Susi ja Lohikäärme

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Zaubares » 11 Marras 2008, 21:05

Dante

Safilye tuntui painavammalta kuin vedessä ollessa, mutta Dante jaksoi kantaa hänet helposti. Hmm? Monta? Dante ihmetteli Safilyen kertoessa, että ansoja oli metsän reunaan asti, Miksi niitä niin monta on? Jos ansoja kerran oli monta, se tarkoitti, että metsästäjä tiesi, että siitä kohdasta menisi eläimiä. Kenties tuo metsäpalo ei ollut mikään sattuma... Dante aprikoi ja otti hiukan paremman otteen Safilyestä. Vilustuu muuten vielä, jos ottaa enemmän vaatetta pois, Dante ajatteli ohimennen ja vilkaisi Safilyen silmiä ohimennen, hiukan punastuen. Ääh, keskity Dante, Dante komensi itseään ja lähti kävelemään ripeämmin, mutta samalla varovasti, ettei itse astuisi rautoihin, kuten Safilye.

Varovasti, Dante ajatteli kävellessään puiden lomitse puurajan lähellä. Ihme etten minä ole astunut näihin, Dante tuumi. Nyt kun hän tiesi, että puiden juurilla oli ansoja, hän näki ne itsekin ohimennessään. Hän oli laskenut jo kahdeksan ansaa. Taitaa olla isompi metsästäjäjoukko asialla, kun näitä on näin paljon, Dante tuumi ja tunnusteli toisella jalallaan kohtaa, johon oli astua. Onko tämä juuri, vai ansan laukaisin? Dante mietti jalkansa kohdatessa jotakin kovaa. Hän ei voinut kunnolla katsoa mihin astui, koska Safilye oli hänen sylissään. Dante luotti siihen, että kuhmura oli juuri tai kivi ja astui sille. Mitään ei tapahtunut, joten kaikki oli hyvin. Vaikein ohi, Dante ajatteli päästessää ulos metsästä.

"Perillä", Dante sanoi Safilyelle ja laski hänet oksilla pehmustetulle alustalle. Vieressä oli keskeneräinenkin alusta. "Tämä lienee mulle?" Dante kysyi Safilyeltä ja nyökkäsi keskeneräistä alustaa kohti.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 11 Marras 2008, 21:51

Niasta alkoi epäillä miehen voimat, kun tuntui siltä, että painaisi liikaa. Oliko hän syönnyt lähiaikoina ruokaa mikä ei ole ehtinyt tulla ulos.
" Onko tämä liaan raskasta? " Safilye kysyi varmuuden vuoksi.
Hän halusi olla varma. Suurimmaksi osaksi hän alkoi miettiä miksi ihmeessä oli niin paljon rautoja maassa. Oliko metsästäjä tässä alueella vai oliko tulipalo sen työtä. Maan viljelijät joskus tekivät tulipaloja edistäkseen viljelys alueita. Silmät katsoi normaaleina, vaikka pienesti pelkäsi. Yhden raudoista hän tunsi ja silloinne hänen normaaliin ruskeat muuttuivat ruskean keltaiseksi. Hän oli hiljaa ja painoi päänsä Dantea vasten. Silmistä saattoi huomata hänen olevansa muussa mailmassa. Hän oli niin toisessa mailmassa. Ajatukset saivat hänet uneen. Jos hän se on niin pistin miehen vaaraan. En olisi saanut sellaista tehdä hänelle. Minun pitäisi astella pois, ettei miehelle tapahdu yhtään mitään. Veljeni miksi sinun piti tehdä niin? Safilye puhui unissaansa.
Hän kuitenkin heräsi Danten sanottua perillä oltaisiin. Se kuulosti todella ihanalta hänen ajatuksessaansa. Naisen ilme oli kuitenkin pienesti surullinen.
" No jaa. Se oli kyllä sinulle tarkoitettu. Sen sijaan minä voin levätä kesken eräiseen työhöni päälle. " Safilye sanoi.
Herätessään hän tunsi itsensä alastomaksi, jostakin syystä. Se sai hänet punastumaan, mutta toivoi Danten pistävän hänet pyydetylle paikalle ja antaisi vaattensa, ettei hänen tarvitsi olla puoli alasti. Safilye uskoi, että mies olisi samanlainen, kuin muutkin, kun miehet eivät olleet moittia miten ihanaa olla puoli alastoman naisen kanssa.
" Voitte jo laskea minut alas. " Safilye sanoi.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 12 Marras 2008, 17:06

Dante

"Oo sää vaan siinä valmiilla alustalla. Toipilaalla pitää olla mukava paikka, kun ei voi lähteä liikkeelle", Dante sanoi Safilyelle ja laski hänet valmiille alustalle vastaväitteitä kuuntelematta. Samalla hän huomasi Safilyen huomanneen vaatteidensa vähyyden ja punastuvan. Tahtoo varmaan vaatteensa takaisin, Dante mietti ja kävi hakemassa ne. Hän ei ollut oikeastaan niin kiinnostunut ihmisnaaraista. Kyllähän hän punastui ja muuta, mutta loppujen lopuksi asia oli hänelle sama. Safilyen vaatteet olivat vielä hiukan kosteat toiselta puolelta. Toinen puoli taas oli kuiva ja hiukan nihkeä, koska metsäpalon lämpöaalto oli iskenyt siihen. "Tässä nää sun vaattees. Ne on jo sen verran kuivia, että ne voi pukea", Dante sanoi Safilyelle ja ojensi hänen vaatteensa. Samalla hän vilkaisi Safilyen jalkaa. Side näytti olevan hyvin paikallaan ja estävän verenvuodon jatkumisen. Hyvä, ei tule verenhukkaa, Dante ajatteli. Seuraavaksi hän vilkaisi palavaa keppiä, jolla oli aikonut sytyttää nuotion. "Nuotiota ei varmaan enää tarvi, kun ei ole vaatteita kuivattavaksi", Dante sanoi Safilyelle ja meni sammuttamaan oksaa.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 13 Marras 2008, 13:15

Hän ei pistänyt miehen vastaan laisinkaan. Väsymys painoin ja kohta täytyisi vaihtaa sidettä, kun verta oli tullut lävitse. Safilye oli yllättynyt, että mies oli hakenut vaatteensa. Yllätystään hän ei voinnut estää sen esiintyvän kasvoillaansa.
"Kiitos. " Safilye kiitteli, kun Dante oli hakennut vaatteensa.
Hän alkoi pukea vaatteita päälleensä. Se oli todella lämmitti. Nuotio olisi kuitenkin mukava saada. Nainen ei kosketellut jalkaansa, koska se koski niin paljon. Hän ei oikein uskaltanut vaihtaa edes sidettä. Pienesti hänen vatsa ilmoitti näkyydestä. Olihan hän syönnyt tänään yhden kalan eikä se ollut ihme, jos vatsa halusi lisää ruokaa.

Metsän siimeksessä asteli vanhan mies, joka varusteet sopeuttivat hyvin maastoon. Safilye säikähti vanhan miehen tulleen heidän läheisyydelle. Nopeasti hän käänso katseensa Danteen. Keltaiset silmät katsoivat Dantea surullisena ja vihoissaan. Nainen ei katsonnut laisinkaan vanhaa miestä. Sen sijaan hän makasi maassa ja peitteli katsetta vanhalta mieheltä.
" Olisiko teillä mahdollista piatstaa kalatni? Itse en ole voinnut tehdä tuoiota minnekkään ja tämä paikka näyttäisi hyvältä paikalta pystyttää, ettei tuli levisi. Saatte tietenkin osan kaloista." Vanha mies.
Mies näytti määränsä miten paljon hän oli saanut kalaa. Seipäässä ainakin roikkui kymmenen 5 kiloisia kaloja. Safilye ei sanonnut yhtään mitään eikä katsonnut kumpaakaan miehiä.
" Olen pahoillani, jos häiritsin teidän rauhaanne. " Vanha mies sanoi ja katsoi naista.
Vanhan ilmeestä ei pystynyt kertoamaan mitään mitä mies oikein mietti.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 15 Marras 2008, 21:18

Dante

Dante oli yllättynyt kalastajaeemelin ilmaantumisesta. Hän ei ollut huomannut koko ukkoa, ennen kuin tämä puhui. Samalla hän huomasi Safilyen katsovan häntä taas kellertävillä silmillään omituisesti. Mistäs hän suuttui? Dante kummasteli ja kohautti olkiaan. "Jaa-a. Kyllähän meillä tässä nuotio olisi valmiina ja ruoka kyllä maistuisi", Dante vastasi miehelle ja katsoi kysyvästi Safilyetä. "Miten on, Safilye?" Dante kysyi Safilyen mielipidettä. Silmistä päätellen Safilye oli peloissaan, joten Dante ei aikonut tehdä päätöstä miehen ehdotuksesta yksin. Kalat kyllä näyttivät houkuttelevilta ja Dante nuolaisi huuliaan. Keskity, Dante! Ukkeli on epäillyttävä. Käveli tänne ansaraudoista piittaamatta. Hän voi olla se metsästäjä joka ne asetti, Danten järki sanoi hänelle. Dante katsoi Safilyetä odottavasti. Vaikka hän olisikin metsästäjä, ei hän käy ihmisten ja haltioiden kimppuun. Osaanhan minä pitää huolen itsestäni, Dante päätti.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 17 Marras 2008, 16:35

Nainen ei katsonnut edellekkään vanhaa miestäja eikä vastannut Danten kysymykseen. Vanha mies oli mielissäänsä, kun sai luvan nuorelta mieheltä.
" Voi kiitoksia teille kovasti. " Vanha mies sanoi.
Vanha mies tuli reipaana asetti kalat nuotiolle paistamaan. Nopeasti hän oli asettatunut kahden muun joukkoon. Hän huomasi, että nainen ei puhunnut hänelle yhtään mitään.
" Nuori neiti ei minua tarvitse pelätä. En minä pure. " Vanha mies sanoi.
Noista sanoista Safilye nosti päänsä ylös ja katsoi Dantea päin, ettei mies näkisi silmiäänsä. Nainen oli itkennyt hiljaa, ettei kukaan muu huomaisi. Tuskallisen hitaasti aika kului naisen mielestä. Aika oli hyvin piinava. Kasviosta näkyi miten vanha mies oli tuonnut surullisuutta naisen kehoon ja iloisuus häädetty pois.
" On harmillista, että metsäpalo noin laajaksi mennyt. Ettekai te ole joutuneet tulta juoksemaan paakoon toiselta puolelta jokea. " Vanha mies sanoi. Hetken vain hän katsoi Danten silmät kosteana. Mies oli yrittämässä saada keskuttelua aikaa, kun hän ei oikein haluunnut olla hiljaisessa ympäristössä, kun oli seuraa tarjolla. Safilyestä ei voinnut sanoa hyväksi seuraa, kun hiljainen, varuillaan ja pelokas. Lopulta nainen nousi varovasti ja hyvin hitaasti seisaalteen. Pommpien yhdellä jalalla hän asteli kohti metsää. Suu oli aivan kiinni ja sumpussa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 21 Marras 2008, 21:25

//Sori kun kesti. Ruotsinkokeesen harjoittelu vei kaiken vapaa-ajan. Mä en opi sitä koskaan//

Dante

Dante katsoi vähän kummastuneen, kun Safilye meni ihan myrtsiksi kalastajan tullessa. Ei kai seura noin epämiellyttävää ole, Dante kummasteli Safilyen vain ollessa hiljaa ja katselevan maata. "Kyllä me jouduttiin joki ylittämään. Aika ikävä homma se oli sinänsä, mutta ihan hyvin onnistu. Sitten tällä puolella ystäväni astui jonkun salametsästäjän karhunrautoihin", Dante kertoi lyhyesti mitä oli tapahtunut. Kun Safilye sitten nousi ja lähti nilkuttamaan metsään, tunsi Dante itsensä hiukan syylliseksi. Safilyen silmät olivat olleet yhä keltaiset, joten hän oli yhä peloissaan ja Dante oli melkeinpä kutsunut kalastajan heidän luokseen. Dante katseli Safilyen menoa tietämättä mitä tehdä. Safilye oli mukavaa seuraa, mutta toisaalta Dante oli kutsunut kalastajan nuotiolle ja hänen olisi pidettävä hänelle seuraa. Isännän velvollisuus tai jotain sinne päin, Dante muisteli ja haroi hajamielisesti hiuksiaan, Arararara, mitä tehdä? Dante katsoi Safilyen pompintaa. Ei kyllä tuosta mitään tule... Astuu vielä uudestaan rautoihin, Dante mietti. "Minne oot menossa Safilye? Et sää selviä metsässä tolla jalalla!" Dante huusi Safilyen perään. Se oli ainoa ratkaisu, jonka hän keksi. Ei hän voisi pakottaakaan Safilyetä jäämään.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 22 Marras 2008, 14:47

Safilye ei itsekkään tiennyt mitä teki, mutta siitä hän oli selvä, ettei voinnut olla yhden miehen kanssa samassa paikassa. Nyt vanhempi mies tajusi mikä oli naisen nimi, vaikka oli tiennyt sen aijemmin. Mies nyökkäsi Dantelle hänen puhestaansa ja ymmärsi mitä toinen tarkoitti. Safilye oli pienesti pettynyt mitä Dante oli puhunnut vanhalle miehelle. Hän oli pienesti nolostunut mitä Dante oli sanonnut suustaansa.
" Minä menen, kun en voi olla murhaajan kanssa samassa. " Nainen sanoi rehellisesti.
Äänestä sai kuulla aidon rehellisen lauseen mikä toi kuitenkin hänelle pientä tuskaa. Vanha mies naurahti naisen sanomiselle. Sanomisen jälkeen Safilye hävisi metsään. Mies jatkoi nauramistaan ja sanoi, että nainen puhui palturia. Metsässä kävi nopeasti hopeamainenhohde mikä kesti sekuntin. Metsästä syöksyi valkoinen susi vanhan miehen kimpuun ja repäisi miehen takin auki. Tehtyään susi katosi metsään. vanhan miehen takin alta paljastui lohikäärmeen nahkainen paita. Nopeasti se peittisen takkinsa alle ja toivoi, ettei Dante olisi nähnyt.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 02 Joulu 2008, 22:46

//Terve! Kokeet on takana ja pääsen taas pelaamaan, toivottavasti ei tullut tylsää odotellessa//

Dante

Mitäs tuo meinasi? Dante ihmetteli Safilyen sanoessa miestä murhaajaksi. Kun susi sitten tuli ulos metsästä ja repäisi miehen takin auki, alkoi Dante mennä jo vähän sekaisin. Sitten hän huomasi miehen takin alla olevan paidan. Äkkipikaisempi tyyppi olisi käynyt miehen kimppuun moisen takia, mutta Dante meni vain varuilleen. Jos hänen paitansa on lohihkäärmeennahkaa, on hänen täytynyt keksiä jokin keino läpäistä lohikäärmeennahka. Pitää olla varovainen, Dante mietti. "Jopas nyt. Susia täällä? Enpä ole ennen susiin täällä törmännyt", Dante sanoi miehelle kaikessa rauhassa. Safilye meni metsään, susi tuli pois. Mikä susinainen Safilye on? Dante mietti ohimennen, taidanpa kuitenkin olla hänelle henkeni velkaa. Nyt tiedän varoa. Dante panssaroi itsensä lohikäärmeensuomuillaan. Tosin vain vaatteiden alta, ettei mies huomaisi mitään. "Hieno paita sulla. Mistä sait?" Dante kysyi mieheltä samalla hän vilkuili minne susisafilye oli mennyt, mutta naamioi vilkaisunsa metsää kohti vilkaisuksi nuotiolla paistuvia kaloja kohti. "Alkavatkos nuos olla valmiita?"
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 03 Joulu 2008, 13:27

Susi pysyi paikoillaan missä hän oli ja seuraili tilanneetta metsän siimeksessä. Pienesti sutta ihmetytti Danten reagointiin, kun hän ei ollut uskonut, että niin rentomainen olisi. Kuitenkaan hän ei jaksaisi laisinkaan härnätä metsästäjää, kun jalkansa vei niin paljon voimaa. Jalallan varaa ei oikein kannattanut pistää painoa, kun oli niin kivulias. Metsästäjä oli hieman vihoissaan sudeta. Se mutisi omissa mietteissään ja kiroili, että miksi suseja piti olla mailmassa. Safilye jäi puskan alle makailemaan ja seuraamaan tilannetta. Metsästäjä oli valmiina hyökkäämään suden kimpuun, jos ei Dante keskeyttänyt puhellaansa.
" Siis minkä. Ei minulla ole mitään arvokasta. " Metsästäjä sanoi.
" Onhan se valmis kalat. Harmi, että sinun neitosi ole myös syömässä. " Hän lisäsi perään.
Vanha mies otti kalat pois ja heitti parin Dantelle. Safilye katsoi jännittyneenä, että söisikö Dante kalan minkä vanha mies oli antanut sille.

//Sen sijaan minulla kokeita alkamassa. Tänään oli ensimmäinen//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 04 Joulu 2008, 22:49

//Voi parkaa//

Dante

"Äläs äijä valehtele. Paita oli lohikäärmeennahkaa. Harvemmin sellaiseen kalastajilla törmää... Taidatkin olla joku metsästäjä?" Dante hymyili hiukan ilkeästi. "Mitenkäs niitä lohikäärmeitä metsästetään?" Dante kysyi oikeasti hiukan uteliaana. Lohikäärmeillä ei ollut luonnollisia vihollisia. Dante tiesi sen ja jos nyt oli keksitty keino lohikäärmeiden tappamiseen, täytyi Danten saada tietää siitä. Mies ei vastannut Danten kysymykseen, vaikka Dante odotti jonkin aikaa. "Niin muuten. Minulla ei ole enää nälkä", Dante sanoi ja potkaisi miehen heittämän kalanpalan takaisin. Tosiaan, Dante keksi. "Siinähän se vastaus taisikin olla, eikö totta?" Dante nyökkäsi kohti kaloja. "Myrkkyä? Onko vahvaakin? Totta kai, jos se kellistää lohikäärmeenkin. Miksi tyrkytät sitä matkalaisille?" Dante kyseli ja lisäsi vielä; "Safilye teki aikasmoisen viisaasti kun lähti... Pitää pyytää hältä anteeksi kun seuraavan kerran tavataan." Dante arveli Safilyen olevan lähistöllä ja tarkkailevan tilannetta susihahmossa. Siis jos hän tosiaan oli se susi, Dante ajatteli ja vilkaisi sivusilmällä metsää kohti.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 05 Joulu 2008, 17:41

Vanha mies katsoi ihmeissään nuorta miestä. Itse se alkoi mutustaa kalaan, ettei sanoista saanut selvää mitä vastasi Dantelle.
" En minä tiedä miten metsästetään lohikäärmeitä. " Vanha mies sanoi.
" Te olette itse lohikäärme haltia asussa vain. Minun veljeni hankki tämän minulle. " Vanha mies sepitti.
Vanhan miehen puhuetessaan kuului suden ulvontaan. Ulvonta oli vihamainen osoitus miehen sanomiseen. Vanha mies hätkähti varpailleen. Huomaten samalla, että Dante oli heittänyt kalan pois. Silloin mies mytritsi otsaansa.
" Susi varas on vielä lähettyvillä. " Mies sanoi.
Mies otti käteensän hopeisen tikarin käteensä. Vaistomaisesti hopeisen tikarin nähtyään Safilye vaihtoi paikkaa.
" Muuten se kala oli hyvää. Oma vika, kun et maistannut sitä. " Hän lisäsi.
Sen sijaan puskissa Susi oli hyvin iloinen, ettei Dante ei syönnyt kalaa.
" Mitä te oikein haluatte minusta älypäätäänsä noilla kysymyksillä? " Metsästäjä kysyi.
Valpaana susi katsoi metsän siimeksestä.

//Heti joululoman perään on kaksi koetta.//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 07 Joulu 2008, 13:17

//Hauskaa joulupänttäystä sulle!//

Dante

"Mistäs moista päättelit?" Dante kysyi mieheltä epäilevänä. Itse asiassa se, että mies tiesi Danten olevan lohikäärme oli tullut yllätyksenä, mutta Dante kätki sen taitavasti. Dante kuuli suden ulvonnan ja arvasi Safilyen olevan lähistöllä. Miehen ottaessa hopeaveitsen esille, katsoi Dante veistä hiukan säälivästi. Ei tuommoisella minua voiteta, hän ajatteli. "Tuo kala on olosuhteet huomioon ottaen liian epäillyttävää syötäväksi", Dante sanoi miehen puhuessa kalasta. "Ja mitäkö ajan takaa? Eikös se ole aika selvä asia?" Dante alkoi selittää, "Tunnen että sinusta on jotain uhkaa minulle, joten haluan tietää onko sinusta uhkaa. Tilanne on tosin vaikea. Sanot, ettet aio mitään, mutta todisteet ovat sitä vastaan. Parasta olisi jos nyt häipyisit jonnekin, kun sait kalasi jo syötyä. Mene joenrantaa pitkin", Dante osoitti jokea.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 07 Joulu 2008, 15:55

Safilye vaihtoi paikkaa tasaisessa tahdissa, ettei kukaan voisi huomata missä voisi olla ja metsästäjä suuntaisi ulvontaa kohti. Danten sanat ärsyttivät todella paljon metsästäjää, mutta ei antanut sen tulla hermoihin. Metsästäjä huomasi, että veitsi olisi saanut vihan tuulahduksen ja varallisuutta Dantelle.
" Ei sen sijaan se on toisten päin. Te olette minulle uhka ja vasta olen sinulle uhka, kun olet hyökännyt " Metsästäjä sanoi Dantelle.
" Lähden vasta, kun olen lytänyt sinun neitosi. " Hän jatkoi.
Safilye päätti astua uudelleen maisemaan. Nojaten puuta vasten hän helpotti jalkaansa. Metsästäjä kääntyi katsomaan, kun Safilye oli sanonnut.
" Jätä Dante rauhaa. " Safilye sanoi.
" Tämä on meidän asia. En halua sotkea sinua Dante tähän. No tule tappaan veljeni sijaan. " Safilye sanoi.
Nainen näytti siltä, että hän olisi valmis luopumaan elämästäänsä. Hän ei halunnut Dantea sotkemaan asiasta, joka perheinen sotku tämä oli.
" Minä voin kertoa miten metsästäjä on saanut lohikäärmeen suojauksen oikealta lohikäärmeeltä, jos et puutu ja leele minua murhaajaksi. " Safilye sanoi.
" Luuletko sinä prinsessa, et pysty saamaan Dantea eroon tästä. Sinähän olet murhaaja. " Metsästäjä sanoi perään naisen sanomiseen.
Metsästäjä asteli lähemmäksi naista hopeisella puukolla. Safilye katsoi Dantea lempeästi surullisenna.
" Olen pahoillani, että Dante, mutta et saa sitä selville, kun neitosi kuolee. " Metsästäjä sanoi iloisena ja naurumaisella äänellä.
Metsästäjä alkoi heittää hopeisia esineitä Safilyeen todella läheltä, ettei hän missaisi heittoa. Safilye väisti heitot taitavasti, vaikka tasapaino ollut hyvä tällä hetkellä. Nopeasti se loikkasi kolme metriä korkeukiin puuhun missä se katsoi turvallisena Dantea ja metsästäjää.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 16 Joulu 2008, 21:50

//Teerve! Pahoittelut kestosta//

Dante

"Ja haluat löytää hänet koska...?" Dante kysyi kalastajalta, mutta Safilye tulikin sopivasti paikalle juuri silloin. Dante aikoi kysyä Safilyeltä mistä ihmeestä oli kyse, mutta Safilyen tarjoutuikin jo vastaamaan. "Miksi minä sinua murhaajana pitäisin?" Dante mutisi kysymyksen Safilyelle. Kalastaja kuitenkin puhui Danten päälle, joten Dante epäili että Safilye ei kuullut häntä. Nyt olen kyllä ihan pihalla, Dante mietti kalastajan syyttäessä Safilyetä murhaajaksi. Saisi edes puhua rauhassa toiselle, Dante jupisi itsekseen. Hänet keskeytettiin koko ajan. Dante oli keskittynyt ajatuksiinsa ja huomasi liian myöhään kalastajan ottaneen veitsen esille. Safilye oli kuitenkin onneksi tilanteen tasalla ja väisti veitsen helposti ja hyppäsi puuhun. Eikös hän ollut haavoittunut? Dante mietti ja hymyili hiukan lähtiessään liikkeeseen. Hän pinkaisi nopeasti metsästäjää kohti ja potkaisi tämän vatsalleen maahan. "Pysypä siinä niin en tee mitään. Kädet pois kyljiltä" Dante komensi metsästäjää, "Ja Safilye, voikko selittää mistä on kyse? Äijä kutsui sua prinsessaksi." Dante arveli asian liittyvän jotenkin Safilyen menneisyyteen. Kauas menneisyyteen.
Zaubares
 

EdellinenSeuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron