitto.." Demoni sähisi mielessään peläten enkelin kohta nousevan vedestä ja tulisi lopettamaan hänet. Ei siinä mitään, helvettiin hän vain palaisi, mutta täällä maanpäällä oli niin paljon hauskempaa ja paljon hupia.
suskari
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 08 Syys 2015, 15:47

Ei Samkiel saanut tarpeeksi vahinkoa aikaa mitä olisi halunnut, mutta vahinkoa kuitenkin. Demoni satutti ainakin sen jalan mistä langennut piteli kiinni, ei siinä veden roiskeen keskellä pystynyt näkemään, saiko otus minnekään muualle osumaan. Mies ei myöskään nähnyt häntää, joka iski häntä päähän, tarkalleen otsaan ja viilsi miehen naaman viillon otsasta viistosti oikeaan poskeen. Isku sai Samkielin päästämään irt ja katoamaan täysin veden alle, sillä välin kun demoni hypäsi turvaan.
Mies nosti ylöruumiinsa ylös vedestä käsiensä varaan, vetäen henkeä ja pärskien vettä. Huohottaen mies vilkaisi demonin puoleen, joka kitui rannalla jalkojaan pidellen. Hän oli siis saanut siedettävää vahinkoa aikaan.
Langennut kampesi itsensä uudemman kerran kahdelle jalalle. Mies oli nyt litimärkä valuttaen vettä hiuksistaan ja vaatteistaan. Verta norui vuolaasti pitkin tämän äkäisen näköisiä kasvoja. Miekkankin mies oli onnistunut pitäämään vielä kädessä. Heikkona langennut lähti ottamaan askelia lähelle rantaa. Tämä ei ollut vielä varma oliko turvallista astua pois vedestä, mutta hänen kosteutensa saattaisi olla yhtä hyvä suojautumiskeino. "Olet... todella saastainen otus, jos normaali vesi... vahingoitta sinua noin pahasti." Mies kommentoi raskaan hengityksensä seasta, astuen nyt takaisin kuivalle maalle, jääden kuitenkin seisomaan paikalleen. Päässä tuntui pyörivän, myrkky alkoi tehdä pahimpia kepposiaan.
Janni
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 19 Syys 2015, 14:27

Ghost tuijotti viha silmissä palaen kuinka tuon enkelin kuvatus nousi vedestä ylös ja oli ottanut näköjään osumaa kasvoihinsa hännän piikistä. Se oli pieni lohdutus siintä mitä demoni oli kärsinyt enkelin tempun tähden. Toisaalta pian enkeli ei tuntisi oloaan kovinkaan terveeksi, kerta oli ottanut jo kaksi iskua hännän piikistä. Se olikin ainoa asia, jonka vuoksi Ghost tarrasi puusta kiinni ja kampesi itsensä ylös puusta tukea ottaen. Demoni irvisteli itsekseen jaloista säteilevästä kivusta, mutta pääsi itse seisomaan omille jaloillensa vain kuullakseen enkelin pilkat. Ghost naurahti ärtyneesti.
"Onko se yllätys kun oli tälläinen jo ihmisenä?" Ghost naurahti ja otti muutaman haparoivan ja nilkuttavan askeleen kohden enkeliä, jolla ei näyttänyt menevän yhtään sen paremmin. Kiitos sen myrkyn.
"Myrkky näyttää alkavan tehota.." Ghost puhui lähinnä itsekseen kun ontui askel askeleelta lähemmäksi Samkelia ja kun oli päässyt tarpeeksi lähelle aikoi demoni vain käydä päälle suoraan edestä. Hän aikoi sitoa enkelin kädessä olevan miekka käden hännällään, tai ainakin lyödä sen sivuun, jos Samkiel sitä yritti ja sitten vain päästä jaloillaan potkaisemaan miestä suoraan rintakehään. Sääli että kivun tähden potkussa ei ollut voimaa ja kun Ghost oli yrityksensä saannut niin demoni vain kaatui sekunniksi pariksi siihen enkelin eteen, yrittäen ylös.. tai ainakin siirtyä kauemmas.

// anteeksi taas jumittelu <__> //
suskari
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Syys 2015, 20:07

Samkiel ei liikkunut, hän ei jaksanut muuta kuin irvistellä demonille, joka pisti merkille myrkyn vaikutuksen. Mies kuitenkin teki parhaansa ettei näyttäisi liian heikolta, kyllä hän vielä jaksoi.
Demoni päätti omista ruhjeistaan huolimatta lähteä astelemaan lähemmäs langennutta, joka vei miekan eteensä, kuin tervehtimään vastaantulijaa. Toisen yrittäessä päälle, ei Samkilelilla ollut voimaa heilauttaa miekkaansa, jonka seuraksena sai demoni otteen hänen kädestään hännällään. Mies yritti rimpuillä kätensä vapaaksi ja toivoi vedestä märän hihan tuottavan demonille jonkinlaista kipua. Langennut ei kyennyt väistämään toisen potkua. Se oli tosin voimattomampi kuin aiemmin, eikä tällä kertaa murtanut Samkielilta kylkiluita, toki isku sattui entisten murtumien takia ja sai miehen kaatumaan selkä edellä maahan.
Nyt nämä monelmat olivat maassa kivuissaan. Samkiel piti katseensa demonissa, yrittäen päästä ylös, mutta olo tuntui liian heikolta. Mies kykeni vain raahaamaan itseään kauemmaksi demonista ja lähemmäs jokea. Hän ei jaksanut enää nousta ylös, mutta oli kyllä valmis käyttämään vettä jälleen aseenaan, jos mokoma yrittäisi vielä päälle

//Ei haittaa :3 //
Janni
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Loka 2015, 11:35

Kummatkin taistelu parit olivat maassa vammojensa kanssa ja Ghost raahasi itseään polvilleen maassa kauemmas joen lähellä makaavasta enkelistä, joka selvästi haki viimeisenä keinona vedestä suojaa, kerta ei tuntunut enään ylös pääsevän. Houkutteleva kohde, mutta Ghost ei halunnut todellakaan että enkelin ruoja kastaisi häntä vedessä uudemman kerran. Demoni nousi jälleen ylös maasta, tuskallisesti ja hitaasti pikku hiljaa kääntyen katsomaan nyt veden rajassa makaavaa siivetöntä enkeliä. Se kaikki viha ja epätoivo saaliinsa suhteen näkyi demonin kullan värisissä silmissä kun demoni punnisti halunsa ja oman turvallisuutensa välillä. Hän oli kuitenkin lähes menettänyt jalkansa taistelun aikana ja myös henkensä melkein. Mutta rantaviivassa loukkaantunut kohde oli lähes houkuttava.. Mutta se vesi..

Ghost tuijotti useamman sekunnin maassa makaavaa kohdettaan, kunnes lopulta otti tuskaisen näköisen askeleen kohden metsää ja alkoi sinne hitaasti askel askeleella katoamaan veriset jalan jäljet vain peräänsä jättäen. Seuraavalla kerralla hän veisi tuon enkelin hengen, seuraava kerralla tuo ei voisi olla näin onnekas. Seuraava kerta olisi hänen onnensa!

// Hmm, haluat sä jatkaa sillä tavalla et mä tuon jonkun mun hahmoista auttelee Samkielia? //
suskari
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Loka 2015, 11:55

Samkiel piti katseensa demonissa. Näkökenttä alkoi sumentumaan, pimeys tuntui sulkeutuvan ympärille, mutta mies pidätteli pintansa pysyäkseen vielä valpaana.
Hän tiesi pelin olvean pian ohi hänen osaltaan, mutta jos mokoma peto yrittäisi vielä jotain, hän tahtoi raahata tuon mukanaan pimeyteen jos pystyisi.
Hengitys oli raskas, demoni ei näyttänyt vielä liikkuvan, ei hän jaksanut enää kauaa. Näinkö hän päivänsä tulisi päätämään? Demonin myrkyttämänä? Hän myös tiesi ettei pääsisi samaan paikkaan minne rakas Jenna, ehkä hän joutusi kadotukseen tai pahempaa, ikuiseen pimeyteen.

Demoni liikahti, saaden Samkielin jännittämään lihaksiaan mitättömästi. Toinen ei kuitenkaan luokse tullut, kääntyi metsää kohti nilkuttaen. "Pelkuri..." Langennut sanoi käheällä äänellä, välittämättä kuuliko demoni häntä vai ei, ennen kuin pimeys nielaisi hänet kokonaan. Miehen ruumis veltostui, tämän menettäessä tajuntansa.

//Joo jos sä haluut tätä peliä vielä jatkella, mulle käy hyvin. Valitte itte mikä sun hahmoista tulin jelppimään :3 //
Janni
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Loka 2015, 16:28

Kalmankoira

Ilta oli alkanut laskeutumaan ja Kalma heräsi puiden juurien suojassa olevasta kolostaan, jossa toisinaan vietti aikaansa silloin kuin aamu yllättäisi tai olisi niin kutsutulla työmatkallaan viestinviejänä. Kalma venytteli kolossa jäseniään kovin rattoisasti ja tarkasti että selässään roikkuva kaksipuolinen reppu kantamuksineen oli edelleenkin kiinni koiran selässä ja oli, kuten aikasemminkin oli ollut, joten Kalma lähti poistumaan pienestä kolostaan ulkomaailmaan, jossa oli alkanut jo hämärtymään. Kalma nuuhki hetken kolon ulkopuolella ilmaa vihollisten varalta ja kuunteli, mutta oli hiljaista ja rauhallista ketään ei ollut missään. Ei ainakaan sellaista, josta aavekoiran olisi pitänyt huolehtia, joten musta turkkinen koira lähti iloisesti jolkottelemaan eteenpäin. Koiran suuntana ei kuitenkaan heti ollut paikka jonne hän oli viemässä viestejään vaan Kalma otti suunnakseen lähistöllä olevan joen, jossa virtasi puhasta kirkasta vettä. "Yö unien" jälkeen kurkkua kuivasi ja oli muutenkin hyvä juoda ennen matkan jatkamista.

Kalma laski karvaisen päänsä alas juodakseen joesta viileää vettä kurkustaan alas kun koiran tarkkaan nenään erottui selvä veren haju. Se veren haju sai aavekoiran nyrpistämään kuonoaan. Koira kyllä tunnisti demonin verenhajun ilmassa ja se sai koiran nostamaan niskakarvansa pystyyn. Hän ei ollut lähestymässä demoneja mielellään, sillä lähes aina ne olivat pahoja otuksia ja hän riskeeraisi vain työmatkansa, sekä henkensä jos menisi katsomaan demoni raasua. Joten Kalma oli aikeissa jättää asian, ellei olisi erottanut voimakkaan veren hajun seasta myös jotakin humaanista hajua. Jotakin sellaista mitä Kalma ei tunnistanut, mutta ehkä tuo tyyppi tarvisi apua? Joten se oli ainoa syy joka sai Kalman ottamaan askelia kohden paikkaa josta veri ja tämä vieras haju tulivat.
Kalma pääsi paikalle nopeasti, mutta oli varautunut ja varovainen jokaisella askeleellaan kun saapui paikalle, tarkastellen ympäristöään kaikilla aisteillaan... kunnes näki joen vieressä makaavan miehen ja otti nopeasti askelia kohden tajuttomana makaavaa miestä. Koiran musta kirsu nuuhki miestä arkana ja uskaltautui koira varovasti koskemaan miestä tassullaan vain saadakseen todeta miehen todellakin olevan poissa pelistä. Maassa taas oli verisiä jalanjälkiä joltakin mikä ei ollut ihminen ja ilmeisesti se demoni jonka Kalma oli haistanut. Se piti aavekoiraa hermostuneena, jos se demoni palaisi hakemaan saalistaan.. Kalma katsoi maassa makaavaa tajutonta miestä hetken ja huokaisi muuttuen humaaniseksi samalla kun nosti tajuttoman miehen syliinsä lähtien kantamaan tuota pesällensä. Mitä olikin lähtenyt.

Kolollaan Kalma asetti miehen makaamaan varovasti kyljellensä ja alkoi etsimään maastosta kuivaa puuta, jota kiviä hakkaamalla yritti saada syttymään jonkin aikaa, kunnes lopulta siinä räiskäsi iloisesti tuli. Mies oli märkä ja varmasti kylmissään jahka heräisi, joten Kalma heitti oman pitkän takkinsa miehen päälle ja toisen repuista miehen pään alle. Muuta hän ei voisi tehdä.

// Kalma pelastaa :3 //
suskari
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Loka 2015, 17:18

Tajuton mies ei tietenkään tiennyt oliko kuollut vai ei, mutta kun viimein taju alkoi palata takaisin. Saattoi langennut nähdä lepaatavan valon silmäluomiensa alta. Oliko se tulta? Oliko hän nyt helvetissä? Mikään ei kuitenkaan polttanut häntä kivuliaasti, olo oli enemin hieman viileä, oliko hänellä edelleen märät vaatteet päällään?
Samkiel ynähti raottaessaan silmiään, lepattava valo tuntui ikävän kirkkaalta, mutta valoon totuttua tunnisti mies nuotion.
Missä hän oikein oli? Hän muisti vain tuijottaneensa kaikonevaa demonin niljakasta selkää, ennen kuin oli menettänyt tajunsa. Paikkakin näytti todella oudolta, pimeys ympäröi lepattavaa nuotiota. Ei mies nähnytkään vielä kunnolla, näin vasta kun oli herännyt. Myrkkykin teki vielä tepposiaan näölle.
Samkielin olo oli hirveä, kylkeen sattui murtuneen kylkiluun takia ja olo oli heikko. Ehkä hän oli saanut vain hetken lisäaikaa elää, koska olo oli kuin hän tekisi hitaasti kuolemaa.

//Kunnon poliisikoira Rex :D //
Janni
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Loka 2015, 19:36

Kalma sai tulen syttymään ja siirtyi kaivamaan reppunsa kätköjä, josta kaivoi käsiinsä puisen mukin ja lähti käymään joella, jossa kyykistyi ja kauhasi vettä mukiin sen verran mitä sinne mahtui. Sitten Kalma palasi vesi kuppinsa kanssa potilaansa luokse, joka näytti jopa heränneen edes jollakin asteella.
"Huomenta." Kalma tervehti ystävällisesti hoidokkiaan ja polvistui miehen viereen katsoen tuon kasvoilla olevaa pitkää veristä haavaa. Se olisi puhdistettava.
"Näytät saaneen hieman turpiisi." Kalma puheli samalla kun kasteli rätin vesi kulhossa ja alkoi varovasti painamalla putsaamaan verisiä jälkiä miehen kasvoilta ja itse haavaa. Kalma myös nosti miehen päällä olevaa takkia ja lähti kokeilemaan käsiä, jalkoja ja keskiruumista mahdollisilta murtumilta.. ja löysi helposti kylkiluissa olevat murtumat. Jopa miehen irvistyksestä päätellen. Kalma mutristi suutaan.. ei hän voisi olla miestä hoitamassa täällä kauaa kun työtkin pitää hoitaa tai tulisi sati kutia.
"Onko sinulla muualla kipuja?" Kalma kävi kysymään peläten hieman sisäisiä vammoja keuhkoissa, kuten veren vuotoa keuhkoihin. Siihen Kalma ei voisi mitään.

// Ei Kalma turhaan oo tarkka nenänen :D //
suskari
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Loka 2015, 21:14

Samkiel ei tienyt muuta kuin yrittää levätä ja odottaa olon paranemista tai tosiaan hidasta kuolemaa. Kysymys kuitenkin leijui edelleen ilmassa, missä hän oli ja miten hän oli tänne päätynyt? Mies oli sen verran päässyt tajuihinsa, että tajusi olevansa vielä elossa.
Langenneen katse oli sumentunut hetkellisesti, kuin tämä olisi vajonnut muhin maailmoihin, mutta pian ääni havahdutti hänet. Samkiel olisi noussut ylös ja ottanut puollustavan asennon, jos olisi siihen kyennyt. Sen sijaan miehen silmät avautuivat kunnolla ja tämä liikahti epämukavasti säpsähtäessään, jonka tuloksena irvisti kivusta.
Samkiel tuijotti näkökenttään ilmaantunutta miestä, joka toivotti hänelle huomenet ja totesi hänen saaneen turpiinsa. Langennut ei pitänyt kommentista, mutta ei kivun irvistämiltä kasvoilta erottanut ärtymystä.
Onneksi kyseessä ei ollut se samainen demoni, tämä vieras mies myös selitti miten hän oli päätynyt tänne mikä tämä paikka sitten olikaan.

Samkiel ei sanonut mitään kun toinen ryhtyi puhdistamaan hänen kasvoillaan olevaa haavaa jollain kostealla. Kirvely oli mitätöntä kaikkeen muuhun verrattuna, varsinkin siihen pistävään vihlaisuun, kun toinen kokeili hänen murtunutta kylkiluutaan.
Langennut silmäili toista kulmiensa alta, tasoittaen kiihtynyttä hengitystään, joka vihlauksen myötä oli alkanut. "Muualla..?" Mies kähähti toisen kysymykseen kurtistaen kulmiaan. "Koko kehoni kärsii... Se pirun... myrkky." Samkiel sai sanotuksi hampaidensa välistä. Mitä enemmän valveille hän pääsi, sitä paremmin hän alkoi tuntemaan kipujaan.
Janni
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Loka 2015, 23:01

Mies näytti olevan suurissa kivuissa.. ja no Kalma ei pystynyt sille tekemään yhtään mitään, sillä ei omistanut sellaisia taitoja tai kantanut mukanaan lääkkeitä jotka miehen kipuja olisi saattanut helpottaa. Mitä miehen vastaukseen tuli.. Kalma kohotti kulmiaan kun kovin tuskainen mies kävi kertomaan että jokin myrkky oli edelleenkin miehen sisällä. Kalma katsoi hiljaisena edessään makaavaa miestä vakavana. Jos myrkky olisi tappavaa, niin hän ei pystyisi tekemään asialle mitään vaan vain katsoa kuinka mies kuolisi hiljaa hänen käsiinsä. Ei, sitä hän ei haluaisi! Kalma nousi ylös miehen luonta jahka oli peitellyt tuon takaisin takkinsa alle ja katosi sitten yön pimeyteen.

Kalma etsi kuumeisesti kasveja, tuttuja joita hän muisti.. tai no hän ite ei muistanut vaan hänen ihmiskehonsa, joita Jack oli kauan aikaa sitten opiskellut. Hän etsi jotakin.. jotakin mikä voisi hidastaa myrkyn leviämistä että hän saisi miehen hoitoon ja voisi jatkaa matkaansa. Etsintä ei todellakaan ollut mitään helppoa, mutta lopulta Kalma löysi lehtiä, joilla oli ainakin tietävästi parantavia ominaisuuksia. Toivottavasti ne auttaisivat tähän! Kalma palasi mahdollisimman nopeasti takaisin pieneen leiriinsä, otti vesi kulhonsa tyhjentäen sen osittain vedestä ja alkoi sinne vain murskaamaan lehtiä kunnes se oli vain vihreää paakkuista vesistä mössöä. Tämän jälkeen Kalma kääntyi potilaansa puoleen ja nosti niskan takaa miehen päätä.
"Tämä voi maistua pahalle.." Kalma mutisi ja kaatoi juomaa alas miehen kurkusta, vaikkei tuo sen mausta välttämättä pitäisi. Mutta toivottavasti litkusta olisi apua. Hän ei voisi muuta.
"Demoni hyökkäsi kimppuusi?" Kalma uteli kun laski mukinsa alas maahan vierellensä ja jäi pitämään miehen päätä sylissään. "Haistoin sen demonin veren.. tiedätkö aikooko se takaisin?" Kalma uteli mieheltä vain pitääkseen juttua miehen kanssa ettei tuo nukahtaisi. Se ei olisi hyvä kylmenevässä yössä.
suskari
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Loka 2015, 23:22

Samkielin sanojen jälkeen katosi mies tästä oudosta onkalosta ja jätti hänet yksin joksikin aikaa. Sillä välin langennut yritti rauhoittaa itsensä ja pohtia tilannettaan. Hän ei tiennyt kuinka kauan oli ollut pois tajuistaan ja oli yllättynyt kuinka oli vielä hengissä. Ei hän kuitenkaan vielä luottanut siihen ettei myrkky olisi tappavaa.
Toisen palatessa näytti langennut hitusen levollisemmalta, vaikka ilme olikin hyvin ärtynyt, mutta kenellä nyt siinä tilassa ei olisi?

Samkiel katseli sivusta, kuinka toinen hääräsi vesikupin ääressä ja pian olikin kuppi hänen nenänsä alla. Samkiel kyllä uskoi toisen varoituksen, haju oli sen verran inhottava. Hänelle ei annettu vaihtoehtoja muuta kuin juoda. Paakkuisen kasvi nesteen päästessä langenneen suuhun, tyrskähti tämä väkisinkin, maku oli hirvempi mitä hän oli odottanut.
Jollain keinolla mies sai nieltyä litkun ja pitämään sen vatsassaan, samalla kun toinen paranteli hänen asentoaan. "Pärjään ilman syliäsikin..." Langennut totesi vilkaisten toisen puoleen, tuon pidellessä hänen päätään sylissä.
"En sanoisi että hyökkäsi... Hyökkäsimme molemmat. Mokoma pakeni metsään kun olin poltanut mokoman ihon karrelle... Pelkuri..." Samkiel vastasi tuhahtaen miettiessään sitä demonin retaletta.

"Minun kai kuuluu... kiittää sinua?" Samkiel kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen. Ei hän edelleen ollut mikään paras kohteliaisuuksien kanssa, eikä hän vielä periaatteessa toista kiittänyt.
Janni
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Loka 2015, 11:07

Kalma kohotti kulmiaan kun mies kävi huomauttamaan ettei tarvinnut aavekoiran syliä pystyäkseen makaamaan, joten mitään sanomatta Kalma sitten laski miehen pään alas maahan ja asettui itse istumaan siihen miehen viereen. Mies vielä kävi korjaamaan ettei ollut joutunut hyökkäyksen kohteeksi vaan käytännössä kumpikin oli hyökännyt toistensa kimppuun. Heh, sellaista selitystä ei kuullut joka päivä. Mies vielä haukkui sitä demonia pelkuriksi kun oli karannut paikalta.
"En olisi uskonut että sinäkään paremmassa kunnossa olisi ollut jatkamaan taistelua." Kalma tokaisi tähän. Mies oli nytkin todella heikon näköinen ja kylkiluissa oli vielä murtumia. Hengittäminen oli varmasti kivuliasta. Hyvin kivuliasta.
"Joten kiitä enemmän sitä ettet ole sen pedon vatsassa juuri nyt." Kalma lisäsi vielä ja hiljeni sitten kun mies hieman tökerösti kiitti häntä. Mikä ihmisiä vaivasi kun kiittäminen avun saamisesta oli aina niin vaikeaa? Siintä Kalma ei käynnyt kuitenkaan mitään sanomaan vaan hieman vakavoitui ja meni vaikean näköiseksi. Kiitokset olivat aina tervetulleita, mutta jos mies oli myrkytetty niin Kalma ei voinnut varmistaa miehen elossa selviytymistä. Täältä oli kuitenkin matkaa lähimpään kylään melkoisesti ja yöstä oli tulossa kylmä.
"Älä suotta, löysin sinut vahingossa." Kalma sanoi kuitenkin hymyillen miehelle ja katsoi kolonsa suuntaan. Mies muotoinen koira nousi ylös ja muuttui samalla karvaisemmaksi, mennen kolon sisään hieman isontamaan koloa että potilaskin mahtuisi siellä mukavasti makaamaan. Se oli nopea temppu Kalmalta, joka vielä mönki ulos kolosta ja katsoi miestä.
"Odota hetki." Kalma tokaisi ja katosi jälleen metsään, mutta palasi nopeasti kasan sammaleen, heinän ja muun pehmukkeeksi laskettavan luonnon varan kanssa. Näillä Kalma kävi vuoraamassa kolonsa potilastaan varten ja palasi jälleen miehen luokse. Kalma katsoi eriparisilla silmillään hetken miestä, kunnes vain nappasi tuon takin kauluksesta kiinni ja alkoi vetämään sisälle koloonsa, jossa parhaansa mukaan yritti asettaa miehen mukavasti makaamaan.
"Onko hyvä?" Kalma kysyi katsoen miestä ja kävi sitten vielä hakemassa reppunsa takaisin sisälle koloon. Täällä olisi lämpimämpää kuin ulkona, vaikka se nyt tarkoittaisi että hän myöhätyisi pahasti työstään.
"Mikä on nimesi? Olen Kalma." Kalma kyseli istuen siihen miehen viereen puoli töpö häntä puolelta toiselle heiluen iloisesti.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron