Susi ja Lohikäärme

[Zaubares]

Dante

"Turvallisempaa kuin kaupungeissa? Tuohan on aika omaperäinen käsitys ihmiselle. Kaupungit ovat, kun ihmiset hakevat turvaa toisistaan ja rakentavat talonsa, siis pesänsä lähekkäin. He pelkäävät metsää, joten he ympäröivät talorykelmänsä muureilla ja tulella. Kun he ovat sitten onnistuneet eristäytymään metsästä, he huomaavat, että heidän pitäisi pelätä enemmän toisiaan", Dante esitelmöi, "sillä eihän metsä ole tehnyt heille pahaa. Itsehän he toisensa tappavat peloissaan. Silti he asuvat kaupungeissaan ja pitävät niitä turvallisempina kuin metsää. Eläimet saavat hyvät naurut, kun ihminen katsoo heitä peloissaan muureiltaan ja toinen ihminen työntää hänet sieltä alas." Dante huomasi naisen taas tuijottavan hänen silmiään. Häntä alkoi jostain syystä nolottamaan naisen tuijotus ja hän muuttui aavistuksen verran punaisemmaksi. Ovatko ne tosiaan noin kiinnostavat, vai katsooko hän niitä vain, koska puhun hänelle? Dante mietti. Olihan kohteliasta katsoa puhujaa tai sitä kelle puhuu silmiin, mutta tämä alkoi tuntua Dantesta jo painostavalta, joten hän hieraisi silmiään hajamielisesti ja tekaisi niihin puolivahingossa pienet, mustat pupillit. Ehkä hän luulee huomanneensa ne vasta nyt, kun ne ovat niin pienet, Dante ajatteli ja toivoi, ettei säikäyttänyt uutta ystäväänsä.

[Ay]

Kuitenkaan hän ei pitänyt laisinkaan kaupungin elämästä. Juuri siksi, että ihmiset asuvat liian lähekkäin toisiinsa ja ei kuitenkaan arvosta toista.
" Sielä ei ole kiva asustaan, mutta välillä kiva piipahtaa mitä hulluutta he oikein tekevät. " Safilye sanoi.
" Muuten sinun turha tulla saattelemaan minua, kun ei ole vakituista kotia. " Hän sanoi nopeasti perään.
Hiljalleen Safilye huomasi, että hän oli katsonnut liikaa miehen silmiin, jotka kiehtoivat. Hän ei vain voinnut yhtään mitään sille, että miehen silmät olivat kiinostavat. Vaikka miehen hierotuaan silmiäänsä ja sai mustat pupillit. Se sen sijaan sai hänet hymyilemään jonkun verran. Nyt hän näyttää paljon pelotavammalta ja hullummalta.
" Safilye on minun nimeni. " Nainen kertoi nimensä.
Hän oli rohkaissut sanomaan hänen nimensä. Toivottavasti nimi sopi miehelle, etei nimensä takia lähtisi pois.

[Zaubares]

Dante

Dante oli hyvillään, kun nainen ei puhunut mitään hänen pupillitempustaan. Huomasiko hän edes sitä? Dante mietti, mutta päätti antaa asian olla. Turha puhua siitä, jos toinen ei ehkä ollut edes huomannut sitä. "Hauska tutustua Safilye", Dante sanoi, kun Safilye esittäytyi. Oli mukava kun Safilye päätti esittäytyä, Dantesta tuntui hiukan häritsevältä kutsua hän koko ajan vain 'naiseksi'.

Yhtäkkiä Dante haistoi savua. Ei siinä mitään ihmeellistä, kun ottaa huomioon, että he istuivat nuotion ääressä, mutta tämä savu tuli metsästä ja oli paljon sakeampaa kuin nuotiosta tuleva. Ei kai vaan, Dante tajusi ja nousi seisomaan nähdäkseen paremmin. Kyllä vain, Dante ajatteli nähdessään metsästä nousevan mustan savupilven. "Metsäpalo", Dante sanoi rauhallisesti Safilyelle. "Meidän kannattaisi mennä joen toiselle puolelle ja toivoa, ettei tuli leviä sinne", Dante ehdotti. Metsäpalo oli savupilvestä päätellen ehkä sadan metrin päässä.

//Hiukan toimintaa, sillä mä en keksi enää mitään keskusteltavaa//

[Ay]

Nimesin sanomiseen ei ollut paljoakaan vaikuttanut miehen puhe tyyllin taikka muuhunkaan. Se oli toisaalta ihan hyvä, että nimi ei vaikuttanut paljoakaan. Onneksi nimensä ei ainakaan häätänyt miestä. Nainen huokaili ja eikä vaistonnut mitään vaaraa lähi piirissä, kunnes lopulta hän kääntyi katsomaan sinne suuntaan minne Dantekin katsoi. suusta ei tullut yhtään mitään. Kasvot kalpenivat valkoiseksi ja silmänsä muuttuivat keltaiseksi. Pelko valtasi täydeltä hänet. Hän ei halunnut viellä kuolla. Samalla hänelle tuli mieleen, että metsästäjät yleensä tekivät tällaista. Nyt hän oli pistänyt miehen pulaan myös. Miehen sanoessaan metsäpalo rauhallisena äänen sävynä. Hän itse panikoi siinä vieressä. Safilye ei laisinkaan pitänyt tulesta missään muodossa. Danten ehdotessaan joen ylitystä. Hän enemmän panikoi. Mikään hyvä uimataituri hän ei ollut ja samoin hyppimään, kun joki oli aika leveä. Itsekseen hän mietti miten hän rauhoittelisi itseäänsä. Tästä päivästä hän ei nähtävästi mitenkään hyvä tullut, kun kuoleman merkit näkyivät niin selkeinä hänelle.
" Miten me sitten ylitämme noin leveän ja vauhdikkaan joen? " Safilye kysyi Dantella.
Hän pystyisi hyppäämmään, mutta ei noin leveää jokea mikä oli viidesti normaalin ihmisen pituinen. Safilye ei huomannut katsoessaan miestä, että hänen silmänsä olivat keltaiset, eikä normaali ihmisen näköinen silmä. Pelko oli nyt ylläänsä oli ja ilmi ulkoisesti keltaisena silminä.

//Kyllä minulla on jonkinlaista. Jos jotenkin pysytään joen kohtauksen jälkeen maassa niin sitten//

[Zaubares]

//Kiva jos edes toisella inspaa//

Dante

Dante oli kyllä huomannut, että Safilye ei pitänyt tulesta, mutta se että hän meni aivan paniikkiin metsäpalon lähestyessä, tuli yllätyksenä. Loistavaa, Dante ajatteli. Hänellä ei ollut kokemusta panikoivista naisista. "Ota rauhallisesti Safilye", Dante yritti rauhoitella ja huomasi sitten Fafilyen silmien kellertävän. Hmm? Mitäs tämä on? Eivät ihmisten silmät vaihda väriä. Eikä mikään muukaan laji, jonka tunnen. Ainakaan tuolla tavalla, Dante tuumi. Danten teki mieli esittää Safilyelle kysymyksiä hänen rodustaan, mutta nyt ei tainnut olla oikea aika moiselle. "Ota nyt vain rauhallisesti Safilye. Tuli on vielä kaukana", Dante rauhoitteli ja alkoi miettiä miten päästä joen toiselle puolelle. Safilye oli oikeassa, joki oli varsin leveä, eikä Dantella ollut oikein aavistusta, kuinka syvä se oli. Hän oli ollut kalassa aika lähellä joen keskikohtaa. Se saattoi syventyä vielä keskellä. Virta oli aika kova, muttei mahdottoman kova. Kyllä tuosta uimalla pääsisi, Dante arvioi. "Osaatkos sinä Safilye uida?" Dante kysyi yrittäen olla tuijottamatta Safilyen silmiä. Tietysti hän olisi voinut muuttua lohikäärmeeksi ja kävellä joen yli edes kunnolla kastumatta, mutta Safilye saattaisi säikähtää, eikä Dantea oikein huvittanut säikäyttää naista pahemmin. Ties mitä nainen panikoidessaan tekisi.

[Ay]

Olisi voinnut saman tie pökertyä, kun tuli oli niin lähellä. Pökyrtyessä hän olisi kokonaan Danten armoilla. Danten rauhoittavat puheet eivät oikein tuonnut rauhoitusta. Sen sijaan hän ei huomannut keltaisia silmien tulemista. Danten tuijotus oli hieman hiljainen, että hän olisi reagoinnut vielä miehen katsominen häneen olisi silmien aiheuttaja. Itse vain mietti miten päästä joen toiselle puolelle, ettei palaisi kuoliaaksi. Vähät väliä hän katsoi taakse missä metsä palo riehui huikeina, joka tallusteli heitä kahta kohti. Hän voisi hypätä veteen ja sitten hän uisi toiselle puolelle. Kuitenkin hän oli aika kehno uimari.
" En ole mikään loistava uimari. " Safilye sanoi.
Nainen kertoi puolet totuneena. Hän oli sutena paremi uimari, kuin ihmisenä. Hän ei halunnut laisinkaan muuttua tässä vaiheessa sudeksi.
" Onko sinulla mitään suunitelmaa? " Minulla ei tule mitään hyvää ajatusta. Nainen kysyi.
Hän uskoi, että Dantella olisi jonkunlaista suunitelmaa. Heidän tradekia aika meni hitaasti, kun metsäpalo lähestyi paljon nopeammin hietä päin. Tuli jo raivasi vanhan puun missä Safilye istui ennen joelle tultaessa.

[Zaubares]

Dante

"Harmi", Dante sanoi, kun Safilye kertoi uimataidostaan. No tuo rajaa vaihtoehtoja... Dante mietti oikeastaan se poistaa suurimman osan vaihtoehdoista. Dante yritti miettiä muita vaihtoehtoja, mutta vaikka hän kuinka vaivasi päätään, seurasi siitä vain turhaantuneita tuhahduksia. Kaksi mahdollisuutta: Muutun Fajreksi ja kävelen joen yli Safilye selässäni. Hyviä puolia: Nopea, helppo. Huonoja puolia: Safilye säikähtää. Kakkosvaihtoehto: Otan Safilyen kantoon ja kävelen joen poikki. Hyvät puolet: Safilye ei säikähdä. Huonot puolet: Jos joessa tulee äkkisyvää, no parempi olla ajattelematta moista, Dante kävi läpi keksimiään keinoja. Ei kovin häävejä, Safilye menee ylitseni kummassakin, Dante tuumi vaihtoehdoistaan. "Onhan tässä parikin suunnitelmaa. Voin ottaa sinut kantoon ja kävellä joen yli. Kyllähän me siinä kastutaan, minä pahemmin kuin sinä, mutta kun ottaa huomioon miten käy, jos jäämme tähän, se on huomattavasti parempi vaihtoehto", Dante selitti suunitelmansa Safilyelle, "käykö se suunnitelmasta?" Samaan aikaan tuli kaatoi ilmiliekeissä olevan puun metsänreunasta heitä kohti. Ilmavirta sai nuotion leimahtamaan hetkellisesti isommaksi.

[Ay]

Naisen ajatukseen ei tullut mitään mieleen, että pääsisi turvallisesti joen ylitse. Se oli varma, että hän ei jäisi tänne puolelle tulen saartamaksi. Hän on liian nuori vielä kuolla. Mitenkään ei tahtoisi kuolla näin nuorena, kun ei ole kokenut paljoakaan. Aikaa olisi mennyt paljon hän ei huomannut, että silmät olivat keltaiset. Pelko vaistoi hänestä todella helposti ulkopuoelle, että muut saisi tietää pelkostaansa. Hän ei halunnut katsoa metsään mikä paloi poroksi tai järveen mikä pelotti, ettei pääsisi sen ylitse.
" Ihan mikä keino kelpaa, että päästään tuonne toiselle puolelle. " Hän pysäytti lauseensa kesken, kun kuuli miehen sanovan olisi parempi jäädä tänne puolle. Ei ainakaan hänelle ollut hyvä asia, mutta miehelle saattoi olla peremi. Sen sijaan se sai mietityttämään Safilyeätä. Mies oli varmaa tuli voimia, kun tuntuisi sen tyyppiseltä asialta.
" Juu osittain, että ainakin pääsemme toiselle puolelle jokea. " Safilye sanoi.
Naisen silmät kääntyivät katsomaan miehen silmiin. Kasvossaan näkyi pelkoa.

[Zaubares]

Dante

Argh, taas nuo keltaiset silmämunat, Dante ajatteli. Onkohan tuolla silmien värin vaihdoksella jotain tekemistä hänen pelkonsa kanssa? Dante tuumi ja raapi ohimoaan mietteliäänä. Kyllä se niin on, Dante päätti, kun Safilye katsoi häntä peloissaan. "No, eiköhän aleta mennä sitten. Tulee pian tuli hännän alle, jos ei mennä", Dante sanoi pysyen tapaansa rauhallisena. Eihän hänen loppujen lopuksi tarvinnut pelätä tulta. Dante kahlasi polviaan myöten jokeen ja kyykistyi. "Hyppääs kyytiin", Dante huikkasi Safilyelle. Vesi tuntui nyt kylmemmältä kun Dante oli lämmitellyt nuotion ääressä. Kun en nyt vain vilustuisi. On tullut sen verran polskittua tänään, Dante mietti. "Ai niin, voisikko Safilye tuoda mun kaapuni siitä nuotion vierestä?" Dante kysyi Safilyeltä muistaessaan kaapunsa. Sekin kyllä varmaan kastuisi tällä jokireissulla, mutta Dante oli tykästynyt kaapuunsa. Oli se märkä tai risa. Sehän kuivuisi auringossa ja kaupungeissa olisi räätäleitä jotka voisivat korjata reiät.

[Ay]

Nyt Safilye alkoi huomata, että mies katsoi hänen silmiäänsä. Nopeasti hän kääntyi muualle. Unohdin tyysti silmäni. Voi ei hän huomasi, noh on hänellekin erikoiset silmät. Nopeasti hän mittisi sen ajatukseensa.
Joen vierestä hän katsoi miten mies meni jokeen ja oli valmis ottamaan hänet syliinsä. Ajatukseen tuli, kuitenkin jaksaisiko mies häntä kantaa. Juuri kun hän oli valmis tulemaan miehen syliinsä Dante keskeytti kysymyksellä. Mielellään hän haki nopeasti miehen kaapunsa. Kaapun hän viikkasi ja pitäisi kädessäänsä sitä. Varovasti hän istahti miehen syliinsä. Pelko oli edelleen ja sydämen lyönnit lisääntyivät. Tiukasti hänen kädensä pitivät kiinni miehestä. Ei niin tiukasti, että mies kuristuisi. Koko matkan Safilye yritellä, että paino pysyisi samassa kohtaan, ettei oman painon takia, joudu siitä naisen mukaan. Silmät olivat koko matkan aikana kiinni. Se tuntui paljon helpommalta omasta mielestäänsä.
" Sano sitten, kun olemme toiselle puolelle jokea. " Nainen sanoi hiljaa.

[Zaubares]

Dante

"Kiitti Safilye", Dante kiitti Safilyetä kun tämä toi Danten kaavun. "Eiköhän mennä", Dante sanoi kun Safilye istahti hänen syliinsä. Safilye ei ollut kovinkaan painava, olihan Dante vuosisatojen saatossa painavampiakin asioita nostellut. Vaikka viime kerrasta, kun hän oli eläviä ihmisiä, tai oikeastaan haltioita kanniskellut oli jo aikaa. Dante muisteli hetken eräitä juhlia muutama kuukausi sitten. Pari hänen kaveriaan oli juonut liikaa ja Danten oli pitänyt kantaa heidät kotiin. Safilye oli todella kevyt verrattaessa kahteen humalaiseen haltiaan.

Vesi alkoi nousta, kun Dante lähestyi joen keskikohtaa. Hän nosti kyllä Safilyetä korkeammalla veden noustessa, mutta lopulta kastumista ei voinut välttää. "Vesi on vähän kylmää", Dante varoitti Safilyetä ottaessaan askeleen syvemmälle. Joen pohja oli hiekkaa, joten sillä oli mukava kävellä. Siinä kävellessään Dante muisteli kuinka oli kalastanut samassa paikassa vain hetki sitten ja kuinka kalat eivät olleet tulleet hänen lähelleen vaikka hän kuinka odotti. Nyt hänestä tuntui, että kalat uivat koko ajan hänen ohitseen, eikä hän voinut käyttää käsiään, koska Safilye istui niillä.

Dante oli jo ohittanut joen keskikohdan ja vettä oli häntä melkein kaulaan asti. Safilyetä, joka istui hänen sylissään, vettä oli vain vatsan tasolle. Yhtäkkiä Dante tunsi nenänsä kutiavan ja hän aivasti rajusti. Niin rajusti, että menetti tasapainonsa kaatui jokeen.

[Ay]

Jännitys oli koko ajan yllään naisella. Hengitys ei ollut tasaista mistään hinnasta. Sen sijaan ajatukset olivat muualla, että hän ei epäröisi miehen liikkeitä ja ajatusta. Danten varottaessa hänelle, että vesi nousisi. Aluksi se ei haitannut Safilyetä, mutta veden kylmä tunne oli hirveä. Veden osuessa hänen puolet vartalostaan hän automaatisesti kipristi selkäänsä kyttyreksi. Sille reaktiolle hän ei voinnut yhtään mitään. Se oli hirveä tunne. Selkä käpristyminen veden avulla nainen pisti syyksi, kun Dante horjahti veteen ja itse meni virran mukana. Siinä vaiheessa hänen tasapainonsa oikuili ja Dante ei voisi pitää naisen painoa käsillänsä. Paniikki iski heti tultaessa kokonaan kylmään veteen. Käsillään ja jaloillaan yritteli pysyä joen ylä puolella, errö saisi happea elimistöön. Valitettavasti hän ei omistanut kiduksia laisinkaan.

Välillä hän sai jalat joen pohjaan, että pystyisi olemaan seisaalteen, mutta joen virta kiihtyi entistä enemmän. Danten viitta kädessä haittoi todella paljon niin hän pisti hampaiden väliinsä miehen viitan. Se ei paljoakaan helpottanut asiaa, kun oli vaikeampi hengittää. Sen sijaan käsillä oli paljon helpompaa uida virtaisessa joessa. Vähät väliä hänen umpoutui veden alle ja pari minuutin päästä pinnassa. Danten viitta imi todella paljon vettämikä pakotti Safilyen päätä veden ala puollella enemäkseen.

[Zaubares]

Dante

Pahus, Dante tuumi kaatuessaan veteen. Kun hän seisoi, ei virta häirinnyt häntä, mutta nyt kun hän oli veden varassa, lähti virta kiskomaan häntä mukaansa. Safilye putosi hänen sylistään ja joutui arvatenkin hänkin virran vietäväksi. Kaiken lisäksi Dante veti vettä henkeensä, kun hän yritti vetää henkeä aivastuksen jälkeen. Tästä seurasi yskänpuuska, jonka aikana Dante ajautui virran mukana muutamia metrejä. Kun Dante sai veden pois keuhkoistaan, asettui hän taas veteen seisomaan. Missä Safilye? Dante mietti hiukan hädissään. Safilehän oli sanonut, ettei osannut uida kovin hyvin, mutta Danten järki sanoi hänelle, ettei kukaan voi hukkua noin nopeasti. Pian Dante huomasi Safilyen räpiköivän muutaman metrin päässä alavirrassa. Virta vei häntä mukanaan. Dante lähti uimaan häntä kohti. Koska virta oli hänen puolellaan, pääsi hän nopeasti Safilyen luo. "Rauhoitu Safilye, muuten en saa susta otetta", Dante rauhoitteli Safilyetä. Ei hän tosin ollut varma kuuliko nainen häntä. "Rauhassa Safilye", Dante sanoi ja kiersi veden pinnalla räpiköivän Safilyen taakse. Miksi hän pitää kaapuani suussaan? Dante ihmetteli huomatessaan kaapunsa Safilyen suussa. Dante kohautti olkiaan ja asettui niin tukevasti pohjaa vasten kuin pystyi ja yritti tarttua Safilyetä alhaaltapäin kainaloista, jolloin hänet olisi helppo nostaa taas syliin. "Rauhoitu Safilye, minä tässä. Otan sinut taas kantoon", Dante selitti, ettei Safilye säikähtäisi ja yrittäisi ties mitä.

[Ay]

Paniikki näkyi hänen kasvoillaansa. Hän yritteli pysyä pinnassa, ettei hukkuisi. Käsillään hän yritteli vihkoa itsensä pintaa. Dante vieressä tultaessaan Safilye yllättyi täysin, että miten hän oli siinä hänen vieressä. Hän ei oikein kuullut mitä mies sanoi hänelle, mutta miehen huulistaan hän sanoi jonkun verran ymmärrystä, että mies sanoisi jotakin hänelle. Vähät väliä virta vei häntä mukanaansa. Hän uskoi, että Dantella oli vaikea pysyä perässäänsä. Jos hän lopettaisi käsien heilutuksen hän uppoisi joen alle. Vaistomaisesti hän tartui kummallakin kädellä miehestä kiinni ja jalat sulki miehen lantioon kiinni. Silmät olivat aivan kiinni pelosta. Miehen takkinsa piti edelleen suusta eikä päättänyt siitä vapaaksi laisinkaan. Tiukasti Safilye piti Dantesta kiinni. Siitä asennosta Dante saisi muuttaa sellaiseksi, että miehellä olisi mukava pitää naista sylissäänsä. Hän ei kuullut mitä mies oli sanonnut hänelle edelleen, jos Dante puhui hänelle. Naisen korvat olivettä imennyt mikä pienesti häiritsi, mutta naisen mielessä hän halusi vain päästä pois vedestä.

[Zaubares]

Dante

"Rauhassa Saf", Dante rauhoitteli, kun Safilye yllättäen ripustautui häneen. Hän tekee kyllä kaapuuni reiän, kun noin lujaa sitä puree, Dante tuumi. Safilye roikkui hänessä niin lujasti, että Dante uskoi tuntevansa naisen pelosta kiihtyneet sydämenlyönnit omansa lisäksi. "Ihan rauhassa Saf", Dante rauhoitteli käyttäen juuri keksimäänsä lempinimeä. Asento jossa Safilye hänestä roikkui oli vähän vaikea, mutta Dante ei halunnut nyt keskellä jokea ruveta rörkkimään hänen asentoaan. Putoaisi vielä uudestaan. Dante kiersi omat kätensä rauhoittelevasti Safilyen ympärille ja lähti kävelemään pois joesta.

Liikkuminen oli vaikeampaa kuin alussa, mutta Dante onnistui pääsemään vastarannalle ja kahlasi pian enää sääriään myöten vedessä. "No niin Saf. Perillä ollaan, vettä on enää puolisääreen", Dante sanoi Safilyen korvaan ja veti kätensä pois hänen ympäriltään. Metsäpalo riehui joen toisella puolella, mutta tuli ei voinut ylittää jokea. "Ollaan turvassa voit päästää irti", Dante sanoi hymyillen hiukan huvittuneena. Safilye näytti jotenkin hassulta, silmät kiinni puristettuna ja läpimärkä kaapu tiukasti hampaiden välissä puristuksissa.