Demoni ja Enkeli || Suskari

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Loka 2015, 12:13

Samkiel kykeni näkemään, kuinka hänen sanansa eivät toista oikein miellyttäneet. Se ei ollut mitän uutta, harva hänestä ja hänen sanoistaan piti... ja se harva ei enää ollut hänen luonaan.
Langennut kurtisi kulmiaan vuorostaan toisen sanoille, toinen puhui niin kuin hän olisi ollut alakynnessä, jotunut syödyksi. Mies kuitenkin päätti pitää mölyt mahassaan, hänellä ei ollut kunnolla jaksamista nyt ärjyä toiselle ja muutenkin hän oli tämän vieraan miehen armoilla, ei hän tiennyt mitä tuo saattaisi tehdä jos suuttuisi.
"Näit kuitenkin vaivaa raahata minut tänne... Ja juottaa sitä litkua minulle." Samkiel totesi toisen vähätellessä, ettei kiitosta tarvinnut. "Joten... kiitos." Ei hän voinut olla kuvittelematta Jennaa, joka häntä sättisi ellei hän kiittäisi tätä avuliasta herraa.

Langennut sai tietää jotain uutta pelastajastaan, tuon muuttuessa mustaksi koiraksi. Mies tuijotti hetken karvaturria yllättyneenä, muttei sanonut mitään, varsinkin kun tuo katosi koloonsa.
Jotakin tuo kolossa puuhasi ja tullessaan ulos, katosi jälleen metsään. Jonkin tovin kuluttua oli koira takaisin hänen vierellään ja tuo päätti raahata Samkielin koloonsa. Ei langennut voinut muuta kuin purra hammasta, tietenkin se sattui.
Langennut murahti myöntävästi toisen kysymykseen, oliko tässä hyvä. Voisi tässä olla huonomminkin. Samkiel vilkaisi mustaa koiraa, tuon udellessa häen nimeään. Hetken tämä mietti kannattiko toiselle nimeä kertoa, mutta ei nähnyt mitä haittaa siitä olisi. "Samkiel." Mies lopulta kertoi koiralle, joka itse oli esittäytynyt Kalmaksi. "Mikä oikein olet?" Langennut itse päätti kysyä, hän kyllä tiesi ihmissusista, mutta ei toinen ihmisusi ollut. Muodonmuuttaja kenties?
Janni
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Loka 2015, 00:05

"No ei minulla ollut sydäntä sinua sinnekkään jättää mätääntymään siinä kunnossa missä olit.. ja se litku toivottavasti auttaa myrkytykseen." Kalma sitten kävi täsmentämään miehen sanoja, joka vielä halusi kiittää kovin aavekoiraa avusta. Kalma hymähti tähä. "No ole hyvä.. toivottavasti muistat tämän myös ensi kohtaamisella." Kalma tokaisi tähän jäämättä asiasta sen enempää vatomaan. Mutta vihollisena hän ei halunnut seuraavalla kerralla tätä miestä nähdä. Olisi inhottavaa kun oma halu ja vaiva auttaa muita valahtaisi vain sormien läpi muiden kiittämättömyyden tähden.

Mies vain murahti myöntävän vastuksen että siinä kolon lattialla oli hyvä olla ja vaikutti sitten miettivän oliko aavekoiralle hyvä kertoa nimeään, kerta musta karvapallo oli sitä mieheltä kysynyt. Lopulta mies esitteli itsensä hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi Samkieliksi. Kalma nyökkäsi tähän jämäkästi ja oli avaamassa omaa karvaista suutaan kun mies kerkesi omalla kysymyksellään. Mikä hän oli? Kysymys jonka Kalma oli kuullut niin monta kertaa yhden sun toisen suusta.
"Olen koira... tai siis olin.. kauan sitten, kunnes kuolin." Kalma vastasi miehelle ja tuon ilmeen nähtyään lisäsi vielä hieman naurahtaen. "Olen aave siis.. kuollut." Kalma täsmensi.
"Entä sinä? Mikä sinä olet?" Kalma kysyi vuorostaan.
suskari
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Loka 2015, 02:14

Vastauksen Samkiel sai viipymättä. Koira, joka oli kuollut. Langenneen oli vaikea uskoa toista aaveeksi, kiinteältä tuo hänestä näytti ja sitä paitsi, se ei selittänyt miten toisella oli inhimillinen muoto. Tosin saattoihan tuo vain käyttää ihmisen kehoa hyödykseen, aaveilla kun tuppasi olemaan riivaamisen kyKy. Hän oli kuitenkin tyytyväinen, että tällä aaveella oli jo ruumis jota riivata, jos se sitä nyt oli.
"Mikä saa sinut luulemaan... että olen jotain muuta kuin ihminen." Samkiel totesi. Hän oli ensisilmäyksellä ihmisen näköinen, mutta moni taruolento omasi kyllä aisteja, jotka erottivat kyllä erikoiset rodut ihmisistä.
Tuskin moinen kyky oli aavekoiralle mahdoton.

"Enkeli." Langennut kuitenkin lopulta vastasi, kääntäen väsyneen katseensa ylös multaiseen kattoon. "Siipiä minä en enää omista todisteena."
Janni
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Loka 2015, 13:30

"Haistan sen, minulla on tarkka nenä. Et haise ihmiseltä." Kalma tokaisi Samkielin toteamukseen mistä aavekoira osasi kyseenalaistaa miehen lajin, kerta näytti ihmiseltä. Ulkonäkö asiat eivät aavekoiraa paljoa huijanneet kerta ihmistä monia kertoja paremman nenän omisti kuononsa päässä.

"Enkeli!?" Koira hihkasi iloisesti yllättyneenä kun kuuli minkä lajinen otus hänen edessään makaava mies oli hännänkin alkaessa heilumaan takana. "Minä tunnen yhden enkelin hän on-- !?" Kalma oli aloittamassa oikein iloisen reippaana, mutta koiran sanat keskeytyivät kuin seinään kun Samkiel kävi vielä sanomaan ettei tuolla ollut enään siipiään, jolla voisi todistaa väitteensä. Koiran häntä pysähtyi ja Kalma katsoi edessään makaavaa miestä pahoittelevasti tapahtuneesta.. Mitä ikinä Samkielille olikaan tapahtunut.
"Ei se mitään, uskon sinua." Kalma sanoi tähän aurinkoisesti hymyillen enkeliksi paljastuneelle miehelle ja muisti samalla jotakin, poistuen hetkeksi ulos kolosta jälleen kerran.

Pian Kalma palasikin suussaan miekka, jonka tiputti Samkielin viereen makaamaan kolahduksen kera.
"Tämä on varmaan sinun?" Kalma kysyi ja pukkasi kuonollaan miekkaa lähemmäs miehelle, ennenkuin vain asettui siihen Samkielin viereen makaamaan katsellen miestä.
"Onko sinulla kylmä tai mitään?" Kalma kyseli miehen oloa. "Voit nukkua, pidän vahtia." Kalma lisäsi vielä. Ainakin tämän yön hän vahtisi, mutta huomenna hänen olisi pakko siirtää mies parempaan hoitoon ja itsensä jatkamaan matkaa.
"Niin ja siintä enkelistä, jonka tunnen, hän on Shiloh ja hän oleskelee ihmisten kylässä. Voisitte tavata joskus?" Kalma puhua pälpätti, vaikkei oikeastaan edes tiennyt millä puolella tämä mies edes mahtoi olla. Toisaalta Kalma oletti miehen olevan puolueeton.
suskari
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Loka 2015, 19:18

Iloinen hihkaisu tuntui särkevän korvia, mutta ei langennut asiasta valittanut. Tosin lause jonka hän meni keskeyttämään, herätti miehen mielenkkiinnon. Toinen oli kohdannut joskus toisen enkelin.
Moisen kuuleminen tuntui aluksi hermostuttavalta, vieläkö häntä jahdattiin, mutta hän tiesi kansansa pitävän sanansa, jo he olivat jotain luvanneet. He olivat luvanneet jättää hänet rauhaan, nyt kun mies sai kärsiä jouduttuaan yksin elämään ilman Jennaa. Ehkä kyseessä oli joku muun kansan tai ehkä jopa erirotuinen olento.

Koira poistui kolosta uudemman kerran ja palasi miekka suussaan. Samkiel tunnisti aseensa yhdellä vilkaisulla. "Kyllä." Mies myönsi, Kalman udellessa oliko hän aseen omistaja. Miekka pääsi lepäämään siihen miehen viereen.
"Ei oikeastaan, kipu vie ajatukseni pois kylmästä." Langennut kertoi koiran kysymykseen, joka vielä kehotti nukkumista. Samkiel ei oikeastaan välittänyt, jos koira yrittäisi jotain hänen nukkuessaan, hän oli jo muutenkin huonossa kunnossa. Hän mieluusti yrittäisi nukkua, se nyt oli ainoa tapa saada kunnolla lepoa ja ehkä selviytyäkin näistä ruhjeista.
Ennen kuin hän ennätti ummistaa silmänsa, selitti Kalma aiemman lauseensa loppuun. "Shiloh... Se ei ole tuttu nimi." Mies totesi, mutta pisi nimen muistiin. "En ole varmaa tapaamisesta, en oikein pidä muista enkeleistä... Huonoja kokemuksia." Samkiel kertoi, ummistaen sitten silmänsä ja näin kertoen että tahtoi nukkua.

//Skip skip vaan jos haluut :3 //
Janni
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Loka 2015, 21:22

"...en nyt oikein tiedä onko se hyväkään juttu." Kalma huomautti pieni huoli äänessaan kun potilas kertoi ettei kylmää tuntenut sen kaiken kivun läpi, mutta kai se oli jollakin tasolla täysin ymmärrettävää. Miehellä oli murtumia ja iso haava keskellä kasvoja, sekä vielä jonkin asteen myrkytys siihen päälle. Mitä tuli taas Kalman tuntemaan enkeliin, niin Samkiel ei tuntenut tätä nimeltä, eikä näin tuntenut Shiloah laisinkaan. Mikä oli harmi. Enkelit eivät olleet kovinkaan yleisiä kuitenkaan tässä maailmassa. Mitenköhän Samkiel oli tänne päässyt? ...vai kärsikö mies rangaitustaan kerta oli menettänyt siipensä? Paljon kysymyksiä, jotka vaativat vastauksia.. ja yksi johon Samkiel vastasi omasta suustaan. Mies ei ollut kovin suosittu omiensa keskuudessa ja no ei ilmeisesti kaivannut omiensa seuraa juurikaan.
"Mutta jos ette tunne toisianne, niin hän ei varmasti teidä tapahtumiakaan?" Mitä ikinä Samkielille olikaan tapahtunut omiensa keskuudessa ja ilmeisesti mies ei ollut enään halukas puhumaan asiasta kun jo sulki silmänsä. Kalma olisi tietenkin halunnut udella lisää, mutta hymähti vain itsekseen ja päätti poistua kolon ulkopuolelle että Samkiel saisi rauhassa nukkua ja levätä. Ulkona Kalma istahti nuotion ääreen ja jäi vahtimaan sitä, ettei se sammuisi yön aikana ja muutenkin vahtia metsän petojen varalta.

Aamun alkaessa sarastamaan jälleen Kalma hiippaili hiljaisuudessa sisälle koloon mukanaan puisessa mukissa raikasta vettä ja nuotiossa lämmitetty fasaanin ruho. Toisen Kalma oli jo itse syönnyt raakana ja nyt olisi potilaan vuoro että tuo selviäisi tulveasta matkasta. Lähimpään kylään oli kuitenkin matkaa.
"Hei, Samkiel.." Kalma herätteli varovasti enkeliä ravistaen hieman olkapäästään ja odotti että mies saisi itsensä hereille, ojensi Kalma miehelle vesi kulhon.
"Pystytkö syömään, vai autanko?" Kalma kyseli viitaten vielä kädessään olevaa paistettua fasaania. Mausteita ei kyllä ollut.

// Pikkulinnut muute laulo et Liluyh on eksyny jonkun haltia miehen seuraan? :DD //
suskari
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Loka 2015, 22:14

Samkiel heräsi aamulla ravisteluun, murahtaen tyytymättömästi, hän tahtoi vielä nukkua, mutta Kalma tarjosi hänelle juotavaa ja syötävää. Lagennut avasi silmänsä, vilkaisten paistettua fasaania. "Kyllä minä pystyn syömään itse." Mies totesi kuivalla äänellä, hänellä oli yöunien jälkeen jano. Mies veti kätensä avuksi ja työnsi itsensä kyynerpäidensä varaan. Se sattui ja olo oli kankea, mutta unet olivat lieventäneet kipuja osittain.
Samkiel veti itsensä nojaamaan kolon seinää vasten, hengittäen syvään sietääkseen kivun.
Mies tarttui puiseenkuppiin, juoden siitä heti ensimmäiseksi. Oli joko hyvä tai huono, että mies liikkui. Kankeus katoaisi nopeammin, mutta murtumat tuskin pitivät siitä.

Samkiel nosti paistetun fasaanin syliinsä, jääden tuijottamaan sitä. Tuntui kuin kaikki energia olisi käytetty juuri istumaan nousemiseen ja veden juontiin. Mies kuitenkin tahtoi itse syödä, ei hän kehdannut olla jonkun muun syötettävänä.

//Osittain totta, mutta kyseessä on naishaltia, joka on naamioitunu mieheksi, mut läheltä liippas kuitenki :D //
Janni
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Marras 2015, 20:23

Samkiel murahti itsevarmasti että voisi itse syödä, eikä Kalmalla ollut mitään Samkielin ideaa vastaan, jos mies tunsi itsensä tosiaan tarpeeksi vahvaksi syömään ja liikkumaan itse noiden kaikkien vammojen jälkeen, vaikkei kyllä parhaimmilta näyttänytkään. Edes silloin kun mies käsiensä varassa kovin kärsivän näköisenä nousi kolon seinää vasten nojaamaan pystyäkseen juomaan ja syömään kunnolla itse. Kalma seurasi toimitusta hiljaisena vieressä istuen. Vesi meni alas helposti, mutta ruoka taisi olla asteen tai pari vaikeampaa enkelille. Kalma hymähti ja otti mitään sanomatta fasaanin miehen sylistä, sekä sen juomakupin alkaen repimään lihaa valmiiksi siihen, josta miehen olisi helpompi syödä.
"Olisitko valmis liikkumaan avustuksellani lähimpään kylään?" Kalma kysyi repiessään lämmintä paistettua lihaa linnusta irti ja ojensi sitten sen täytettyään sen miehelle takaisin.
"En voi olla täällä sinua hoitamassa montaa päivää... olen työmatkalla." Kalma selitti enkelille samalla kun odotti että Samkiel saisi syötyä ensinmäisen satsin, että hän voisi repiä lihaa irti lisää.
"Mutta lähdemme vasta kun aurinko on laskeutunut, joten voit levätä vielä." Kalma kertoi vielä.

// aah :) Jack olisi vetänyt ihan pultit jos ikinä saisi tietää (D Mut hei, oliko sulla mielenkiintoa lähtä Haulin kanssa Jackin matkaan yritys tappamaan Shaelia (Morin hahmo)? //
suskari
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 15 Marras 2015, 22:55

Paistettu lintu riistettiin Samkielin sylistä ja Kalma ryhtyi repimään paistia palasiksi kuppiin, josta hän oli hetki sitten juonut. Ei mies hantiin pistänyt, kunhan toinen ei olisi syöttämässä häntä, kyllä hän sen verran jaksaisi käsiään liikuttaa.
"Kenties, vaikkei sillä väliä vaikka kuukahtaisin välille." Mies totesi Kalman udellessa mikä langenneen vointi mahtoi olla, kestäisikö tämä liikkua lähimpään kylään. Tosin matka taitettaisiin vasta illansuussa, joten miehellä oli aikaa levätä. Samkiel nyökäsi tähän.

Lihaa täynnä oleva kuppi otettiin vastaan ja langennut ryhtyi syömään fasaania pala kerrallaan. Ei se kummoiselta maistunut ilman mausteita, mutta ei näissä oloisa voisi odottaakaan mitään kunnollista aamiaista.
"Miksi liikumme auringon laskun jälkeen? Et kai vähättele kykenemistäni?" Samkiel kysyi, vilkaisten Kalman suuntaan.

//Ai sellastako ois suunnitteilla, kyl Haul mielellään Jackiä jelppii :D //
Janni
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Marras 2015, 23:39

"Sitä minä en hyväksy." Kalma tokaisi kun hänen potilaansa tuntui olevan kovin valmis kuolemaan, jos hän olisi tuota jättämässä tänne yksinään selviämään. Valitettavasti vain aavekoiran itsetunto, ja suojeluvaisto, ei antanut sellaisen tapahtuvan tälle loukkaantuneelle miehelle. Olihan hän nähnyt jo paljon vaivaa miehen eteen.
"Olisin tehnyt turhaa työtä elämäsi eteen." Kalma lisäsi hymähtäen.

Seuraavalle kysymykselle ihmis valeasuinen koira hörähti ääneen. Lähinnä vain siksi että Samkiel tuntui kuvittelevan itsestään melkoisesti ja toinen syy oli vain se että häntä jälleen luultiin päivä eläjäksi. Mitä hän ei ollut.
"En tietenkään, mutta en itse voi liikkua valoisalla silmieni tähden." Kalma selitti lyhyesti mikä oli syy päiväksi koloon jäämisellä samalla kun vaihtoi muotonsa koiraksi ja asetti itsensä makaamaan enkelin viereeen makaamaan, kuin lämmittimenä miehelle. Sylissä olisi ollut parempi, mutta Samkiel tuskin sitä olisi arvostanut.
"Sitäpaitsi haluan levätä nyt itsekkin." Kalma tokaisi ennenkuin sulki silmänsä ja saattoi hitaasti vaipua itsekseen untenmaille.

Ilta oli laskeutunut aikaa sitten ja Kalmakin oli herännyt jo aikaa sitten. Koira oli hakenut jälleen joelta raikasta vettä vieraallensa ja odotti hiljaisena siinä vierellä istuen miehen heräämistä.
suskari
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Marras 2015, 00:09

Samkiel ei sanonut mitään koiraksi muuttuneelle miehelle. Tuolla oli omat esteensä päiväsaikaan kulkemiseen ja loppujen lopuksi kenties oli hyvä, että langennut sai levätä vielä hetken.
Hiljakseen tämä söi paloteltua fasaania, samalla kun Kalma oli asettunut makuulle hänen viereensä ja näytti ryhtyvän nukkumaan. Ei kai Samkielillakaan vaihtoehtoja ollut, kun oli saanut syödyksi.

Vaikeuksia nukahtamisen kansa langeneella ei ollut, tämä lepäsi helposti päivän yli, herätäkseen koiran tuijotukseen. Ruahalline ilme muuttui pian siihen tuttuun kärttisään naamaan. "Joko menemme?" Mies kysyi, samalla kun räpytteli unisia silmiään. Tässä menisi pieni hetki, että hän pääsi eroon unen aiheyttamasta hitaudesta. Olo oli ruoan ja levon jälkeen hitusen parempi.
Janni
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Marras 2015, 12:35

Kalma kohotti päätään kun hänen rakas potilaansa päätti lopultakin herätä ja kyseli ensi töikseen että joko sitä oltaisiin menossa. Kalma hymähti tähän kevyesti.
"Kyllä, mutta toivoisin sinun juovan ensin." Kalma sanoi ja ojensi käsissään olevan vesimukin miehelle ja antoi Samkielin juoda, kunnes tuo oli antanut mukin hänelle takaisin, jolloin aavekoira tunki mukin takaisin laukkuunsa. Nyt olisi aika lähtä! Kalma muutti itsensä ihmiseksi ja heitti reppunsa paremmin selkäänsä ja kääntyi sittemmin Samkielin puoleen, eikä sanonut mitään kun lähti varoen nostamaan miestä syliinsä. Yhtä varovasti kuin hennon kukkasen, joka voisi mennä rikki. Valituksia aavekoira ei kuunnellut laisinkaan vaan auttoi miehen ulos ja laski vasta ulkona enkelin omille jaloillensa.

"Jos pystyt kävelemään, voit kävellä itse.. muuten olen tukenasi." Kalma sanoi vilkaisten olkansa yli miestä päästäessään irti miehestä, mutta valmiina kuitenkin koppaamaan miehen jos tuo uhkaisi kaatua kesken kaiken. Muuten, jos Samkiel ei uhannut kaatua, lähti aavekoira omaan hiljaiseen tahtiinsa johdattamaan potilastaan lähimpään kylään.
"Olen yllättynyt että selvisit myrkytyksestä.. siinä kunnossa missä olit." Kalma pohti ääneen lähinnä, mutta ei välittänyt vaikka Samkiel hänen puheensa olisikin kuullut. Ehkä Samkiel selvisi enkelimäisyytensä tähden myrkystä.. ja ehkä hänen antamalla kasvilla oli siihen jotakin tekemistä?
"Mikä edes kävi kimppuusi?" Kalma kysyi kääntäen päänsä potilaan suuntaan.
suskari
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Marras 2015, 14:00

Samkiel joi mukisematta veden, jonka Kalma oli hänelle tuonut. Mies oli noussut istumaan ja aikoi yrittää nousta ylös, jotta pääsisi ulos kolosta. Tosin Kalma ei sitä suonut, kun tuo tuli avuksi. "Kyllä minä itsekin..." Samkiel murahti, mutta toinen ei kuunnellut. Onneksi tämä pääsi omille jaloilleen päästyään ulos. Olo oli edelleen kivulian, mutta kyllä hän pystyssä pysyi juuri ja juuri.
"Tässä." Langennut sanoi, vedettyään toisen takin yltään, jolla toinen oli pitänyt hänet lämpimätä. Samkielin omat vaatteet olivat jo kuivuneet, joten ylimääräistä takkiä hän ei kaivannut.

Samkiel lähti toisen mukana kulkemaan verkalleen, hidastahan se oli ja vaati paljon keskittymistä, mutta kyllä hän eteenpäin kulki. Mies tuhahti hiljaa toisen tokaisuun kuinka hän oli myrkytyksestä selvinnyt. "En ole heikko kuolevainen." Samkiel totesi, vaikka olikin miltei itse menettänyt henkensä.
Kalman utelut siitä mikä oli hyökännyt miehen kimpuun, sai Samkielin ilmeen ärtyneemmäksi. "Demoni." Tämä vastasi. ""Metsästän sen pedon jonain päivänä."
Janni
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Joulu 2015, 19:36

Kalma otti enkelin ojentaman takin vastaan ja veti sen yllensä, lähtien sitten mies raasua johdattamaan lähimpään kylään, jonka tiesi turvalliseksi niin itselleen kuin myös uudelle tuttavuudellensa.
"Niin tietenkin." Kalma vain puuskahti kun Samkiel kävi huomauttamaan ettei ollut heikko kuolevainen, kuten vaikkapa hän, tai no eipä hän paljoa kuollut enään ollut, mutta tapettavissa kuitenkin ihmiskehonsa ansiota. Seuraava aihe puolestaan vaikutti Samkielille olevan kovin ärstymystä herättävä aihe. Mies uhkasi metsästää sen demonin vielä uudestaan käsiinsä ja lopettavansa sen elämän siihen.
"Onnea siihen, älä anna runnoa näin pahasti seuraavalla kerralla.. en ole pelastamassa." Kalma hymähti pienesti miehelle, jota oli jäännyt odottamaan pienen matkan päähän että pysyisi enkeli raasu perässä.

"Tosin tulet etsimään neulaa heinäsuovasta.." Kalma pohti ääneen. Cyprit ei ollut pieni manner ja no yhden demonin löytäminen täältä taisi olla suuri mahdottomuus. Ainakin yksin. Tämän enempää Kalma ei käynnyt seuralaiselleen puhumaan vaan tallusteli hiljaisuudessa eteenpäin, pysähtyen välillä odottamaan ja jatkaen taas eteenpäin, kunnes lopultakin tuli esille se kylä johon Kalma oli miehen aikomassa tuoda. Kalma käveli Samkielin edellä kylän vartijoiduille porteille ja ryhtyi selittämään tilannetta, loukkaantunutta matka toveriaan, joka tarvitsi hoitoa. Tämän jälkeen vartijat lupasivat ottaa Samkielin hoidettavakseen, jotta Kalma pääsisi jatkamaan matkaansa. Kalma kääntyi Samkielin suuntaan.
"Noh, yritä selvitä.. En ehdi jäämään, mutta parane ja kerro jos olet päässyt vetämään sitä demonia turpaan." Kalma sanoi taputtaen miestä ystävällisesti olalle ennenkuin itse kääntyi ja lähti jatkamaan omaa matkaansa eteenpäin.

//Minä kiitän pelistä :3 //
suskari
 

Re: Demoni ja Enkeli || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 30 Joulu 2015, 02:02

Jotain Samkiel murahteli Kalman sanoihin, seuraten tuota siitä eteenpäin aika hiljaisena. Oli ehkä totta, että demonin löytäminen oli vaikeaa, mutta ei hän elämäänsä tuhlaisi sen otuksen metsästämiseen, korkeintaan vannoi nitistävänsä tuon, jos demoni päätyisi hänen tiellensä.
Kaksikon matka jatkui kohtuu vauhtia ja pian syrjäisen kylän portit tulivat esiin puiden lomasta.
Samkiel antoi Kalman puhua vartijoille. Hän ei pitänyt siitä kuinka vartijat totesivat ottavansa langenneen huostaan. Oli hän jo paljon paremmassa kunnossa, kunhan hän vain saisi pientä hoitoa sairastuvalla.

Katse kääntyi Kalman puoleen, joka jo hyvästeli. "Älä huoli. Tiedän mitä minulla on vastassa." Samkiel vastasi toisen sanoihin ja nosti hieman kättään hyväateiksi, ennen kuin antoi vartijoiden ohjata hänet kylän porteista sisään.

//Kiitos itsellesi :3 //
Janni
 

Edellinen

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron