Joella auringonlaskun aikaan...

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Joella auringonlaskun aikaan...

ViestiKirjoittaja Miwra » 06 Elo 2008, 18:19

//Suomipimu tänne ^^ Otsikko sucks .___."//

Arraka

Arraka oli metsissä aikansa juoksenneltuaan saapunut joelle joka oli jo tullut hänelle tutuksi aiemminkin. Täältä näki sopivasti kuinka auringon viimeiset säteet nytkin laskeutuivat metsän ylle ja valaisivat paikkaa sopivasti. Arraka heilautti pitkiä hiuksiaan ja jäi sen suuremmitta suunnitelmitta seisoskelemaan. Hän katsoi auringonlaskua josta vain pieni osa näkyi tähän, pitäisi mennä metsän reunalle jos tahtoi nähdä auringonlaskun kokonaisuudessaan mutta sinne Arraka ei enää ennättäisi. Sitä liiemmin edes itse huomaamatta hän kuopi maata takajalallaan täysin omiin ajatuksiinsa hautautuneena.

Auringonsäteet osuivat myös joen veteen saaden sen kimaltamaan ja Arrakan katse suuntautui hitaasti siihen. Hän oli jälleen vailla minkäänlaista tekemistä ja seurakaan ei olisi ollut kentaurille pahitteeksi. Yksinolo oli välillä pahimmasta päästä ja sai hänet masentuneeksi.
Miwra
 

Re: Joella auringonlaskun aikaan...

ViestiKirjoittaja Arilyn » 09 Elo 2008, 14:19

//Noniii... Ja otsikko on ihan hyvä. ^^//


Galdir

On iltapäivä ja aurinkokin painuu jo mailleen. Galdir oli herännyt tänä aamuna merkillisen tunteen kanssa. Aivan kuin se olisi käskeny kokeilemaan jotain uutta. Niinpä, tänä kauniina iltapäivänä ei kääpiö herra mennytkään kapakkaan roikkumaan vaan lähti metsään...

Galdir rämpii metsässä tietään eteen päin. "Ei meit kääpiöit oo mettään tarkotetty... Kyllä ne haltiat täällä pitkine koipineen loikkii..." Galdir jupisee ja pääsee viimein pois umpimetsästä. Hän katsoo ympärilleen ja huomaa tulleensa joen rantaan. Tämähän oli oikein mukava paikka... Galdir ajattelee ja ottaa esille tuopin johon ilmestyy kääpiökaljaa. Galdir kipuaa melko vaivalloisesti eräälle isohkommalle kivilohkareelle ja alkaa siemailla kaljaansa. "Aah... Mikkään ei kunnon kaljaa voita..." Tämä sanoo ja ottaa uuden siemauksen.
Kääpiö herra on autuaan tietämätön siitä että joen luona olisi muitakin...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 10 Elo 2008, 11:15

Arraka

Arraka on kuulevinaan rasahduksia metsän suunnalta ja kääntäessään hieman päätään hän huomaa tuon varsin pienen olennon. Päätään kallistaen hän tuijottaa sitä hetken ennen kuin painelee takaisin metsään. Aikeenaan ei kuitenkaan ole lähteä, mutta kuten hänellä usein on tapana hän tahtoo hiipiä ja yllättää muut olennot takaapäin. Tiedä sitten koettaako hän saada selvää siitä kuinka nopeat refleksit näillä on ja kenties jotain siitä käyttävätkö nämä jonkinlaisia aseita.
Arrakalla itsellään on jousensa ja nuolensa mutta eiväthän nekään ole hänellä nyt mukana. Metsässä kulkiessa harvoin olettaa joutuvansa kenenkään hyökkäyksen kohteeksi, mutta kentauri ei ole huolissaan, onhan hänellä vahvat takajalkansa.

Arraka lähestyy tuota pientä olentoa takaa. Tämä on juuri istuutunut suuren kiven päälle ja juo jotakin. Kentaurin nenään se - mitä ikinä tuossa tuopissa onkin - ei haise hyvältä. Nenäänsä nyrpistellen hän kurottaa päänsä toisen pään tasolle ja mutristaa pienesti huuliaan. Katse kohdistuu nyt tämän hänelle vielä tuntemattoman olennon kasvoihin.
"Mikäs se sinä olet?"
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 11 Elo 2008, 17:24

Galdir


Kääpiö säikähtää tuota hänelle täysin vierasta olentoa. "Holy shi...!" Tämä huudahtaa ja tukahduttaa lopun lausettaa. "Jaa'a... Mää oon kääpiö..." Galdir vastaa ja kääntyy kivellä nähdäkseen tuon olennon paremmin. Hevonen? No ei kun ihminen... No eikun... Hevosihminen? Galdir ajattelee ja katsoo epäilevästi tuoppia mitä pitää kädessä... Ehkä hän olikin juonut sitä hieman enemmän kuin itse tiesi...
Galdir vieroo kämmenillään silmiään ja katsoo kentaurin suuntaan. "No eih... Mikäs kummastus se sinäkin oikein olet?" Galdir kysyy epäluuloisena. "Mulla on muutes iso kirves jos hyökkää aijot ees yrittää!" Kääpiö varoittaa ja nyökkää pienesti kohti vyöllä olevaa kirvestä kohti. Tuo kirves ylsi melkein maahan roikkuessaan kääpiön vyöllä, kirveen koon täytyi kertoa että Galdir on vahva kun jaksee pidellä sitä ja vieläpä taistellakkin sillä. Galdir kurkkaa vielä haikeana tuoppiin ja hörppää siitä. "Tätähän ei selvinpäin ymmärrä..." Tämä mutisee kasvot tuopin taakse peittyen...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 11 Elo 2008, 18:40

Arraka

Arraka seurasi hieman huvittuneena tuon pienen otuksen reaktiota vaikkei oikein ymmärtänytkään sitä mitä tämä huudahti, mutta tarvitsiko kentaurin ymmärtääkään?
Tämä otus tuntui kuitenkin osaavan kommunikoida ja vielä samaa kieltäkin he tuntuivat puhuvan. Arraka nyökkäsi saadessaan tietoonsa pienen otuksen rodun. Kääpiö? No, oli mikä oli, mutta tuollaisia harvemmin näissä metsissä tapasi jos tapasi metsissä lainkaan.

Arraka naurahtaa kun tämä kääpiökään ei tunne tietävän metsässä asustavista olennoista.
"Kentauri", hän hymähtää, "Puoliksi ihminen, puoliksi hevonen..." Hän vastaa vielä vaikka varmasti kääpiö sen puolen hänestä oli huomioinut. Arraka katsoi edelleen kääpiötä joka varoitti häntä kirveestään ja päätään kallistaen hän asteli kiven toiselle puolelle, pois puskien seasta.
"Ja minulla on nämä", hän naurahti, kääntyi selin kääpiöön päin ja potkaisi kiveä kevyesti takajaloillaan. Kivi liikahti hitusen, muttei sen enempää eikä Arraka sen enempää ollut aikonutkaan.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 03 Syys 2008, 17:31

Galdir

Kääpiö hymähtää toisen esitellessään itsensä. "Hmp! Kaiken näkösii kummastuksii sit oikee törmääki..." Galdir mumisee hiljaa ja hörppää ison kulauksen tuopistaan.
Arrakan potkaistessa kiveä, niin että se liikahti, ei paljoa mutta liikahtipa kuitenkin, sai kääpiö kaljaa päällensä. Kääpiö oli ihan hiljaa ensin ja katsoi suu auki syliinsä johon oli kaljaa lentänyt, aivan kuin tuo olisi kovin paha luokkauskin, mutta sitten repeää kunnon röhönauruun ja taputtaa muutaman kerran polveensa nauraessaan vapaalla kädellään.
"Hohhoh hoh..! Säähän se melkonen oot!" Kääpiö nauraa ja laskee tuoppinsa kivelle noustessaan täyteen pituuteensä. "Mää oon vähä ku pikkune ihmine, kääpiö tosi. Meikäläiset tuppaa ylleensä eleleen maa-alla mut määpä päätinki yks päiv, läks sielt ja nii mää oo tääl ny!" Galdir selittää omaa taustaansa. "Hohhoh...! Ihan että kentauri... Miksihä ei teistä maa-alle asti oo koskaa kuullunu mittee? Mahtavia otuksia, kerrassaan mahtavia!" Kääpiö tuumailee, istahtaa takaisin kivelle ja hörppää tuopistaan. "Halluuks sää maistaa? Tää kääpiö kalja se o parasta maa päällä että al'!" Galdir ylistää ja tarjoaa tuoppia kentaurille päin...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 05 Syys 2008, 18:48

Arraka

Arraka seurasi kääpiön ilmeitä hieman kummastuneena. Hän ei ollut kummajainen, kentaurit olivat täällä päin harvassa mutta uskoisi sitä että heistä kuitenkin tiedettiin.
Toisaalta eipä kentauri itsekään tiennyt mikä otus toinen oli kun oli noin pieni ja pippurinen, eikä hän edes tiennyt oliko tämä täältä päin vai tuliko jostain muualta kun ei kentaureista ollut kuullut.
Arraka ehti jo luulla pelästyttäneensä toisen ja varsin tunteellisena kentaurin kääntyikin hieman huolestuneena tämän puoleen. Ilmeisesti tuo oli läikyttänyt juomaansakin kiitos hänen potkaisunsa.
Toisen nauru saa kentaurin kuitenkin rauhoittumaan ja kasvonsa valtaa voitonriemuinen virne nyt kun hän oli saanut aikaan edes jotakin reaktiota jonka voisi katsoa positiiviseksi.
Arraka oli innokas tietämään mikä otus nyt tuon kokoinen oli ja silti varsin parrakas ja...pyöreähkö?
"Kääpiö?" Hän toisti ja kallisti hieman hämmästelevänä päätään mittaillen toista katseellaan. Samalla tämä kääpiö antoi selityksen sille miksei tiennyt mitään kentaureista. Tämä eli maan alla!
Arraka on onnellinen siitä että sai toisen pitämään itseään mahtavana vaikkei hän juuri muuta mahtavaa omistanutkaan kuin vahvat takajalat.
"Johtunee ehkä siitä että elämme maan päällä? Tieto tuskin kulkee kovin tehokkaasti...", kentauri tuumi ja tuijotti hetken ajan mietteliäänä maata jalkojensa alla. Ei tieto kääpiöistä kyllä hänen korviaan ollut koskaan aiemmin tavoittanut joten jossain vaiheessa oli tullut mutka matkaan...vaikkakin Arraka epäili kyllä muiden kentaurien jo kuulleen kääpiöistä. Hän oli vain hieman yksinäisempi kuin muut ja samalla muutenkin luonteeltaan poikkesi oletetusta.
Kentauri katsoo tuoppia toisen kädessäselvästi hämmentyneenä kun tämä tukkii sitä hänelle. Hän on kasvinsyöjä ja epäili jo muutenkin kyseisen kääpiökaljan makua mutta otti kuitenkin astian vastaan ja maistoi sisältöä varovasti.
Irvistäen hän ojensi sen takaisin kääpiölle ja sylkäisi muutaman kerran maahan.
"No sinulle se ehkä maistuu mutta minulle kelpaa kyllä vesikin", Arraka naurahti sitten.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 31 Loka 2008, 16:11

//Sorry en oo vastannu sulle vähään aikaan ^^; Anteeksi.//


Galdir


Galdir mähäili jotain melko sekavan kuuloista ja taputtele hieman pyöreähköä vatsaansa.. Kääpiöillä kun oli tapana olla hieman tukevampia kuin muut ihan luonnostaan.
Galdir repesi röhönauruun kentaurin maistellessa kääpiökaljaa. "Noo, ei tästäkään kaikki tykkää, ootappa jos sää maistasit haltia viinii, sepäse on tujua tavaraa, voin vakuuttaa!" Kääpiö mies naureskelee ja hekottelee vieläkin pyyhkiessään kyyneltä silmäkulmastaan joka tuli silkasta nauramisesta.. "heh heh, vai että ihan vettä vaan.." Galdir myhäilee vielä.

Kohta kääpiö pomppaa pystyyn kivellä, laittaa tyhjäksi juodun tuopin reppuunsa ja nakkaa repun sitten selkäänsä. "Noh, Voisitko näyttää mulle tien ulos metsästä arvon...err.. Olento. Kentauriko se oli?" Galdir puheli.. "Mainitsinko muuten jo nimeni? Olen Galdir, Mishelinin poika." Kääpiö esittäytyy. "Mikäs sinun nimesi olikaan..?" Kääpiö vielä kysyy kentaurilta, eikä muistanut jos tämä oli sen aikaisemmin maininnut..
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 17 Marras 2008, 17:24

Arraka

No, suurimmalti osin kasvissyöjänä pysytteli Arraka usein erossa niin kaljoista kuin viineistäkin, ne todennäköisesti sekoittaisivat hänen päänsä jo ensimmäisellä isommalla kulauksella, tosin jos tulisi valita joisi kentauri mieluummin haltiaviiniä kuin kääpiökaljaa...Sen verran pahalta toisen litku oli maistunut.
Siinä miettiessään siirtyi Arrakan katse toisen outoon ulkomuotoon. Tämä oli niin lyhyt ja silti niin pyöreä. Olivatko kääpiöt useinkin sellaisia? Niitä harvemmin ainakin metsissä näki tai sitten Arraka viihtyi vain liian paljon puiden varjoissa ettei vastaansa ollut yhtäkään kääpiötä aiemmin tullutkaan.

"Se onnistunee", Arraka naurahti ja mittasi sitten toista katseellaan, "Tahdotko kyydin?"
Hän ainakin - vähäisellä tiedollaan - päätteli ettei toinen ollut kovin nopea kävelijä, mutta saattoihan noin lyhyillä jaloilla ehkä sukkelastikin päästä, mistäs kentauri sen olisi tiennyt.
Mishelin kuulosti Arrakan korviin paljolti naisen nimeltä, mutta hän päätti kuitenkin jättää sen nimen omistajan sukupuolen selvittämättä.
Galdir? Outoja nimiäkin nuo otukset omasivat...
"Arraka."
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 04 Kesä 2009, 12:20

//miten mä siis osaanki aina vaa hävitä täältä tällee ^^; sori... taas! xD//


Galdir

Kääpiö herra mumisi jotain tuoppiaan päin ja sitten kohautti vain hartioitaan ja kulautti sen tyhjäksi, yllättäen tuoppi ei täyttänytkään itsenään. Sitten kääpiö ripusti tuopin tyytyväisenä vyölleen.

Galdir hypähti innostuneesit kun toinen oli juuri tarjonnut hänelle kyytiä selässään pois. Kääpiö ei ollut koskaan ratsastanut edes ponilla, mutta kai tätä pystyi kuvaamaan ratsastukseksi vaikkei kyseessä ollutkaan, poni, eikä hevonen tai yksi sarvinen, ei edes pegacos. Mutta Kääpiö herra jätti huomauttamatta mitään ratsastamisesta.
"Totta maar se kyyti kelpaa!" Galdir totesi lopulta ja nousi seisomaan kiven päällä, näinkään hän ei ollut yhtä pitkä kun tuo toinen. Galdir ei todellakaan kuulunut kovin nopeasti kulkeviin olentoihin, tarpeen tullen hän pääsi kyllä nopeasti eteenpäin mutta vain lyhyillä matkoilla, hän hengästyy ja väsyy muuten nopeasti.
Arraka... Kääpiö makusteli toisen nimeä... Olipas siinä omituinen nimi, kuinka tuommossii ny mennää antamaa toisille, ihan ilkeyttä sitä lasta kohtaan joka saisi moisen nimen. Itse kääpiö oli hyvin kiintynyt omaan nimeensä sekä muihinkin hänen heimonsa omaperäisiin nimiin...
Arilyn
 


Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron