Susi ja Lohikäärme

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ay » 31 Loka 2008, 14:33

Jaloillaan nainen piti tiukasti kiinni miehen vartalosta. Silmätg olivat kiinni todella tiukasti, mutta pää leputti miehen ollassa. Sen sijaan sai uutta ajateltavaa, kun Dante alkoi kutsua häntä Safiksi. Ajatus luopui pienesti tulipalon jälkiä ja alkoi pohtimaan miksi miehen oli pakkoa muuttaa nimeäksi noin hassuksi. Lempinimi kuulosti aika pojan lempinimeltä. Itsensä hän piti aika tyttömäiseksi eikä mitää poikamaissuutta. Nähtävästi miehellä oli oma käsitys hänestä. Danten sylissä hän tunsi milloin mies astui maaperälle. Miehen rauhoittava ääni helpotti siihen asti, kun sana turvaalisuudesta tuli. Tuli pystyi kipinöiden avulla sytyttämään tämän puolen metsästä. Safilye ei kuitenkaan irrottanut miehestä, kun refleksi piti naisen edelleen miehessä kiinni. Vaikka oma tahto haluaisi päästä irti, kun tunsi turvallisuutta miehen sanoista, että he olivat maan kamaralla.

Hitaasti naisen refleksi antoivat periksi ja Safilye astui taaemmaksi miehestä. Suustaan hän päästi miehen viitasta käsilleensä.
" Tässä olisi sinun viittasi ilman hampaan jälkiä. " Nainen sanoi.
Hän osasi pitää suussa, että hän ei rikkoisi mieheen viittaa. Tuodessaa miehelle viittansa hän antoi samalla reisuulla pusun Danten poskelle.
" Kiitos. " Safilye sanoi hiljaa.
Hän halusi kiittää, että mies oli ottanut syliinsä ja raahannut hänet toiselle puolle. Keltaiset silmät olivat kadonneet naisen silmistä. Hänen oli pakko ravistaa hiuksista vettä pois. Muutenkin lämpöä pitäisi tehdä, ettei vilustuisi. Vaatteensa oli aivan märkä. Se ei ollut kivaa naisen mielestä ja se ei olisi kivaa, jos hän sairastuisi.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 02 Marras 2008, 21:21

Dante

"Aivan, kiit-" Dante aikoi kiittää Safilyetä kaavustaan huolehtimisesta, mutta Safilyen sukko sai hänet hämilleen. Eipä häntä oltu paljoa suukoteltu, ainakaan selvänä. Juhlissa oltiin yleensä humalassa, eikä niistä muistettu jälkeenpäin paljoa. Useimpien onneksi. Punastuen aavistuksen Dante hieraisi poskeaan ja huomasi etteivät Safilyen silmät olleet enää keltaiset. Pelko siis tosiaan muuttaa hänen silmiensä väriä, Dante ajatteli yrittäen saada ajatuksensa muualle. "Ole hyvä vain", Dante sanoi Safilyen kiittäessä häntä vielä. Sanojensa päätteeksi hän vielä aivasti. Läpimärät vaatteet olivat jäätävät, vaikka joen toisella puolella riehui tulipalo. Pitänee tehdä nuotio, että saamme vaatteemme kuiviksi. Toisaalta onkohan se hyvä ajatus... Dante vilkaisi metsäpaloa. Olisi se ainakin nopein, Dante päätti ja sanoi: "Pitäisi varmaan tehdä nuotio, että saisimme vaatteemme kuiviksi. Mehän vilustutaan, jos ollaan märissä vaatteissa loppupäivä." Samalla hän väänsi kaapuunsa imeytyneet vedet maahan.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 03 Marras 2008, 12:36

Vaikka miten Safilye yritteli saada vettä pois hiuksistaan se oli ihan turhaa. Hiuksensa oli nii paksu ja pitkät ettei ne minuutissa kuivu. Lempeästi hän hymyili miehelle, kun katsoi mitä Dante teki oikein. Hän riisuitui ylimääräisitä märistä vaatteista. Vaatteensa hän pisti roikkumaan keppeihin minkä hän oli tehnyt, että vaatteensa kuivuvat nopeammin.
" Olisi hyvä asia, jos meillä olisi nuotio. Toisen puolen metsäpalon lämpö ei ole vielä ehtinyt saavuttaa tänne. " Safilye sanoi.
Dante varmaakin tekee nuotion, koska osaa hieman paremmin tehdä kuin minä. Mutta miten edellisellä kerralla hän osasi tehdä puun palan niin helposti palaamistä siitä helposti sai koko nuotion palamaan? Nainen ajatteli ja tuumaili itsekseen.
" Niinhän se ei ole kiva viettää loppu päivää märissä vaatteissa ja varsinkaan saada vilu yllemme. " Safilye jatkoi hiljaisesti toiseen lauseen perään.
Käsi voimilla hän rikkoi pienet havupuun oksia pehmusteeksi missä hän makaisi ja kuivatteli. Naisella oli edelleen kylmä ja sen saattoi nökyä, kun tärisi ja kädet yrittelevät hieromalla lämmittää vartaloaansa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 03 Marras 2008, 21:53

Dante

Dante katsoi Safilyen puuhastelua ja tuumi että hänenkin pitäisi vaihtaa kuiviin vaatteisiin. Kaapu tuntui kuivemmalta, kuin Danten päällä olevat vaatteet, joten hän päätti pukea kaavun ylleen ja jättää housut ja paidan kuivumaan. "Odotakko hetken, mää käyn pukeen tän kaavun", Dante sanoi ja lähti kävelemään metsää kohti, "Mää otan samalla oksia nuotioon", Dante lisäsi huomatessaan kuinka Safilye tärisi kylmästä.

Dante käveli parikymmentä metriä sisälle metsään ja vaihtoi nopeasti vaatteensa. Kaapu oli märempi kuin Dante oli odottanut, mutta kuivempi kuin hänen muut vaatteensa. Ja sitten ne puut, Dante ajatteli ja alkoi kerätä maasta ja puista oksia poltettavaksi. Katkenneet ja kuivat oksat olisivat tietysti olleet parempia kuin tuoreet oksat, mutta koska niitä ei tältä puolelta löytynyt, piti Danten ottaa niitäkin. Kun niitä oli kertynyt sylillinen, lähti Dante takaisin joelle. Noin kymmenen metrin päästä puurajasta, Dante otti yhden oksista erilleen ja sytytti sen henkäyksellään. Oksa oli tuore, joten se savutti pahasti, mutta se säteili myös lämpöä.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 03 Marras 2008, 23:18

Safilye nyökkäsi luotettavasti Dantelle. Joten hänestä tuntui, että Dante palaisi metsä reisussa hitasti mutta varmasti. Hieman yksinäiseksi hän tunsi itsensä, kun mies oli metsässä. Hän huomasi todella selkeästi avonaiseksi, kun ei ollut enään paljoakaan vaatetta yllä. Märät vaateet yrittävät kuivua tuulesta. Havun ohksat eivät oikein riittänyt niin se päätti mennä etsimään lisää pehmustettua ja samalla voisi Dantellekin tehdä oma pieni pesän. Astellessaan metsän reunassa hän ei oikein katsonnut minne pistäisi astua. Katseensa oli keskittynyt oikeinlaisiin oksiin. Nopeasti jalka sujahti ja Safilye kiljaisi kivusta. Kivun huuto ei lyhyt kestoinen vaan pitkä, joka hiljeentyi hiljattain. Nainen huusi kivusta uudestaan ja uudestaan. Äänen sävyssä pelokas, vihainen ja kivulias. Huutaessaan kivusta hän katsoi mihin oikein hän oli astunut. Se oli metsästys rauta. Paniikki iski ja keltaiset silmät nousivat. Mitä enemmän kiskoi jalkaansa sitä pahemmin nilkansa repeytyisi jalasta. Hengitys kiihtyi todella paljon, että hän ei pystynnyt keskittymään miten saisi jalkansa pois. Metsästäjä on täälä. Nyt vasta vaistosin sen. Miten huolimaton minusta on tullut. Safilye ajatteli, kun katsoi mihin hänen jalkansa joutunut.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 04 Marras 2008, 18:01

Dante

Kun Dante kuuli Safilyen pitkän kiljaisun, tuli häneen äkkiä liikettä. Mitä ihmettä? Mitä on tapahtunut? Dante ajatteli juostessaan ulos metsästä. Safilyetä ei näkynyt rannalla, joten Dante alkoi vilkuilla puurajaa. Kiljaisu oli jo päättynyt, eikä Dante voinut paikallistaa Safilyetä enää äänen perusteella. Safilyen vaatteet heiluivat tuulessa kuivumassa, lähellä Safilyen kasaamaa havunoksasänkyä. "Saf-!" Dante aloitti huutamisen, mutta huomasi sitten Safilyen kumartuneena erään puun varjossa. "Mitä nyt Saf? Miksi huusit?" Dante kysyi ja lähti kävelemään Safilyen luokse ripeää tahtia. Soihtunsa hän heitti pystyyn rantahiekkaan, kuten viimeksikin. Loput oksat ja märät vaatteet hän pudotti maahan.

"Mitä siellä on?" Dante kysyi Safilyeltä päästyään hänen luokseen puiden varjoon. Löysikö hän jonnkun eläimen? Dante mietti. Hän muisti monta kertaa nähneensä haltianaisten kerääntyneen jonkun lemmikin ympärille ihailemaan ja paijaamaan sitä. Safilyekin oli nainen, joten ties vaikka hän oli löytänyt jonkun eläimen pennun ja ihasteli sitä nyt. Tai ei ehkä sittenkään. Ei hän olisi huutanut noin, jos olisi löytänyt eläimen, Dante päätti ja yritti laskea kättään Safilyen olalle, kuin varmistaakseen, ettei hän lähtisi mihinkään, ennen kuin vastaisi.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 04 Marras 2008, 19:29

Kipu oli niin valtava, ettei pystynyt enään huutamaan kivusta. Nopeasti hän huomasi, että Dante huusi hänen nimeensä.
" Dante! " Safilye huusi ainakin kolmesti peräkkäin.
Välillä hänen täytyi hengittää ja rauhoittaa, että jaksaisi huutaa uudestaan. Verta valui todella paljon. Nainen pelkäsi, että hän kuolisi veren hukkaan. Safilye ei huutanut yleisestikkään mistää eläimestä, jos oli löytänyt.
" Dante tiedätkö miten saa tämmöiset auki? " Nainen sanoi.
Hän nousi ylös, että mies näki kunnolla mistä hänen huutonsa oli lähtynyt. Toisessa jalassa oli ansa mitä käytetään eläimien metsästyksessä. Se oli ihme, ettei jalka ollut mennyt kahtiin. Verta joka puolella. Nainen katsoi keltaisilla silmillä Dantea anoen, että saisi rautaisen ansan jalastaansa.
" Olisitko ystävällinen, että päästäisit minut tässä ketjusta irti? " Safilye kysyi.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 04 Marras 2008, 20:34

Dante

"Auts", Dante sanoi huomatessaan Safilyen jalan ympärille puristuneet veriset karhunraudat. "Huono tuuri sulla Saf, mutta ei mitään hätää. Kyllä mää ton irti saan", Dante sanoi rauhallisesti ja pani merkille, että Safilyen silmät olivat taas keltaiset. "Ootas mää katon vähän tarkemmin", Dante sanoi ja kumartui tutkimaan Safilyen jalkaa. Karhunraudan terät puristivat ilkeännäköisesti Safilyen vertavuotavaa nilkkaa. Tuleepa paljon verta. Toivottavasti mikään tärkeä verisuoni ei ole puhjennut, Dante mietti ja yritti pyyhkiä verta pois raudoilta, että hän näkisi paremmin. "Aikas ilkeännäköinen vamma. Tää rauta näyttää onneks varsin puhtaalta ja ruosteettomalta, joten vamma lienee aika puhdas. Kyllä tämä koipi kuntoon saadaan", Dante puhui rauhoittelevasti. On vain yksi pulma. En osaa ensiapua, Dante lisäsi mielessään, muttei sanonut sitä ääneen. Dante katseli vähän ympärilleen etsien katseellaan tukevaa keppiä, jolla voisi vääntää raudat auki, mutta sellaista ei näkynyt. Pakko käyttää käsiä, Dante tuumi ja ujutti sormensa karhunrautojen "hampaiden" väliin kummallakin puolen Safilyen nilkkaa. Dante kokeili aluksi varovaisesti vetää rautoja auki, mutta onnistui vain viiltämään sormensa auki. "Odotas hetki Saf", Dante sanoi ja otti sormensa pois hampailta. Dante repäisi toisen kaapunsa hihoista irti ja repi sen vielä kahtia. "Suojaa sormiani ja saan paremman otteen raudoista. Veri tekee ne liukkaiksi", Dante selitti Safilyelle. Ei kangas tietenkään oikeasti suojannut Danten käsiä, mutta kangas esti Safilyetä näkemästä suomuja, jotka alkoivat kasvaa Danten sormiin. "Uusi yritys. Vedä jalkasi pois raudoista heti, kun annan merkin Saf", Dante sanoi Safilyelle ja ujutti lohikäärmeensuomuilla peittyneet sormensa rautojen väliin. Dante katsoi Safilyetä suoraan silmiin ja hymyili kuin rauhoittavan viileästi, kuin ammattimainen hengenpelastaja ikään. "Valmiina?" Dante kysyi ja kiskoi raudat erilleen, "nyt!" Kun terät poistuivat Safilyen nilkasta, alkoivat vammat vuotaa enemmän verta tahrien Danten jäljelläolevan hihan.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 04 Marras 2008, 22:19

Mielelläkään nainen ei halunnut katsoa jalkaansa. Jonkun verran miehen rauhoittuvat sanat rauhoittivat naista.
" Kiitos sanoista. Avaa nopeasti. En kestätä tätä kipua. " Safilye sanoi.
Safilye ei ajatellut sitä mitä monet muut primadonna naiset ajattelivat ehkä yleisesti oliko varpaan huolennut oikein. Itse vai huolehti, että jalat pysyisi hyvässä kunnossa ja terveenä. Se kuulosti todella hyvä, että ei ollut ruostunut ja uusi laite. Sen sijaan ihanin uutinen oli hänelle, että raudassa ei ollut pistetty hopeaa. Nyt hän olisi kitunut alasti maassa, jos hopeaa olisi. Danten kokeilessaan avata sormin se sai huutamaan naisen kivusta.
" Oliko pakko pistää se takaisin. " Safilye sanoi viha tuntumalla, kun huudastus oli loppunut.
Katse oli poissa jalasta ja kasvoilla näkyi vahva kivun. Hän kyllä ihmetteli miksi hän laittoi vaatetuksen väliin. Veren saattaisi imetä itseensä, mutta miksi kädet täytyi peittää. Semmoiset ajatukset jäivät naisen mietteisiin hetkeksi. Hän siirsi katseensa ja katsoi Danten silmiin ja yritti hymyillä. Hän nyökkäsi vastaukseksi ja muutenkin vetäisi jalkansa nopeasti pois riittävässä tilassa. Kuulessaan Danten 'nyt' hän vetäisi mielellään jalkan pois. Vetäessään jalkansa pois hän tunsi jotain kummallista kankaan toisella puolella. Hän ei keskittynyt siihen vaan jalan saamiseen ja sen hoitoon. Pienesti hän otti tukea Dantesta vetäessään jalkansa ja Dante oli sopivasti kumarassa. Jalan haava oli pienempi mitä Safilye uskoikai. Hengitys oli edelleen tiheä ja samoin silmät keltaiset. Nopeasti hän kääri jalan ympärille siteen minkä hän oli repäissyt alus hameesta.
" Kiitti uudemman kerran. " Nainen sanoi.
Hän jäi makaan veriselle kuusen juurelle mikä oli erittäin kostea.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 05 Marras 2008, 19:37

Dante

Raudat napsahtivat äänekkäästi yhteen, Danten päästäessä irti niistä. Samalla hän poisti suomut sormistaan. "Oleppa hyvä", Dante sanoi Safilyen kiittäessä häntä. "Kannattaa kattoa nyt mihin astuu, näitä voi olla lisää", Dante varoitti Safilyetä joka oli istahtanut kuusen varjoon ja kietaissut vammansa ympärille palan kangasta. Pitäisiköhän tuolle vammalle tehdä vielä jotain? Dante mietti, muttei tehnyt mitään, koska ei yksinkertaisesti tiennyt mitä tehdä. "Miltä tuntuu Saf? Varmaan huippaa hiukan tuommoisen säikähdyksen ja verenvuodatuksen jälkeen", Dante kysyi Safilyeltä ja nosti karhunraudat maasta. Pois tämmöiset, Dante ajatteli ja viskasi karhunraudat jokeen. "Ja nyt sitten se nuotio. Pystytkö kävelemään tuonne rannalle vai tehdäänkö nuotio tähän?" Dante kysyi Safilyeltä ja vilkaisi soihtuaan, joka törrötti rantahiekasta. Ohimennen hän huomasi Safilyen silmien vielä kellertävän. "Nuo sun silmäsi. Kellertäminenhän kait tarkoittaa että pelkäät jotakin?" Dante kysyi leppoisasti.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 05 Marras 2008, 20:53

Se oli kyllä totta, että pitäisi olla varovaisempi, kun noita on lähestyllä. Se sai pienesti ajatukset muualle, kun Dante sanoi noin hänelle. Ajatus olitoisen kanna ajatella.
" Olet oikeassa. " Safilye sanoi.
Miehen kysyessään vointia. Suoraan sanoen se oli hirveä. Hirveintä mitä voisi ollakkaan. Kipu oli niin valtava ettei voisi uskoa. Hän ei kävilisi moneen viikkoon, kun jänteet ovat menneet nurin.
" En voi astua. Se sattuu liikaa, jos astun painollani siihen. Eikö täälä ole hirveän märkään? Eikö veri pitäsi houkuttaa pedot lähettyville " Safilye sanoi.
Ainakin hänelle on opettettu, että veri hiukuttaa lihan syöjiä. Hän ei mielellään jäisi tähän paikkaan, kun ei tuntenut itsensä turvalliseksi. Hän sen sijaan menisi rannella, kun vaateet olivat sielä ja oli rakentanut itselleen kuivaalusta. Miehelle myös mikä jäi kesken.
" Nyt seuraava meidän tyyppi hyppää veteen saa jalkaansa, kun astelee vedessä. " Nainen sanoi, kun mies heiti karhunraudat.
Silmät olivat ehtineet muuttua takaisin neutraaliseksi, kun Dante oli naurattanut sanoillaan, mutta keltaisilla silmillä hän katsoi tuimasti Dantea.
" Minulla ihan normaaliset silmät. " Safilye sanoi röyhkeästi.
Mies oli mennyt liiaan arkoihin asioihin. Olisi parempi olla hiljaa. Hiljattain Safilye tajusi, että mies oli nähnyt keltaisen silmänsä. Itse ei huomannut laisinkaan ja eikä yrittänyt peittää katseitaan, kun oli peloissaan.
" Juu silloin, kun en ole luotto miellä, ymmärät paremmin silmiä, kun olet tutustunut paremmin minut. " Nainen sanoi hiljaa ehkä anteeksi vaisella äänellä.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 07 Marras 2008, 19:31

Dante

"Ikävä juttu. Toivottavasti ei tullut mitään vakavaa", Dante sanoi Safilyen kertoessa, ettei voisi kävellä, "Mää voin kantaa sut tonne oksapedille jonka teit. Jos me sytytetään nuotio siihen viereen, niin pysyy pedot poissa", Dante lisäsi Safilyen valittaessa märkyydestä ja mainitessa pedot. "Tuskin. Tuo pitää virittää, että se voisi laueta uudestaan", Dante sanoi Safilyen mainitessa raudoista joessa. Metsäpalo vastarannalla oli siirtymässä muualle. Puut ja pensaat liekehtivät yhä, mutta sammal, ruoho ja heinät olivat jo palaneet, joten suurin osa tulesta liikkui toiseen suuntaan. Dante haistoi kaukaisen paistuneen lihan. Jotkut eläimet eivät olleet päässeet liekkejä karkuun. Dante yllättyi Safilyen sanoessa silmiään normaaleiksi. Eikö hän itse tiedä asiasta? Dante mietti kummastuneena. Dante meinasi jo jättää asian siksen, koska ei halunnut loukata Safilyetä, mutta Safilye päättikin ilmeisesti luottaa häneen. Dante oli iloinen, kun ei ollutkaan loukannut Safilyetä. "Ehkäpä sääkin ymmärrät mua paremmin, kun ollaan tutustuttu paremmin", Dante naurahti. "Mutta eiköhän siirrytä nyt tuonne kuivemmalle maalle", Dante lisäsi ja kumartui Safilyen viereen, "Kannanko mää sut vai kävekkö sää mieluummin ite ottaen musta tukee?" Dante kysyi varmuuden vuoksi. Hän oli tavannut naisia, jotka eivät pitäneet siitä, että heitä pidettiin heikkoina. Safilye ei kyllä vaikuttanut sellaiselta, mutta Dante halusi olla varma.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 07 Marras 2008, 20:54

" Saaatte kantaa minua niin, kuin te haluatte kantaa minua. Jos kannatte minua niin haluisin jalkani vähemmän rasittuisi." Safilye sanoi.
Hän voisi olla ihan hyvin susi, jollei hän rasittuisi vähemmän. Ihmis muodossaan haava parantuisi nopeampi.
" Ettekö te usko, että pedot voivat tulla tänä yönä tai lähi aikoina? "
Hän ei voinnut uskoa, että mies ei uskoisi siihen, että veri hokuttaisit. Danten naurahduksen hän otti pienesti loukaantuneena. Sitä se ei ilmaissut laisinkaan kasvoissaansa.
" Et sinäkää ole haltia. " Safilye sanoi hiljaa.
Nainen oli valmiina lähtemään. Se olisi ihanaa, että pääsisi rentoutumaan raskaasta päivästä ja vaaralliselta. Pienesti hän nyökkäsi miehelle.
" Ollaan valmiina, kun sinä olet valmis. " Nainen sanoi.
Hän loikkasi maasta miehen viereen, että Dante saisi valita miten kantaisi naista. Jos herra suvaitsi kantaa nuotioon. Hän ei oikein jaksaisi kontata maassa tai vastaavasti.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 10 Marras 2008, 19:15

Dante

"Petoja voi tulla milloin vain. Kenties yksi katselee meitä juuri jostain puskasta tai puiden takaa", Dante sanoi, vilkuili ympärilleen ja naurahti, "mutta turha moista on jännittää. Jos peto tulee, niin sitten tapellaan." Dante ei osannut oikein pelätä villipetoja, olihan hän sentään lohikäärme. "Hyvin hoksattu", Dante sanoi Safilyen sanoessa hiljaisesti, ettei hän ollut haltia. Mitäköhän hän tekee nyt kun tietää sen? Kysyy mikä minä olen vai yrittää itse sen keksiä? Dante aprikoi. Eipä Safilye kuitenkaan vaikuttanut sen tyyppiseltä, että alkaisi kysellä. Eikä Dante aikonut kertoa Safilyelle olevansa lohikäärme, vaikka tämä kuinka kyselisi. "No eiköhän mennä sitten taas", Dante sanoi ja sujautti kätensä Safilyen selän taakse ja polvien ali, aikoen kantaa häntä samalla tavalla kuin hetki sitten joen yli. "Voisikko vahtia mun jalkojani, etten astut tommoseen rautaan niinku sä", Dante pyysi Safilyetä nostaessaan häntä. Ei Dante uskonut, että siellä olisi rautoja ollut, mutta varmuuden vuoksi.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 11 Marras 2008, 10:49

Nainen ei oikein piudännyt siitä, että joutuisi tappeluksiin.
" Eihän sitä koskaan voi tietää, mutta mielummin juoksen pakoon, kuin tappelen. " Safilye sanoi oman mielipiteensä.
Miehen sanottua hyvin hoksattu. Sitä hän ei tajunnut, koska hän ei tiennyt mikä mies oli. Kuitenkaan hän ei viittynyt kysyä, kun vastausta ei tulisi. Lempeästi hän katsoi miehen silmiin mikä kiehtoi valtavasti häntä, kun oli saman aikaisesti omissa ajatuksissaan. Kala kävi hänen mielessään ensimmäisensä, kun oli miehellä oli suomut vartalossaan, kun tahtoi. Sen sijaan Danten hampaat eivät näyttänyt siltä. Olkoon mikä on, mutta kynitty kanan sukua on. Safilye päätti mielessäänsä.
Hetkessä nainen sijahtui miehen syliin miehen ottaessaan hänen syliinsä. Toisella kädellään hän sujautti miehen selkään, että saisi tukea.
" Hyvä on ja uskon niitä olisi monta. " Nainen sanoi.
Sanottuaan hän vapaalla kädellä silitteli miehen hiuksensa sekaiseksi. Katseet kohdistuivat eteen päin.
" Niitä on joka puolella metsän reunaan asti. " Safilye jatkoi pikaisesti.
Nainen tunsi pienesti alastomaiseksi itsensä, kun yllään oli alus hame. Hameen helma oli revitty mikä oli lyheentynyt ainakin kymmenellä sentillä.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

EdellinenSeuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron