Kirjoittaja Wolga » 23 Huhti 2016, 08:58
Hänen oli tosiaan ollut tarkoitus nukkua koiranunta, niin sanotusti toinen silmä auki siltä varalta että tapahtuisi jotain johon hänen pitäisi reagoida. Jos vaikka partasuu päättäisikin jättää hänet yksin hämärään myllyyn, tai kutsua ne sudenpentunsa ja naisensa tekemään hänestä hakkelusta. Eipä ollut arvannut kuinka nopeasti syväuni vei mennessään tällaisen päivän päätteeksi, kuinka täydellisen sopivalta tuntui nukkua päällimmäisessä mekossa keskellä pientä taljaläjää hiipuvan takan hämärässä valossa. Eikä häntä havahduttanut myöskään liekkien lisääntyminen, kun tulta kohennettiin tai liikkuminen jonka se vaati. Totta totisesti nukkui kuin tukki, kuin lapsi vailla huolta huomisesta – tosin, tämä huolettomuus oli pitkälti viskin ansiota, ei hän sentään ihan näin huoleton ollut, vaikka vähin töyssyin oli elämästään selvinnytkin. Jalat vetäytyivät kippuraan ja vain varpaat pilkistivät lämpimien taljojen alta, polvet painuivat vatsaa vasten, mutta uni pysyi samana. Hengitys kulki levollisena ja rauhallisena, sen tasainen rytmi vaikutti siltä, ettei mikään voisi tätä unta häiritä.
Mitä olisi ajatellut, jos olisi tiennyt hukan arpovan sänkynsä vierellä että suorittaisiko loppuun sen, jonka vuoksi hänet oli tänne tuonutkin. Jos olisi tiennyt tämän vision tapahtumien kulusta, koko suuren kuvion laumoineen kaikkineen. Ehkä jossain kieron mielensä syvyyksissä olisi voinut antaa myönnytyksensä, hänen perhettään ei pieni rahan meno kaataisi ja nuo olivat tottuneet kuluttamaan rahaa täydellisen hurmaavaan tyttäreensä. Rahan sai aina takaisin, työllä, sijoittamalla tai oikeille henkilöille lirkuttelemalla. Kuitenkin, kun kaikki tämä oli tarkoituksella pimitetty, johdettu harhaan sitä joka oli tottunut pitämään ohjat käsissään ja pysymään kärryillä… Se tulisi selvitessään loukkaamaan naista enemmän kuin perheensä pelottelu ja sille aiheutettu lisähuoli. Osuisi ja uppoaisi, pistäisi ikävästi suojamuuriin särön ja toisi kipeän muistutuksen että hän ei ollut ainoa olento maailmassa, joka osasi manipuloida ja näytellä. Ehkä tuntisi itsensä petetyksi ja käytetyksi, niin kuin ne lukuisat jotka olivat ymmärtäneet tulleensa Thean huijaamaksi , eikä oman lääkkeen maistaminen ollut koskaan mukavaa. Joten, jos olisi herännyt hukan vielä arpoessa, mitä olisi tehnyt? Olisi käskenyt miestä unohtamaan moiset suunnitelmat, asettumaan hänen viereensä ja nauttimaan virheettömän ihon lämmöstä ja hänen heräilevästä myötämielisyydestään. Mutta ei herännyt, ei tiennyt tai osannut moisia skenaarioita ajatellakaan. Nukkui vain unetonta unta taljojen seassa, hiukset kiharaisena kruununa päänsä ympärillä.
Uni ei kuitenkaan kestänyt ikuisesti ja kun havahtui, oli vielä yö. Suu tuntui kuivalta ja päätäkin aavistuksen kivisti, eihän hän ensimmäistä kertaa viskiä ollut nauttinut, mutta liekö edellisestä kerrasta oli aikaa vai tekikö väsymys tämän hieman krapulaisen olotilan. Ja vain kolmen hörpyn jälkeen. Thea kampesi itsensä istumaan sängyn laidalle ja räpytteli silmistään unta pois, takan liekit olivat hiipuneet punaiseksi hiillokseksi ja aamuyön viileys tunki tupaan. Katse etsiytyi taljaläjään, ehkä siellä nukkuvalta saisi lämpöä ilman takan kohentamista. Hetkessä loputkin unesta tuntui katoavan. Ei taljojen seassa nukkunut ketään. Kurkkua kuristi ja itse syytökset iskivät päähän, piiskasivat typerää tyttöä joka oli antanut itsensä tulla huijatuksi vieraaseen metsään ja outoon myllyyn. Ajatus yksin kotiin vaeltamisesta sai inhon väreet juoksemaan iholla, sen hän joutuisi tekemään jos tuo kiero ketku ei palaisi retkeltään pian. Raivosta kihisten viimeisetkin puut sörkittiin takkaan ja hetki odotettiin, että ne leimahtaisivat uudelleen liekkiin. Thean vakaa aikomus oli odottaa, että aamu valkenisi ja lähteä sitten liikenteeseen. Pimeällä ei kannattaisi edes yrittää vieraassa metsässä ihmisten ilmoille löytämistä. Nainen palasi sänkyyn, ehkä olisi sopivaa suoristaa selkänsä vielä hetkeksi, ei hän kuitenkaan enää nukahtaisi. Olisipa tiennyt paremmin. Taljojen tuudittava lämpö vei pian menneessään, eikä oven avauskaan saanut naista säpsähtämään.
Kauanko oli nukkunut? Ei osannut sanoa, mutta huomio kyllä nousevan auringon säteet jotka hiipivät sisälle myllyyn. Typerä, typerä tyttö. Ei hänen pitänyt enää nukahtaa. Venytellen nousi istumaan ja laski varpaansa lattialle, haukotteli ja puisti päätään karistaakseen unen rippeetkin mielestään. Ei enää edes etsinyt katseellaan Fergusta, joten oli saada sydänkohtauksen huomatessaan taljojen seassa nukkuvan hahmon. Ensi säikähdyksen jälkeen tunnisti toisen kyllä, kulmat rypistyivät ja ilme muuttui ärtyneeksi katsellessaan nukkuvaa. Kuinka toinen kehtasi asettaa hänet sellaiseen vaaraan keskellä yötä? Thea hiipi, jotta ei herättäisi, hakemaan lihapalansa joka oli liekkien lämmössä kuivahtanut hieman kuivalihaa muistuttavaksi, se sai kuitenkin kelvata aamupalaksi – jos oli jo valmiiksi äreä, ei kukaan katselisi häntä nälkäisenä. Nappasi toiseen käteensä ruosteisen puukon. Ferguksen luo hiivittyään nainen istuutui toisen päälle, mihin nyt parhaiten sattui takapuolensa saamaan istutettua. Ei suinkaan kahareisin, vaan enemmänkin kuin tuoliin jalat samalla puolelle hukan vartaloa, polvet yhdessä siveinä ja ilme tiukkana. Pyöritteli hyppysissään ruosteista puukkoa, joka oli enemmänkin vain lavaste kuin mihinkään oikeaan käyttöön ja mutusteli lihanpalaansa mietteliäs ilme kasvoillaan. ”Jos et olisi ainoa karttani pois täältä, niin pistäisin sinua tällä puukolla viime öisen vuoksi”, sätti rauhalliseen, pahaa enteilevään sävyyn kun mies vain havahtuisi painoon päällään. Hän ei kyllä tosipuheessa tuikkaisi yhtään ketään, jos oli vain vara valita, mutta pitihän susimiehen saada jonkinlainen suullinen kurinpalautus moisesta ajattelemattomuudesta ja puukko voisi toimia pienenä kannustimena. ”Missä olit?”, kysyi ja silmät kaventuivat viiruiksi naisen hakiessa punaista katsetta itselleen.
//npc:t sopi oikein hyvin! Sano puolestaan, jos tuossa menen liiallisuuksiin ja Fergus esim. herääkin aiemmin.
Hah, heti aamutuimaan sainkin ihan oikean biisin soittolistalle:
"And this is not a case of lust, you see / it's not a matter of you versus of me / It's fine the way you want me on your own / but in the end it's always me alone". :D