Aberec
Haltia käveli mietiskellen poltetun ringin ohi. Vai että siinä olisi poltettu noitia? Huhhuh, hurja ajatus. Aber ei ollut ikinä nähnyt ketään poltettavan, eikä muutenkaan pitänyt tästä polttotavasta. Häntä etoi se kun joku elollinen syttyi palamaan - ei niinkään puut tai muut luonnolle kuuluvat asiat, mutta lähinnä eläinten, taru- ja taikaolentojen polttaminen inhotti häntä. Seuraavaksi Black hymähti jotain ihmisten mielipiteistä taruolentoihin, ja Aber väänsi suunsa hieman vastenmieliseen virneeseen. Sitten hänen ajatuksensa risteilivät kuvissa, joissa ihmiset olivat polttamassa haltioita, ja sekös häntä puistatti. Hän käänsi ajatuksensa muualle, ja ryhtyi miettimään miten metsästä pääsisi kylään. Sadettakaan ei tuntunut olevan enää hirveästi.
Puron ääni oli vaimentunut hieman, mutta Aber yritti olla ajattelematta sitä - vain seurasi Blackia. Jospa tuo olisi vähän edes saanut suuntavaistoaan takasin, ja osaisi suurinpiirtein kylään? Toiveajatteluahan se saattoi olla, mutta haltiahan oli tullut mukaan vain.. No ainakin suurinpiirtein, fyysiseksi tueksi. Lähinnä haltioiden varalta, sillä Aber ei jaksanut epäillä ihmisten hyökkäävän tuon velhon kimppuun. Miksi ihmeessä hän näytti niin tutulta? Vaikea sanoa, hänhän oli tavannut vain Pullan Blackin lisäksi koko Cryptissä, eikä Black ollut lähelläkään Pullan ulkonäköä. Tuohan oli kaksi kertaa suurempi, ja kaikenlisäksi kalju. Pulla ei ollut kalju. Hänellä oli kiharat, Aber tuumasi mielessään ja naureskeli hobitin kommenteille ja teoille... Kunnes sitten taas havahtui rasahdukseen ja käännähti puoliympyrän tarraten jouseensa. Hänen hermostuttamisekseen ei takana tietenkään ollut (tai ainakaan näkynyt) mitään, joten tämä laski hitaasti kätensä jouselta ja jatkoi kulmat kurtussa matkaa.
//Naah, Agna ei tykkää kahvista -.-
Yay, toinen sivu käyttöön \o/ vaikka inspis ryömiikin taas lattianrajassa.//