Susi ja Lohikäärme

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Susi ja Lohikäärme

ViestiKirjoittaja Ay » 12 Loka 2008, 20:25

//Tänne pitäisi tulla Zaubares pelaaja, kun on sovittu peli//

Rauhan metsä toi myös sisäänsä rauhallisuutta. Silmät katsoivat lempeästi ympärilleensä. Metsä ja jokainen mikä teki metsä tunsi itsensä kotoisaksi hänet ja rauhalliseksi. Joka ikinen kasvi toi iloisuutta ja lempeisyytä. Kuitenkin menneisyys piileni myös muistiissaansa, koska on elännyt elämän suuremmaksi osaksi sutena. Nytkin hän eläisi susimaista elämään. Se toi huolen, että milloin metsästäjä saisi hänet kiinni ja sisaruksensa. Harvoin he olivat yhdessä ja samoin pitivät yhteyttä. Hameellansa nuori nainen hypehteli puiden paksuissa oksissa toiseen. Enemmäkseen hän näytti puissa olevalta kissalta kaukaan katsoen. Nuori nainen pysähtyi yhteen oksaan mikä oli paksu ja vanha. Puusta näkyi joelle mikä virtasi metsän poikki. Puun oksasta oli hieno näkymä sinne. Nätisti hän istuuntui ja heitti jalkansa yli puun, että pystyi jalkojaansa keinuttaa vapaasti.

Vapaasti hän keinuttikin jalkojaansa vanhassa puussa. Samaan aikaisesti hän nojautui puuta vasten. Silmät katsoivat jokea. Mielessäänsä hän kysyi voisiko hän mennä lähemmäksi vai eikö olisi turvallista. Turvallisuus täytyi ottaa huomioon ensimmäiseksi uusissa paikoissa, varsinkin saalis metsästäjille. Kuitenkaan kukaan ei näkynyt hänen silmien kannattamaan alueelle. Äänettömästi hän hyppäsi puusta alas mahan. Hiipien askelien hän asteli jokea kohti. Joella ei ollut ketää nyt hän voisi juoda rauhassa. Joen varteen hän istahtui ja käsillään hän avutti juomista. Vesi oli ihanan viileä, mutta hyvän makuinen. Vesi näytti todella kirkaalta ja puhtaalta.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 12 Loka 2008, 22:25

//Niinpä on, ja tässähän minä//

Dante

Tämä on typerää, Dante ajatteli seistessään rintaa myöten joessa kuin vedestä pilkistävä kivi (tai kun otti huomioon hänen kaapunsa värin, puunrunko). Dante oli ollut kävelemässä metsässä, kun häneen oli iskenyt nälkä. Vaihtelun vuoksi hän oli haluunut syödä kalaa. Mutta hänellä ei ollut onkea. Silloin Dante oli muistanut tarinan, jonka oli joskus kuullut ties keneltä ties missä. Tarinassa mies oli kalastanut nappaamalla ötökän ja pistämällä sen veteen. Mies itse oli jäänyt seisomaan veteen ötökän viereen. Kun kala oli tullut syömään ötökkää, oli mies napannut sen paljain käsin. Hassua miten jotkut asiat vaikuttavat aluksi niin hyviltä ideoilta, mutta jälkeenpäin ihan ääliömäisiltä, Dante mietti ties kuinka monetta kertaa (hän oli seissyt joessa jo aika kauan ja oli varma että oli jo kerran nukahtanut seisaalteen) ja oli jo lähdössä, kun näki lohen lähestyvän hänen veteen pistämäänsä hirvikärpästä (oli kova homma napata se omista hiuksista). Dante valmistautui nappaamaan lohen, kun se erehtyisi liian lähelle. Lähemmäs. Vielä lähemmäs, Dante ajatteli kunnes lohi oli kosketusetäisyydellä. Sitten hän vain loikkasi lohen kimppuun kovan loiskahduksen saattelemana. Seurasi lyhyt, mutta raivokas kamppailu, kun Dante yritti saada otetta liukkaasta lohesta. Vesi loiskui ja läiskyi varsin äänekkäästi ja Dante oli hukuttaa itsensä lohen sukeltaessa syvemmälle, eikä Dante päästänyt irti. Lopulta Dante sai sormensa ujutettua lohen kiduksiin ja nosti voitonriemuisesti saaliinsa vedestä. Silloin hän huomasi jonkun tulleen joenrantaan. "Öh, tuota noin", Dante yritti selitellä käytöstään naiselle, joka varmaan piti häntä hulluna, "päivää, maistuisiko lohi?" Dante ehdotti hetken mielijohteesta ja katui heti kysymystään. Ei kukaan suostu, kun joessa seisova heppu tarjoaa kalaa, Dante ajatteli. Ei hän itse ainakaan suostuisi. Ainakaan heti.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 13 Loka 2008, 12:39

Jonkunlainen ääni sai naisen juoksemaan pusikon suojaa. Kova ääni pelotti sitä, jos sielä olisi metsästäjä. Kuka voisi tietää mitä sielä voisi olla ja mitä tekisi hänelle. Hän ei haluaisi joutua paistiksi missään vaiheessa. Hän päätti kuitenkin kurkistaa varovasti ja asteli uudemma kerran joen varteen ihan näkyville. Hän oli voittanut pelkonsa niin, että antoi uteliasuudensa esiin. Tarkaa vaisesti hän katsoi mitä toinen teki. Puhuessaan hänelle, koska muutakaan ei näy. Hän otti puolikkaan askeleen taakse päin. Ilmeessä hänellä oli pientä pelkoa. Kuitenkaan silmäsnsä ei kertonut pelkoutta, että olisivat vaihtanut väriä. Väri oli todella kertonut samalla minkalainen hän oli. Harvat kuitenkin tunsivat hänen rotuaansa. Sen sijaan enemmäkseen heitä luutiin vain animaageiksi, jotka muuttuvat sudeksi.
Nainen ei kuitenkaan tervehtynyt miestä vaan katsoi varovasti, kuin pieni lapsi. Kasvoiden ilmeellä hän pienesti tervehti miestä, jota hän ei laisinkaan tuntenut. Hän ei ollut varma oliko mies metsästäjä, mutta hänellä olisi lounaus tauko, kun oli kala kädessä. Kala näytti todeltä hyvän näköiseltä. Itsekkin tykkäisi kalasta todella paljon. Kahdella nyökkäykselle hän sanoi miehelle, 'että kiitos mielellään jään syömään kalaa kanssasi.' Hän pienesti asteli lähemmäksi jokea, mutta katse oli miehessä.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 13 Loka 2008, 18:02

Dante

Huh, se lähti, Dante ajatteli naisen juostessa pois. Hiukan häntä kyllä häiritsi, että nainen jäi pitämään häntä hulluna. No, tuskinpa enää törmätään, Dante tuhahti ja käveli ylös joesta. Hänen vaatteensa olivat tietysti läpimärät. Dante heitti saaliinsa ruohikolle muutaman metrin päähän joesta ja otti ruskean kaapunsa pois päältään ja väänsi siitä enimmät vedet irti. Sitten hän huomasikin naisen tulleen takaisin ja katsovan häntä pelokkaasti. Sitten ilme muuttui lapsimaisen tervehtiviksi. Onko hän kenties mykkä? Dante mietti, kun nainen ei sanonut mitään. Kun nainen ei vieläkään sanonut mitään, vain nyökkäsi arvatenkin suostuen Danten tarjoukseen, arveli Dante arvanneensa oikein. "Kiva. Mukavampi syödä seurassa", Dante vastasi ja hymyili rauhoittavasti. Nainen tosin vaikutti jotenkin omituiselta, mutta Dante ohitti sen olankohautuksella. Olihan hän itsekin varsin omituinen. Dante väänsi lohelta niskat, jotta se kuolisi nopeasti. Aluksi hän oli aikonut syödä sen raakana, mutta ihmiset paistoivat ja perkasivat yleensä kalansa. Dantella ei kuitenkaan ollut veistä, joten hän viilsi lohen vatsan auki terävällä kulmahampaallaan. Sitten hän kaivoi suolet pois ja heitti ne jokeen. "Tarttis oksia nuotioon. Voisitko hakea muutaman?" Dante kysyi naiselta, "Niin mä oon muuten Dante." Dantella oli kyllä käden ulottuvilla muutamia oksia, mutta hän yritti vain saada naisen kääntymään, että hän voisi sytyttää yhden niistä tulihenkäyksellään.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 13 Loka 2008, 22:05

Nainen katsoi tarkaa vaisesti mitä toinen herra oikein teki. Taitavaisesti toinen osasi tehdä hienoo jälkeä kalasta vaikka teki hieman epähygenisesti. Naista sitä ei haitannut laisinkaan vaan sai enemmän kiinostusta mitä mies teki ruokaa. Kieli alkoi lipoa iloisen näköisenä naisen huulia. Mies leikki niin hyvällä kalan kanssa, että itsekkin alkoi mieli tulla likkimään kalalla. Hän meinasi astua eteen päin, mutta mies sanoi, että pitäisi hakea puita. Niimpä tietenkin puuta täytyy hakea. Kahdesti hän nyökkäsi miehelle.
Niinpä tulta paistamiseen, mutta onko ihan pakko käyttää tulta siihen. Mieskin näytti siltä että hän ei haluaisi käyttää tulta. Safilye mietti.
Hän asteli ja keräili puita sieltä missä hän sattui näkemään. Lopulta katsoi pinkaan ja tuumaili itsekseen, että tämä saisi riittää nuotion tekemiseen. Hän asteli takaisin päin ja toi nuotio puita miehen viereen. Sitten nainen alkoi asettaa puiden oksia, että alkaisi paremmin nuotio palamaan. Onneksi hän ei hypännyt joen toiselle puolelle, kun olisi joutunut näyttämään miten hyvä hypääjä oli ihmis näköiseksi. Mies oli ollut samalla puolella jokea. Hänellä oli omanlaisia ominaisuuksi ja varmastikkin miehellä oli omiakin. Asetettuaan hän alkoi kokeilemaan onnistuisiko tulen syttyminen.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 14 Loka 2008, 22:36

Dante

Hyvä, hän kääntyi, Dante ajatteli naisen lähtiessä hakemaan puuta. Nopeasti Dante kääntyi selin naiseen ja nappasi maasta oksan, johon hän sitten sylkäisi tulen. Sitten hän kääntyi taas lohen puoleen. Iloisesti palavan oksan hän tökkäsi hiekkaan odottamaan nuotiopuuta. Seuraavaksi Dante repi lohen pään ja pyrstön irti. Danten vaatteille lensi hiukan verta, mutta ne lähtisivät pois pesussa. Dante avasi lohen vielä kuin kirjan, voidakseen irrottaa ruodot. Ne lähtivätkin helposti, ei tarvinnut kuin vetää ruoto irti lihasta. Kun nainen tuli Danten luo nuotiopuiden kanssa ja rupesi asettelemaan puita nuotioksi ja yritti niiden sytyttämistä, ojensi Dante sytyttämäänsä oksaa ja sanoi; "Tässä olis tulta." Sitten hän vielä viilsi hampaallaan lohen selkää pitkin saadakseen lohenpuolikkaat irti toisistaan. Kun kala oli kahdessa osassa, nappasi Dante nuotiopuiden joukosta kaksi paksua keppiä iski lohenpuolikkaat niiden nokkiin. "Eivätköhän nämä ole tässä", Dante sanoi naiselle ja ojensi hänelle toista lohenpuolikastikkua, "paista avotulella mieluiseksi."
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 15 Loka 2008, 16:26

Onneksi nainen ei huomannut miehen syöksevän tulta edessään muuten hän olisi juossut pakoo, mutta mies ei kuitenkaan tietäisi miten hän reagoi tulesta. Hän katseli jonkun verran miten mies pilkoi kalan valmiiksi. Saatuaan puut valmiiksi hän isosti säikähti, kun mies antoi kepin missä oli jo tulta. Pienellä nyökkäyksellä hän kiitteli avusta.
Nuotion toiselle puolle hän meni istumaan. Naisen mielestä miestä varmastiikin ärsytti, kun hän ei puhunnut mitään suustaansa. Mies oli todella kohtelias, kun hän sai paistaa kalaa miten tahtoi. Hän ei laittanut kalan laisinkaan nuotion päälle vaan alkoi hastraamaan suuhunsa suoraa. Siivosti hän söi kuitenkin raakaa kalaa hän pisti suuhunsa.
" Eikai sinua haittaa, jos syön näin? " Safilye kysyi hennolla äänelläänsä.
Hän toivoi, että mies ei ottaisi pahasti, että söi sen raakana. Safilye kokonaan eikä jättänyt yhtään mitään miten mies oli antanut hänelle.
" Onko sinulla lisää? Tämä oli hyvää. " Nainen kysyi varovasti Dantelta.
Kala oli hänen mielestään todella hyvää ja pienesti myös vatsa kurni lisää ruasta. Itse ei oikein jaksanut mennä pulikoimaan, kun oli surkea saalistaja kalojen suhteen.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 15 Loka 2008, 17:27

Dante

Dante yllättyi, kun nainen yllättäen söikin lohensa raakana. Siivosti kyllä, mutta Dante ei ollut osannut odottaa moista. "Ei toki. Olisit vain sanonut sen heti, niin ei olis tarvinnut tehdä tulta. Sää näytit pelästyvän, kun annoin tulta", Dante vastasi, kun nainen paljastuikin puhekykyiseksi. Naisella oli hieno ääni, hän pystyisi varmaan laulamaan hyvin. Mutta kovin vahvaa taustamusiikkia ei voisi olla. Hänen äänensä katoaisi musiikin sekaan, Dante arveli ja alkoi hänkin syödä lohtaan raakana. Hän ei syönyt yhtä siivosti kuin nuotion toisella puolella istuva nainen, Dante söi lohenpuolikastaan kuin leipää. Hänen hampaansa oli tehty repimään lihaa, joten hänen oli helppo purra sopivia paloja irti lohestaan. Samalla kun hän söi, hän asetteli kaapunsa nuotion viereen kuivumaan. Eipä mene nuotio nyt hukkaan, Dante ajatteli suu täynnä kalaa.

Pian hänkin sai lohensa syötyä. Dante nuolaisi huuliltaan niille jäänyttä verta. Kalanveri ei maistunut hassummalta. "Olihan tämä hyvää, mutta minulla oli vain tämä yksi. Voisin kalastaa lisää, mutta se kestäisi. Sä et muuten tainnu sanoo vielä nimees", Dante vastasi naisen kysellessä lisää. Dante ymmärsi naisen pyynnön, olisi hänkin tahtonut popsia vielä yhden lohen. Niiden puutteessa Dante sattui vilkaisemaan joenrantaan heittämiään kalanperkkeitä. Lokki tai joku muu rantalintu oli tullut nokkimaan lohenpäätä, joka oli jäänyt matalaan rantaveteen. "Lohta ei enää ole, mutta voin ehkä hankkia muuta syötävää. Pidätkö linnunlihasta?" Dante kysyi naiselta nyökäten kohti lokkia ja etsi maasta kiven jolla heittää lokkia, tai mikä lintu se nyt olikin. Ei Dante lintuja tuntenut.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 15 Loka 2008, 22:09

Hän huomasi, että mies oli iloisempi, kun hän puhui jotakin suustaansa. Vaikka mies ei oikein nätisti syönnyt ei se oikein haitannut, mutta sen sijaan miehen silmät kiinostivat paljonkin. Hän ei voinut olla katsomassa hetken aikaa vaan jonkun parisen minuuttia. Safilye jähmettyi paikoilleen, kun hän puhui tulesta. Ilmeelläänsä hän sanoi, että eikö 'saisi olla pelästynyt, kun takaa pistetään tulta.' Suurimmaksi osaksi naista harmitti miksi miehen täytyi kysä nimeäänsä hän ei ollut valmis sanomaan nimeäänsä Dantelle. Hän nautti miehen seurasta aika paljonkin, vaikka ulkoisesti sitä ei oikein näkynyt. Nyt hänestä tuntuis siltä, että miksi hänen piti pyytää toista kalaa, kun mies joutuisi kalastamaan uudestaan. Sen sijaan linnun lihaa hän ei ole oikein pitkääkään aikaa syönnyt ja muistanut miltä se voisi maistua.

" Jonkun verran, en ole pitkään aikaa syönnyt linnunlihaa. " Safilye vastasi hennolla äänen sävylläänsä.
Nainen rentoutui nuotion toisella puolella ja se oli pientä merkiä siitä, että miehen vieressä voisi olla turvallista.
" Miksi sinulla on tuollaiset kiohtavat silmät? " Nainen kysyi hiljaa varovasti.
Hänessä saattoi vaistoa ihmistä mitä helpoti jotenkin tilannetta, kun ihmiset eivät osaa tehdä mitään. Eihän niillä ole magiaa turvatakseen itsensä. Mies suutuisi hän voisi olla helppo saalis.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 16 Loka 2008, 18:36

Dante

"Hauskat ilmeet sulla", Dante naurahti, "mutta olet kai oikeassa. Sori." Dante huomasi, ettei nainen suostunut vieläkään kertomaan nimeään. Olisi kohteliasta esitellä itsensä, mutta eipä häntä kai pakottaa voi, Dante ajatteli ja vilkaisi taivaalta porottavaa aurinkoa. Kohta voisi ottaa nokoset, Dante suunnitteli ja nyökkäsi naiselle, kun tämä kertoi ettei ollut saanut lintua pitkään aikaan. Dante nappasi hiukan nyrkkiään pienemmän kiven maasta ja kääntyi hitaasti kohti lokkia, joka oli keskittynyt lohenpään nokkimiseen. Dante valmistautui hettämään kiven. Pitää osua päähän, muuten se lentää karkuun, Dante muistutti itseään ja viskasi kiven. Kivi ei osunut ja lokki lensi säikähdyksissään pois. "Pahus, nyt jäätiin ilman jälkkäria", Dante naurahti hiukan pettyneenä ja istahti takaisin nuotion ääreen.

"Ai miksi tämmöiset silmät? Eikös se ole vähän kumma kysymys?" Dante vastasi naisen kysyessä hänen silmistään. "Ihan sama kuin kysyisi miksi sinulla on tuollaiset nätit silmät. Tai tuollaiset kädet. Jokainen syntyy silmiensä kanssa, ei niitä voi valita", Dante selitti ja tajusi valehdelleensa hiukan. Hänhän pystyi muuttamaan ulkonäkönsä lohikäärmeestä haltiaksi ja toisinpäin. Ja olemassa lienee muitakin poikkeuksia, Dante arveli.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 16 Loka 2008, 19:05

Pienesti hän kummisti miksi tuolla sanoilla sanoi, mutta pienesti hän tunsi sekaiseksi itsensä. Hän ei itse ei uskonnut kuitenkaan, että hänellä olisi hauskat ilmeet. Oman mielen mukaan hänellä oli yleensä surullinen, kun ajatteli hirveästi surullisia asioita. Hymyä häneltä sai vastaukseksi. Nainen tiesi, että hän oli hieman epä kohtelias, mutta hän ei ollut valmis kertomaan nimeänsä vasta hiljalleen hän oli avannut suunsa. Safilyen silmät katsoivat miten mies yritti lokin saada alas heidän syödyksi. Kuitenkin miehelä ei ollut onnea heittoon, kun ruoka ei tippunut alas. Välillä oli huonoa onnia, mutta ei sille voi yhtään mitään.
" Ei nähtävästi halunnut tulla meidän ruaksi. " Nainen sanoi hiljaa.
Safilyeä hieman harmitti kun Dante ei saanut sitä lintua alas. Hänellä oli edelleen nälkä. Kuitenkaan hän ei miettinyt sen enempää.

Miten Dante oli sanonnut. Hän uskoi jonkun veran mitä Dante oli sanonnut hänelle. Jotenkin miehen lause oli hassu tai mielenkiintoinen.
" Sehän on totta, kukaan ei voi valita minkävärinen silmeistä tulee. Minun mielestäni sinun silmäsi eivät ole normaalisen osuma ei ainakaan minun edessäni. " Safilye sanoi vaisusti.
Miehen lause sai pientä pelkoa ja varovaisuutta, mutta kuitenkaan silmänsä eivät muuttuneet pienestä pelosta. Muutenkaan hän ei voinnut itselle, kun piti miehen silmistä todella paljon. Nyt hän kuitenkin hiljautuisi joksiken aikaa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 16 Loka 2008, 22:11

Dante

"No eipä halunnut tosiaan. Harvemmin sitä eläimen tapaa, joka haluaa tulla syödyksi", Dante naurahti naisen puhuessa ettei lokki halunnut tulla syödyksi. Samalla hänen mielessään kävi, miltä mahtaisi tuntua, jos koko ajan pitäisi pelätä, että joku nappaisi ja söisi. Lohikäärmeillä ei ollut oikein vihollisia, eikä kukaan niistä haluaisi lohikäärmettä syödä. "Mikäs näissä silmissä?" Dante kysyi, kun nainen piti niitä outoina. Naisellahan on vaistoa. Nämähän on mun lohikäärmehahmoni silmät, Dante ajatteli ja mietti hetken pupillien tekaisemista, mutta se saattaisi säikäyttää naisen. Voisihan sitä kokeilla... Dante mietti ilkikurisesti. Äh, turha vaiva. Sanoin jo, ettei silmiään voi valita, Dante lopulta päätti. "Kaipa minulla on oikeus olla epänormaali. Varmaan sinäkin teet välillä jotain epänormaalia. Tai oikeastaan, mikä on epänormaalia? Minusta epänormaali asia, voi olla vaikka sinulle ihan normaali, tai jollekin muulle. Minä tuossa hetki sitten pelästyin, että pitäisit minua ihan hulluna, kun kävelen ylös joesta ja tarjoan lohta", Dante innostui puhumaan, "kyllähän sinä pakenitkin, mutta tulit takaisin. Uteliaisuuttasiko, vai koska et pitänyt sitä niin hulluna kuin minä?"
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 17 Loka 2008, 08:39

Dante nauratessaan niin hänkin naurasi. Se olisi ihme, jos joku haluaisi tulla syödyksi tahalleen. Itsekkään ei halunnut tulla syödyksi, jos mieltä ei paina niin kiivaana. Miehen kysyessä hän jäi pienesti hämmilleen. Hän ei nyt uudemman kerran haluaisi sanoa miksi kysyi miehen silmistä. Sen sijaan mies ei halunnut kertoa mitä Safilye uskoi.
" Anteeksi, jos olin liian utelias silmistäsi. " Nainen sanoi.
Hiljalleen tuli sellainen tunne, että voisi sanoa nimensä, mutta yrityksi se vain jäi. Äänen avautuminen olisi jäänyt miehen puheen alle. Kiltisti ja ystävällisesti hän kuunteli miehen puhumista. Siinä oli jonkun verran järkevyyttä.
" Misnusta kaikki ovat epänormaaleja kukaan ei voi olla täydellisen normaali. En pitänyt sinua laisinkaan hulluna, kun tulit vedestä. Minä vain pelästyin. " Safilye sanoi.
Itsekkin jäi miettimään miksi hän oli palannut miehen viereen. Miettiessä hän pienesti punerteli. Kuitenkin hän mietti miten hän voisi sanoa.
" Sinun kiehtovat silmäsi ja luonteesi uskoisin. " Nainen sanoi.
Lopuksi hän pienesti hymyili ja naurahteli miehen sanoille.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 17 Loka 2008, 15:36

Dante

"Äläpäs pahoittele siinä. Hyvä olla utelias. Muutenhan asiat jäisivät vaivaamaan", Dante sanoi, kun nainen pyysi anteeksi uteliaisuuttaan hänen silmistään. "Sehän on kiva kuulla", Dante vastasi helpottuneena, kun nainen kertoi, ettei pitänyt häntä hulluna. Asia oli jäänyt hiukan vaivaamaan, vaikka tuskin hän sitä myöntäisi. "Kiva kun tykkäät. Et sinäkään yhtään huonompi ole", Dante naurahti, "Hiukan hiljainen kyllä, mutta kyllä sinusta ääntäkin lähtee nyt kun ollaan hiukan tutustuttu. Minä luulin sinua aluksi mykäksi, kun et mitään sanonut." Dante tunsi itsensä vähän rennommaksi, kun nainenkin tuntui käyvän. Dante ei ollutkaan vähään aikaan kenenkään kanssa keskustellut tällain. Sittenpä Dante rupesi mietityttämään, mitä nainen täällä metsässä teki. "Asutkos sinä täällä metsässä?" Dante kysäisi ohimennen uteliaisuuttaan.

//Lyhyt, sori//
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 18 Loka 2008, 12:02

Uteliaisuutta oli toisaalta mukavaa, mutta välillä se tuo hankaluuksia matkaansa. Omasta mielestä hänellä oli liikaa uteliaisuutta. Olihan toisaalta hyvä, ettäoli utelias. Hän helpotti, että mies ei paljoakaan kommentoinnnut asioitaan mitä oli sanonnut hiljasti. Sen sijaan hänen pakko hymähtää, kun kuuli Danten pitävän häntä auluksi mykäksi.
" Ai, että luullit minua mykäksi. No jaa olen kyllä hiljainen, etten joudu pulaan. " Safilye sanoi.
Sen sijaan hän mieti voisiko sanoa missä hän asuisi ja nimensä. Se oli arka asia missä missä hän asui. Oikeastaan hän ei asu missään vakituisena. Hän mietti pitäiskö hänen vastata. Dante oli kysynnyt häneltä kiltisti.
" Enemmäkseen metsässä, koska täälä on turvallisempaa asua, kuin kaupungissa. " Nainen vastasi.
Nyt hän mietti mitä mies saisi mietteitä edellisestä lauseesta. Sen sijaan hän katsoi miehen erikoisiin silmiin.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

Seuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron