Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 24 Huhti 2016, 10:17

”Olen vihainen ja sinun pitäisi kyllä tehdä kaikkesi lepytelläksesi minua”, tuhahti puolivakavissaan ja antoi helman laskeutua takaisin ihonsa peitoksi. Vaikka tosi puheessa Ferguksen näkeminen tärisevänä ja väsyneenä oli kyllä aika tehokkaasti vienyt ärtymyksen mennessään. Eiköhän se sieltä vielä palaisi, kun saisi tietää miksi mies oli ollut yöllä pois. Siirsi huomionsa nyt nappeihin, työnsi valkoisen mekon helman nopeasti päällimmäisen alle ja yllättävän ketterästi olikin saanut mekon vedettyä ylleen. Kyllähän tuo nappi jono jäi lapojen seudulta auki, se sai riittää että puku pysyi yllä ja peitti sen mitä tarvitsi. Olisi kai näky, kun pääsisi ihmisten ilmoille hiukset villiintyneenä harakanpesänä ja mekko nukutusta yöstä rypistyneenä.

Haukotus keskeytti lauseen ja sai neidon pudistamaan päätään naurahduksen kera. ”Ei tästä mitään johtopäätöksiä tarvitse vetää, näenhän minä”, hymähti ja pyöräytti silmiään. Iltapäivään mennessä kotiin, oikeastaan se tuntui ihan hyvältä ajatukselta vaikka olisi saattanut viihtyä toisenkin yön tässä myllyssä – kuka tietää olisiko sänkypaikkaa tarjottu hukallekin. ”Sinähän se tämän retken johtaja olet, joten tee miten haluat”, härnäsi, mutta tarkoitti sanojaan sävystä huolimatta. Ei Thealla ollut nokan koputtamista, oli saanut syödäkseen, vähän juodakseen, sängyn, pysynyt hengissä ja selvinnyt muutenkin vain vähäisillä ruhjeilla. Lähti astelemaan veden luota myllylle, antoi lanteensa keinua askelien tahtiin ja venytteli samalla käsivarsiaan, haukotuksen peitti kädellään – väsymys oli tarttuvaa sorttia näemmä.

”Miksi muuten iltapäiväksi”, kysyi päästyään myllyn ovensuuhun, mikäli Fergus oli kävellyt hänen seurassaan sinne asti. Tai pysytellyt kuuloetäisyydellä. Oli jotenkin outoa, että hukalla oli noinkin selkeänä mielessä mihin mennessä hänen pitäisi palata – eiväthän he mitään sellaista olleet sopineet, ei mitään päivänaikoja siihen milloin hän haluaisi palata kyläänsä.
Wolga
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Huhti 2016, 10:39

Ei Ferguksesta tuntunut, että hänen paljoa tarvinnut enää tehdä Thean lepyttelyyn, tuo kun näytti leppyvän omiaan, yllättävän helppo naiseksi. Parempi kai niin, myrsky oli vielä edessä päin.
"Hyvä." Tokaistiin neidon härnätessä väsymyksen suhteen. Jos totta puhuttiin, hän kyllä mielellään pistäisi takaisin nukkumaan, mutta he olivat aikataulun varassa nyt. Ei hän kuitenkaan pelännyt, että koko diili menisi sivusuun, jos he eivät olisi joen varella ajoissa. Kyllä mies uskoi, että kallisarvoista tytärtä odotettaisiin palaavaksi vaikka iltamyöhään.

"Niin teenkin ja jos minun pitää sinua lepytellä, niin kyllä minun itse kuuluu hakea ruokani." Fergus vastasi Thelle takaisin, astellen muutaman askeleen neidon perässä myllyä kohti, mutta jäi seisomaan etäämmäs poltellakseen savukkeensa loppuun. Hän kävisi kohta katsomassa, mitä siitä peuran raadosta oli jäljellä.
Neidon suusta kuului se kysymys, jota mies oli hieman odotellut ja oli onneksi keksinyt valheen valmiiksi. "Tämä on toisiksi viimeinen sätkäni, pitää käydä ostamassa lisää. Minä kun en selviä ilman näitä, niin kuin olet varmasti pistänyt merkille." Fergus selitti, näyttäen savuketta sormiensa välissä. "Mutta jos sinua harmittaa pikku seikailumme lyhyys, vien sinut retkelle uudestaan milloin haluat." Mies lisäsi hymyillen.
Janni
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 24 Huhti 2016, 18:51

Hymähti, vai että uudelleen olisi mahdollista kokea tämä kaikki. ”Miksipä ei? Seuraavalla kerralla voit viedä minut vuorille”, ehdotti, mutta ei ollut erityisen vakavissaan. Aatelisneito osasi jo epäillä, että punasilmäinen seuralaisensa ei jäisi hänen selustaansa turvaamaan ja hän tunsikin hienoista helpotusta. Olisi aika hurjaa ajatella, että metsässä liikkui joku, joka seurasi hänen liikkeitään ja näkisi kuinka aatelisneito vietti normaalit päivänsä. Se olisi kurjaa. Ja Thea ei halunnut ympärilleen miehiä, jotka eivät palvoneet maata hänen jalkojensa alla. Niin, ehkä hänen täytyisi vain kysyä että mikä hänestä uupui kun ei ollut varovaisesta yrittämisestä huolimatta saanut toivomiaan reaktioita aikaiseksi. Ehkä mies oli vain suorantoiminnan ystävä ja hänen olisi vain pitänyt osata vetää oikeista naruista. ”No, ehkä sinä sitten syöt ja lähdetään sitten. Yöllähän voi nukkua”, ilmoitti ja katosi sitten sisälle myllyyn. Heitteli lattialle levitetyt taljat sänkyyn ja vilkaisi kuivahtanutta lihapalaa, se ei näyttänyt erityisen houkuttelevalta joten antoi sen olla paikoillaan. Peilasi itseään pölyisestä ikkunasta ja sohaisi hiuksiaan muka hieman parempaan asentoon, vaikka eiväthän ne ojennuksessa kauaa pysyisi kuitenkaan. Olo oli kovin nuhjuinen, iho oikein huusi pehmeitä ja rypyttömiä vaatteita päälleen. Turhaa kiirehtimättä etsi kengät jalkoihinsa, jonka jälkeen palasi myllyn ovelle. Raskas ovi narahti valittaen, kun työnsi sen auki ja etsi katseellaan hukkamiestä.

”En vieläkään käsitä, että miksi toit minut tänne?”, jatkoi kyselyään, kunhan vain sai näköyhteyden toiseen. Olihan se tavattoman outoa, että hänet vietiin retkelle eikä mitään vaadittu vastapalvelukseksi. Kummallista. Fergus ei vaikuttanut siltä, että olisi vain seuran vuoksi etsinyt naisia joille tarjota melkoisen elämyksen. No, ulkonäkö toki pettää.
Wolga
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Huhti 2016, 19:19

Vuorille mikä ettei, tosin seuraavaa kertaa tuskin tulisi tämän päivän jälkeen. He voisivat lähteä matkaan kunhan Fergus oli ottanut syödäkseen. Thean kadotessa sisälle lähti mies astelemaan rinnettä alas minne oli jättänyt eilen peuranruhon. Sen saattoi haistaa jo, mutta haju ei ollut yhtä paha mitä se olisi kesällä. Kevään yöt olivat sen verran viileitä että mädäntyminen oli hitaanpaa. Raatoa oli selvästi käyty koluamassa, mutta oli siinä pala haukattavaksi. Fergus tumppasi sätkänsä maahan, ennen kuin kyykistyi ateriansa eteen. Tämä tarttui peuraa taka sorkasta, silmäillen raadeltua reittä, ennen kuin kumartui ja upotti torahampaansa sen lihaan. Jänteet rutisivat kun mies repi suupalan.

Jonkin aikaa Fergus ehti ruokailla rauhassa kun myllyn suunalta kuului Thea ääni. Mies vilkaisi olkansa yli suu täynnä lihaa jota jäysti menemään, se oli sitkasta.
"Älä vaivaa pääräsi sillä, kaipasin vain seuraa." Fergus vastasi kun oli saanut suunsa tyhjäksi. Mies nousi paikaltaan ja asetti jalkansa peuran kyljelle, ryhtyen repimään raadon jalkaa irti. Ikävästi rusahtaen Fergus sai jalan sijoiltaan ja revittyä sen irti niistä vähistä jänteistä, jotka pitivät jalan paikallaan. "Lähdetäänkö? Voi syödä matkan varrella." Mies ehdotti.
Janni
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 24 Huhti 2016, 22:07

Kulmat kohosivat, eikä tiennyt että enemmänkö toisen sanoille vai teoille. Tai syömiselle. Ettei hänen pitäisi vaivata sillä päätään, tahtoi vain seuraa. Jokin teki sanoista hankalat uskoa ja oli aistivinaan muutenkin hienoista kylmenemistä ilmapiirissä. Jälleen mieleen hiipi ajatus siitä, että tässä voisi vielä tapahtua jotain epämiellyttävää. Tai sitten hän vain oli itse niin kiero, että ei osannut ottaa toisten vilpitöntä uteliaisuutta ja ystävyyttä vastaan epäilemättä, että siihen olisi koira haudattuna. Moinen ajatus tuntui häiritsevältä, ei tehnyt koskaan hyvää pohtia omaa persoonaa tai sen mahdollisia vikoja. Aatelinen puisti päätään ja huokaisi syvään, ei auttanut kuin ajatella että aika näyttäisi mistä olisi kyse. Sillä välin hänellä oli hyvää aikaa keskittyä ihmettelemään brutaalia ja alkukantaista tyyliä aterioida tuota yön yli levännyttä ruhoa. Kyllähän hän oli epäillyt, että toisessa oli se eläimellinen puoli varmasti yhtä vahvana kuin inhimillinenkin, eikä moinen olisi häntä ihmetyttänyt jos toinen olisi ollut sudenpuvussaan. Mutta nyt... Vaikka toisaalta siinä oli jotain mielenkiintoistakin, jotain sellaista peittelemätöntä luonnollisuutta.

”Melkoinen elukka taisitkin olla”, kommentoi ja istuutui ulkoportaalle, nosti polvensa koukkuun ja kiersi käsivartensa niiden ympärille. Näky oli niin kummallinen, että hän ei tiennyt pitäisikö sen olla kauhistuttava vai kiinnostava. Voiko olla molempia? Pahaolo tuntui kyllä muljahtavan vatsassa portaalle asti kuuluvan rusahtelun vuoksi, puistatus juoksi vartalon läpi. Ehkä oli hyvä päästä kotiin. Fergus ehdotti lähtemistä ja syömistä matkan varrella, Thea nyökkäsi ja nousi jaloilleen, asteli hukkaa kohden. Päästyään miehen luokse, laski kämmenensä koskettamaan toisen rannetta ja nosti katseensa arpisiin kasvoihin. ”Olet ihan outo tyyppi, jos olisin tiennyt että metsä kätkee sinunlaisiaan sisäänsä… En koskaan olisi poistunut kotipihasta”, lausui vakavana ja virnisti sanojensa päälle osoittaakseen, että ei ehkä ollut ihan täysin tosissaan. ”Minusta tuntuu, että nyt on hyvä hetki kiittää minun henkeni säilyttämisestä ja huolehtimisestani”, kiitti ja laski kätensä irti toisen iholta. Olihan hänellä ollut hauskaa ja ennen kaikkea mielenkiintoista, eikä tuleva susiratsastus ainakaan pilaisi retken tunnelmia.


//Jos haluat, niin mun puolesta voit kirjoitella nuo tapaamispaikalle, jos sulle ei tuu mitään erityistä mieleen mitä matkalla tapahtuisi :) //
Wolga
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Huhti 2016, 22:40

"Käytän itse sanaa petoeläin elukan sijaan." Fergus tokaisi Thean kommenttiin takaisin, odotellen että neito asteli myllyn luota alas rinnettä. "Saat minut surulliseksi." Mies vastasi, mutta virne kertoi ettei hän ollut tosissaan niin kuin ei neito itsekään.
Tosin virne lähti laskuun, kun Thea meni kiittämään häntä mukavasta retkestä, antoi ystävällisen kosketuksenkin. Fergus ei ymmärtänyt miksi tunsi olonsa jotenkin... kurjaksi naisen kiitollusuuden myötä. Kutsuttiinko sitä omantunnon tuskaksi tai joksikin? Mutta ei hänellä ollut moiseen murehtemiseen varaa, asioita oli uhrattava muiden tärkeimpien asioiden tähden. Sitä mies yritti itselleen hokea.
"Hyvä kuulla ja äläkä kiittele minua, en ole tottunut kuulemaan sellaista ihmis neidoilta." Fergus ravisti synkän ilmeen kasvoiltaan ja kohotti virneen takaisin huulilleen. "Eiköhän mennä." Mies totesi lähtien johtamaan toista, iskien hampaansa pikku matkaevääseensä.

Kun Fergus oli saanut syödäkseen, oli hän muuttanut muotonsa jälleen sudeksi, kirmaten suorinta reittiä takaisin tutulle seudulle Thea selässään. Matka tuntui hieman ärsyttävältä Ferguksen osalta, joka oli jumissa omien ajatuksiensa kanssa, kun ei kyennyt siirtämään huomiotaan esimerkiksi Thean kanssa keskusteluun.
Päämäärän alkaessa olevan lähellä päätti susi pysähtyä ja pyytää Thean pois selästään. Neidon sen tehtyä saattoi Fergus käysä sen tutun muutoksen läpi, joka sudesta ihmiseksi oli se epämiellyttävin. Viimeinen savuke tähän uhrattiin.
"Kävellään loppumatka." Mies ilmoitti saadessaan kehonsa rauhoittumaan. Näytti siltä että yksin olo harmaiden ajatustensa kanssa pisti synkyyden ja kireyden vuotamaan Ferguksen ilmeestä läpi.
Muutaman askeleen mies kuitenkin vain otti, kun huokaisi, kuin olisi luovuttanut jonkin suhteen ja ennen kuin Thea ennättäisi kummastelemaan murahti Fergus; "Tiedätkö mitä, en kestä enää. Haluan tietää miltä ihosi maistuu. Haluan suudella sinua."

//Jep minäpä hoidan ja ahgg mun sydän oikeesti, ihan sirpaleina! </3 Päätä sä sit muuten ketä siel on sit Thean puolelta vastassa :3 //
Janni
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 24 Huhti 2016, 23:13

Tällä kertaa kiitoksella ei ollut ollenkaan se toivottu, piristävä vaikutus mikä yleensä tuolla pienellä, vilpittömällä tai vähemmän vilpittömällä sanalla oli ihmisiin. Ja kai puoli-ihmisiinkin. Fergus kuitenkin tuntui synkkenevän entisestään ja tuo lyhykäinen matka minkä rinnakkain kulkivat ennen kuin mies vaihtoi susimuotoon, taitettiin ääneti ja synkkä pilvi tuntui roikkuvan heidän yllään. Kuului vain tasainen hengitys ja syömisen ääni, lintujen lirkutus keväisenä päivänä ja metsän muut äänet. Mutta eilen niin riehakkaan iloisesta kaksikosta ei irronnut puhetta kuin pakollisen verran. Tilanne ei varsinaisesti parantunut, kun mies muuttui sudeksi ja Thea kapusi jälleen tuon kyytiin. Tilanne oli etäisempi kuin aikaisemmin, nyt tuntui vaikealta työntää sormet hukan villoihin eikä mikään saanut Theaa nauramaan. Ihmissuden pitkä laukka vei heidät, onneksi, hyvin nopeasti ja viivyttelemättä kohti tuttua metsää ja kotia. Ei aatelisneito olisi tällaista kyyditystä kestänytkään enää kovin kauaa, tai lähinnä tätä painostavaa hiljaisuutta.

Hieman yllättäen matka kuitenkin seisahtui ja selässä nuokkunut nainen viisottiin jalkautumaan, toki hän totteli kun ei muutakaan voinut. Muodonmuutos ei näyttänyt tälläkään kertaa yhtään kivuttomammalta, eikä hän oikein ymmärtänyt miksi mies enää vaivautui muuntautumaan – hehän olivat jo niin lähellä asutusta, että toinen olisi hyvin voinut jatkaa sutena matkaansa ja jättää hänet kävelemään kotiin ilman saattajaa. Katseli kuinka savuke hitaasti lyhentyi ja sitä mukaa myös käsien vapina, kärsivä ilmekin pehmeni aavistuksen vähemmän kivuliaaksi. Nyökkäsi vastaukseksi, kun toinen pyysi heitä jatkamaan jalan. Sekin sopii, kunhan vain pääsisi tästä tilanteesta pian irti. Siksipä ei olisi osannut odottaa tätä seuraavaa lausetta, joka sai sydämen jättämään lyönnin väliin ja vatsassa muljahtamaan. Nainen seisoi hetken ääneti ja tuijotti tuota käsittämättömän outoa ja huonosti luettavaa miestä edessään. ”Vihdoin”, hymähti sitten ja otti askeleen lähemmäs hukkaa, sormet eksyivät niskaan ja lopulta painoi huulensa miehen omia vasten. Suudelma oli varovainen, mutta ainakin neidon puolelta muuttui nopeasti nälkäisemmäksi ja uteliaammaksi. Kulmahampaat tuntuivat oudoilta, eikä koskaan ollut suudellut ketään samanlaista – tai edes etäisesti samanlaista. Tunne oli hengästyttävä.

Ei tätä iloa kuitenkaan kauaa kestänyt, kun metsästä kuului kavioiden kopsahduksia ja pian Thea kuuli nimeään huudettavan, mikä sai naisen irrottautumaan hukasta vastahakoisesti. ”Niin, se etsintäpartio”, hymähti ja siirsi katseensa kohti ääniä, eikä mennyt kauaakaan kun neljä miestä, pikkuveljistään vanhin, pari perheen vartijaa ja sotilasuraa tehnyt serkkupoika ratsastivat miekkoineen heidän eteensä. Ralf suoristi selkää ratsunsa satulassa ja osoitti Fergusta. ”Päästä irti Theasta, en aio varoittaa kahdesti”, ääni oli haudan vakava. Thea oli jo astumassa hukan ja miesten väliin, kun serkkupoika heilautti huomattavan näköistä nahkapussia jossa kävi paljon kielivä kilahdus. Ilmoitti, että he olivat pitäneet osansa sopimuksesta. Enempää neito ei tarvinnut vihjeitä, se aiempi synkkäpilvi muuttui hetkessä myrskyksi ja haalean ruskeisiin silmiin syttyi halveksuva katse, kun hän siirsi huomionsa mieheen jonka selvästi oli aliarvioinut pahemman kerran. ”Onnittelut, minun huijaamisestani pitäisi saada jo ansiomerkki”, sähisi ja otti muutaman uhkaavan askeleen miestä kohden. ”Paljonko arvioit hinnakseni?”, kysyi sitten matalalla, myrkkyä tihkuvalla äänellä.


//No äläpä! Surkiaaaaaaa :'( </3 //
Wolga
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Huhti 2016, 09:25

Fergus oli hillinnyt itsensä tänne asti ja hän tiesi ettei tulisi saamaan toista mahdollisuutta tyydyttää mielenkiintoaan. Tosin mies ei ollut odottanut sitä, että Thea oli odotellut samaa tai niin hän ainakin ymmärsi neidon hymähdyksestä. Puoliksi poltettu sätkä tippui maahan, sitä ei enää kaivattu, kun nainen astui lähemmäs ja vaikutti ennemän kuin valmiilta, sirojen käsien hamuillessa niskaa. Fergus kumartui Theaa vastaan, kiertäen kätensäkin tuon ympärille. Varovasti toinen tuntui häntä suutelevan, kenties se oli sitä samaa pelkoa mitä Thea oli näyttänyt häntä kohtaan ensitapaamisella, mutta pian se katosikin. Se mieltä piinaava tunne tuntui katoavan hetkeksi, kun susimies suuteli ihmisnaista takaisin ahnaasti, näykkien hamapillaan tuon alahuulta.

Jo ennen kuin Thea ehti kuulla, kuuli Fergus jo lähestyvien kavioiden kopseen, mutta vielä hän rohmusi minkä pystyi. Nainen vetäytyi pois, kun korviin kantautui tuttu nimi. Ärtymys ja synkkyys tuntui sillä samaisella sekunnilla palaavan. Ote hölleni Thean ympäriltä.
Neljä miestä ratsain seisahtui kaksikon eteen ja eikä aikaakaan kun susimiestä uhattiin miekalla. "Näyttää siltä, että epäonnistuin henkivartijan virassa." Fergus totesi, sen sijaan että kuunteli mitä yhdellä miehistä oli sanottavana.
Ferguksen katse vilkaisi rahapussia, jonka läsnäolo tuotiin julki, se oli myös tarpeeksi paljastamaan fiksulle naiselle mistä oli kyse. Punainen katse kääntyi Theaan, joka ryhtyi sähisemään hänelle. Fergus pakotti virneen kasvoilleen, tätä hän oli halunnut, joten tästä hänen täytyi nauttia vaikka väkisin.
"Sitä sinun täytyy kysyä pelastajiltasi, olin sen verran reilu, että annoin heidän päättää minkä arvoinen oikein olet." Mies vastasi, kääntäen sitten katseensa miehiin. "Minäkin tahtoisin sen kuulla ja mielläni myös nähdä." Fergus ilmoitti, ennen kuin nappasi Theaa ranteesta ja yritti vetää tuon selän rintakehäänsä vasten ja kietoa toisen kätensä naisen rintakehän ympärille. Oli viimein aika vangita hänen nappaamansa kauppatavara. "Tuskin uskot minua enää tässä vaiheessa, mutta nautin seurastasi." Mies kuiskasi Thean korvaan.

//Kräk, nyt se meni toisenkin kerran kahtia <//3 //
Janni
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 25 Huhti 2016, 09:58

Miehet katselivat neidon vihastumista aavistuksen ymmällään, sillä toki olivat odottaneet naisen olevan pelosta jäykkänä tuollaisen petoihmisen kanssa – nyt tuo kiharahiuksinen näytti lähinnä loukatulta ja hämmentyneeltä. Vihaiseltakin. Mutta ei, ei nainen näyttänyt pelokkaalta. ”Ei Se ole sinun kiivastumisesi arvoinen Thea”, Ralf yritti toppuutella ottosiskoaan, mutta puhe nyt meni kuin kuuroille korville – niin kuin monesti aiemminkin. Nuori mies tuhahti turhautuneena, hänen siskonsa olisi voinut hyvin olla samanlainen kuin muut aatelisneidot. Silloin hänen ei tarvitsisi ratsastella pitkin metsiä etsimässä tuota ja kannella rahaa matkassaan, että voi ostaa toisen vapauden.

Miehen ottaessa kasvoilleen virneen, se tuntui jäävän hieman vaisuksi mutta oli riittävän pirullinen saadakseen villikon, jos mahdollista, vielä enemmän raivostumaan. Toisen puheet saivat kulmat kohoamaan ja hampaat puremaan yhteen, äskeisen suudelman kuumentama tunne oli hävinnyt yhtä pian kuin alkanutkin – ei siitä enää ollut mitään muuta jäljellä kuin harmi. Kiero, niin kiero. Thea kohotti kättään, livauttaakseen miestä oikein perinteisellä avokämmenellä niin että tuntuu, mutta hukka oli toki näppärämpi ja tarttui hänen ranteeseensa. Pian oli, pyristelystä huolimatta, suljettuna riittävän tiukkaan syleilyyn joka olisi voinut tuntua hyvältä vielä muutamia tunteja takaperin. Nyt se sai neitosen sätkimään ja kihisemään, hakemaan sopivaa kohtaa johon voisi polkaista jalkansa tai vaikka potkaista. Eikä kuiskatut sanat saaneet häntä rauhoittumaan, tai mieltään leppymään. ”No, et ole ainoa joka minun seurastani nauttii”, ilmoitti leukaansa kohottaen ja teki samalla jälleen repäisevän liikkeen, mutta ei päässyt vieläkään irti. ”Päästä irti, äläkä enää koskaan satu tielleni”, ääni oli synkkä, niin synkkä että jos naisella olisi ollut maagisia kykyjä, olisi pelkkä sävy riittänyt nostamaan ukkosen. Ferguksen onni, että hän oli ihan tavallinen ihminen, ilman erikoislaatuisia noituuden kykyjä – muutenhan hukka saisi jatkossa muuntautua sammakoksi. Tai torakaksi.

”Päästä nainen irti”, Ralf ärähti, kun tuo otus veti siromman puoleensa, oli jo laskeutumassa satulasta miekkoineen mutta vieressään ratsastava serkkupoika tarttui rauhoittelevasti nuorukaisen ranteeseen, sanoi, ettei tuo ollut sen arvoinen. He kouluttaisivat kyllä, jos ei pitäisi sopimustaan. Katselivat kuinka kaksikko vaihtoivat äänettömiä lauseita, tai heidän korviinsa ne olivat äänettömiä, kuinka siskolikan ilme muuttui vihaisemmaksi kuin koskaan. ”Tätä menoa meidän ei tarvitse maksaa latinlatia, Theahan syö sen elävältä”, vartijoista toinen murjaisi, ehkä aavistuksen katkeruutta äänessään, ja sai kolmen muun miehen mulkaisut osakseen. Serkku kilautti jälleen kolikkopussia ja köhäisi kurkkuaan, jotta saisi huomion itseensä. ”Tässä on 50 kultakolikkoa ja 50 hopeaa”, lausui ääni värähtämättä vaikka summa oli huomattava jopa heidän kaltaisilleen, joilla rahasta ei ollut puutetta. ”Sinä et taida ymmärtää keiden kanssa olet tekemisissä? Tämän kerran pääset vain varoituksella ja toteutamme toiveemme, mutta jos näemme sinut vielä niin lupaan, että sinä ja muut kaltaisesi saavat tuntea sen nahoissaan”, mies puhui sotilaan varmuudella, suoraselkäisenä ja tosissaan, ei olisi hankalaa epäillä miehen sanojen paikkansa pitävyyttä. Nakkasi sitten kolikkopussi käsistään, se laskeutui hevosten rintaman eteen, mutta ei aivan Ferguksen jalkoihin. Toinen joutuisi kulkemaan muutaman askeleen heitä lähemmäs. ”Päästä nyt se nainen menemään”, viimeinen käsky, enempää he eivät pyytäisi.

”No koira, nouda”, Thea sähisi ja lopetti rimpuilunsa, suoristi selkäänsä sen mitä pystyi, ”nauti palkkiostasi”, naurahti ääni jäätä tihkuen.

// :((( //
Wolga
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Huhti 2016, 10:29

Niin jäätävä, niin vihainen, pakko myöntää Thean vihainen puoli oli yhtä tuhti mitä tuon luonne yleensä. Sitähän olisi voinut ihailla, jos se kaikki viha ei olisi tällä hetkellä suunnattu häneen. Ferguksen ote piti, mutta olihan toisen rimpuilu hankalaa ja sai hän muutavan ikävän potkun jalkaansa, mutta oli mies pahempaankin tottunut.
"Päästän irti, hetki kun päästätte irti rahoista." Mies vastasi odottavasti, jääden sitten kuuntelemaan neidon pelastajien keskustelua. Yksihän yritti olla vitsikäskin, mutta se ei tannut olla soveliasta tähän tilanteeseen.

Susimiehen katse kaventui hieman, kun viimein kerrottiin paljonko rahaa oli tarjolla. Olihan se oikein sievoinen summa, mutta hopea oli jotain mihin ihmissusi ei mielellään koskenut, se kun poltti ja oli kuolettavaa jos sitä käytettäisiin aseena. Hänen olisi tehnyt mieli käännyttää mokomat ja käskeä korvaamaan hopea kullalla, mutta koko tilanne tuntui jo turhauttavan häntä liikaa, niin kuin kaikkia muitakin.
Fergusta vielä varoitettiinkin, ennen kuin rahat suostuttiin nakkaamaan maahan. "Kerro minulle jotain uutta poika." Fergus tuhahti takaisin, kyllä hän oli kuullut uhkausta ties minkä laista, ei tämä poikennut mitenkään ja tuskin hän edes sitä noudattaisi. Hän kulki missä halusi, metsä oli hänen valtakuntansa ja nämä miehet olivat hänen saalistaan, jos metsään eksyisivät.

Theakin osoitti vielä mieltään nimitellen koiraksi. Neito sai punaisen katseen osakseen. "Nautin toki ja muuten... et maistunut niin suklaiselta kuin odotin." Mies totesi virnistäen, ennen kuin virne leveni epäluonnolliseksi ja turkki kasvoi normaalia nopeammin ja raivokkaammin Ferguksen ylle. Hänellä ei ollut aikaa hukata, jos miehet päättäisivätkin muuttaa mielensä pelkän varoituksen suhteen. Muutos oli nopeampi, mutta sitäkin kivuliaampi. Pedon kädet päästivät irti Theasta, samalla kun Fergus kumartui nopein liikkeein neidon ohi, hyökäten rahapussin suuntaan. Susi saattoi pelästyttää hevosia, mutta ei tämä kenenkään kimppuun ollut hyökäämässä, hän vain nappasi pussin hampaisiinsa ja kääntyi lähtiäkseen, ennen kuin tuntisi miekan terää nahassaan.
Janni
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 25 Huhti 2016, 10:46

Nainen virnisti toisen sanoille, vaikka eiväthän ne hyvältä tuntuneet. Oli ikävää kuulla, että sellainen mies jota vielä hetki sitten oli halunnut paljonkin, ei ollut tykännyt hänen suutelemisestaan. Enää sillä ei kuitenkaan olisi suuremmin väliä, sillä hän ei aikonut päästää koko ukkoa lähelleen enää koskaan. Hän aikoisi vielä tehdä tutkimustyötä sen suhteen, että kuinka voisi pitää ihmissudet kaukana itsestään. Kaiketi jonkinlaista tietoa siitäkin olisi tarjolla – ainakin jos etsi käsiinsä jonkun jolla oli oikeaa tietoa. Ferguksen muutos oli nopea ja raju, hetken nainen epäili toisen pistelevän hänet poskeensa kun kädet muuttuivat hänen ympärillään. Mies kuitenkin laski hänet irti ja syöksähti tuota pussukkaa kohden, saaden pelastajien ratsut korskumaan ja perääntymään etujalkojaan nostellen. Eivät ne sentään paniikkiin menneet, joten miehet saivat pideltyä ratsunsa aisoissa. Ilmeet noiden kasvoilla olivat näkemisen arvoiset, kun suuri susi syöksyi nuo muutamat askeleet kohti. Miekatkin olivat valmiina puolustukseen, mutta hukka oli nopeampi. Pian ei näkynyt enää harmaata karvatupsuakaan.

Veli jalkautui ratsunsa selästä ja syöksyi halaamaan siskoaan. Thea tunsi tärinän vartalossaan, kun viha ja kaikki muut päässään myllänneet ajatukset ja tunteet muuttuivat hiljakseen laimeammaksi sekoitukseksi. ”Olen ihan kunnossa, hei, ei mitään hätää. Kyllä aina yhden suden hoitelen”, nainen virnisti, mutta ilman sitä tuttua kipinää. Niinpä hoitelikin, totta totisesti. Antoi Ralfin auttaa hänet hevosen selkään ja tarjosi nuorukaiselle oman kätensä auttaakseen puolestaan tämän kyytille. Pian nelikko käänsi ratsunsa kohti ihmisiä ja kartanoa, eläimet usutettiin nopeaan laukkaan – kukaan ei halunnut jäädä metsään yhtään pidemmäksi aikaa kuin pakko.


//Kiitos pelistä, oli kyllä huippua ja surkiaa ja kaikkea :D Vaan jospa ei jäisi viimeiseksi kohtaamiseksi ;) //
Wolga
 

Re: Oliko teillä taka-ajatuksia? // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Huhti 2016, 10:59

Ei Fergus ollut tarkoittanut sitä mitä oli sanonut, hän oli todella nauttinut siitä lyhyestä hetkestä, kun oli heittänyt itsehillintänsä nurkaan ja saanut maistaa Thean täyteläisiä huulia. Kai se oli ollut härnäämistä, ärtymyksen purkamista takaisin neitoa kohtaan, joka näin jälikäteen tuntui typerältä.
Enää ei kuitenkaan voinut surkutella, rahapussi tuntui mukavan painavalta leukojen puristuksessa, tätä hän oli kaivannut, tätä hän ja lauma tarvitsi. Fergus pysähtyi, ei hän kauas olu ehtinyt juosta, joten kykeni katsomaan olkansa yli kauempana olevaa ihmisjoukkoa. Oliko tämä ollut sitten ystävän menettämisen arvoista? Hän oli kylmäverinen tappaja ja kiero milinen susi, mutta tunteet ne hänelläkin olivat ja kyllä ne tielle osasivat tulla, piti hän siitä tai ei. Mutta ehkä hän kykenisi pääsemään tästä yli yhtä nopeasti kuin kaikki oli tapahtunutkin?

Tuhahduksen saattelemana, susi lähti jatkamaan matkaansa. Kyllä hän jotain keksisi näillä rahoilla, joka piristäisi mieltä.

//Joo kiitos itsellesi ja tuskimpä vain ;D //
Janni
 

Edellinen

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron