Meillä on ongelma. // Janni

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 25 Touko 2016, 13:51

Henkivartijan saamisesta oli nyt kulunut jo puolitoista kuukautta, viimeisestä reissusta sille piilopaikkana toimivalle vanhalle myllylle taas hieman yli kaksi kuukautta. Mikä tietenkin tarkoitti yli kahta kuukautta ilman metsää, ilman sitä villiä tunnetta jonka eräs peto hänen sisikunnassaan synnytti. Puolitoista kuukautta mustahiuksisen tarkkojen silmien alla, tiukasti omaan pihapiiriin ja ihmisten kaupungin kylään sidottuna teki naisen epätoivoiseksi. Eikä epätoivon määrää vähääkään pienentänyt se, että ei ollut vuotanut verta nyt kahteen kuukauteen, ekäi tarvinnut olla ruudinkeksijä tietääkseen mitä se tarkoitti. Neidon nuoren vartalon sisällä kasvoi jotain ihmeellistä ja pelottavaa, jotain sellaista joka kuului sinne mutta ei siltikään kuulunut – jotain sellaista, jota ei missään nimessä saisi olla olemassakaan. Siellä kasvoi olento, joka tulisi muuttamaan hänen elämänsä, hänen perheensä elämän ja mahdollisesti myös pienen ihmissusilauman elämän – sen alfasta puhumattakaan. Tyyppi, joka vielä ei ollut kenenkään muun havaittavissa kuin kantajansa, tulisi mullistamaan ympäristöään ensi rääkäisystä asti. Tai vähintään se mullistaisi kantajansa elämän, eikä välttämättä niin hyvään suuntaan. Thea halusi siitä eroon, toivoi että se ei olisi koskaan hänen sisäänsä takertunut. Ja silti tunsi piilotettua hellyyttä sitä kohtaan. Ja siksi hän pelkäsi kertoa asiasta toiselle osapuolelle, joka tämän liitännäisen luomiseen oli vaikuttanut.

Aatelisnaisen levoton mieli oli luonut sopivan suunnitelman, vedenpitävän suorastaan. Sen avulla hänen olisi tarkoitus urkkia tarpeellisia tietoja henkivartijastaan ja toisaalta myös päästä tapaamaan sitä ihmissutta – joka ehkä yhä edelleen oli pitänyt kiinni lupauksestaan saapua joen rannalle. Ja nyt hän, ahdistuneena ja innostuneena odotti kylän porteilla, että kaikki olisi valmista ja hän pääsisi lähtemään metsään tuon henkivartijansa kanssa. Aikomuksena heillä ei ollut mennä kovin syvälle, ihan vain sen verran että ihan suora näkyvyys kylään peittyisi – eikä Thea aikoisi miestä kuljettaa sen pidemmälle, sillä huonolla tuurilla törmäisivät hukkaan. Päälleen oli pukenut löysät, ruskeat mokkanahkaiset housut ja röyhelöisen nappipaidan, juuri sopiva vaatetus loppukesän lempeille päiville. Hiuksensa oli jättänyt auki, ja nyt ne pölähtelivät, kun tuuli kävi pyöräyttämässä suortuvia. Eväskori oltiin laskettu maahan, se sisälsi pullon punaviiniä ja toisen pullonpunertavaa mehua. Ei silti ihan mitä tahansa, vaan värittömällä ja hajuttomalla humalluttavalla uutteella terästettyä. Olihan Thea jo huomioinut metsästäjän kieltäytyvän systemaattisesti kaikesta tarjotusta alkoholista, mikä oli melkein vesittänyt hänen suunnitelmansa juottaa toinen humalaan – kunnes oli keksinyt, että olihan niitä muitakin tapoja kuin puhdas alkoholi. Löysien housujen taskuun oli piilotettu taskumatti, jonka sisällä odotteli kirkasta alkoholia siltä varalta, että metsästäjälle mehun maistelun jälkeen voisi alkoholikin ryhtyä maistumaan. Tarkoitushan oli udella, jonka jälkeen juottaa mies niin hävyttömään humalaan että sammuisi, sen jälkeen Thea pääsisi hyvin karkaamaan paikalta.

”Mennäänkö?”, sanat osoitettiin metsästäjälle ja neito toivoi, että toinen pitäisi hänen olemuksensa innon ja malttamattomuuden johtuvan pelkästään siitä, että hän pääsisi pian rakastamaansa luontoon.


//Vähän normaalia kökömpää, mutta älä häiriinny //
Wolga
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Touko 2016, 14:20

Yli kuukausi oli vierähtänyt henkivartijan virassa, eikä kertaakaan Synth ollut joutunut tilanteeseen missä Theaa suojella. Päivät olivat olleet hyvin hiljaisia ja yksitoikkoisia aatelisneidon puuhia seuratessa. Mies oli metsästäjä ja ilman metsää ja mitä metsästää alkoi turhautuminen painaa Synthin harteita, joka kuitenkin tukitsi sen kaiken sisäänsä ja hyväksyi kohtalonsa. Hän oli tähän lupautunut ja täysi hiljaisuus oli ollut yksi vaihtoehto miten tässä hommassa voisi käydä. Ehkä peto oli luovuttanut? Sitä neidon vanhemmat varmasti toivoivat, mutta Synth ei aikonut vielä luovuttaa. Ehkä siitä syystä Thean pyytö pienelle piknikille metsänreunassa oli saanut hänet lipsumaan varovaisuudessa, ehkä se peto näyttäytyisi kylän ulkopuolella? Ei hän naista syöttinä pitänyt, niin kuin oli sanonut, mutta hänestä tuntui että he molemmat kaipasivat metsää.

"Mennään." Synth vastasi neidolle takaisin, kumartuen nostamaan eväskorin maasta, lähtien johdattamaan naista kylän porteista ulos. Mies oli sonnustautunut tuttuun metsästäjän varustukseensa, hattuakaan ei oltu jätetty kotiin, ei missään nimessä. "Tästä pienestä retkestä ei kerrota vanhemmillesi, eihän?" Synth totesi pientä leikillisyyttä äänessään, oli hän oppinut rentoutumaan naisen seurassa enemmän, mutta kohteliaisuus ja vakavuus olivat osa hänen luonnettaan.
Synth oli myös huomannut Thean käyttäytyneen hieman omituisesti, tuskin sitä olisi huomannut, jos ei viettänyt kaikea aikaa neidon vierellä. Nainen oli tuntunut olevan hieman omissa ajatuksissaan ja ehkä huolissaan, mutta mies laski sen luonnon kaipuuksi, koska hän tunsi olonsa samanlaiseksi. Jo pelkkä tuuli porttien ulkopuolella tuntui jo niin paljon erilaiselta ja hyvältä kasvoja vasten. Syksy oli tehnyt tuloaan jo hetken aikaa, metsä oli kauniimillaan lämpimine väreineen.
Janni
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 25 Touko 2016, 15:01

Thea naurahti miehen salaliittolaiselle lausahdukselle. ”No, vaikka kertoisinkin, niin he kaiketi syyttäisivät kaikesta minua ja tarjoaisivat sinulle palkankorotusta, kun olen niin hankala”, virnisti silmiään pyöräyttäen. Hänen vanhempansa tuntuivat tykästyneen tähän metsästäjään oikein kunnolla. Ja no, tämän reissun jälkeen – mikäli juonensa onnistuisi – toinen kyllä varmasti olisi palkankorotuksensa ansainnut. Ellei suoriltaan irtisanoutuisi. Sitäkin neito oli miettinyt, mutta pitäisi elää siinä toiveessa että hän saisi jotain todella merkittävää selville, jotain niin merkittävää että voisi kiristää tiedoillaan toista myös muuten kuin hänen perheeseensä liittyvissä asioissa. Tämä kaikki toki oli vain yksi suuri riski, sillä hänellähän oli vain aavistuksensa siitä ettei toinen ehkä ollut aivan ihminen ja että tuon kohteliaan ja vakavan kuoren alla piili jotain muutakin. ”Mutta, lupaan että en kerro. Palkkaavat vielä toisen vahdin”, naurahti.

Thea ei tuntenut juuri omantunnonpistoksia toimistaan, ei vaikka oli loppujenlopuksi tottunut Synthin jatkuvaan seuraan ja piti toista ihan kohtuullisen kelpona seurana. Neito kuitenkin eli itselleen ja omille haluilleen, suunnitelmilleen ja unelmilleen – ei toisille, eikä ainakaan tälle korpille. Joten jos joku viaton joutuisi kärsimään, niin olkoot sitten niin. Eikä Thean ollut tätä metsästäjää tarkoitus hengiltä ottaa, vähän kiristää vain jos löytäisi jotain sellaista jolla kiristää voisi. Kaksikko kulki hiljaisuudessa kauemmas kylästä, kohti metsänlaitaa. Hiljaisuus sopikin oikein hyvin, sillä ei neidolla oikein ollut mitään sanottavaa. Hän halusi vain vetää metsän tuoksua sisälleen ja kohottaa kasvonsa kohti aurinkoa. Unohtaa hetkeksi tämän retken todellisen luonteen ja yrittää nauttia vain luonnosta, vapaudesta ympärillään. Kauaa heidän ei tarvinnut kulkea, kun Thea lopulta pysähtyi kohtaan jossa metsä oli vielä varsin harvaa. Eivät he millään tiellä seisoneet mutta kohtalaisen lähellä sitä kuitenkin. Paikka oli mukavan suojainen, olematta kuitenkaan kovin syvällä metsässä tai kaukana kylästä. Juuri sopiva piknikille. ”Tämä paikka saa kelvata”, ilmoitti ja nyökkäsi päätään, vilkaisi mustanpuhuvaa miestä. Heidän kontrastinsa oli suorastaan naurettava, toisen iho oli vaalea, suorastaan kalpea, ja hänen taas tummempi. Toisen silmät olivat siniset ja hänen taas ruskeat. Luonteista puhumattakaan.

”Minun pitäisi rakentaa jonkinlainen köynnös ikkunani alle”, huokaisi ja istuutui metsämaahan, nojasi selkänsä puunrunkoon ja sulki silmänsä nautinnollinen ilme kasvoillaan. ”Täällä ihminen voi hengittää, vai mitä?”, totesi hetken luonnon äänistä nautittuaan ja vilkaisi miestä ripsiensä alta. Se jatkuva vatsanpohjalla käyvä myllerryskin tuntui hieman helpottavan, hartioille asumaan tullut jännitys löystyi hiljalleen. Valui sormenpäistä viileään maahan.
Wolga
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Touko 2016, 15:28

"Se on hyvä kuulla." Synth nyönsi Thean naurahdellessa hänelle takaisin. Ei hän todellakaan halunnut tuottaa pettymysta isäntäperheelle jolle työskenteli, vaikkei joutuisi tekemään juuri sitä työtä mitä oli suostunut tekemään.
Metsätuuli itsessää toi jo mukavasti huminaa korviin, joten keskustelua ei heidän välilleen kaivattu. Mies oli oikeastaan tyytyväinen, että sai kuunnella metsän ääniä rauhassa, kuin tervehtisi vanhaa ystävää.
Synth antoi neidon valita paikan ja pian se löytyikin mukavasta puun varjosta, jonka alle Thea asettuikuin mukavasti istumaan. Synth laski korin maahan ja veti jousensa pois hartialtaan, laskien sen lähelle koria käden ulottuville. Viini nuolineen sai jäädä roikkumaan varmuuden vuoksi selkään.

"Köynös?" Mies kummasteli neidon kommentia, asettuen itseklin istumaan syksyn kuivaamalle maalle. "Kyllä, kaupunki osaa olla toisinaan niin pölyinen paikka."Synth vastasi toisen sanoihin, avaten eväskorin kannen. "Juotavaa?" Tämä kysyi ottaen esille ne kaksi pulloa mitä he olivat pakanneet mukaan, viiniä neidolle ja mehua hänelle. Pientä purtavaakin korista löytyi, voileipiä ja suolaisia keksejä.
Synth veti esiin myös parit kupit, asettaen ne odottamaan maahan kun hän korkkia veti auki pullosta.
Janni
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 25 Touko 2016, 16:21

”Köynnös, että on helpompi lähteä vähin äänin luontoon”, naurahti kuin se olisi ollut jotenkin ilmiselvää. Ehkä oli hieman kyseenalaista moisia puhua miehelle, jonka tarkoitus oli seurata hänen liikkeitään herkeämättä. Mutta jos tämä päivä menisi kuten oli ajatellut, tokkopa se haittaisi. Ja jos ei menisikään, niin kylläpä perheensä hänet pian lähettäisi jonnekin kauas pois, ettei pyöristyvä vatsanseutu aiheuttaisi uteluita. Ajatuksen myötä kulmat rypistyivät hetkeksi. Niin, sehän tosiaan jossain vaiheessa näkyisi. Thea oli päättänyt hankkiutua loisesta eroon, mutta jokin silti pidätteli häntä. Tiesi, että moinen otus pilaisi hänen oman elämänsä, pakottaisi hänet pakosalle ja toisaalta ihmisnaisen paikka ei ollut myöskään susilauman keskuudessa – etenkään täydenkuun aikaan. Liekö puoliverisen lapsenkaan? Ja kuitenkin se tuntui odottamattomalla tavalla väärältä, ajatus hankkiutua olennosta eroon.

”Juotava kyllä kelpaisi”, nyökkäsi päätään ja kumartui eväskoria kohden. Katseli kuinka mies ryhtyi asettelemaan kuppeja ja pulloja, pahaa-aavistamattomana tietenkin. Pieni odotus tuntui työntävän ikävät ajatukset alleen ja Thea joutuikin tekemään töitä pitääkseen kasvonsa peruslukemilla. ”Kiitos, että suostuit tähän. Tämä merkitsee minulle paljon”, kiitti metsästäjää hymyillen. Tottahan se oli, Synth ei tosin voinut arvatakaan kuinka paljon se todellisuudessa neidolle merkitsikään. Mikäli hänelle tarjottaisiin viinimottia, ottaisi neito sen ilolla vastaan. Punaviini ei ehkä sopinut loppukesän lämpimään päivään, mutta toisaalta, mitäpä pienistä. Ehkä pieni hiprakka auttaisi häntä selviämään koitoksestaan, ja tiedä kuinka kauan hän edes voisi nauttia sen mausta. Oli kyllä nähnyt kuinka raskaana olevat rouvat taipuivat kaksinkerroin yökötyksestä pelkästä alkoholin hajusta. ”Oletko asunut aina ihmisten kaupungissa?”, kysyi siemaistuaan pienen suullisen, nuolaisi huuliaan jotta ne eivät jäisi kovin sinertäväksi.

//Tajusin, että mullahan tulee tuosta otsikosta mieleen että: "Houston, we have a problem" //
Wolga
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Touko 2016, 16:51

"Aah, aivan. Kuulinkin jotain ohikuullen palvelusväen puhuvan, kuinka se peto oli repinyt ikkunasi alla kasvavat köynökset mukanaan kun kävi visiitillä." Synth hymähti availlen viinipullon korkkia ja kaatoi tuota punertavaa nestettä toiseen mottiin, ojentaen sen sitten Thealle.
"Minäkin tarvitsin hieman pientä ulkoilua, jos totta puhutaan." Synth myönsi neidon kiitoksille. "Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu." Mies totesi, kaataen nyt itselleen mehua pahaa-aavistamatta mitä se sisälsi. Pullot jätettiin nojaamaan koria vasten ja muki kohotettiin huulille pientä janoa sammuttamaan, mikä tänne kävellessä oli syntynyt.

"Noin kymmenen vuotta." Mies vastasi neidon kysymykseen. He eivät olleet paljoa olleet tilanteissa, jossa keskustelu oli ollut ainoa ajanviete. Yleensä Synth oli vain seurannut neidon puuhia sivusta ja antanut rauhassa tuon sosialisoida perheen ja ystävien kanssa, ollen kuin seinäruusu. Mutta sitähän henkivartijat olivat, huomaamattomia.
"Sinä olettaen varmaan koko ikäsi?" Synth uteli puolestaan, ottaen uudenkin kulauksen juomastaan. Erikoisen maukasta mehua se oli, kuin neito olisi valinnut parasta laatua, mutta taas toisaalta eikös aateliset suosineet ainoastaan parasta laatua?

//Totta, indeed we have a problen... but it's very cute problem :D //
Janni
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 25 Touko 2016, 17:20

Ehkä, vain lyhyen katoavan hetken ajan nainen tunsi tekevänsä jotain väärää kun katseli kuinka Synth nosti mehukuppinsa huulilleen. Hiljensi sen kuitenkin nopeasti, eikä se omantunnon kolkutus enää sen jälkeen nostanut päätään – mutta ehkä oli ihan hyvä tietää, että ei hänkään sentään ihan paatunut ollut. Hymähti, enemmänkin omille ajatuksilleen kuin miehen aiemmille sanoille ja siemaisi jälleen motistaan. Ei miesparka tiedä mikä häneen iski. Eikö hän joskus ollut luvannut tuolle, että ei kaihtaisi keinoja jos asettuisi hänen ja… No, ihan minkä tahansa ja hänen väliinsä. Oliko peräti aikonut liata kätensä vereen? No, tänään ei moisesta ollut kysymys, ei ollenkaan. Pienestä hauskanpidosta vain. ”Kutakuinkin koko elämäni”, vastasi päätään nyökäten, aikomatta kuitenkaan ryhtyä avautumaan perhesuhteistaan, sillä eiköhän toinen ollut jo niistä kuullut mikäli piti yhtään korviaan auki palvelusväen puoleen – sehän oli noiden lempikeskustelunaihe aina pedon jälkeen.

”Miksi et ole hankkinut perhettä?”, Thea kysyi ja siirsi uteliaana jakamattoman huomionsa Synthiin, aikomuksenaan hiljalleen johdatella keskustelua oikeaan – avoimempaan suuntaan. Toki hänen täytyi itsekin hillitä omaa kieltään ja mieltään, ainakin siihen asti että mies humaltuisi hieman paremmin. Kaiken muun lisäksi hän halusi myös udella siitä kohtaamisesta täydenkuun yönä, halusi kuulla että eikö toinen todella ollut epäillyt mitään. Ja jos oli, niin mitä epäili nyt. Hän halusi kuollakseen tietää, että mitä tuon tarkkaavaisen ja vakavan miehen pään sisällä liikkui, mitä kaikkea tiesi. Nyt ei kuitenkaan ollut vielä sopiva hetki ristikuulustelulle, pitäisi malttaa odottaa vielä. Eihän hän ollut aivan varma kuinka hyvin ja nopeasti moinen aine vaikuttaisi. Se pieni pullo tuntui nyt muistuttavan olemassaoloaan hänen taskussaan, ehkä senkin aika vielä tulisi kunhan toinen pääsisi vähän vauhtiin.

//Eeeiiii saa puhutella sitä suloiseksi, koska muuten tulee nyyyyyh //
Wolga
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Touko 2016, 18:34

Synth nyökkäsi kuunnellessaan Thean vastausta ja päättipä kaivaa yhden voileivistä esille korista, ojentaen sen naiselle. Piknikillähän tässä oltiin. Mies otti itsellekin, samalla kun neito kummasteli hänen perhe-elämäänsä. "Kuten olen sanonut, olen naimisissa metsästyksen kanssa. Se on ammatti joka pitää minut poissa kotoa, joten en ole päässyt miettimään moisia asioita, taikka tapaamaan ketään jonka kanssa haluaisin perheen perustaa." Mies selitti asiallisesti ja haukkasi palan leivästään. "Sinä olet ensimmäinen vieras nainen, jonka kanssa olen viettänyt näin kauan aikaa." Synth keroi syötyään suunsa tyhjäksi ja joipa vielä tuota petollista mehua päälle.

Keskustelun jatkuessa ja leipien kadotessa, saattoi mies hiljakseen tuntea pienen lämmön kohoavan rintakeHässään ja vatsanpohjassa. Korvienki välissä surisi hassusti ja miehen kasvoilta saattoi nähdä pienen hämmennyksen, mutta aina kun Thea avasi suunsa ja jatkoi keskustelua, herpaantui Synthin keskittyminen olonsa kummastelusta. Tämä puhui rennommin ja enemmän eloa kasvoillaan.

//Vähän voi xD Mietin muuten et Thea voi lorauttaa siitä taskumatista Synthin mehuun salaa, ku tuskin se mielellään suoriltaan sitä vetäis vaikka vähän sekasin oiski, et se ei silleen siinä tilassa kyseenalastas sitä mehun hassua makua :D
Janni
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 25 Touko 2016, 20:58

Thea otti vastaan ojennetun leivän ja haukkasi siitä hyvällä ruokahalulla. Ei se ehkä viinin kanssa nyt mikään makuelämys ollut, mutta menetteli kuitenkin. Nyökkäsi päätään toisen kertoessa siitä, että metsästäjälle perhe ei oikein sopinut ja työ vei kovin paljon aikaa. ”Ja nytkin maksusta”, Thea naurahti päätään pudistaen. Neito pyrki pitämään keskustelua yllä ja kyseli aktiivisesti arkipäiväisiä asioita, välillä kokeili jotain hieman uskaliaampia kysymyksiä jotka nekään ei vielä olleet erityisen syväluotaavia – vähän vain jotta näkisi kuinka valmis mies olisi avautumaan. Kyllähän neito huomasi mehun tepsivän ja sen alituisen vakavuuden hiljalleen haihtuvan eloisamman olemuksen tieltä. Jos Synth olisi tuollainen aina, niin Theakin voisi jopa harkita toisen sulhokseen hyväksymistä – sääli, että oli niin kovin vakavamielinen.

”Mitä sinä ajattelit, kun näit minut sen pedon kanssa ensimmäistä kertaa? Kun en päästänyt sinua surmaamaan sitä, vaikka se olisi ollut helppo ottaa hengiltä?”, laski ilmoille nyt sen kysymyksen, joka häntä oli mietityttänyt lähinnä uteliaisuudesta. ”Entä, kun tajusit että minä olin se kadonnut neito josta olit kuullut puhuttavan?”, jatkoi vielä ja kumartui hieman lähemmäs mustahiuksista. Ja mikäli toinen katsahtaisi välillä muualle, neito lorauttaisi nopeasti pienen tujauksen alkoholia taskumatistaan toisen mehuun – vauhdittaakseen tilanteen kehittymistä. Eihän hän tässä koko päivää aikonut olla. Vaikka tietenkin, voisihan hän aina kuljettaa toisen takaisin kylään ja väittää että mies oli vetänyt omasta tahdostaan pääntäyteen. Se olisi kuitenkin ollut, ainakin toistaiseksi, turhan julmaa. Eihän hän metsästäjän mainetta aikonut pilata, ellei siihen tulisi pakollista tarvetta.
Wolga
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Touko 2016, 21:18

"Jos totta puhutaan, uskoin pientä valhettasi." Synth myönsi hymähtäen, napostellen pieniä suolakeksejä mitkä oli otettu siihen nurmelle esille. Jotenkin suolainen nyt maistui, hän harvoin näin rohmuten söi tälläisessä seurassa. "Hmmmm... Ensin mieleeni tuli että se peto kiristi sinua, pakkotti sinua valehtelemaan puolestaan. Moinenhan tulee nyt kaikilla mieleen, kun halutaan ajatella että aatelisneidot ovat varsin siveitä ja viattomia, mutta kun ryhdyin ajattelemaan asiaa tarkemmin, ei se tehnyt järkeä sitten yhtään." Synth selosti mielellään Thean kysymyksille ja näytti jopa elehtivän käsilläänkin enemmän puhuessaan, huomiokin riistäytyi sen verran, ettei hän huomannut neidon liikkeitä hänen mehukuppinsa luona.

"Sinulla olisi ollut lukemattomia mahdollisuuksia paeta, mutta et käyttänyt yhtään niistä, aivan kuin et olisi kaivannut pelastusta lainkaan, aivan kuin olit tyytyväinen tilanteeseen... tai no tuskin sinä olit niin tyytyväinen olla samassa ympäristössä raivopäisen ihmissuden kanssa täydenkuun aikaan, mutta kuitenkin." Puheliaisuuttakin tuntui löytyvän Synthistä enemmän ja se vain yltyi, kun mies joi lisää mehuansa, kaataen jo uutta kupillista. "Joten onhan se nyt jo päivän selvää, että sinulla on tunteita siihen petoon... mikä on mielestäni hyvin typerää." Synth kommentoi ilmeen muuttuessa siinä samalla hyvin tuimaksi.
Janni
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 26 Touko 2016, 11:08

Thean huulilla väreili kujeileva hymy, kun katseli kuinka mies hyvällä halulla söi suolaisia naposteltavia – kun söi suolaa, niin sehän pistää janottamaan. Ja kun janottaa, tulee juotua ja tässä tapauksessa juoma on tuhdisti terästettyä. Tosin, hymy hieman kuivui kun mies pääsi lopputulokseensa että hänelläkin oli tunteita. Toinenhan oli varsin älykäs, totta tosiaan. Normaalit miehet eivät tunnistaneet muita kuin vihan tunteita, vaikka kuinka sormella osoittaisi – semmoiset eivät vain kuulu niiden pirtaan. Mutta tämä Synth, tämä kaikessa maskuliinisuudessaan tunnisti ja oli nähnyt hänestäkin jotain sellaista mitä vastaan Thea itsekin oli yrittänyt vielä tuolloin taistella. ”Mmm… Tuo on aika vaarallinen olettamus”, käkkäräpää hymähti hieman viileällä äänellä, ”oletan, että et ole puhunut näistä asioista kenellekään?”, jatkoi ja kallisti päätään suloista ilmettä tavoitellen, ”tiedäthän kuinka kipeää se tekisi koko yhteisölle?”.

Nainen nojasi jälleen paremmin puunrunkoon, odotti sopivaa saumaa muka vaihtaa asentoaan ja lorauttaa taas hieman kyytipoikaa miehen mehuun. Ihmeen kestävä mies vaikutti olevan, oli odottanut että hyveellinen metsästäjä kaatuisi muutaman terästetyn mukillisen jälkeen. ”Tiedätkö”, aloitti ja risti säärensä leppoisasti, ”minä tiedän, että sinä et ole se miltä näytät”, jatkoi ja vilkaisi miestä sivusilmällä, ”sinussa virtaa jotain muutakin verta, eikö niin?”, kohotti kulmaansa ja siirsi nyt tarkkaavaisen katseensa tutkimaan Synthin kasvoja. Entä jos toinen olisikin ihan tavallinen ihminen? No, sitten hänen täytyisi vain etsiä kovemmin jotain jolla hän voisi toista kiristää. Tai, ehkä tähän riittäisi myös tuo silminnähtävä humala ja epäilemättä sen joku huomaisi, kun mies palaisi kotiin ja kenties yksin, jos toinen kerkeäisi ottaa jalat alleen ennen kuin hän pääsisi takaisin pienestä tapaamisestaan. Siinäkin toki olisi kerrottavaa, joka voisi auttaa hänen tarkoitusperiään.
Wolga
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 26 Touko 2016, 11:51

Mairea hymy näytti leviävän Synthin kasvoille Thean ryhtyessä huomauttamaan, että moisten asioiden kuului pysyä pois ylimääräisistä korvista, sehän oli yhtesölle huonoksi. "Mhmhmm, eli ajatukseni pitävät paikkansa." Mies totesi, joutuen nojautumaan toisen käsivartensa varaan, maailma tuntui tekevän joitain outoja liikkeitä hänen ympärillään.
Tosin Synthin hymy hyytyi, kun nainen vaihtoi puheenaihetta, huomauttaen jotain mikä ei todellakaan saisi olla julkista tietoa. "Mih- Mistä sinä..?" Mies ei kyennyt peittelemään yllätystä kasvoiltaan, ennen kuin oli liian myöhäistä. Hänen ilmeensä ja sanansa oli jo sama asia kun hän jo myöntäisi puoliverisyytensä ääneen.

Synth näytti hermostuneelta ja yritti pyrkiä ylöskin, mutta horjahti takaisin alas. Mottikin kaatoi sisältönsä nurmelle, kastellen osan miehen vaatteistakin. Tämä laski katseensa kuppiin, tuijottaen sitä intensiivisesti, saaden nyt kunnollisen hetken tutkia oloaan. "Mitä sinä...juotit minulle?" Metsästäjä henkäisi, kohottaen sinisen katseensa naiseen epäuskoisena.
Janni
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 26 Touko 2016, 15:12

Thea ei lähtenyt korjaamaan toisen sanoja, sillä tottahan se oli. Kyllähän hänelläkin oli tunteita kiellettyyn suuntaan ja tuskinpa tämä mies olisi häntä uskonut, vaikka olisi sanonut että ei ollut. Tai että ei ainakaan enää. Mutta sen sijaan metsästäjän häkeltynyt olemus ja paljon puhuvat sanat saivat neidon hymyilemään itseriittoisesti, viekkaasti ja iskemään silmäänsä miehelle. Hän taisikin osua häränsilmään kerta heitolla. ”Haltiaako sinussa on? Vai jotain eksoottisempaa?”, ehkä ei enää olettanut saavansa vastausta näihin hieman epämääräisellä sävyllä lausuttuihin tarkentaviin kysymyksiin. ”Olen miettinyt, että mikä saa sinut kaikista ihmisen_kaltaisista_ olennoista kääntymään samalla tavalla poikkeavia kohtaan?”, puheli ja katseli kuinka mies yritti nousta jaloilleen, mutta ei onnistunut siinä. Selvästi vaikutti nyt ymmärtävän, että tähän olikin koira haudattuna – tai susi.

”Älä huoli, ei mitään erityisen vakavaa”, lausui rauhalliseen sävyyn, ruskeissa silmissä pilkahteli viekkaus ja neito nousi jaloilleen hitaasti. Eihän hän voinut tietää jos mies päättäisi vaikka antaa hänelle opetuksen. ”Humalaa vain, oli sääli huomata että en pääsisi sinun pääsi sisälle ilman alkoholia, ja voit kuvitella pettymykseni kun huomasin että sinähän et sitä edes juo”, mutristi huuliaan ja pudisti päätään. ”Mutta onneksi on olemassa kaikenlaisia yrttitippoja”, hymähti silmiään pyöräyttäen ja nojasi painonsa vasemman jalkansa varaan, ”tässä ei ole mitään henkilökohtaista, mutta satuit vain väärän naisen tielle. Pitäähän minun varmistaa omat mahdollisuuteni, eikö vain?”, jatkoi tilanteen selvittämistä hymy huulillaan. Toisaalta, oli sääli että tämä metsästäjä ei ainakaan toistaiseksi ollut sammunut joten hän ehkä joutuisi karkaamaan metsään toisen silmien edestä, mutta tuskinpa mies tuossa kunnossa pysyisi hänen jäljillään. ”Ja itsehän sanoit, että minun pitäisi pysytellä taipumattomana”, virnisti vielä, ikään kuin sanoakseen että tällainen minä nyt vain olen. Kiristämisasian hän ottaisi selvemmin puheeksi vain, jos mies aikoisi ryhtyä jotenkin hankalaksi.
Wolga
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 26 Touko 2016, 15:41

Synth painoi kätensä päänsä tueksi, kuin sillä saisi pidettyä ajatuksensa kasassa, Thea kun nyt ryhtyi puhumaa sävyllä josta hän ei pitänyt. Kuppia puristettiin toisessa kädessä rystyset valkoisina, kun neito tuntui ylistävän omaa nerokkuuttaan huijata metsästäjä juomaan. "Sinä... et ymmärrä mitä olet lehnyt!" Synth nyt karjaisi, viimeisen särön murtaessa sen hillityn ja kohteliaisen maskin. Kuppi viskattiin voimalla maahan ja sormet pureutuivat nurmeen miehen nyt työntäessä itsensä väkisin ylös. Askeleet horjuivat paikallaan, mutta silkka päättäväisyys piti hänet pystyssä. "Mi-tä edes yrität minun humaltamisellah?! Kiristää minua, jotta pääset huoletta sen piskin luokse?!" Synth huusi ottaen nyt huojuvan askeleen uhkaavasti Theaa kohti.

"Luuleto että se otus välittää sinusta?! Seh on eläin, kiero turkiseläin, joka syö sinunlaisia typeriä tyttöjä aamiaiseksi!" Mies jatkoi ojentaen jo kättään kohti neidon rannetta siitä tarttuakseen. "Sinä typerä... typerä suden lutka!" Kohottipa vielä kämmentäänkin lyödäkseen tätä typerää naista, joka näin miehen mielestä ei ymmärtänyt kenen kanssa oikein leikki. Neito ajoi vain itsensä ja perheensä pedon suuhun tätä menoa.

//No nyt kiehu yli :'D //
Janni
 

Re: Meillä on ongelma. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 26 Touko 2016, 16:03

Thea oli kaiketi hieman aliarvioinut metsästäjää, sillä hän ei perääntynyt toisen huojuvien askeleiden edessä. Hymähti vain ylimielisesti miehen hermostumiselle, kohotti leukaansa korostaakseen välinpitämättömyyttään toisen kiihtymisestä. ”Minun täytyy turvata selustani”, kohautti olkiaan ja virnisti, Ei kuitenkaan laskenut katsettaan irti hoipertelevasta miehestä, sillä kyllähän hän tiesi että toisinaan nuo humalaisetkin saattoivat olla varsin nopeita. Käkkärätukka oli kuitenkin oppinut luottamaan itseensä. eikä hänkään aivan heiveröinen ollut joten tilanteen uhkaavuus ei saanut häntä yhä silloinkaan väistämään, kun mies pääsi kosketusetäisyydelle hänestä.

Synthin ojentaessa kättään, nykäisi neito kättään kauemmas mutta yllättäen olikin hitaampi. Hienoinen hätäännys käväisi kasvoilla, kun miehen sormet kiertyivät hänen ranteensa ympärille tehostamaan sanojensa ärtymystä. ”Päästä irti”, sähähti ja nykäisi kättään, mutta jähmettyi paikalleen miehen seuraavien sanojen myötä. Suden lutka? Kehtasiko tuo korppi nimitellä häntä suden lutkaksi? ”No ennemmin suden kuin tuommoisen seipään nielleen hal…”, ärtymyksessään ei ollut huomannut miehen kohotettua kättä joka nyt läsähti ikävästi hänen poskelleen. Pää nyökähti sivulle ja keho horjahti, sillä ei tosiaan ollut moista osannut odottaa, huulten välistä karkasi kivulias älähdys. Henkäisi terävästi ja kohotti katseensa miehen humalaisiin silmiin, järkytys hälveni nopeasti lähes voitonriemuiseen irvistykseen. ”Voi kuule, nyt sinä itsellesi ansan langetit”, Thea nauroi ja suoristi selkäänsä, vastusti haluaan hieraista kuumottavaa poskeaan. ”Mitäpä luulet, että kunniallisen metsästäjän maineelle tapahtuu, kun kaupungin vaikuttavimmat kuulevat sinun olevan jotain muuta kuin ihminen? Kun kuulevat että olet kaikenlisäksi viatonta ja avutonta naista kohtaan väkivaltainen?”, neito räpsäytti ripsiään herttainen hymy huulillaan. Repäisi sitten voimallisesti kättään ja mikäli sai ranteensa irti miehen otteesta, hän perääntyisi kiireesti muutaman askeleen ja päättäisi pysytellä varovaisempana.

”Ja olen miljoona kertaa mieluummin Suden Lutka entä tuollaisen… Väkivaltaisen olennon joka kuvittelee olevansa kuten me muut”, nainen lausui ääni myrkkyä tihkuen ja perääntyi jälleen muutaman askeleen. Haluttomana ryhtyä painimaan tämän humalaisen miehen kanssa. ”Sinun en hiiskuisi sanaakaan tästä, sinuna ehkä lähtisin vähin äänin jonnekin muualle niin ehkä, ehkä nämä asiat jäävät vain minun tietooni”, nainen vielä ohjeisti ja kohotti sitten toisen kätensä sormet sivelemään kuumottavaa poskeaan, ikään kuin alleviivatakseen Synthin huonoa asemaa. Olihan sanomattakin selvää, että ketä aatelisto uskoisi. Olivathan nuo uskoneet Theaa tähänkin asti.


// :DD //
Wolga
 

Seuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron