Kirjoittaja Zaubares » 12 Loka 2008, 22:25
//Niinpä on, ja tässähän minä//
Dante
Tämä on typerää, Dante ajatteli seistessään rintaa myöten joessa kuin vedestä pilkistävä kivi (tai kun otti huomioon hänen kaapunsa värin, puunrunko). Dante oli ollut kävelemässä metsässä, kun häneen oli iskenyt nälkä. Vaihtelun vuoksi hän oli haluunut syödä kalaa. Mutta hänellä ei ollut onkea. Silloin Dante oli muistanut tarinan, jonka oli joskus kuullut ties keneltä ties missä. Tarinassa mies oli kalastanut nappaamalla ötökän ja pistämällä sen veteen. Mies itse oli jäänyt seisomaan veteen ötökän viereen. Kun kala oli tullut syömään ötökkää, oli mies napannut sen paljain käsin. Hassua miten jotkut asiat vaikuttavat aluksi niin hyviltä ideoilta, mutta jälkeenpäin ihan ääliömäisiltä, Dante mietti ties kuinka monetta kertaa (hän oli seissyt joessa jo aika kauan ja oli varma että oli jo kerran nukahtanut seisaalteen) ja oli jo lähdössä, kun näki lohen lähestyvän hänen veteen pistämäänsä hirvikärpästä (oli kova homma napata se omista hiuksista). Dante valmistautui nappaamaan lohen, kun se erehtyisi liian lähelle. Lähemmäs. Vielä lähemmäs, Dante ajatteli kunnes lohi oli kosketusetäisyydellä. Sitten hän vain loikkasi lohen kimppuun kovan loiskahduksen saattelemana. Seurasi lyhyt, mutta raivokas kamppailu, kun Dante yritti saada otetta liukkaasta lohesta. Vesi loiskui ja läiskyi varsin äänekkäästi ja Dante oli hukuttaa itsensä lohen sukeltaessa syvemmälle, eikä Dante päästänyt irti. Lopulta Dante sai sormensa ujutettua lohen kiduksiin ja nosti voitonriemuisesti saaliinsa vedestä. Silloin hän huomasi jonkun tulleen joenrantaan. "Öh, tuota noin", Dante yritti selitellä käytöstään naiselle, joka varmaan piti häntä hulluna, "päivää, maistuisiko lohi?" Dante ehdotti hetken mielijohteesta ja katui heti kysymystään. Ei kukaan suostu, kun joessa seisova heppu tarjoaa kalaa, Dante ajatteli. Ei hän itse ainakaan suostuisi. Ainakaan heti.