Tunnoton

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Tunnoton

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Elo 2008, 22:18

Black

Oli ehkä kulunut tunti.. tai kaksi - Black ei laskenut aikaa eikä hän oikeastaan välittänyt ajan kulusta - siitä kun hänet oli nakattu jokeen yläjuoksulla, muiden ruumiiden kera. Ainahan hän olisi voinut nousta parin mutkan jälkeen joesta pois turvallisesti, mutta tätä kautta hän pääsi nopeammin. Kaiken lisäksi hänen voimansa olivat melko lopussa, joten oli vain helpointa antaa virran viedä. Tosin.. vesi oli melko kylmää, Black ei edes tuntenut sormenpäitään pitkän kylmyyden tähden. Hän oli jo lipunut parin koskenkin läpi.. se oli melko helppoa, kunhan osasi vain väistellä kiviä ja ponnistaa vauhtia oikeassa kohtaa, ettei jäänyt kuoleman pyörteisiin kiinni. Päivä ei ollut vielä edes pitkällä, mutta silti aurinko paistoi jo korkealla taivaalla.
Lopulta virtaus alkoi hidastua. Black raotti silmiään hieman ja vilkaisi ympärilleen siinä kelluessa ja huomasi tunnistavansa jo paikkoja.. alettiin olemaan jo lähempänä ihmisten kylää, mutta matkaa oli siltikin vielä reippaasti. Sen Black muisti, että edempänä oli jälleen yksi koski.. joten nyt olisi varmaan paras nousta vedestä. Virta oli liian voimakas, joten uimalla hän ei rantaan pääsisi.. joten mikä sen parempi tapa kuin käyttää taikuutta. Black sulki silmänsä ja nousi hitaasti leijumaan ilmaan ja lennähti siitä sitten ranta nurmikolle. Pari kompuroivaa askelta hän sai otettua, ennen kuin lyhistyi polvilleen maahan. Kaula oli yhä kipeä. Hänen kaulansa ympärillä oli ilkeän näköinen, punainen hiertymä köyden kiskaisusta ja Black olisi voinut lyödä vaikka vetoa että hänen äänensä oli yhä hinkuva ja tukahdettu.. sen verran pahasti köysi oli viime yönä nykäissyt hänen kaulaansa.
Black kiersi kätensä ympärilleen ja sulki silmänsä, painoi päänsä alas ja mutisi muutaman epämääräisen lauseen. Samassa lämmin aalto valtasi hänen kehonsa, kuivattaen vaatteet hänen ympärillään ja pistäen veren kiertämään kunnolla sormenpäissä asti.
Nyt hän oli käyttänyt vähäisetkin voimansa kahteen eri loitsuun... nyt sitten piti päästä ihmisten kylään. Paha vain.. että Black ei sataprosenttisen varma ollut siitä, missä päin metsää hän oli! Helpointa olisi ollut seurata jokea, sehän laski suoraan mereen, läheltä kylää, mutta silloin hän olisi ollut liiankin helppo kohde.. ja suorin tie kylään kulki metsän läpi.
Black kokosi itsensä ja nousi hitaasti seisomaan. Vankoin, mutta hitain askelin hän lähti kävelemään kohti metsää, kunnes pääsi ensimmäisten puiden suojaan. Hän otti tukea paksusta tammesta ja lyhistyi selkä vasten puuta maahan istumaan, jääden siihen tunnottomana ja aivan väsyneenä tuijottamaan ympäristöä.
Suunnitelma.. Blackillä ei ollut suunnitelmaa.. tai no oli pidemmän tähtäimen suunnitelma, mutta se mitä hän nyt tekisi, oli vielä pimeän peitossa. Nyt hän kai vain lepäisi.. ja lähtisi liikkeelle heti kun lihakset sen sallisivat. Hän saattoi vain toivoa ettei paikalle sattunut ketään vihamielistä.. nimittäin nyt hän ei pystyisi kauaakaan itseään puollustamaan, jos ollenkaan.

// Agna ja Aber tänne ^^' eehe, innostuin vähän kirjottamaan.. ja otsikko inspas taas niin kovasti >_> //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Agna » 25 Elo 2008, 07:56

Aberec

Päivä oli Aberin onneksi ollut kohtuullisen lämmin, sillä hän ei suosinut kylmiä kelejä.
Hän oli lähtenyt jo heti aamusta tutkimaan, löytyisikö metsästä jotain mielenkiintoista, mutta odotukset näyttivät masentavan turhilta. Aber ei ollut edes tavannut ketään, ei haltiaa eikä muitakaan olentoja, joten hän ei saanut keskusteluseuraakaan helpoimman kautta. Metsässä juoksentelu teki hyväkuntoisenkin janoiseksi, eikä mies tietenkään ollut ottanut juotavaa mukaan. Eihän siinä auttanut muu kuin löytää kylä, tai lampi tai jotain vastaavaa.
Metsän reuna alkoi näkyä, ja haltia kiiruhti puolijuoksua sinne. Hänen onnekseen metsä päättyi siltä puolelta jokeen - vihdoin juotavaa!
Aber upotti päänsä melkein puoliksi veteen, kunnes veti sen pois ja pyyhkäisi naamastaan enimmät vedet. Hän nousi seisomaan ja tähyili ympärilleen. Missähän päin Cryptiä kaikki kylät mahtoivat olla, näin metsästä katsottuna? Aber ei ollut liiemmin kiinnittänyt huomiota kulkemiinsa reitteihin, joten kai siinä piti luottaa vain haltiain vaistoon.
Aber seurasi jokea virtauksen suuntaan, ja hyräili hiljaa itsekseen. Hän oli muistavinaan, että ihmisten kylä olisi täälläpäin.
Olisikohan edes järkevää jatkaa sinne, sillä se voisi tietää päänmenoa varomattomalle. Hän halusi joka tapauksessa jatkaa uteliaisuuttaan, hyräillen edelleen.

Hyräily katkesi hetkessä, kun Aber näki edessään jonkun muun. Olisikohan se haltia? Ei, sillä ei ollut suippoja korvia, johon Aber kiinnitti heti huomionsa. Hän vei kätensä vaistomaisesti jouselle, muttei vetänyt sitä päänsä yli; edessä oleva ilmestys näytti niin mahdottoman vaarattomalta. Aber hipsi hiljaa lähemmäksi katsomaan, mitä mies oikein puuhaili.
Haltianuorukaisen olisi kovasti tehnyt mieli sanoa jotain, kun toinen näytti niin avuttomalta. Hän teki nopeasti johtopäätöksen, käveli melkein miehen viereen puristaen yhä tiukasti joustaan,
ja kysyi pienesti hymyillen:
"Tarvitsetteko apua?"
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Elo 2008, 19:55

Black

Black ei edes kuullut että kukaan olisi tullut hänen lähelleen, ennen kuin kuuli vieraan äänen läheltään.. no, ei Black juuri nyt jaksanutkaan keskittyä siihen mitä ympärillä tapahtui.
Lauseesta päätellen tulija ei ollut kovinkaan hyökkäävällä päällä. Black siirsi päänsä hitaasti kohti vierasta, nostaen samalla katseensa ylö--- ei piru vie, haltija. Mikä tahansa muu olento paitsi haltija! Oi kuinka Black vihasikaan suippokorvaisia haltijoita, hän olisi antanut mitä vain jotta nämä sekasikiöt olisivat kadonneet maan päältä lopullisesti. Mutta toisaalta.. oliko Blackillä varaa valittaa juuri nyt? Ainoa paikalle sattunut olento sattui nyt olemaan haltija.. kaiken lisäksi - kuten sanottu - tämä ei vaikuttanut olevan hyökkäävällä päällä, joten ehkä tämä kuului ihmisten puolelle? Tai puolueettomiin? Tai sitten tämä oli vain niin naiivin tyhmä, että uskoi että kaikki olisivat kilttejä. Tsh, Haltijat.
"minä.." Black aloitti heiveröisellä äänellä, sillä pienellä mitä kurkustaan sai.
Tosin siihen se jäi.. Black pysähtyi ajattelemaan tilannetta tarkemmin. Oliko hänell varaa luottaa haltijaan? Oliko hänellä varaa jättää luottamatta.. mitä ilmeisemmin tämä haltija ei tiennyt kuka Black oli, joten.. kai Black nyt tämän kerran voisi haltijaan luottaa.
"et s-sattuisi tietämään lyhyempää reittiä ihmisten kylään, mitä jokea seuraamalla?" Black kysyi lopulta, siinä samalla keräten itsensä ja nousten hitaasti ylös, pitäen tukea puusta, ettei lyhistyisi jälleen maahan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Agna » 25 Elo 2008, 20:39

Aberec

Haltia katseli suu vinossa miestä, jonka ilmeissti onnistui päästää vain pieni äännähdys suustaan. Mitähän tuollekin oli tehty? Ei tämä näyttänyt pahasti haavoittuneelta, ei edes vertavuotavalta, paitsi kaulassa näkyi jonkinsortin hiertymä. Aber meinasi juuri avata suunsa, kun toinen kysyi tietä ihmisten kylään. Hän mietiskeli hetken.
"No tuota..." hän aloitti. Hän ei ollut sataprosenttisen varma siitä missä oli, mutta hänestä tuntui ettei mikään muu kuin joki, veisi tuota miestä ihmisten ilmoille. "En usko että on toista reittiä sinne. Pääsetkö sinne itse?" hän kysyi varovasti, ettei vaikuttaisi aliarvioivalta. Tottapuhuen hänen kävi vähän sääliksi seisomaan yrittävää miestä.
Siinä sivussa hän tuli miettineeksi, onkohan se vähän outoa kun haltia tarjoutuu viemään jonkun ihmisten kylään. Eihän hän ilman tappelua varmaan pääsisikään kovin lähelle kylää, mutta hälläväliä! On se vähän epäkohteliasta vain todeta, että hellurei, en ole ihminen joten saat pärjätä itse.
"Voin joka tapauksessa auttaa sinut kylääsi. Vai haluatko pärjätä yksin?" Aber kysäisi vielä perään ja kallisti päätään, katsoen seuralaistaan päästä varpaisiin. "Näin ohimennen, oletko ihminen? Anteeksi äkkinäisyyteni", hän pahoitteli ja virnisti.

Haltia laski kätensä jouselta. Ei - sille ei varmaan tulisi hetkeen tarvetta. Ainahan se riippui siitä, kuinka lähellä he olivat ihmisiä, eikä toisesta ilmeisesti ollut taistelemaan vielä hetkeen. Aberin mielessä kävi hetken jopa ajatus siitä, että kaikki oli vain huiputusta ja kohta puiden takaa hyppäisi miekkoineen kokonainen pataljoona, vaan tuskin. Toinen näytti niin riutuneelta kuin Aber oli koskaan ketään nähnyt, että ajatus oli hieman pelottavakin. Hän käveli pari askelta eteenpäin ja käänteli päätään tähyillen ympäristöä. Missään ei näkynyt ketään, ei edes eläimiä. Hetken päästä hän kääntyi jälleen, kasvoissaan kysyvä katse.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Elo 2008, 15:20

Black

äsh, haltia ei tiennyt toista reittiä.. se siitä, piti siis vain seurata jokea, vaikka se veisikin kauemmin.. tätä menoa se veisi varmaan kokonaisen päivän, ehkä enemmänkin. Pääsetkö sinne itse? Kyllä, en, ehkä, riippuu. Black ei vastannut mitään vaan tuijotti maahan, pidellen toisella kädellään kiinni puun rungosta. Hän tunsi kuinka jalat eivät tulisi kantamaan pitkääkään matkaa, eikä hän yhtään ihmettelisi vaikka joutuisi pitämään levähdystaukoja puolen kilometrin välein.. tosin, sutena hän voisi päästä nopeammin, mutta siitäkään hän ei mennyt takuuseen.
Sitten haltia sanoi jotain mikä sain Blackin katsahtamaan häneen kysyvästi. Hän voisi auttaa Blackin ihmisten kylään? Hulluko tuo oli?! Hänethän tapettaisiin jos pistäisi nokkansa liian lähelle kylää ilman että kätkisi päätään huppuun tai muuhun vastaavaan. Heti perään haltia kysyi häneltä, oliko hän ihminen.. Black naurahti pienesti ja pudisti päätään, samalla kun irroitti otteensa puusta ja otti pari askelta kauemmaksi.
"miten vain, tule tai ole tulemati." Black sanoi tukahdetulla äänellä, katsoen melko apaattisesti haltiaan. Hänen sanoistaan ei erottunut vihaa tai edes ystävällisyyttä, se oli yhtä apaattista mitä hänen katseensakkin.
"Ja olen velho.. en ihminen" Nuo sanat sanottuaan Black lähti ottamaan hitaita, mutta varmoja askelia kohti jokea.
Päästyään joen viereen hän joi vettä, jotta saisi edes jotain täytettä tyhjään vatsaansa.
"Entä itse.." Black aloitti puhuen hieman voimakkaammin "Mitä itse täällä teet?".. eihän kukaan ollut kysynyt keneltäkään mitä kukakin teki täällä, joten Blackin kysymyksen muoto kuulosti hieman hassulta.. mutta hän saattoi vain arvata ja olettaa, että tuo kysymys oli edes käynyt haltian mielessä... niin.. voisihan sitä toisen nimeäkin kysyä.. mutta mitä suotta, nimet olivat vain kirjaimia, turva omalle idetiteetilleen.
Black ei pahemmin nimistä piitannut.. ei hän yleensä kysellyt keneltäkään kuka kukin oli, muut saisivat esitellä itsensä mikäli haluaisivat, Black esitteli itsensä jos joku kysyi.. mutta etunimeään hän ei kertonut kellekkään. Ei edes hänen oma kuninkaansa sitä tiennyt.. mutta muutama muu kyllä tiesi, valitettavasti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Agna » 28 Elo 2008, 16:18

Aberec

Haltia katseli pää edelleen kallellaan miestä, joka loi häneen kysyvän katseen kysymyksen jälkeen. Sitä ennen hänen pitäisi kyllä etsiä jostain huppu tai viitta, tai mikä tahansa säkki päähänsä. Korvat paljastivat liian helposti... Eikä hän edes tiennyt miten ihmiset käyttäytyvät. Eivät varmaankaan yhtä arvokkaasti kuin haltiat? Aber naureskeli hiljaa mielessään luodessaan päähänsä mielikuvia ihmisten tavoista.
"No sitten minä tulen", hän totesi ja katsoi kädet puuskassa toista. "Olin sitten hullu tai en", haltia lisäsi ja levitti kasvoilleen hymynsekaisen virneen. Petturuuttako se sitten oli? Viedä avuton mies takaisin sinne mistä tuli? Ei, tuskinpa vain - hän ei tehnyt sitä oman etunsa vuoksi. Hänellä ei ollut tapana jättää asioita tekemättä, tai mitään mistä omatunto myöhemmin soimaisi.
Vai velho? Tästähän tulisikin mielenkiintoista! Mahtoikohan kyseessä olla tärkeäkin velho, vai vain yksi rotunsa edustajista? Typeriä kysymyksiä omaan päähän, Aber ajatteli ja jätti asian sikseen.
"Olin metsästämässä, mutta sitten huomasin että täällä on joku muukin", hän totesi ja laski kädet alas. "Ja sinä?" Aber kysyi ja katsoi seuralaistaan hetkellisesti.

Päivä ei ollut edes pitkällä, vaikka aurinko ei enää suoraa taivaalta paistanutkaan. Aber vilkaisi pikaisesti taivasta, ja hän oli näkevinään pari sadepilveä. Eihän se sinänsä huolestuttavaa ollut, mutta sateessa tarpominen kärsivän miehen kanssa ei ollut houkutteleva ajatus. Olisi sitten varmaan parempi lähteä heti.
"Lähdemmekö, vai haluatko vielä jäädä?" hän kysyi epävarmana toisen tilanteesta, hänestä kun ei selvästi nähnyt jaksaisiko vai ei. "Mitä kaulallesi muuten on tapahtunut?" haltia lisäsi ja katsoi jälkeä toisen kaulassa. Kuristusote? No ei, ei jättäisi noin pahaa jälkeä. Aber mietiskeli syitä ja otti muutaman askeleen eteenpäin lähdön merkiksi.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Elo 2008, 13:14

Black

Haltia päätti tulla mukaan.. mikäs siinä, oli sentään jotain suojaa jos joku päätti hyökätä. Black ei vieläkään kyennyt itse taistelemaan viittä minuuttia pidempään, joten kai tästä haltiasta olisi siinä mielessä hyötyä.. tuon myöntäminen kolahti Blackin omatuntoon pahemman kerran. Hymynsekainen virne haltian kasvoilla sai Blackin hymähtämään pinenesti, sen parempaan hymyyn/nauruun hän ei kyennyt ventovieraiden läsnäollessa.
Sitten haltia kertoikin että oli ollut metsästämässä, mutta oli huomannut sitten hänet. Jos Black olisi ollut siinä tilanteessa, hän olisi vain tylysti jatkanut matkaa.. nyt herää kysymys, eikö hän osannut olla edes vähääkään kiitollinen siitä, että haltia oli häntä pysähtynyt auttamaa?
Vastaus tuohon oli kyllä. Kyllä hän oli kiitollinen, mutta sitä hän ei näyttäisi millään tavalla! Black ei vastannut mitään siihen kysymykseen, mitä hän täällä teki.. haltia saisi päätellä itse. ja eihän Black edes mitään tähdellistä metsässä tehnyt.
Black vilakisi haltiaan kun tämä kysyi lähtisivätkö he. Velho nousi hitaasti seisomaan ja venytteli hetken, lähtien sen jälkeen kävelemään tasaisen rauhallisesti eteenpäin.
"ai kaulalleni.." Black aloitti nostaen kätensä kaulassaan olevan, ilkeän näköisen hiertymäarven päälle. "no.. sanotaan että törmäsin henkilöihin, jotka eivät pitäneet pärstästäni" Black sanoi, tavallaan kiertäen kysymyksen siinä samalla.. eihän hän nyt voinut suoraan sanoi 'hei, tulin juuri haltioiden hirttolavalta ja minun pitäisi olla kuollut, vaan empäs olekkaan!'.. ei, ei hän voisi kertoa tälle haltialle totuutta.. ainakaan koko totuutta.
"joka tapauksessa se on liian pitkä tarina tälle matkalle.." Hän lisäsi, koittaen pysyä kokoajan liikkeellä.
Hetken mietittyään Black uskalsi avata suunsa, tosin ei niin riitaisissa merkeissä mitä yleensä haltioille puhui.
"et taida kuulua armejaan? meinaan.. jos kuuluisit sinun olisi pitänyt tappaa jo minut" Black sanoi.. kerjäsikö hän verta nenästään? voi olla, ei sitä koskaan tiennyt.
jokatapauksessa, mikäli haltia nyt päättäisi alkaa ryppyilemään, niin ainahan Black voisi lennähtää joen toiselle puolelle.. tuskin haltia nyt niin pitkää matkaa pystyisi hyppäämään, eikä Black uskonut että tämä ihan varta vasten voimakkaan virran yli uisi häntä tappamaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Agna » 29 Elo 2008, 15:19

Aberec

Vai ei mies sitten halunnut vastata Aberin kysymykseen. Noh, ei voi mitään, pitäköön asian omana tietonaan... Pähkäiltävä se kai sitten oli. Vai eivät pitäneet velhon pärstästä? Siitä tapahtumasta voitaisiin olla monta mieltä, ja todennäköisintä haltiasta oli, että kyseessä oli jonkinsortin tappelu... Ei se häntä liiemmin kiinnostanut, kunhan kysyi. Haltia tarpoi metsässä eteenpäin joenviertä, tasaista tahtia niin että velhokin ehtisi mukaan. Seuraavana kuuluikin kysymys, onko Aber armeiassa.
"Ehei, en ole", hän hymähti pienesti ja kohotti katseensa taivaalle. Vai olisi Aber joutunut tappaamaan viattomia siitä syystä? Eipä hän siinä tapauksessa olisi harkinnutkaan armeijaan menemistä... Jos velho olisi itse ollut armeijassa, ja täysvoimissa, olisiko tuo sitten tappanut hänet? Eihän sitä koskaan tiedä. Haltia vilkuili vaivihkaa ympärilleen ihmisten armeijoiden varalta, sillä hänellä ei ollut mitään päähänpistettävää.

Aber tunsi itsensä turhan varovaiseksi käännellessään päätään rasahdusten mukaisesti puolelta toiselle, ja katsoi jälleen taivasta. Alkoiko siellä nyt sataa vai ei? Tuntui siltä että ukkonen menisi ohitse, mutta se nyt oli niin mitätön seikka muiden sassa, että ketä edes kiinnostaisi? Hänen uskoakseen toinenkin olisi ihan pesunkestävää tyyppiä. Aber oli hieman hämillään siitä, että liikkui velhon kanssa, joka saattoi tappaa hänen rotuaan - mikäli oli ihmisten puolella. Seuraavaksi hän ryhtyi miettimään, miten kummassa pääsisi lähellekkään ihmisten asutuksia? Hänet ammuttaisiin varmaan jo kaukaa... Sikäli jos ihmiset edes käyttivät jousia. Edessä ei olisi siis mikään helppo taival, hän totesi mielessään. "Et sattuisi tietämään, onko kylän lähellä liikkeellä paljon sotilaita?" hän kysyi vielä ja vilkaisi nopeasti velhoa. Kuinkakohan vanha tämä oli? Ainakin mahdottoman pitkä! Yli päätä pitempi mitä Aber itse oli. Mahtoikohan joku odottaa häntä kylässä?
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Syys 2008, 12:32

Black

Haltia kertoi ettei hän kuulunut armejaan.. oliko se nyt hyvä vai huono asia, siihen Black ei ottanut kantaa. Toisaalta, tässä tilanteessa se oli vain hyvä, muuten Black olisi todennäköisesti saanut surmansa samantien. Haltiat.. ota nyt noistakin selvää. Toiset yrittävät tappaa vaikka millä hinnalla, toiset sitten auttavat.. jos Blackiltä kysyttiin, hänen mielestään haltiat olivat maailman ristiriitaisin rotu! Kyllä, Black piti haltioita enemmänkin eläiminä kuin ihmisen tasolla olevina olentoina... sen verran rasisti hän oli. Ei sillä, kyllä hän piti ihmisiäkin alempiarvoisempana kuin velhoja! Se uskomus taas johti juurensa hänen kansansa uskomuksista, hän kun sattui olemaan velhokansaa.
Sitten Haltia kysyi, oliko kylän lähellä paljonkin sotilaita liikkeellä. Black mietti hetken aikaa hiljaa itseksensä, mitä tuohon nyt vastaisi.. jos hän kertoisi yksityiskohtaisesti miten asia oli, silloin haltia voisi käyttää tuota tietoaan hyväkseen ja kertoa sen eteenpäin. Jos hän taas vastaisi lyhyesti ja epämääräisesti, voisi käydä niin että haltia nuorukainen roikkuisi hirressä alta aikayksikön.
"on niitä muutama.. mutta kierretään vartio pisteet kaukaa niin ei käy kuinkaan.." Black sanoi, sen kummemmin selittämättä missä vartio paikkoja oli. Hän neuvoisi tien, haltian täytyi nyt luottaa häneen sen verran tai muuten kävisi köpelösti.
"....muuten" Black aloitti lopulta, sillä häntä alkoi jo häiritsemään ettei tiennyt.. "Mikä sinun nimesi on?".
tulihan se sieltä. Black koki kyllä pienen henkisen kolauksen tuon kysyessään, mutta äkkiäkös siitä sitten toipuisi. Häntä vain alkoi ärsyttämään ettei tiennyt haltian nimeä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Agna » 05 Syys 2008, 16:08

Aberec

Aber harppoi pusikoiden yli ja vilkuili välillä että toinen ehti mukaan. Vartioita ei kuulemma olisi paljonkaan, mutta silti se tieto ei lohduttanut haltiaa yhtään. Ainahan hänet voisi helposti tappaa, mikäli hän olisi keskittynyt johonkin muuhun. Eikai hän tässä silti joutuisi paljonkaan kärsimään... Kohta velho avasikin jo suunsa ja esitti kysymyksen. "Nimeni? Olen Aberec, mutta voit kutsua ihan Aberiksi", haltia totesi päätään kallistaen ja kiristi sitten välinpitämättömästi käsissään olevia nahkaremmejä, ihan vain saadakseen jotain tekemistä kävelyn lomaan.

Kävely alkoi tuntua jo tylsältä, varsinkin kun joku tuntui jatkuvan Cryptin laidasta laitaan, ja maisema pysyi yhtä tyynen vihreänä koko ajan. "Kuinka ihmeessä päädyitkin näin kauas kylästäsi", Aber huokaisi hiljaa itsekseen ja potkaisi pari kiveä edestään pois. "Mikä sinun nimesi sitten on?" hän kysyi sen jälkeen, pysähtyi ja kääntyi katsomaan velhoa. Hetken päästä hän kuitenkin taas kääntyi ja katsoi taivaalle. Kyllähän siellä alkoi sataa, ja kohta Aberin päälle ripautteli montakin piskoa. "Eihän sinua haittaa sade? Meinaan, minua ei ainakaan", hän totesi pienesti hymyillen ja jäi odottamaan vastausta.

//Aargh, inspiraatio, minne lähdit? -.-//
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Syys 2008, 11:59

Black

Haltia ilmoitti nimekseen Aberec, mutta kertoi siinä samalla että häntä voisi kutsua Aberiksi. Black ei pahemmin lempinimistä välittänyt, hän halusi aina kuulla sen aidon ja alkuperäisen. Aberec.. se olikin uusi nimi, ainakaan Black ei ollut aikaisemmin siihen törmännyt.. no, ei hän kyllä pahemmin haltijoiden nimiä kytännyt, joten se siitä.
Kun haltia huokaisten kysyi kuinka ihmeessä Black näin kauas omasta kylästään oli päätynyt, Black tyytyi vain tuhahtamaan pienesti ja jätti asian sikseen.. se tarina oli yhä liian mutkikas ja pitkä kerrottavaksi. Jos hän sen aikoisi kertoa, pitäisi lähteä ihan alusta.. siitä kuinka hän ja Lily olivat menneet naimisiin, siitä kuinka Aran oli pakkomeilteinen kusipää (näin Blackin sanoin) ja kuinka he olivat vaikka kuinka monta kertaa ottaneet jo yhteen... kaikkea sitä mahtuukin yhteen vuoteen.
"minun nimeni on Black, etkä saa kutsua minua miksikään muuksi.. en pidä lisänimistä, niitä minulla on jo liikaa" Black sanoi, tosin ei yhtään kärttyisellä tai vihaisella äänellä.
Pian alkoikin satamaan. Black vilkaisi taivaalle ja antoi vesipisaroiden valua pitkin kasvojaan.. tänään tuli näköjään kastuttua tarpeeksi.
"ai haittaako? minä 'uiskentelin' äsken vajaat kaksi tuntia joessa, joten tuskin pieni sade haittaa mitään. jatketaan matkaa, haluan päästä perille vielä ennen keskiyötä.." Black sanoi vilkaisten jokeen, mutta lähti sitten jatkamaan matkaa. Askeleet tuntuivat yhä raskailta, aivan kuin olisi tarponut tervassa.

// heh : D toisinaan ispaa, toisinaan ei. Mulla on nyt ongelmana tää kuume >_> meinaa kokoajan tulla virheitä ja ihmeellisiä lauseita.. no, kai se tästä, toivottavasti T_T //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Agna » 12 Syys 2008, 23:11

Aberec

Aber ei saanut vastausta kysymykseensä, ja alkoi jo tottua siihen että mies halusi pitää suuren osan asioista omana tietonaan. Mikäs siinä, häntä vain vähän harmitti liikkua epätietoisena ihmisten puolella olevan, suunnilleen kaksimetrisen velhon kanssa, joka osaisi taikoa ties mitä, ja voisi ampua saman tien haltia pään kuuhun asti jollain vaivattomalla loitsulla... Mielikuvitus. Aber oli ainoa koko perheestään kenellä sitä oli - ja oli salaa tyytyväinen siitä. Haltia lakkasi ajattelemasta välinpitämättömiä kun kuuli velhon nimen. Black. Oliko se ihan sattumaa, että tummissa vaatteissa kulkeva, ehkä hieman pelottavanpuoleinen mies, kertoo nimekseen Black? Silkkaa sattumaa, varmasti. Eikä pitänyt lyhenteistä. Noh, mikäs siinä, eikai tuota nimeä ollutkaan tarvetta lyhentää tai muokata. Sopi miehelle kuin nenä päähän, Aber mietti varovasti - sillä ei tiennyt osaisiko velho lukea ajatuksiakin.

Seuraava katsaus Blackiin oli kerrassaan tyrmistynyt. Mies väitti juuri uiskennelleensa kaksi tuntia joessa, mutta oli täysin kuiva, mitä nyt lukuunottamatta vasta sataneita pisaroita. Haltia nyökkäsi hitaasti ja siirsi sitten katseensa maahan. Tuo mieshän oli kerrassaan kiehtova tapaus. Pelottavakin, mutta kiehtova.
Maa muuttui silkaksi sörsseliksi Aberin jaloissa kun tämä kiiruhti metsikössä eteenpäin, ja hän joutui kahdesti nykimään saapastaan pois upottuaan lähes polveen asti mutavelliin. Pian vettä tulikin roppakaupalla, mutta tokkopa Aber siitä piittasi. Hän vain mietti, mahtoiko toiselle tuottaa ongelmia tarpoa tahmeassa maastossa huonovointisena? No, ainahan tämä voisi ilmoittaa mikäli kulku etenisi huonosti.
Hetken päästä ei Aberillakaan tosin ollut hajuakaan, veisikö joki edes ihmisten kylään. Matka tuntui niin turhauttavalta ja raskaalta, että haltia oli vähällä heittäytyä laiskaksi ja vain istahtaa, mutta jatkoi silti jalat kipeytyneinä matkaa. Sieltä täältä kuului ehkä ihmisten, ehkä muiden henkilöiden ääniä, mutta Aber heitti ne ajatukset pois ja ajatteli, että ehkä joku pönttö on vain eksynyt hortoilemaan keskelle ei mitään.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Syys 2008, 20:12

Black

satoi.. vettä tuli yhä, eikä sille näkynyt loppua. Mutta kuten sanottu, ei se Blackiä haitannut. Tosin maa alkoi muuttua sörsseliksi ja siinä tarpominen vei kaksin verroin voimia! Tuntui kuin olisi tarponut tervassa.. kaiken lisäksi Black halusi mahdollisimman nopeasti perille, eikä tämä helpottanut tilannetta yhtään. Vettä tuli niskaan, mikä teki vaatteista kaksin kerroin painavammat, jalat liimautuivat kiinni maahan aina askel askeleelta syvemmälle ja kaiken lisäksi Blackin voimat olivat muutenkin loppu.
"piru vie.. tule" Black totesi lopulta ja vaihtoi suuntaansa kohti metsää "Voi olla että metsään eksyy, mutta siellä sentään maa kantaa.." hän Lisäsi.
Aber saisi seurata jos halusi.. toisaalta Blackistä - kumma kyllä - oli mukavaa jos oli edes jotain seuraa. Ja kuten sanottu, haltijasta oli nyt enemmän hyötyä kuin haittaa. Mikäli joku hyökkäisi, ei se ylimääräinen taisteluapu koskaan ollut haitaksi.
Syvemmällä metsässä maa tosiaan kantoi paremmin, koska puiden lehtien läpi ei päässyt paljoakaan vettä maahan. Täällä he olivat hieman sateensuojassakin, ainakin suurimpien puiden juurella. Black pysähtyi hetkeksi ja huokaisi syvään, sulkien silmänsä sekunnin ajaksi.. hän ei kuitenkaan luottanut Aberiin niin paljoa, että olisi tämän seurassa pitänyt silmiään pidempäänkin kiinni.
"nyt pitää vain tietää mihin suuntaan mennä.." Black sanoi lopulta ja lähti kulkemaan samaan suuntaan, johon he olivat menneet jokea seuratessaan.
"hm.. tiedätkö sinä yhtään haltijoiden partioista? liikkuuko heitä täällä päin.." Black kysyi, täysin vilpittömästi.. tällä kertaa hän ei halunnut udella tietoa jotta voisi käyttää sitä haltijoita vastaan, vaan hän halusi tietää oliko tässä oma nahka vaarassa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Agna » 18 Syys 2008, 09:19

Aberec

Kun haltia joutui jo kolmannen kerran vetämään saappaansa pois vellistä, lähtikin Black metsän poikki harppomaan. Aber seurasi mutisematta perässä, sillä metsässä maa kantaisi varmasti paremmin. Ja niinhän se oli: metsään ei ollut paljoa satanut, joten maasto kantoi kulkijoitaan paljon varmemmin kuin joen vierellä. Hyvä niin.
Vai että metsään eksyisi... Nooh, aina hän voisi heille syötävää ampua jos niin kävisi. Aber ei halunnut miettiä kuinka suuri todennäköisyys olisi, että he eksyisivät tuohon Äitimaan hylkäämään jorpakkoon... Julmaahan se niin oli miettiä, mutta siltä hänestä nyt tuntui.
Hetken päästä velho pysähtyi, ja Aber katseli tätä hieman huolestuneena. Siihen jos tuo nyt jäisi, tulisi matkasta aika vaivalloinen. Hänen helpotuksekseen Black kuitenkin jatkoi varsin pian matkaa.

Seuraava kysymys kuului, liikkuiko metsässä paljon haltioiden partioita. No jaa... Aber ei ollut liiemmin niihin perehtynyt, mutta uskoi tietävänsä missä asti niitä liikkui. "Ei pitäisi löytyä täältä asti... Vaikka en partioista paljon tiedä", hän totesi ja katsoi taakseen. Pelkkää metsää. Aber hätkähti hieman kun etäämmältä kuului - joko eläimen tai sitten jonkun muun olennon - karjahdus, mutta se tuli niin kaukaa ettei hän jaksanut vaivautua kiinnittämään huomiota siihen.
Hetken matkan päässä Aber huomasi pienen alueen, halkaisijaltaan noin 2m pienen aukean, joka oli tuhkasta mustana. Siinä oli kai poltettu jotain, sillä koko alue oli täynnä hiiltyneitä puunsäleitä. "Mitä lie tuossakin tehty", Aber mietti, pysähtyi parin sekunnin ajaksi katsomaan aluetta kunnes jatkoi kävelemistään.

//Jee \o/ inspaapa taas hienosti//
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Syys 2008, 14:19

Black

Aber kertoi ettei pahemmin tiennyt partioista.. tämä ei siis ollut armejassa? No, ei Black siitä välittänyt, kunhan aseistetut - vihamieliset - haltijat pysyisivät poissa tieltä. Toisaalta, Eihän siitä ollut mitään todisteita että Black olisi ihmisten puolella ollut.. hänhän oli velho, eli periaatteessa taruolento.. tai no, miten sen ottaa, suhteellinen kysymys. Lisäksi Aber oli hänen matkassaan, joten haltijoilla ei ollut mitään syytä epäillä häntä. Paitsi jos joku haltija tunnistaisi hänet ihmisten kuninkaan neuvonantajaksi. Aber ei näyttänyt tätä tietävän ja jos tiesikin niin ei hän sitä ainakaan näyttäny.
Pian he saapuivat pienelle alueelle, joka oli tuhkasta mustana. Black ei pahemmin siihen kiinnittänyt huomiota, hänestä yksi pieni tuhkainen alue ei ollut mitään sen rinnalla mitä hän oli elämänsä aikana nähnyt. Sitten kun kylä oli tuhkana niin siinä vaiheessa asia saisi hänen huomionsa. Aber huomautti ohimennen asiasta, mutta Black vain hymähti pienesti.
"ehkä siinä on poltettu noitia" Black heitti vitsillä jatkaen matkaansa, mutta eipä tuokaan mikään mahdottomuus ollut.
"ihmiset kun eivät pahemmin noidista perusta.. saatika muistakaan 'taruolennosita' " Black lisäsi pienesti hymähtäen, vilkaisten sivusilmällä Aberiin.

// joo, sama täällä =_= aksu tarvii kahvia T_T //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron