Joen kohina

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Joen kohina

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Kesä 2008, 14:59

Henry

Henry oli jälleen, tavalliseen tapaansa, lähtenyt ovet paukkuen linnalta pois ja ratsastanut hevosellaan metsään sulattelemaan kiukkuaan isäänsä kohtaan. Heillä oli taas ollut suurehko sanaharkka ja kuten arvata saattaa, kumpikaan ei ollut horjunut omasta mielipiteestään minnekkään. Ja tässä sitä nyt taas oltiin.
Henry ratsasti hevosellaan täyttä laukkaa pitkin metsä polkuja. Maa kumisi suurehkon ratsun alla, sen kaviot repivät alla olevaa maata aina kun se ponnisti lisää vauhtia. Henryllä oli yllään tumman vihreä, lyhyt hihainen tunikka ja sen alla musta, pitkähihainen paita. Jaloissaan hänellä oli tumman vihreät, leveä lahkeiset housut jotka oli pussitettu pitkävartisiin, ruskeisiin saapikkaisiin. Lisäksi hänellä oli yllään vihreä viitta, jonka huppu oli hartioilla. Oli hänellä tietenkin miekka ja puukko mukana, ihan varmuuden vuoksi, mutta jousipyssynsä hän oli tällä kertaa jättänyt kotiinsa.

Lopulta Henry veti hevosen ohjista ja tämä hiljensi vauhtia pikku hiljaa, lopulta pysähtyen suuren joen rantaan. Veri virtasi melko voimakkaasti ohi, mutta ei kuitenkaan niin voimakkaasti että olisi aiheuttanut kuohuja.
Henry laskeutui ratsailta ja antoi hevosen jäädä lähettyville syömään ruohoa. Itse hän käveli ripeähköin askelin suurelle kivelle istumaan. Hän kiipesi sileäpintaisen kiven päälle, istui alas ja koukisti jalkansa eteensä, nojaten käsillään polviinsa. Siinä hän istui aivan hiljaa, manaten päässään ja katsellen kuinka vesi lipui ohi.
Lopulta Henry laski päänsä vasten käsivarsiaan ja sulki silmänsä. Hän kuunteli tarkkaan ympäristön ääniä, kuinka vesi virtasi hiljaa ja kuinka hevonen hörähteli tyytyväisenä lähistöllä... oli niin rauhallista... Henry alkoi jo pikku hiljaa rauhoittumaan... niin rauhallista...

// suomipimu ja Mayflower tänne ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Joen kohina

ViestiKirjoittaja Arilyn » 04 Kesä 2008, 22:40

//Täällä ollaan ^^//


Mayflower

Mayflower on lähtenyt kylästä juoksemaan metsään. Eilen hänen iso veljensä, Fireheart, sattui tulemaan paikalle kun May oli metsän raunalla ja tarkkaili joitain ihmisiä. Siitäkös veli olikin suuttunut, tämä oli pitänyt pitkän saarnan ihmisistä, sanoi niiden olevan kaikkien ihan umpi mätiä ja pahoja. Ei. Mayflower ei uskonut sitä. Hän oli varma etteivät ne kaikki olleet samanlaisia. May ei muuttaisi mieltään tässä asiassa ja vielä joskus aikoi todistaa iso veljelleen että on myös niitä hyviäkin ihmisiä.
Mayflower juoksee eräälle hänelle tutulle joelle. May astelee normaaliin tapaansa, metsän suojasta kohti jokea ja on juuri astumassa pois viimeisien puiden helmasta, kun kuulee hirnahduksen. May pysähtyy äkisti ja alkaa taas kiinittää ympäristöönsä huomiota.
Hevonen, oli Mayn ensimmäinen ajatus. Mayflower antaa katseensa kiertää ja huomaa Henryn. IHMINEN! On ensimmäinen ajatus mikä Mayn päähän tulee. Hän haluaisi mennä lähemmäs, mutta se mitä veli on sanonut... alkaakin painaa jotain. May peruuttaa niin äkisti että kaatuu. Todella harvinainen tapahtuma. Kömpelö haltia. Mutta May-raasu ei kykene oikein ajattelemaan noiden ristiriitaisten ajatustensa kanssa...
Nyt se huomaa minut... May ajattelee ja on jähmettyneenä paikalleen vaikka ihminen on hänet varmasti jo kuullutkin.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Kesä 2008, 17:45

Herny

Oli aivan hiljaista.. jos hevosen ja joen ääniä ei laskettu. Tosin sitten Henrystä alkoi tuntua siltä että joku tarkkaili häntä. Hän piti kuitenkin kasvonsa vasten polviaan ja kuunteli hiljaa jos joku olisi lähestynyt. Henry oli melko hyvä arvioimaan etäisyyksiä ja vauhtia, nyt kun hän kuunteli tarkkaan niin hän pystyi kuulonsa perusteella arvoimaan, että joku oli aivan lähellä.. ihan kiven heiton päässä, mutta ei kuulunut puhetta, ei edes uhkaavasti lähestyviä askelia, saatika jousipyssyn jännittämisen ääntä. Joten tuskin se oli kukaan vaarallinen? Haltijoita Henryn ei pitänyt pelätä, näidenhän puolella hän loppujen lopuksi oli.. ja hänellä oli kuningas Aran puolellaan, joten se joka menisi ja nirhaisi Henryn, saisi kuulla siitä Aranilta.
Lopulta Henry kuuli äkillisiä peruutus askeleita ja sitten joku mätkähti maahan. Henry ei tiedä miksi, mutta häntä alkoi hymyilyttämään ja lopulta hän nauroi kevyesti, nostaen samalla kasvonsa ylös polvistaan ja vilkaisi henkilöön.
Naishaltijahan se siinä. Henry nousi ylös hymyillen ja hyppäsi alas kiveltä, kävellen rauhallisin askelin haltijan luo ja ojensi tälle kätensä, auttaakseen hänet ylös.
"Älä suotta pelkää, En minä pure" Henry sanoi hymyillen ojentaessaan kättä.
"Minä olen Prinssi Henry Scarlington. Kuka te olette?" Henry kysyi esitellen samalla itsensä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 06 Kesä 2008, 19:17

Mayflower

Mayflower jännittää jokaisen lihaksensa silkasta pelon tunteesta Henryn astellessa hänen luokseen, mutta eihän tuo ihminen ollut pelottavan näköinen... Päin vastoin. Henryn alkaessa puhua Mayn pelko laskee. Tämä ei näytä tai kuulosta uhkaavalta puhumattakaan murhanhimoisesta. Mayflower tarttuu hieman epäillen Henryn käteen ja nousee ylös. Henryn kertoessa että on prinssi May säikähtää hieman. Tämän ihmisen täytyi olla ihmisten puolella mikä tekee hänestä vaarallisen!
May ei kuitenkaan liiku mihinkään. Jokin hänestä haluaa tutkia tuota ihmistä, joka ei edes vaikuta vaaralliselta, mutta se toinen puoli hänestä haluaisi juosta kylään, etsiä Fireheart ja pahoitella sitä ettei uskonut tätä. May ei kuitenkaan liiku mihinkään vaan jää aloilleen. Hänhän vielä todistaa veljelleen etteivät kaikki ihmiset ole pahoja.
"Olen Mayflower..." May sanoo varovaisesti ja hieman ujostellen Henrylle.
May sipaisee punaisen hiussuortuvan otsaltaan ja hymyilee pienesti Henrylle. Tämä oli sanonut ettei tarvitse pelätä, joten Mayflower yritti karkottaa pelkoaan hymyllä...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Kesä 2008, 14:41

Henry

Haltija neiti esitteli itsensä Mayfloweriksi, heti sen jälkeen kun Henry oli saanut autettua tämän tolpilleen.
"Mayflower.. nätti nimi, mutta en ole koskaan ennemmin kuullut sinusta" Henry vastasi.
Hän tunsi melkein kaikki korkeassa arvossa olevat haltijat. Oli se hyvä tuntea, jos siellä päin liikuskeli useinkin. Mutta Mayflowerista Henry ei ollut koskaan kuullut saatika nähnyt tätä ennen, joten hän oletti tytön olevan tavallista kansaa.
Nopealta vilkaisulta May näytti noin 15 vuotiaalta, eli melko nuorelta näin Henryn silmin. Lisäksi May oli melko lyhyt häneen verrattuna, mutta niinhän naiset yleensäkkin miehiin verrattuna. Hetkeksi Henry unohtui tutkimaan katseellaan Mayfloweria, kunnes naurahti pienesti ja pudisteli päätään.
"Anteeksi, vaivuin ajatuksiini. Mitä sinä täällä teet yksin? No, saman kysymyksenhän voisi minullekkin esittää, mutta minä osaan kyllä pitää puoleni... mutta sinusta en ole varma.. metsässä liikkuminen on nykypäivinä melko vaarallista.." Henry selitti, ottaen askeleen kauemmaksi Mayflowerista.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 09 Kesä 2008, 19:00

Mayflower

May punasteli pienesti Henryn kehuessa tämän nimen olevan nätti. No ei ollut mitenkään ihme ettei tämä ihminen ollut kuullut hänestä. Tuo asia oli välillä jopa ärsyttänyt Maytä. Fireheartin kaikki kyllä tunsivat ja melkein jokainen kylästä piti hänestä, mutta vain puolet tunsivat Mayflowerin. Hänhän olikin vain avuton pikku tyttö Fireheartin rinnalla, niin, avuton pikku tyttö, jolla on suosittu isoveli. May taisikin melkein aina jäädä veljensä varjoon. "No enpä minäkään ole sinusta kuullut..."
Henryn kysyessä mitä May metsässä yksin teki ja selittäessään että itse osaisi kyllä pitää puoliaan, ja viimeistään silloinkuin Henry sanoo että metsässä on nykyään vaarallista, Mayllä napsahtaa. Vihjaako tuo ihminen että metsä on liian vaarallinen hänelle? Metsähaltialle, joka on asunut metsässään koko elämänsä?
May vetää jousensa ja yhden nuolen yhdellä nopealla liikkeellä esiin ja pitää jousta ladattuna, ihan Henryn kaulalla.
"Enköhän minäkin osaa puoleni pitää..." May mutisee. Hän ei missään nimessä ollut riidanhaluinen edes vihaisena. May oli vain karsinut sellaiset ajatukset kuin hän olisi ihan avuton tuon ihmisen päästä. May laittaa jousen takaisin selkäänsä ja nuolen takaisin muiden nuolien joukkoon, vyöllä olevaan nuolipussukkaan.
"Anteeksi..." Mayflower sanoo hieman nolona Henrylle sitten. Hän ei olisi saanut edes vahingossa tähdätä toista jousella, niin Fireheart oli aina sanonut. Jousella saa tähdätä vain vihollisia hätätilanteissa...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Kesä 2008, 16:31

Henry

Okei, sitten Henry sanoi jotain joka ilmeisesti suututti Mayn. Tämä vetäisi jousensa ja viritti siihen yhden nuolen alta aikayksikön ja tähtäsi sen sitten kohti Henryn kaulaa. Henry ei edes kavahtanut liikettä, mutta kohotti kulmiaan kysyvästi. No, tyttö todisti että osasi pitää itsestään huolen, se tuli selväksi. Lopulta May laski nuolensa ja pyysi vielä anteeksi.
"Mitä suotta.." Henry aloitti pöyhäisten hiuksiaan "Mutta jos olisit ampunut minut, olisit saanut ihmiset sekä itse haltijakunigas Aranin perääsi. Meillä on sopimus Aranin kanssa ja kaiken lisäksi isäni sattuu olemaan kuningas, joten arvaat varmaan mitä tapahtuisi, jos tappaisit prinssin" Henry sanoi huvittuneesti hymyillen ja käveli sitten hevosensa luokse.
Hevonen oli kiltisti mussuttanut ruohoa sivummalla ja nyt kun Henry lähestyi sitä, se nosti päänsä ylös ja antoi Henryn ottaa ohjista kiinni. Henry nappasi ohjista kiinni ja talutti hevosen lähemmäksi Mayta, pysytellen kuitenkin hieman kauempana tytöstä.. ihan vain itsesuojelun takia, ties vaikka tyttö ottaisi nokkiinsa uudestaan ja kohta Henry saisi juosta nuolet persauksillaan pakoon.
"Kuinka hyvin sinä ammut?" Henry kysäisi, vilkaisten ympärilleen. Kauempana näkyi vanhahko, pystyyn kuollut puu. Henry nyökkäsi sitä kohti ja käänsi katseensa Mayfloweriin.
"Osutko tuohon puuhun täältä asti?" Henry kysyi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 30 Kesä 2008, 08:40

Mayflower

May kuuntelee vaisuna ja silmät suurina Henryn selitystä. "Tunnet Aranin..." Mayflower saa sanottua. Se on niin suuri kunnia ettei hän ollut itsekkään oiken Arania nähnyt, muutaman kerran hän oli halunnut mennä Fireheartin mukaan, muttei veli häntä syistä mukaan ottanut.
May tulee varovasti silittämään hevosta. "En minä ketään tappaa aikonutkaan, enkä kyllä haluaisi yhtään ihmistä perääni..." May sanoo hymyillen pienesti. Luultavasti tuo ihminen sen jo entuudestaan tiesi, mutta tulipahan nyt sanottua.

"Ai osunko? Totta kai! Veljeäni huonommin, mutta hyvin silti." May sanoo nauraen ja virittää nuolen jousipyssyyn. Haltia katsoo puuta mitä Henry oli osoittanut, tähtää ja ampuu. Nuoli suhahtaa puuta päin ja jää kiinni siihen. Nuoli ei ole keskellä puuta, ei aivan raunassakaan, vaan siinä välillä. Nuoli ei ole järin syvällä puussa. Mayen hymyilee pienesti ja hänen mieleensä tulee taas verrata veljensä paremmuutta itseensä. Fireheart olisi kyllä osunut keskelle puuta silmät kiinni.
May huokaa ja katsoo sitten Henryä. Mayflowerin mielestä tämä näyttää ihan haltialta. Totta kai hän oli tunnistanut tämän ihmiseksi, mutta silti. Oli tässä joitain haltiamaisia piirteitä. Toisaalta ei suippoja korvia... Niin ei haltia. Mayflower hymyilee pienesti taas. "Osaatko sinä ampua? Vai huidotko mieluummin miekan varressa?" May kysyy...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Kesä 2008, 17:38

Henry

Henry risti kätensä puuskaan ja seurasi sivummalta, kun May jännitti jousensa ja ampu nuolen. Nuoli lensi suoraan puuhun, mutta ei aivan keskelle.. silti kunnioitettava suoritus, ottaen huomioon että ampuja oli nainen.. ei Henry naisia vähätellyt, mutta koko muu yhteiskunta. Keskiajalla kun naisen paikka sattui olemaan kotona.
Henry katseli hetken aikaa nuolen perään, kunnes laski katseensa takaisin Mayfloweriin, kuullessaan tämän kysymyksen.
"näh, minä mieluummin pysyttelen paperi töissä. Osaan minä jousella ampua ja miekkaakin kohtuu hyvin käyttää, mutta en pidä tappamisesta, oli kohteena sitten ihminen tai haltija. Minä kannatan rauhan neuvotteluja, mutta kukapa nyt kapinallista prinssiä kuuntelisi? No.. kunhan pääsen kuninkaaksi.." Henry sanoi jääden miettimään hetkeksi tulevaisuutta.. entä jos hän ei pääsisikään kuninkaaksi? Hän oli loogisesti ja laillisesti seuraava kruunun periä, jos Harald kuukahtaisi.. mutta mitä jos kansa hyllyttäisi hänet? Silloin valtaan astuisi hänen siskonsa, Lily ja tämän mies Black.. ja siitä ei hyvää seuraisi.. tietysti oli myös mahdollisuus että Haraldin veli ottaisi vallan, mutta se oli pieni mahdollisuus.. mutta silti olemassa.
"joskus en ymmärrä omaa kansaani.." Henry sanoi pudistellen päätään, samalla kun suki hiuksiaan sormillaan "sotimisessa ei ole mitään ideaa.."
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 31 Heinä 2008, 13:57

Mayflower

Mayflower kikattaa Henrylle tämän sanoessa että pysyttelee mieluummin paperitöissä. "Onhan se paperikin ase omalla tavallaan..." Haltia tyttö sanoo. May jää odottamaan Henryn lauseen loppua jännittyneenä. Kun hänestä tulee kunigas... mitä? Hän lopettaa sodan? Kykenisikö kuningas sellaiseen? Miten paljon ihmisten kuninkaalla mahtaakaan olla? May mietiskelee.
"Minäkään en tajua tätä sotaa... Eivät ihmiset ja haltiat niin erinlaisia ole..." May sanoo surullisesti.

//Sori tuli lyhyt kun ei jaksa pidempää kirjottaa... ^^;//
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Heinä 2008, 21:25

Henry

"niin, emmehän me niin erillaisia ole.." Henry sanoi kuultuaan Mayn sanat.
"En minä ainakaan meissä mitään eroa nää.. paitsi että sinä olet tyttö ja huomattavasti kauniimpi mitä minä. Ainoa huomattava ero on vain korvat.." Henry sanoi naurahtaen.
Niin.. eihän haltijoissa ja ihmisissä nyt niin paljon fyysisiä eroja ollut.. paitsi haltijat olivat ehkä asteen sirompia mitä ihmiset ja näillä tosiaan oli suipot korvat.. mutta siihen se jäi. Toki oli kulttuurillisia eroja, mutta Henryä ne eivät haitanneet. Hän uskoi että kaksi eri kulttuuriakin voisi yhdistyä jos vain yritettäisiin tosissaan. Tosin Cryptissä se tuskin onnistuisi, kaikki kun olivat jo vakiinnuttaneet ajatuksen että haltijat olivat pahoja.
"no... kai se tästä aikanaan" Henry sanoi kävellen hevosensa vierelle ja valmistautui nousemaan satulaan.
"Mutta minä alan tästä lähteä... pitää hoitaa pari tapaamista ennen pimeää." Henry sanoi hymyillen pahoittelevasti ja nousi ylös satulaan.
"mutta toivottavasti näemme vielä.. jos piipahdan haltijakylällä niin voin tulla tervehtimään, jos sinuun törmään uudestaan" Henry lisäsi hymyillen.

//ei se mitään :D kunhan ei tuu kahden lauseen vastauksia niin sitten hyvä ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 01 Elo 2008, 13:59

//Ei tuu ei 8'DD//

Mayflower

May punastelee Henryn sanoessa häntä kauniimmaksi kuin itse on. Eivätkös haltiat yleensäkkin olleet ihmisiä kauniimpia ja sirompia? Jos May peittäisi korvansa, kävisikö tämä ihmisestä? Ei, May ei usko että hän koskaan oikein ihmisestä kävisi... Haltioiden ja ihmisten liittouma toisi rauhan tännekkin, mutta koska kaikki haltiat ovat leimanneet ihmiset pahoiksi ei siitä tulisi mitään. Ihmisetkään eivät varmaan oikein uskoneet haltioiden kiltteyteen.
May tulee vielä silittämään Henryn hevosen turpaa, Henryn noustessa hevosensa selkään. "Joo, toivottavasti nähdään vielä." May sanoo aurinkoisesti hymyillen.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Elo 2008, 15:03

Henry

Henry katsoi vielä hetken hymyillen Mayfloweriin, kunnes kannusti hevosen liikkeelle, kohti metsää.
"Nähdään taas" Henry huikkasi vielä, ennen kuin katosi metsän siimekseen ja lähti kohti ihmisten kylää, tapaamaan tuttujaan.
Olihan tämäkin vaihtelua, ehkä Henryn pitäisi useammin käydä metsässä, jos kerran törmäsi sattumalta tuntemattomiin. Nyt piti vain koittaa muistaa Mayflowerin nimi, seuraavan kerran kun tämän tapaisi.

// tämä taisi sitten olla tässä ^^ kiitos pelistä! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt


Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron