Kirjoittaja suskari » 20 Loka 2015, 16:28
Kalmankoira
Ilta oli alkanut laskeutumaan ja Kalma heräsi puiden juurien suojassa olevasta kolostaan, jossa toisinaan vietti aikaansa silloin kuin aamu yllättäisi tai olisi niin kutsutulla työmatkallaan viestinviejänä. Kalma venytteli kolossa jäseniään kovin rattoisasti ja tarkasti että selässään roikkuva kaksipuolinen reppu kantamuksineen oli edelleenkin kiinni koiran selässä ja oli, kuten aikasemminkin oli ollut, joten Kalma lähti poistumaan pienestä kolostaan ulkomaailmaan, jossa oli alkanut jo hämärtymään. Kalma nuuhki hetken kolon ulkopuolella ilmaa vihollisten varalta ja kuunteli, mutta oli hiljaista ja rauhallista ketään ei ollut missään. Ei ainakaan sellaista, josta aavekoiran olisi pitänyt huolehtia, joten musta turkkinen koira lähti iloisesti jolkottelemaan eteenpäin. Koiran suuntana ei kuitenkaan heti ollut paikka jonne hän oli viemässä viestejään vaan Kalma otti suunnakseen lähistöllä olevan joen, jossa virtasi puhasta kirkasta vettä. "Yö unien" jälkeen kurkkua kuivasi ja oli muutenkin hyvä juoda ennen matkan jatkamista.
Kalma laski karvaisen päänsä alas juodakseen joesta viileää vettä kurkustaan alas kun koiran tarkkaan nenään erottui selvä veren haju. Se veren haju sai aavekoiran nyrpistämään kuonoaan. Koira kyllä tunnisti demonin verenhajun ilmassa ja se sai koiran nostamaan niskakarvansa pystyyn. Hän ei ollut lähestymässä demoneja mielellään, sillä lähes aina ne olivat pahoja otuksia ja hän riskeeraisi vain työmatkansa, sekä henkensä jos menisi katsomaan demoni raasua. Joten Kalma oli aikeissa jättää asian, ellei olisi erottanut voimakkaan veren hajun seasta myös jotakin humaanista hajua. Jotakin sellaista mitä Kalma ei tunnistanut, mutta ehkä tuo tyyppi tarvisi apua? Joten se oli ainoa syy joka sai Kalman ottamaan askelia kohden paikkaa josta veri ja tämä vieras haju tulivat.
Kalma pääsi paikalle nopeasti, mutta oli varautunut ja varovainen jokaisella askeleellaan kun saapui paikalle, tarkastellen ympäristöään kaikilla aisteillaan... kunnes näki joen vieressä makaavan miehen ja otti nopeasti askelia kohden tajuttomana makaavaa miestä. Koiran musta kirsu nuuhki miestä arkana ja uskaltautui koira varovasti koskemaan miestä tassullaan vain saadakseen todeta miehen todellakin olevan poissa pelistä. Maassa taas oli verisiä jalanjälkiä joltakin mikä ei ollut ihminen ja ilmeisesti se demoni jonka Kalma oli haistanut. Se piti aavekoiraa hermostuneena, jos se demoni palaisi hakemaan saalistaan.. Kalma katsoi maassa makaavaa tajutonta miestä hetken ja huokaisi muuttuen humaaniseksi samalla kun nosti tajuttoman miehen syliinsä lähtien kantamaan tuota pesällensä. Mitä olikin lähtenyt.
Kolollaan Kalma asetti miehen makaamaan varovasti kyljellensä ja alkoi etsimään maastosta kuivaa puuta, jota kiviä hakkaamalla yritti saada syttymään jonkin aikaa, kunnes lopulta siinä räiskäsi iloisesti tuli. Mies oli märkä ja varmasti kylmissään jahka heräisi, joten Kalma heitti oman pitkän takkinsa miehen päälle ja toisen repuista miehen pään alle. Muuta hän ei voisi tehdä.
// Kalma pelastaa :3 //