Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 29 Maalis 2016, 23:03

Thea Auvray

Eilisen väsyneen saarnan jälkimainingit punoittivat vieläkin aatelisneidon korvia, niin kovaan ääneen isä oli sanellut miten hänen asemassaan olevan nuoren naisen tuli käyttäytyä. Hän ei ollut mikään piikatyttö, vaan kantoi sukunsa puhtoista nimeä joka velvoitti häntä käyttäytymään sen vaatimalla tavalla. Tällaisiin humpuukeihin Thea ei oikein uskonut ja lopulta oli laskenut kätensä isänsä kämmenselälle ja hymyillyt tälle omaa hehkuvaa hymyään – juuri sitä, minkä avulla sai ihan kaiken periksi. Eikä asiasta oltu enempää keskusteltu, isä jäi siihen uskoon että viimein tämä saarna oli mennyt perille ja Thea puolestaan, no hän antoi isänsä elää siinä kuvitelmassa. Illuusio tosin ei kestäisi kovinkaan kauaa, sillä varmasti jo tänä iltana Gilbert saisi jälleen nähdä tyttärensä saapuvan illallispöytään myöhässä – kuten niin usein ennenkin. Ja vieläpä housupuvussa. Käkkärätukkaa nauratti muistonsa ja mielikuva isänsä ilmeestä, niin paljon kun hän tuota miestä rakastikin, ei silti voinut minkään antaa mennä omien halujensa edelle. Ei ollenkaan. Niinpä tuo maitokahvin värinen iho oli verhottu melko mitäänsanomattoman näköisiin, käytännöllisiin housuihin ja vaaleaan kauluspaitaan, sekä mokkanahkaiseen takkiin kun aatelinen oli jälleen hiipinyt omille teilleen heti aamiaisen jälkeen.

Nyt päivä alkoi jo olla pitkällä, kun Thea viimein nousi raukeana istumaan Meinradin rannalla. Aurinko oli kuivannut märät hiukset pörröiseksi harakanpesäksi, olihan vesi ollut vielä melko viileää pulahtamiseen, mutta näin lämmin päivä ja kirkas vesi… Kuka muka voisi vastustaa? Ei Thea ainakaan. Mutta no, hän ei ollutkaan erityisen tunnettu kurinalaisuudestaan. Nainen veti saappaat laiskasti jalkaansa, viivytellen väistämätöntä – hänen täytyisi lähteä jo kohti kotia, muuten metsä pian kuhisisi etsijöitä. Tai viimeistään hämärän tullen kuhisisi. Kyllähän hänen vanhempansa yleensä odottivat kärsivällisesti yöhön ennen kuin lähettivät etsintäjoukkoja, niin usein tyttö näitä retkiään teki. Nainen nousi kissamaisen kevyesti jaloilleen ja venytteli antaumuksella, haukotus oli reväyttää leuat paikoillaan – ihana vapaus. Sormet pöyhäisivät hiuksia, vaikka eipä ne enää tätä pöyheämmäksi voisi tullakaan. Aatelinen niiasi joelle kohottaen samalla kuvitteellisia helmojaan, kumarsi leikkisästi syvään puille joen varrella. ”Kiitos rouva joki, kiitos herra havupuu”, virnisti ja pyöräytti silmiään itselleen. Tämä oli hupsu tapa, mutta hän ei halunnut luopuakaan siitä. Sillä hän rakasti metsäänsä ja sen tarjoamia mahdollisuuksia, miksipä siis hän ei voisi esittää sille pientä kiitosta silloin tällöin. Lähtiessään astelemaan kohti tuttua polkua, nainen napitti kauluspaitansa nappeja siveellisemmin kiinni – jos vaikka joku tulisi vastaan. Toisaalta, sen vastaantulijan varalta jätti kuitenkin muutaman ylimmäisen napin auki, ihan jos kulkija sattuisi olemaan jotenkin hyödyllinen.


// Tässä se vihdoin on!
Pahoittelut hieman tyngästä aloituksesta, eikä runosuonikaan kovin sykkinyt, mutta josko tuosta saisi jotain riivittyä irti.
Wolga
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 30 Maalis 2016, 09:31

Fergus Verikuu

Joen solinan saattoi kuulla jo kaukaa herkillä korvilla. Päivä oli ollut mukavan lämmin ja saaliin jahtaaminen oli tehnyt olosta entistä lämpimämmän, siksi nyt harmaa susi läähättikin, jolkotellessaan jokea kohti sammuttamaan janonsa. Veren tahrimasta kuonosta ja rinnuksista saattoi päätellä, että susi oli juuri saanut syödäkseen. Veri kuitenkin liukeni pois turkista veteen, tämän päästyä joelle ja kumarruttua juomaan. Otus näytti jopa tarkoituksella huljuttelevan verta pois itsestään, mutta tämän erikoisesta ja kookaasta rakenteesta saattoikin jo nähdä ettei kyseessä ollut tavallinen susi, silmälapusta puhumattakaan.
Fergus ravisteli vettä pois turkistaan, ollen aikeissa jatkaa matkaa, mutta jokin erikoinen tuoksu kantautui kuonoon. Eihän ihmisen tuoksu niin erikoinen hänelle ollut, mutta kyseessä oli yksin oleva henkilö ja vielä naispuolinen. Ei Ferguksella pahat olleet ensimmäisenä mielessä, ehkä se oli vain enemmän susimaista uteliaisuutta.
Hetken tämä nuuhki maata, varmistaen mihin suuntaan ihminen oli kulkenut. Siitä ei ollut kauan kun tuo oli joen rannasta poistunut. Harmaaniska lähti astelemaan vainun suuntaan, löytäen pian tiensä polulta, mutta lähestyessään vainunsa lähdettä loikkasi tämä pois näkyvistä tiheikköön, seuraten polkua piilosta.

Fergus saattoi viimein nähdä tiheikön seasta polulla kulkevan linnunpesän, tai no todella eloisat ja tumman ruskeat hiukset nuo taisivat olla. Susi kiiruhti edemmäs, yrittäen olla tekemättä ylimääräisiä ääniä, eihän hän tahtonut toista pelottaa. Pelottelusta puheen ollen, tuskin toisen eteen sutena hyppääminen oli parhain idea. Askeliaan eteenpäin ottaessaan ryhtyi harmaasusi muuttamaan kivuliaan näköisesti muotoaan, hän itse oli siihen tietenkin tottunut. Luut rasahtelivat ja lihakset asettuivat uuteen uskoon, turkin vetäytyessä pois, paljastaen altaan täysipukeisen rotevan miehen. Tämän asukuosi oli se sama vanha eläinten nahasta rakennettut vaatteet, tosin harteilla ei tällä kertaa ollut suden taljaa, moinen oli aivan liian lämmin tälle säälle. Yllä oli vain hihaton paita, housut varustevyöneen ja saappaat.
Näin muutoksen jälkeen Fergus joutui pysähtymään hetkeksi ja penkomaan vyöllään roikkuvaa nahkalaukkua. Sen sisältä löytyi tulitikkuja ja hieman kärsineen näköinen sätkä. Hän oli viettänyt miltei koko päivän susimuodossaan, joten lihasten jäykkyys ja tärinä oli miltei hillitön, mutta sen sai rauhoittumaan nopeasti sytyttämällä savukkeen ja vetämällä siitä henkoset. Kyseessä ei ollut tavallinen tupakka.

Huokaisten tyytyväisenä lähti mies suuntaamaan edemmäs ja pääsi takaisin polulle, jota pitkin pian tämä ihmisnainen astelikin vastaan. Fergus käänsi katseensa naiseen, kuin ei olisi odottanut tuon tulevan häntä vastaan. Tämä veti sätkän sormiensa väliin ja puhalsi savua ulos huuliensa välistä, joiden suupielistä pilkotti myös erikoiset torahampaat. "Hmm... Mitäs moinen neito tekee yksin metsässä?" Fergus kysyi pienesti virnistäen.

//Hyvähän alotus toi oli höpsis :D //
Janni
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 17 Huhti 2016, 21:20

-Thea-

Jos olisi tiennyt, että pian hänen eteensä tupsahtaisi mies joka juuri hetki sitten oli jolkotellut sutena pitkin erämaita, ei hän välttämättä olisi suhtautunut ympäristöönsä aivan niin huolettomasti kuin nyt. No, eipä tiennyt tyttö. Niinpä oli sulkeutunut ihan omaan maailmaansa tällä tutulla polulla, jonka ympärille jo pienenä oli kuvitellut jos jonkinlaista vaaraa ja seikkailua. Hyvin harvoin oli täällä sattunut tapaamaan ketään, tai ainakaan ketään joka olisi ollut potentiaalisesti vaarallinen. Tumma hipiäisellä naisella oli ollut hyvä tuuri, harva sai liikkua pitkin metsiä niin vähäisin häiriöin kuin mitä hän. Niinpä tuo yhtäkkinen varjo, joka lankesi hänen eteensä, sai Thean säpsähtämään ja kohottamaan katseensa melko… No, sanotaan nyt suoraan, kauhistuttavaan näkyyn. Tuo näky hymyili hänelle petomaista, pientä virnettä ja kysyikin jotain. Katse seisahtui hetkeksi terävinä suupielistä pilkistäviin hampaisiin, tämän jälkeen huuliin josta viimein kasvoihin joita koristi silmälappu. Kylmät väreet juoksivat aatelisen selkärankaa pitkin, iho nosti jokaisen karvansa pystyyn ja varsi jännittyi valmiiksi pinkaisemaan karkuun – vaikka kasvojen ilme pyrkikin pysymään neutraalina. Punaisena kuopassaan vilkkuva silmä, se jota lappu ei peittänyt, tuntui viimeistelevän petomaisen olemuksen, sen katse vaikutti tarkkaavaiselta. Vaikka, ei Thea olisi hetkeäkään epäillyt, jos hänelle olisi väitetty ettei sillä voisi nähdä mitään.

”Tämä neito viihtyy metsässä”, vastasi olkiaan kohauttaen, haki olemukseensa rentoutta vakuuttaakseen itselleen, että hänellä ei ollut syytä huoleen. Olihan hän ennenkin kohdannut hieman erikoisia persoonia. Tosin, tämä olento oli ensimmäinen näin selvästi jotain muuta kuin puhtaasti ihminen. ”Ruukaatteko useinkin hiipiä pusikoissa säikyttelemässä naisparkoja?”, kysyi kulmaansa kohottaen, tuntien hiljalleen kuinka itsevarmuus hiipii takaisin kolostaan, jonne se hetkeksi tuntui kaivautuneen. Eihän tämä kulkija ollut osoittanut olevansa vaaraksi, ainakaan toistaiseksi. Oikeastaan, olisi mielenkiintoista tietää mitä toinen edusti. Ainakaan äkkiseltään hahmo ei vaikuttanut haltialta. Vaikka, eipä Thea niitäkään mainittavasti ollut onnistunut tapaamaan. Viimein sai irrotettua katseensa erikoisista kasvoista ja laskettua katsettaan alemmas, häpeilemättä antoi sen vaeltaa pitkin vieraan vartaloa – häpeily nyt ei kuulunut hänen repertuaariinsa, ellei siitä sattunut sillä hetkellä hyötyä olemaan. Tämä mies ei vaikuttanut siltä, että olisi vaikuttunut ujosti punastelevasta neitosesta.

Miehen käsivarret vaikuttivat lihaksikkailta, vartalo muutenkin voimakkaalta ja jotenkin hän saattoi kuvitella toisen olevan voimakkuuden lisäksi myös nopea. Vaikka, yleensä tuon malliset miehet olivat enemmänkin kömpelöitä – ketteryys ja nopeus oli kevyempien juttuja. Ainakin Thean kokemuksen mukaan. Kulma kohosi ajatusten myötä. Jospa hänen ei tarvitsisi selvittää näistä luuloista kumpaakaan. ”Oli miellyttävä tavata, mutta minun pitäisi jatkaa matkaa”, ilmoitti vakaalla äänellä, haalean ruskeissa silmissä pilkahteli päättäväisyys. Hän ei aikonut jäädä rupattelemaan pidemmäksi aikaa. Astui muutaman askeleen kohti kulkijaa, hieman polun sivuun tosin. Hänen puolestaan toinen saisi seistä vaikka siinä sijoillaan jos vain päästäisi hänet ilman vikinöitä ohi.
Wolga
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Huhti 2016, 23:20

Fergus

Fergus saattoi nähdä pientä pelkoa neidon kasvoilla, kun tuo kohotti katseensa hänen naamaansa. Se tietenkin oli hyvin tavanomainen reaktio, johon mies oli tottunut. Hän olisi yllättynyt, jos ihmisnainen olisi hymyillyt hänelle takaisin.
Pieni hetki kesti, ennen kuin neito sai suunsa auki, tuo kuulemma viihtyi metsässä. "Kukapa ei viihtyisi." Fergus vastasi myönnellen, vieden savukkeensa takaisin huulien väliin roikkumaan rennosti. Hymy ei kareillut susimiehen huulilta, kun ihmisnainen huomautti hänen tavastaan säikytellä naisparkoja. "Se riippuu aivan naisparasta, mutta tässä tapauksessa tarkoitukseni ei ollut säikäyttää." Fergus vastasi naurahtaen.

Mies huomasi neidon vaeltavan katseen. Oli jokseenkin yllättävää, kuinka nopeasti tämä ihmisnainen oli saanut rohkeutensa takaisin. Se tuntui varsin mielenkiintoiselta, nyt hän todellakin oli utelias ja hän pitäisi huolen että sammuttaisi sen uteliaan janon.
Naisen silmäillessä häntä, oli Ferguksella itselläänkin aikaa silmäillä toista näin lähemmin. Tummanruskeat hiukset olivat todella villin näköiset läheltä, maitokahvin sävyinen iho näytti pehmeältä ja verrattuna hyvin tavanomaisiin vaatteisiin, tuntui että neidon kauneus ei ollut tavallisen kaduntallaajan luokkaa. Aivan kuin tuo olisi sonnustautunut valeasuun.

Kauaa ihminen ei kuitenkaan tahtonut siinä silmäillä Fergusta, tuo ilmoitti jatkavansa matkaa ja aikoikin kiertää rotevan miehen. Sitä Fergus ei kuitenkaan noin vain sallinut, vaan tämä otti askeleen sivulle suoraan toisen eteen. "Äläs nyt, näytän ehkä hirveältä, mutta en ole sitä sisältä." Mies totesi, kallistaen päätään kuin aneleva koiranpentu. "Ja muutenkin, jos olet neito joka viihtyy metsässä, miksi ihmeessä olet suuntamassa kohti lähintä kylää?" Fergus kysyi, osoittaen peukalollaan olkansa yli.
Janni
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 18 Huhti 2016, 01:22

Kulmat kohosivat yllättyneinä, vaikka olisihan hänen täytynyt arvata, ettei tämä kohtaaminen olisi näin helposti ohi. Katse nousi noihin rujoihin kasvoihin, ja tavoitti punaisena hehkuvan katseen. Käkkärätukka kohotti leukaansa tyytymättömänä ja mutristi täyteläisiä huuliaan tavalla, joka sai niin monen ihmismiehen hikoilemaan. ”En minä sanonut, että näytät hirveältä”, korjasi ja antoi vinon hymyn lipua suupieleen, ”mutta myönnetään, koko olemuksesi huutaa että –varo minua ihmisnainen. Eikä tuollainen vakuuttelu varsinaisesti ole kovin luottamusta herättävää”, hymähti, mutta ei ehkä ihan niin kepeästi kuin olisi halunnut. Hänen olisi myös tehnyt mieli perääntyä, mutta itsepäisyys pakotti hänet suoristamaan sen sijaan selkäänsä jotta ei näyttäisi ihan niin säälittävän lyhyeltä miehen rinnalla. Vaikka, olihan hän aivan kohtalaisen mittainen naiseksi, ei lyhyt mutta ei pitkäkään. Keskimittainen hyvinkin.

Seuraava kysymys sai Thean hieman varpailleen, hän ei aikonut kertoa omaa todellista asemaansa – eihän se kyllä salaisuus ollut, mutta jokin tässä silmäpuolessa sai hänet varuilleen. Katse pyörähti heitä ympäröivässä metsässä, joka oli tuttuun tapaan niin kovin rauhallinen ja tyhjä ihmisistä. Siksi hänestä olikin mukava liikkua täällä, sai olla rauhassa keskeytyksiltä ja mitättömiltä kohteliaisuuspuheilta. Ehkä hieman ironista, että juuri täällä kohtasi olennon jonka seurassa ei olisi halunnut olla yksin. Ainakaan metsän keskellä. Linnut ja pupujussit häntä tuskin paljoa auttaisi. Ei auttanut kuin yrittää selvitä omin neuvoin, ei sen pitäisi olla hankalaa. Miehet nyt yleensäkin olivat yksinkertaisia, rodusta viis – kyllä hän toisen jallittaisi. Tiedä vaikka tekisi miehestä henkivartijansa. Naurahdus purkautui kuplivana huulien välistä, tuoden matkassaan jälleen sysäyksen itsevarmuutta jota äskeinen tien tukkiminen oli hieman murentanut. Ja jälleen kohotti kasvojaan miestä kohden, välittämättä siitä että jälleen ihokarvat nousivat pystyyn ja vartalo jännittyi toisen katseen alla.

”No, koska me ihmiset olemme laumaeläimiä, niin paljon kuin viihdynkin metsässä, arvostan myös elämän helppoutta mitä perhe- ja kyläyhteisö tuo tullessaan”, tiiviin yhteiselon tuominen esille oli täysin harkittu teko ja Thea oli tyytyväinen siihen miten asiansa esitti, ehkä toinen hieman säikähtäisi tietäessään että häntä odotettiin takaisin. Oli perhe ja ystäviä. Tosin, todellisuudessahan häntä ryhdyttäisiin etsimään vasta pimeän laskeuduttua, olihan hänen reissuihinsa jo totuttu. ”Ja äiti tarvitsee apua pienten hoitamiseen yöpuulle”, kohautti olkiaan lasketellessaan ihan puhdasta valetta, hän kuitenkin tiesi että tavallisissa perheissä oli usein useampia lapsia joita naimattomat isosiskotkin hoitavat äitien apuna. Hän kuitenkin unohti, että harvoilla tavallisilla tytöillä oli varaa kantaa kaulassaan helmikorua. ”Joten, olisi parempi kun vain astuisit nyt sivuun”, kehotti ja teki kädellään hätistelevän eleen kohti tuntematonta.
Wolga
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Huhti 2016, 09:22

Fergus virnisti leveämmin, kuin neidon sanat olisivat olleet isokin kohteliaisuus. Hänen ulkonäkönsä oli kyllä myöntämättä varoittava. "Pahoitteluni siis." Mies vastasi takaisin.
Naisen vastaus Ferguksen kysymykseen kertoi hänelle vaikka ja mitä, toki niistä oli moni päivän selviä asioita. Ihmiset asuivat toistensa lähellä tiviisti, se oli ainoa tapa selviytymiselle, yksistään olo oli hyvin vaarallista. Perheestä kuuleminen ei kuitenkaan miestä hetkauttanut, korkeintaan jos neito olisi puhunut hopeisesta armeijasta olisi hän varmasti kohottanut kulmiaan, mutta sehän olisi täysin absurdia.

"Meillä on sitten hyvin paljon yhteistä. Pidän metsästä ja olen laumaeläin." Fergus kertoi ilahtuneen oloisena, pyöräyttäen sätkäänsä sormien välistä, varistellen siitä ylimääräiset tuhkat pois.
Ihmisnainen ei kuitenkaan tuntunut hänen seuralleen lämpenevän, hyvin ymmärrettävää kyllä, mutta ei hän noin vain luovuttaisi. Fergusta hieman huvitti, kuinka neito sepitteli hänelle syitä miksi niin kiireellisesti halusi jatkaa matkaansa ja se ele minkä tuo teki kädellään, oli kuin minkäkin hienohelman tapa hätistää pois jotain mikä ei naista miellyttänyt. Se toi yhden ison särön naisen valeasuun, joka Fergusta niin epäilytti, kyllä hän oli huomannut tuon korean helminauhankin.

Hetken mies näytti vielä olevan jääräpäinen ja seisoi naisen tiellä, mutta otti lopulta askeleen sivuun, antaen tuolle tietä. Tosin ei Fergus nyt vielä luovuttanut, hän kyllä päästi toisen jatkamaan matkaa, mutta vain astellakseen tuon perään. Tästä oli vielä jonkin verran matkaa kylään, hänellä kyllä riittäisi aikaa tutustua tähän sähäkkä päähän.
Janni
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 18 Huhti 2016, 10:39

Miehen ilahtuminen ei tuntunut vilpittömältä, kulmat rypistyivät hämilliseen ryppyyn ja huulet tiukentuivat mietteliääksi viivaksi. Hänen olisi tehnyt mieli kysyä, että mikä eläin toinen sitten oli, mutta mielessä kolkutteli erään tapaamansa metsäläisen sanat – ettei kaikilta kannattanut kysellä. Tämä mies näytti juurikin siltä, että kysely ei välttämättä olisi erityisen viisasta. Ja osasi tämä nirppanokka pitää suunsakin kiinni, hänellehän oli ennen kaikkea tärkeää pitää oma nahkansa ehyenä. Vaati se sitten mitä hyvänsä. Toinen kaikesta huolimatta siirtyi hänen edestään ja Thea tunsi helpotuksen aallon puhaltavan rintansa läpi, ehkä tämä kohtaaminen sittenkin olisi tässä. Toinen kenties oli ottanut onkeensa hänen sanoistaan ja päätyi siihen, että tuon oma nahka oli tärkeämpi kuin se mitä ikinä tästä neitosesta halusikaan. ”Hyvää päivänjatkoa”, lausui ja soi vielä arvioivan katseen miehen puistattavaan olemukseen ennen kuin asteli syrjään siirtyneen ohitse näennäisen rauhallisena. Todellisuudessa hänen teki mieli juosta niin lujaa kuin jaloistaan pääsisi, kauas pois tuon harmaja ihoisen luota.

Tällä kertaa hänen päättelynsä ei kuitenkaan mennyt aivan nappiin, eikä juoksemaan pyrähtäminenkään olisi kai auttanut. Ei mennyt kuin lyhyt hetki, kun ymmärsi, ettei tämä tuntematon aikonut jäädä paikoilleen tai jatkaa eri suuntaan. Askelten tasainen kahahtelu sai hartiat jännittymään ja leukaperät tiukentumaan hampaiden pureutuessa yhteen. Thea keskittyi hengittämään rauhallisesti, hokemaan päänsä sisällä rauhoittavaa mantraa ja vakuuttelemaan itselleen, että selviäisi tästä vielä hengissä. Hän oli neuvokas. Tai ehkä toinen vain suunnistaisi samaan suuntaan, kunnes tiet erkaantuisivat ennen ihmisten asutuksia. ”Hassua, luulin että matkasi oli tarkoitus jatkua minun tulosuuntaani, kun kerran kasvotusten kohdattiin”, lausahti nyreänä, haluttomana peittelemään äänestään turhautumista tilanteen käänteestä. Jos mies kerran aikoi lyöttäytyä hänen seuraansa, ei hänen täytyisi toiselle olla ystävällinen. Hän ei ollut miestä matkaansa pyytänyt, ei ollenkaan. Hän ei ollut halunnut toista seuraansa. ”Aiot kaiketi poiketa metsään, omiesi sekaan seuraavasta risteyksestä?”, ehdotti ja vilkaisi itseään pidempää kulkijaa olkansa ylitse, saaden jälleen pahaenteisiä kylmiä väreitä miehen olemuksen näkemisestä.
Wolga
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Huhti 2016, 11:42

Hetki neidolla meni tajuta Fergus takanaan, tai sitten tuo hetken keräsi itseään, ennen kuin avasi suunsa. Mies poltteli loput sätkätstään ja antoi tumpin tipahtaa maahan eteensä, tallaten sen polun kivistä pitaa vasten.
"Niin oli, mutta muutin mieltäni." Fergus vastasi, puhallellen viimeisiä sauhuja ulos suustaan sanojensa kanssa. Nainen ei kuulostanut tyytyväiseltä, eikä enää niin ystävälliseltäkään. Oli aina niin jännä nähdä kuinka ihmisten asenne hiljalleen muuttui, kun ei päässyt tilanteesta pakoon. Ja mikä hassuinta oli, hän ei ollut tehnyt mitään väärää... ainakaan vielä.

Ihmisnainen kenties yritteli vihjailla, että halusi kulkea omassa rauhassa, mutta eihän Fergus moista soisi. "Jos minä omieni pariin olisin menossa, suuntaisin vuoristoa kohti." Mies vastasi. "Joten en ole kääntymässä seuraavasta risteyksestä."
Fergus otti pari ripeämpää askelta ja pääsi neidon rinnalle, katsellen tuota nyt vierellään. "Taidat olla kireä ventovieraiden seurassa, joten minun on parasta korjata tilanne. Nimeni on Fergus, hauska tutustua." Mies päätti esitellä itsensä ja kumartui hieman tuon puoleen, samalla sanoen; "Sinun vuorosi."
Janni
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 18 Huhti 2016, 19:03

Thea tuhahti, vai että oli mieli muuttunut. Kuulosteli ääneti kuinka mies kumosi hänen toiveensa teiden erkanemisesta, eikä moinen kuulostanut järin hyvältä. Olihan aatelisneito kuullut tarinoita metsässä vaanivista olennoista, jotka olivat hyviä manipuloimaan ja saattamaan neitoja pulaan. Tämä ei kuitenkaan ollut tulistunut, vaikka nainen oli antanut ymmärtää että he todella olivat hänen mielestään eriä kansaa. Se oli sikäli hyvä, sillä jos kerran toinen aikoi lyöttäytyä hänen seuraansa, olisi kai kyseltävä hieman kuka tai mikä toinen oli. Hetkeksi rentoutuneet hartiat kiristyivät uudelleen, kun kuuli nuo muutamat reippaammat harppaukset joilla pidempi kulkija tavoitti hänen tahtinsa. Haalean ruskeiden silmien katse tutki sivuprofiilia syrjäkarein, jep, aivan yhtä varoittava se oli tästäkin vinkkelistä. Varmasti noin voimakkaan näköinen kulkija oli hyvää seuraa niille, jotka katsoi omikseen, mutta tuskin ihan kenelle vain. Vaikka, eihän toki saanut antaa ulkonäön pettää. Saattoihan toinen olla kiltti kuin mikäkin. Ja vaikka kuinka Thea yritti vakuuttaa itseään toisen mahdollisesta hyvyydestä, mutta tuloksetta. Jokin tuossa olemuksessa vain piti häntä varpaillaan.

Yhä sittenkin, kun mies esittäytyi velmuun tapaansa – samalla hänen olemustaan kommentoiden. Nenä nyrpistyi hieman, mikä toinen oli tekemään olettamuksia siitä kuinka kireä hän oli kenenkin seurassa. ”Riippuu seurasta, harva saa minua kireäksi”, lausahti totuudenmukaisesti, hän tosiaan hyvin harvoin tunsi itseään näin jännittyneeksi kenenkään seurassa, ”joten kai täytyy tämäkin suoda teille kunniaksi, että edes nimesi kertominen ei saanut minua rentoutumaan, Fergus”, hymähti ja sanoistaan huolimatta huomasi kuinka tiukaksi suoristunut selkä pehmeni hiukan ja hiljalleen tasainen askellus alkoi palata omaan, kissamaisen pehmeään tyyliinsä. ”Thea”, esitteli itsensä ja katsahti mieheen, ”en kyllä voi sanoa, että olisi hauska tutustua”, piikitteli mutta ojensi silti kätensä toista kohden. Ehkä aavistuksen epäröiden, mutta joka tapauksessa valmiina kättelemään miestä kuin mies – hän ei ollut löysien kättelyiden ystävä, vaan kätteli tosiaan kuin mies, jämerästi ja silmiin katsoen. Ehkä röyhkeää naiselta hänen asemassaan, mutta eihän tämä uusi tuttavuus tiennyt mitään hänen asemastaan. ”Mikä sai sinut näin äkisti muuttamaan suunnitelmiasi?”, utelias kysymys lausuttiin ilmaan hieman maistellen, mietteliäänä. Hän ei ehkä haluaisi tietää vastausta.
Wolga
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Huhti 2016, 19:32

Voi kuinka nenäkäs tapaus tämä neito olikaan, mutta ehkä sitäkin huvittavampi ja jollain tavalla viihdyttävä Ferguksen mielestä. "En kai suinkaan pelota sinunlaistasi jämerää naista?" Mies kysyi toista kulmaansa kohottaen, yrittäen samalla hieman selvittää mitä toinen oli miehiään, niin sanotusti.
Fergus sai kaikesta huolimatta kuulla naisen nimen. Thea, varmaan tuolla oli sukunimikin, mutta turhaa hän sitä toiselta lähti kyselemään, kun sitä ei oltu kerrottu ylipäätään. "Hmmm, enkö ole mielestäsi hauska?" Mies harmitteli pettyneeseen sävyyn naisen kommenttiin.
Susimiehen katse käväisi toisen tarjoamassa kädessä, jota hän ei ollut odottanut. Miellellään Fergus siihen tarttui ja kätteli toista takaisin. "No sepäs oli miehekäs puristus." Mies kommentoi yllättyneenä, mutta virne kertoi ettei pitänyt sitä mitenkään sopimattomana, oikeastaan se oli hauska yllätys.

"No ei minulla ollut järin jännittäviä suunnitelmia mielessä. Olen vain paluu matkalla kotiin, mutta tykkään poiketa reitiltä." Fergus vastasi Thean kysymykseen. "Mutta se mikä tarkalleen muutti suunnitelmiani, olit tietenkin sinä." Tämä lisäsi kuin se olisi päivän selvä asia, mitä sitä lähteä kiertelemään ja kaartelemaan. "Oletko yleensäkin näin karu miehille, vai olenko poikkeus? Se vasta olisi kunnia." Mies kysyi puolestaan.
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä 18 Huhti 2016, 22:55, muokattu yhteensä 1 kerran
Janni
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 18 Huhti 2016, 22:46

”Pelota? No totta kai pelkään tuollaista petoa, olenhan vain heiveröinen ja avuton köyhän perheen tytär”, hymähti silmiään pyöräyttäen. Vaikka, toki oli totta että hän tiedosti heidän voimasuhteensa. Käytännössä hänen mahdollisuutensa selviytyä käsirysystä olivat olemattomat, joten ei auttanut kuin pyrkiä pysymään puheissa ja pitämään toisen ajatukset kiireisinä keskustelun puitteissa. Tai jotenkin muuten. Kyllähän hän siis pelkäsi oikeasti, oli valmiina pelastamaan nahkansa tavalla tai toisella mikäli sellaiseen tarvetta ilmenisi. ”Hauska, nojaa. Jotenkin petomaisen viekas ja ehkä mielenkiintoinenkin, mutta hauskaa minulla ei vielä ole ollut”, vastasi ja katseli Fergusta syrjäkarein, nähdäkseen kuinka toinen reagoisi hänen puheisiinsa. Kädenpuristus ansaitsi kuitenkin ensin miehen huomion ja jostain syystä yllättynyt ja huvittunutkin reaktio sai käkkäräpehkon röyhistämään rintaansa ja leuan kohoamaan. Hän ei ollut mikään potkittava heitukka. Ainakaan jos itse ei sitä päättänyt olla.

Hänen vuoronsa oli puolestaan yllättyä suorasta vastauksesta kysymykseen. Jotain sellaista hän kenties olikin odottanut, mutta silti se sai hänet hieman hermostumaan ja nuolaisemaan alahuultaan. Kyllä Thea oli tottunut miehiin, jotka viehtyivät hänen seurastaan, mutta harva niistä ihan noin suoraan kertoi tekevänsä jotain hänen vuokseen. Aatelinen ei tiennyt olisiko hänen pitänyt olla kauhuissaan, vai otettu. ”Riippuu miehestä”, hymähti vastauksen ja muisteli hetken niitä miehiä jotka eivät todellakaan kuvailisi häntä karuksi, hymy pyörähti suupielissä. ”Jokin sinussa kehottaa minua pitämään pienen etäisyyden”, tämä oli totuus, eikä mikään salaisuus, varmasti vierellä kulkija oli sen jo itsekin huomannut. Ehkäpä tämä matka kohti kotia voisi olla suorastaan mielenkiintoinen.
Wolga
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Huhti 2016, 23:12

Kylläpäs Thea lipsahti pahemman kerran sanoissaan, vai että köyhän perheen tytär. Neito oli varmaan unohtanut tyystin kaulakorunsa. Fergusta kutkutteli huomauttaa asiasta, mutta ehkei se ollut tässä vaiheessa viisain veto, valttikortteja oli hyvä säästellä pelin loppuun. Mies kuunteli se samainen virne kasvoillaan Thean vastausta hänen kysymykseensä. Hyvin imartelevia sanoja kerrassaan. "Sääli. Kenties minun täytyy sitten kysyä, mitä teet pitääksesi hauskaa?" Fergus esitti jatkokysymyksen.
Kaksikko oli jo kaukana joen rannasta ja Fergus saattoi haistaa jo savun hajun ilmassa, joka herkään nenään iski. Sitä ihminen ei puolestaan kyennyt vielä haistamaan, mutta jonkin verran tässtä saisi vielä kävellä, ennen kuin talsittaisiin kylän mailla.

Fergus ei saanut aivan suoranaista vastausta hänen poikeavaisuuteensa, naisen käytös riippui täysin miehestä. Se ehkä siis kertoi hieman millaisessa miesseurassa toinen yleensä kulki. Kenties tuo oli tottunut kohteliaisiin herrasmiehiin tai rehellisiin talonpoikiin? Joten hän oli varmasti jotain aivan uutta mihin Thea oli törmännyt, tai niin Fergus tahtoi itsekeskeisesti ajatella.
Susimies ei voinut olla naurahtamatta ihmisnaisen huomauttaessa etäisyydestä, jonka miellellään häneen piti. "Mikä minussa kehottaa pitäämään etäisyyden? Torahampaat? Arvet? Silmälappu?" Fergus kyseli, osottellen naamaansa teräväkyntisllä sormellaan, näyttäen siltä että kuulisi mielellään mikä hänessä toista oikein pelotti.
Janni
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 18 Huhti 2016, 23:31

Thea ei huomannut toisen huvittuneisuutta, tai ainakaan osannut yhdistää sitä mihinkään erityiseen. Toisen jatkokysymys kirvoitti naurahduksen ja olkien kohautuksen. Toistaiseksi päätyi kuitenkin pitämään suunsa kiinni, tähän hän ei halunnut vastata mitenkään varomattomasti tai toista kiihdyttävästi. Jollekin toiselle olisi ehkä kiusoitellen kertonut pitävänsä hauskaa miesten kanssa ilman vaatteita, kolmannelle kenties väittänyt viihtyvänsä parhaiten käsitöiden parissa. Tämä mies silmälappuineen oli kuitenkin hyvin erityyppinen kuin tapaamansa miehet, haastava päästä ymmärrykseen mitä toisen pään sisällä tapahtui. Mitä toinen ajatteli. Otus vain hymyili karvoja nostattavaa, viekasta hymyä ja kyseli kysymyksiä, joiden merkitystä Thean oli haastava selvittää. Oliko toinen vain utelias? Vai yrittikö kenties saavuttaa jotain? Saada tietoja?

”Toki mainitsemasi asiat tekevät sinusta hieman vaarallisen näköisen, mutta kai minä enemmän kavahdan voimasuhdetta, tietoa ettei minulla olisi paljoa jakoja jos päätyisit typeriin ratkaisuihin. Eikä nuo kynnetkään erityisen mukavalta ihollani tuntuisi”, vastasi ja työnsi kämmenensä housujensa etutaskuihin, potkaisi eteen sattunutta pientä kiveä joka pölähtikin jonnekin pusikkoon. ”Ennen kaikkea mietin, että mikä sinä olet. Oletko jotain sellaista, joka pelkällä olemassa olollaan aiheuttaa minulle potentiaalista vaaraa”, puhui ja käänsi nyt kasvonsa kohti miestä, samalla hidasti askeliaan hetkeksi. Tämä oli se, minkä hän kuollakseen halusi tietää. Mikä toinen oli? Jos oli jonkinlainen haltia, tai ehkä joku noiden puolia pitävän lajin edustaja, saattaisi hän olla pahemmassa pulassa kuin luulikaan. ”Ja kun kerran kyselytunnin aloitimme, niin mikä minussa sai sinut hinkumaan seuraani? Olenko ehkä helppo saalis?”, kysyi ja suuntasi sitten katseensa takaisin tiehen, vauhditti hieman askeliaan.
Wolga
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Huhti 2016, 09:14

Fergus kuunteli odottavasti Thean vastausta. Hyvin tyypillinen ja täysin ymmärretävä syy naisella oli pitää etäisyytensä häneen. Ei hän voinut toista moisesta syytellä, kyllä hänkin olisi toisen asemassa kavahtanut kauemmaksi itsestään. "No mutta, se täysin riippuu kuinka minä kynsiä käyttäisin ihollasi." Mies virnuili, silmäillen teräviä kynsiään joista neito oli mennyt huomauttamaan. "Mutta ei sinun tarvitse pelätä sitä että tekisin typeriä ratkaisuja, jos vain pidät huolen ettet anna minulle syytä tehdä niin."
Sääli ettei Thea ollut kertonut hänelle, mitä tuo tykkäsi tehdä hauskaa pitääkseen. Susimies kun olisi halunnut tietää sen ja ehkä järjestää sen perusteella sitä hauskaa, mutta olkoot, ei hän jaksanut alkaa vääntämään väkisin. Hän näyttäisi silloin turhan epätoivoiselta.

Huomio kääntyi neitoon, tuon jäädessä pari askelta jälkeen. Mies kääntyi kävelemään takaperin nähdäkseen Thean kasvotusten, kuullen samalla kysymyksen, jota hän olikin odotellut jonkin aikaa. Yleensä se kysyttiin häneltä ensimmäisenä, syystä jos toisesta. "Mikä minä sinusta olen?" Fergus vastasi kysymykseen kysymyksellä. Thea ei kertonut hänelle kaikkea, joten ei hänenkään tarvinut kertoa kaikkea tuolle.
Neidon jatkokysymys sai miehen hymähtämään huvittuneesti ja puistelemaan päätään. "Voi ei, et sinä mikään helppo saalis ole. Olet osoittautunut itseasiassa hyvin vaikeaksi saaliiksi, pidän siitä." Tämä vastasi.
Janni
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 19 Huhti 2016, 10:09

Ympäripyöreitä vastauksia, jotka eivät loppujen lopuksi kertoneet naiselle mitään. Tämä Fergus taisi olla yhtä ketku, kuin hän itsekin. Lähes yhdenvertainen – mutta vain lähes. Ajatus noista selvästi monikäyttöisistä kynsistä sai epämukavat kylmät väreet juoksemaan iholla, mutta toisaalta myös pienen kihelmöinnin tunteen jonnekin vatsan seudulle. Hän kyllä piti rajuista miehistä. Thea puri alahuultaan ja pakotti itsensä keskittymään olennaiseen, sillä ennen kaikkea hän piti Ihmismiehistä – ei olennoista, jotka syystä tai toisesta näyttivät ihmisiltä. Tai ainakin olivat rakentuneet ihmismäiseen muotoon. Ja ne typerät ratkaisut, kuinka oikeassa kiusoittelijansa olikaan, niitä villikko pyrki välttämään viimeiseen asti juuri nyt. Hänellä oli tunne, että tämän hetken päätökset voisivat määrittää hänen loppu elämäänsä, etenkin jos tekisi virheliikkeitä. Niinpä neito pakotti itsensä ajattelemaan jotain muuta, kuin sitä miltä toinen näyttäisi ilman paitaa. Kuinka tämä olikin saanut moisen käännöksen? Kai se oli se seikkailuaddiktio, joka jälleen meinasi nykäistä tumma hipiäisen mukaansa.

”Ah, salaperäinen”, virnisti ja puisti päätään niin, että villit kiharat pölähtivät. ”Tunnen aika huonosti täällä asuvia lajeja, mutta väittäisin että et ole haltia”, vilkaisi miestä ryhtyessään arpomaan toisen lajia, ”kääpiö olisi jo tosi kaukaa haettua”, pohti ja siirsi katseensa takaisin seurailemaan tietä ja sen ympärillä aina vain tutummaksi muuttuvaa metsä maisemaa, kohta puusto alkaisi harveta ja ei menisi kauaa kun saattaisi nähdä jo ensimmäisen merkin ihmisasutuksesta. Silti olisi vielä hyvästi matkaa käveltävänä. ”Ehkäpä jokin hieman eläimellinen? Kenties muodonmuuttaja?”, ehdotti lopuksi, tunsi kuinka sydämensä otti muutaman lisälyönnin jälleen nousevasta jännityksestä. Mikäli oli oikeassa, toinen olisi ensimmäinen laatuaan – tai niinhän hän kuvitteli, olihan tavannut sellaisen miehen aikaisemminkin, mutta ei vain ollut saanut tietää toisen todellista karvaa. ”No sitten taidat olla ainakin ihan todellinen saalistaja”, naurahti ja pyöräytti silmiään, kyllähän Theakin tiesi että mitä pidempään sai työstää, sitä paremmalta maistuisi se mitä ikinä sitten oli halunnutkaan.

”Sinä pidät varmaan hauskaa ennen kaikkea saalistamalla. Ruokaa ja naisia? Ellen väärässä ole”, päätti jatkaa keskustelua huvittelusta, mutta käänsi sen mielellään kohti Fergusta. Hän oli jo miettinyt päänsä puhki kuinka vastaisi toisen aikaisempaan kysymykseen, mutta ei keksinyt sopivaa vastausta. Nyt oli kuitenkin käynyt selväksi, että toinen voisi olla vaarallinen joten leikin pitäisi pysyä sopivissa uomissa.
Wolga
 

Seuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron