Kirjoittaja Janni » 01 Kesä 2016, 13:26
//Niinpä, reppana Thea (:o //
Matka kartanolle käytiin kaisessa hiljaisuudessa, Synth kävi mielesään läpi vankilan tiloja ja asetteli suunnitelmansa järjestykseen. Kaikki epäonnistumisen vaihtoehdotkin otettiin huomioon ja niille keksittiin varasuunnitelma, mies oli kaikessa hyvin täsmällinen, jopa epämillyttävissa hommissa.
Kartanon lähestyessä Thea päätti avata viimein suunsa ja suoda hänelle hyvin myrkyn täyteisen käskyn. "Onnistuminen on ainoa vaihtoehtoni." Mies vastasi takaisin rauhallisesti. He pysähtyivät porttien ja sen vartijoiden eteen Mies soi naiselle vielä viimeisen katseen. "Näemme huomenna. Hyvää päivän jatkoa neiti Auvray." Mies ilmoitti ja kumarsi naiselle vielä siihen perään. Hän tulisi ilmoittamaan huomenna yön tapahtumista. Synth asteli ratsunsa sivulle ja nousi satulaan. Sininen katse vielä käväisi naisessa, ennen kuin Epsilon käännettiin tien suuntaisesti.
Loppupäivä oli sujunut ongelmitta. Synth oli saanut hoidettua kaikki varusteet mitä tarvitsi ja tärkeimmän osan, kylän sotilaan haarniskan, oli hankittu suhteilla. Se oli vaatunut vain sopivan määrän rahaa. Valeasu oli hänen omaa henkilöllisyyden peittämistä varten, ei hän halunnut mainettaan pilata esiintymällä itsenään, se olisi täys katastrofi.
Haarniskaan sonnustautuneena mies kulki hiljaista ja öistä katua pitkin. Oli miltein kekskiyö, silminnäkijöitä ei olisi enää tähän aikaan pahemmin liikkeellä. Vankilarakennuksen näkyessä, Synth pysähtyi vielä hetkeksi, vetäen syvään henkeä, käyden kaiken vielä kerran läpi mielessään, ennen kuin pinkaisi juoksuun. Tämä oli hämäyksen ensimmäinen vaihe.
Vankilan oven edessä seisoi yksi vartija, eri mies kuin päivällä ja tämä käänsikin yllättyneen katseensa virkaveljeen, joka kiirehti nyt kohti. "Hätätilanne. Sotilaspäällikkö käski parhaimmat miehensä kylän itäpuolelle. Joukko susia, ilmeisesti vangin tovereita, yrittävät päästä kylän sisään." Synth selitti muka huohottaen. "Minä otan vahtivuoron siksi aikaa." Tämä lisäsi.
Vartija näytti hieman häkeltyneenä, mutta otti pian vakavan ilmeen kasvoilleen. "Parhaimmat miehensä?" Tämä toisti. "Kyllä, minä olen vasta aloittanut kuninkaan riveissä, en ole kohdannut ennen sussia vai ihmissusisia mitä lie ne ovat." Synth selitti valheensa hyvin uskottavaksi ja mies näytti nielevän sen. Kehuminen aina iski hyvin miehiin ja pian tuo olikin ojentamassa hänelle vankilan avainnippua.
"He yrittävät ajaa niitä takaisin metsään, joten jos on hiljaista, tiedät mistä etsiä. Äläkä aiheuta meteliä, emme halua kylää paniikkiin!" Synth vielä huikkasi sotilaan perään, joka nosti kättä ymmärtämisen merkiksi. Valepukuinen metsästäjä jäi hetkeksi seiomaan paikalleen, odotti että toinen oli varmasti juosut tarpeeksi käuan, ennen kuin kääntyi avainnippu helisten avaamaan ovea.
Fergus havahtui oven lukon naksahtaessa ja ei ollut heti tunnistaa metsätäjää tuon kypärän alta. "Naamiaisiinko olet menossa?" Mies vinoili, kun toinen pääsi availemaan sellin lukkoa. "Suu kiinni, jos haluat täältä elävänä pois, sinun on noudatettava jokaista käskyäni." Synth totesi kylmästi polvistuen nyt miehen vierelle, alkaen availemaan tuota pidätteleviä kahleita. Käsien vapautuessa, Fergus avasi nyrkkinsä, jonka sisällä oli piilotellut Thean antamaa putellia. Neito ei ollut sanonut paljon sitä pitäisi ottaa, joten mies kulautti alas koko pikku pullollisen, ihan vain varmuuden vuoksi.
"Haen varusteesi sivuhuoneesta." Synth totesi suoristautuen. "Odota." Susimies sanoi, irvistellessään vielä lääkkeen pahaa makua ja nousi sitten seinää pitkin ylös. "Mitä?" Metsästäjä kuulosti kiireiseltä, aikaa ei ollut jahkailuun. Vastaus tuon kysymykseen tuli yllättäen Ferguksen nyrkistä, joka osui miestä kipeästi leukaan ja pisti tämän tasapainon horjumaan. "Mieti ensi kerralla, kenen naista oikein lyöt. Ja muutenkin jos tilanne olisi eri, makaisit omissa suilissasi hyvin nopeasti." Fergus ilmoitti hyvin äreän näköisen.
Synth oli joutunut ottamaan askelia taakseen ja piteli nyt leukaansa, oliko se mennyt sijoiltaan, siltä kipu ainakin tuntui. "Tsh..." Tuhahdus vain mieheltä pääsi, ennen kuin tämä kääntyi sellin oven puoleen ja asteli sivuhuoneeseen, josta uskoi löytävän toisen vaatteet ja varusteet.
Fergus virnisti itsekseen tyytyväisenä, toisella ei todellakaan ollut varaa valittaa. Jos metsästäjä oli Thean pikkurillin ympärillä, niin oli tuo myös hänen.
"Siinä." Synth kantoi toisen varusteet sivuhuoneesta ja paiskasi lattialle. Puhe tuntui toimivan, joten ehkei leuka aivan sijoiltaan ollut. "Ja pidä kiirrettä." Mies vielä lisäsi, yllättävän rauhallisena tuo pysyi, paljonkohan tuota täytyisi höykkyyttää, että hermostuisi?
Fergus vaihtoi vankilan ryysyt omiin tuttuihin vaatteisiinsa, tarkistaen vielä, että kaikki oli tallessa. Joku miehen harmiksi oli kuitenkin näpistänyt hänen viimeiset savukkeensa. "Perkeleen nilkit." Mies mutisi itsekseen, mutta tässä ei ollut aikaa murehtimiseen. "Mennään." Synth hoputti, hieroen edelleen leukaansa ja kurkatsi ovesta ulos, varmistaen että reitti oli selvä, ennen kuin lähti johdattamaan toista kylän länsiporteille, tai niin hän oli aikonut. "Hei, mihin luulet meneväsi?" Synth sihahti, tajutessaan Ferguksen kääntyvän aivan eri suuntaan. "Minun täytyy kertoa Thealle jotain!" Mies vastasi, vilkaisten toista olkansa yli, eikä jäänyt odottelemaan, kun nosti vauihtinsa jo juoksuun. "Ei... Ei, et ole tosissasi!" Synth nyt huusi, joutuan lähtemään toisen perään. "Yritätkö tapattaa itsesi?" Metsästäjä yritti pitää äänensa alhaalla. "En tietenkään." Vastaus kuului edestä päin. "No mitä hittoa luulet sitten tekeväsi?" Synthin rauhallisuus alkoi rakoilla, susimies todellakin koetteli häntä. Eikö hän ollut sanonut, että jokaista hänen käskyään tulisi noudattaa. Hevetti!
Synthin yritykset saada toinen kääntämään suuntansa olivat yhtä tyhjän kanssa, tuttu kartano näkyi jo edessä päin. Kaikki se juokseminen kyllä otti koville heikon olon takia, tuskan hikihän tässä kohosi pintaan, mutta jääräpäisyys ajoi Fergusta eteenpäin ja kenties se lääkekin mitä hän oli hetki sitten ottanut.
Kaksikko joutui kuitenkin kääntymään sivukujalle piiloon, kartanon porteilla seisoi kaksi sotilasta vartiossa. "No niin, ei voi mitään, meidän on palattava takaisin." Synth harmitteli sarkastisesti. "Mitä höpiset, menet ja hämäytät heitäkin." Fergus totesi, saaden pahan mulkaisun osakseen. "En ole palv-" Synth oli sanomassa, mutta hänet keskeytettiin. "Et niin, mutta olet Thean, joten hopi hopi." Susimies hoputti tarraten toista olalta ja pakottaen takaisin kadulle. Mulkaisten vielä kerran metsästäjä lähti puoli juoksua kohti kartanon vartijoita. Mies sepitti jälleen sen samaisen tarinan olemattomista susista, jotka kenties yrittivät vangin vapauttaa. Hän jäisi vahtimaan portteja siksi aikaa. Sotilaiden juostua ohitse, Fergus luikahti varjoista esiin ja kiirehti porteja kohti. "Minun on odotettava tässä, pidä kiirettä." Synth totesi, toisen ohi juostessa.
Fergus kiersi kerran näkemiensä pensaiden suojissa kartanon taakse viiniköynnöstn keskelle. Tällä kertaa hän tiesi mikä ikkuna kuului Thealle, mutta harmillisesti viime visiitillä hän oli repinyt köynnökset mukaansa ja nyt neidon ikkunalle ei noin vain kiivettäisi. Mies laskikin katseensa alas maahan ja etsi hyppysiinsä pikku kiviä. Fergus asteli ikkunan alle, ryhtyen sitten nakkelemaan niitä ikkunaa kohti. Kivet napsahtelivat perä jälkeen lasia vasten. "Vauhtia Thea." Mies mutisi, vilkuillen vähän väliä ympärilleen ettei kukaan häntä sattuisi yllättämään.