Kirjoittaja Janni » 21 Loka 2015, 12:13
Samkiel kykeni näkemään, kuinka hänen sanansa eivät toista oikein miellyttäneet. Se ei ollut mitän uutta, harva hänestä ja hänen sanoistaan piti... ja se harva ei enää ollut hänen luonaan.
Langennut kurtisi kulmiaan vuorostaan toisen sanoille, toinen puhui niin kuin hän olisi ollut alakynnessä, jotunut syödyksi. Mies kuitenkin päätti pitää mölyt mahassaan, hänellä ei ollut kunnolla jaksamista nyt ärjyä toiselle ja muutenkin hän oli tämän vieraan miehen armoilla, ei hän tiennyt mitä tuo saattaisi tehdä jos suuttuisi.
"Näit kuitenkin vaivaa raahata minut tänne... Ja juottaa sitä litkua minulle." Samkiel totesi toisen vähätellessä, ettei kiitosta tarvinnut. "Joten... kiitos." Ei hän voinut olla kuvittelematta Jennaa, joka häntä sättisi ellei hän kiittäisi tätä avuliasta herraa.
Langennut sai tietää jotain uutta pelastajastaan, tuon muuttuessa mustaksi koiraksi. Mies tuijotti hetken karvaturria yllättyneenä, muttei sanonut mitään, varsinkin kun tuo katosi koloonsa.
Jotakin tuo kolossa puuhasi ja tullessaan ulos, katosi jälleen metsään. Jonkin tovin kuluttua oli koira takaisin hänen vierellään ja tuo päätti raahata Samkielin koloonsa. Ei langennut voinut muuta kuin purra hammasta, tietenkin se sattui.
Langennut murahti myöntävästi toisen kysymykseen, oliko tässä hyvä. Voisi tässä olla huonomminkin. Samkiel vilkaisi mustaa koiraa, tuon udellessa häen nimeään. Hetken tämä mietti kannattiko toiselle nimeä kertoa, mutta ei nähnyt mitä haittaa siitä olisi. "Samkiel." Mies lopulta kertoi koiralle, joka itse oli esittäytynyt Kalmaksi. "Mikä oikein olet?" Langennut itse päätti kysyä, hän kyllä tiesi ihmissusista, mutta ei toinen ihmisusi ollut. Muodonmuuttaja kenties?