Susi ja Lohikäärme

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ay » 16 Joulu 2008, 23:29

Puussa hän istui rauhallisena. Hän tunsi itsensä turvalliseksi puussa. Vaikka olisi puussa hänen täytyi varoa edelleen metsästäjää. Safilye ei oikein kuullut mitä Dante kysyi häneltä, mutta sen verran kuuli, että lause oli kysymys. Nainen oli vihoissaan, kun metsästäjä oli sanonnut häntä prinsessaksi. Siitä sanasta voisi saada käsityksen, että hän olisi kuninkaalista sukua. Olihan lauman prinsessa, kun isänsä oli lauman johtaja. Mitä taas Dante oikein tiedä. Metsästäjä ei totellut danten sanomaan vaan löi jalalla taakse päin. Potku oli samanlainen, kuin lohikäärme olisi potkaissut. Safilye kauhistui ja ennen kauhumisesta hän olisi vastannut Danten kysymyksiin.
" Dante oletko kunnossa. " Safilye huudahti kauhuissaan.
Se potku näytti hyvin pahalta. Sillä potkulla metsästäjä pääsi irti Dantesta. Nyt Safilye ei ollut niin aktivinen ja oli todella lähellä, että nopeasta heitosta metsästäjä oli heitänyt hopeaa naista kohti. Huti heitto sai kuitenkin Safilyen keikkumaan puusta alas. Hetkessä hän oli tömähtänyt maahan.

/Ei se mitään, mutta todella ihana kuulla sinusta.//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 17 Joulu 2008, 23:32

Dante

Metsästäjän potku oli tullut yllätyksenä, mutta siltikin se sai vain Danten pois tasapainosta. Olihan Dantella lohikäärmeensuomunsa kaapunsa alla. Mutta kyllä hän joutui haparoimaan pysyäkseen pystyssä ja tällä välin metsästäjä heitti veitsen Safilyetä kohti. Hetken Dante oli näkevinään hopeisen puukon osuvan Safilyeen. Onneksi Safilye sai veitsen väistettyä viime hetkellä, mutta menetti ilmeisesti tasapainonsa väistäessään ja putosi alas oksaltaan. Aijaijai, mitä tehdä? Dante mietti. Safilye olisi luulatvasti pöllämystynyt pudotuksesta, joten ei pystyisi varmaan puolustautumaan, jos metsästäjä hänen kimpuunsa hyökkäisi. Dantea itseään taas hiukan arvelutti hyökätä miehen kimppuun. Lohikäärmeennahkainen paita huolestutti häntä.

Ararara, Dante mietti ja päätti mennä Safilyen avuksi. Metsästäjä seisoi hetken paikoillaan ja näytti miettivän oliko hänen heittonsa osunut. Dantekin mietti hetken että ei kai se osunut, mutta hän luotti silmiinsä ja uskoi Safilyen olevan kunnossa. Nopeasti hän asettui metsästäjän ja Safilyen väliin. Juuri sopivaan aikaan, sillä metsästäjä oli kaivanut jostain esiin kolmannen hopeaveitsen. Dante kyyristyi hiukan ja asettui sivuttain valmiina väistämään ja iskemään takaisin, kum metsästäjä hyökkäisi. "Oletko kunnossa Safilye?" Dante kysyi Safilyeltä irrottamatta katsettaan metsästäjästä. Samalla hän siirsi jalkojaan saadakseen tukevamman asennon. Puun juurella piilossa ollut karhunrauta napsahti Danten vasemman jalan ympärille ja Dante puri äkisti huuleensa, ettei olisi parahtanut. Suojaavat suomut eivät yltäneet Danten nilkkaan asti, joten rautaiset hampaat upposivat Danten jalkaan yhtä hyvin kuin Safilyenkin jalkaan hetki sitten. Dante kirosi mielessään tuuriaan ja yritti peitellä vammautumistaan. Onneksi Danten vasen jalka oli poispäin metsästäjästä, joten tämä ei sitä varmaan heti huomaisi.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 18 Joulu 2008, 21:56

Hetken aikaan hän makoili maassa tajuttomana, mutta nopeasti hän virkosi ja huomasi, että hän oli maassa. Aluksi hänen täytyi katsoa eteen päin ja kerrata mitä tapahtui äskettäin. Pensaikon takaa hän kuuli Danten kysyvän oliko hän kunossa.
" Joo." Safilye sanoi hennosti.
Se oli lähellä. Liiankin lähellä. Miksi en voin juosta pakoon. Olisi turvallisempaa olla kauka metsästäjässä. Nyt olen pistännyt Dantenkin sukuriitaan. Miksi en saanut häntä pois sukuriidasta. Miten epä onnistuin siinä? Safilye mietti maassa.
Metsästäjän kuulessaan naisen äänen niin hän heitti kaksi hopeista uutta veitseä äänen suuntaan. Siihen Safilye ei ollut varautunut. Toinen meni huti ja se säikähti todella paljon naista. Hän pienesti hyppäsi paikoillaan. Hypähdyksen aikana hän osui johonkin metalliseen ja nopeasti hän huomasi, että siinä oli Danten jalka. Se sai pienesti ryömimään kauemmin Dantesta. Toinen yllätti todella paljon Safilyen. Hopeinen veitsi osui hänen olkapäähän. Hän ei voinnut olla pitäämättä ääntä sisässäänsä. Metsästäjän ilmeistä sai nähdä miten iloisena hän nautti kuulessaan Safilyen surun huutoon.
" Sinun neitosi taitaa olla minun saaliini. Muutenkaan voisit häipyä paikalta alun perin. " Metsästäjä sanoi Dantelle.
Metsästäjä nautti hullun lailla, kun vihdoinkin hänen hopeinen veitsi oli osunnut naiseen. Pienesti harmitti, että ääni kertoi, että hopea ei osunnut naisen sydämmeen tai päähän. Ainakin nyt nainen sai kitua. Safilye vetäisi hopeisen veitsen olkapäästä, vaikka se sattui älyttömästi. Käsi paloi tummaksi vetäessään veitsen pois.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 31 Joulu 2008, 18:38

//Sori, kesti. Syytän mielenvangitsevia joululahjakirjoja//

Dante

Kun Safilye puhui, vilkaisi Dante häntä nopeasti. Hän ei voinut kääntyä kunnolla, sillä olisi kunnolla kääntyessään liikuttanut ansaan jäänyttä jalkaansa, mutta hän sai ihan riittävän näkymän pelkkää päätään kääntämällä. Safilye näytti olevan hiukan sekaisin pudotuksesta. "Varovasti Saf", Dante mutisi ja kääntyi nähden metsästäjän juuri heittäneen veitsensä. Dante ei ehtinyt pysäyttämään kumpaakaan veistä, joten hän vain toivoi, että Safilye saisi väistettyä. Kun Safilye sitten huusi, kirosi Dante aluksi, mutta ajatteli sitten, että jos Safilye pystyi huutamaan noin, eivät veitset tai veitsi olleet osuneet häneen kunnolla. "Miten niin? Jos hän jaksaa huutaa noin, niin tuskin veitsi osui kovin pahasti", Dante ihmetteli metsästäjän julistaessa metsästyksensä onnistuneeksi. Sanojensa varmuudeksi Dante vilkaisi Safilyetä ja huomasi tämän käden tummuvan. "Mitä helvetin yhdeksännen tason kautta?!?" Dante kirosi vahingossa ääneen Safilyen käden muuttuessa, "Myrkkyäkö?" Dante vilkaisi takaisin metsästäjään, joka näytti iloiselta.

"Nyt menit äijä liian pitkälle", Dante murahti vihaisena. Hyvin vihaisena. Yleensä Dante ei näyttänyt lohikäärmehahmoaan kovin helpolla, mutta nyt oli sellainen tilanne, että hänen oli pakko muuttua. Suomut levisivät kaavun alta peittäen Danten kokonaan. Sormet muuttuivat kynsiksi ja nenä venyi kuonoksi. Hampaat kasvoivat luonnolliseen kokoonsa Danten kaatuessa nelinkontin. Kaula piteni ja häntä kasvoi, selkään muodostui luupiikit ja siivet. Karhunrauta valitti Danten jalan kasvaessa rautoja isommaksi. Hetken raudat sinnittelivät kalvautuen syvemmälle Fajron jalkaan, mutta eivät ne kestäneet venytystä paljoa, vaan napsathivat irti ja putosivat verestä punaisina maahan. Fajro siirsi puolihuolimattomasti painoaan pois vahingoittuneelta jalalta. Kun muodonmuutos oli valmis, puski Fajro päänsä metsästäjän rintaan. Metsästäjä kuitenkin väisti puskun osittain. Isku sattui kuitenkin pahasti metsästäjän olkapäähän, äänestä päätellen luita murtui ja metsästäjä itse lensi melkein jokeen asti pyörien ilmassa holtittomasti.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 31 Joulu 2008, 20:22

Metsästäjä naurahti Danten huudahtukseen. Safilye ei tiesi, että Dante ei ymmärtäisi mitä metsästäjä sanoi miehelle. Sen sijaan naista kiinosti miten nopeasti hän saisi vasta aineen. Hän huomasi kämmeneen mustuneet ja olasta alkoi mustua veri suonet. Suonet ei näkynyt aluksi naisen vartalossa, mutta nyt veri suonet näkyivät piki mustina. Safilye yskäili ottooseen, mutta veri ei tullut vielä esille mikä helpotti Safilyee. Pienesti hän hymähti Danten kirolauseelle. Miehen sanomaan hän olisi halunnut vastata, mutta hän ei kykenyt oikein. Sen sijaan metsästäjä vastailli naisen puolesta.
" Ei nyt ihan myrkkyä. Hänellä on paha allergia hopeaan ja tuleen. " Metsästäjä sanoi.
Safilye katsoi mestästäjää Melkein niin, mitä sanoi. Nopeasti hän huomasi, että hänen vaatteensa olivat haihtuneet pois oikeastaan imeytyä ihon sisään. Vatsalleen hän makoili, mutta hän tunsi viileän ilman, kun metsäpalo oli samunut toisella puollella.

Enemmän Safilyee ihmetytty miksi Dante muuttui lohikäärmeeksi, mutta toisaalta hänelle selvi erilaisia asioita. Hän ei sanonnut mitään, mutta hänen eleensä sanoi hänestä "Vau!" Danten muuttaminen pelotti hiukan Metsästäjää ja otti pari askelta taakse päin hän otti jousen kätteensä tavaroistaansa.
" Vaikka uhittelet niin sinun neitisi tekee kuolemaan. " Metsästäjä sanoi ja naurahti lopuksi sanomisen jälkeen.
Se lause kävi kivuliaasti Safilyen mielessä, mutta minä en ole vielä kuollut. Meni hänen ajatuksessaansa. Osittain hän halusi nähdä mitä Dante tekisi metsästäjälle. Enemmäkseen hänen täytyisi löytää vasta aine.

//Ei se mitään itsekkin pääsi lomailusta//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 01 Tammi 2009, 18:17

Fajro

Allergia? Ei siis myrkkyä? Sen voi siis hoitaa Fajro rauhoittui hiukan metsästäjän kertoessa Safilyen allergioista. Miten voi olla allerginen tulelle? Fajro mietti ohimennen ja hänen suustaan nousi savunoro. Nopeasti hän keskittyi takaisin metsästäjään, joka oli ottanut jousen esille. Fajro puristi siipensä tiukemmin kiinni. Nuolet saattoivat repiä reikiä Fajron siipiin, jolloin lentäminen vaikeutuisi tai menisi täysin mahdottomaksi joksikin aikaa. Fajro alkoi myös liikutella päätään hitaasti, jotta hän voisi väistää päätä kohti tulevat nuolet.

Mutta ei hän kauaa jaksanut odotella metsästäjän hyökkäystä. Hän oli yhä vihainen, joten hän teki aloitteen. Hän ei aikonut syöstä tulta, siitä olisi seurannut vain uusi metsäpalo, eikä Fajro uskonut että Safilye selviäsi siitä. Sen sijaan hän loikkasi lähemmäs ja yritti napata metsästäjän hampaisiinsa. Vähän myöhään hän muisti, että juuri hänen päänsä oli paras paikka metsästäjälle iskeä. Äkisti hän puristi silmänsä ja suunsa kiinni. Metsästäjän nuoli osui Fajron ylähuuleen suomujen väliin, meni läpi ja upposi ikeneen. Fajre maistoi oman verensä, mutta vei iskunsa silti loppuun, iskien päänsä metsästäjän kylkeen. Nuolen varsi katkesi iskussa ja sen kärki pysähtyi luuhun. Veri tipahteli Fajron suusta maahan pieneksi lätäköksi kun hän nosti päänsä metsästäjän ulottumattomiin.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 01 Tammi 2009, 22:29

Ulkoisesti metsästäjästä ei nähty, että hän olisi pelännyt miestä, mutta todellisuudessa metsästäjä pelkäsi edessä olevaa lohikäärmettä. Lohikäärmeet liikkeet saivat hänet laukomaan vahingossa suolet jousesta. Se ei katsonnut kuitenkaan minne ne osuivat lohikäärmeen vai osuisiko, mutta toivoi, että osuisi. Puun taakse metsästäjä juoksi turvaa aluksi ja alkoi miettiä miten pääsisi eroon lohikäärmetsä, että pystyisi tappamaan Safilyen.
Safilye katsoi miten metsästäjän ja Danten välillä oli oikein meni. Hän yritteli nousta seisaalteen. Hän tunsi, että maan läheisyydessä ihonsa oli lämpimänpi. Mitä ylemmäksi nousi sitä kylmäiseksi oloksi hänestä tuli. Sivusilmällä hän katseli suurimmaksi osaksi, kun yritteli ryömiä tavaroiden luokse minne hän pisti sen. Tavarat olivat sielä minne hän pisti, kun lähti pois leiriltä.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 02 Tammi 2009, 20:17

Fajro

Sattui. Fajro ei tiennyt miltä tuntui palaa, mutta hän veikkasi että se tuntui samalta kuin hänen kuonossaan nyt. Sitten oli vielä vahingoittunut jalkakin. Fajre ei muistanut milloin hän olisi ollut viimeksi näin huonossa kunnossa. Hän näki katkenneen nuolevarren törröttävän suunsa yläpuolella ja hänen suuhunsa valui koko ajan verta. Fajro ei uskaltanut laskea painoa takajalalleen, hän epäili ettei se jaksaisi kannatella häntä. Metsästäjä pakeni puun taakse piiloon. Tämä antoi Fajrolle hetken aikaa suunnitella mitä tekisi. Päällä iskeminen ei ollut mahdollista. Fajro ei tahtonut puhkaista silmiään eikä lyödä nuolta syvemmällä päähänsä. Häntäänsä hän ei voinut käyttää, koska hänellä ei ollut tilaa kääntyä. Fajro loikkasi taas eteenpäin, mutta nyt hän iski etujaloillaan. Terävät kynnet upposivat rusahtaen puuhun jonka takana metsästäjä oli piilossa ja kaatoivat sen. Nopeasti Fajro kiskoi kyntensä irti puusta ja sytytti sen palamaan tulellaan siltä varalta että metsästäjä selvisi jotenkin. Sivusilmällä hän huomasi Safilyen ryömivän maassa alasti. Mitä hän puuhaa? Fajro ihmetteli. Toipilaan oli hänen mielestään pysyttävä paikoillaan. Parempi varmaan antaa olla. Hän tietää varmaan mitä tekee, Fajro päätti ja kääntyi katsomaan palavaa puunrunkoa. Jos metsästäjä oli jäänyt sen alle, ei tämä olisi enää elossa.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 02 Tammi 2009, 23:09

Mitä oikein teion. Annoin lohikäärmeelle aikaa suunitella tappoa minusta. Sen sijaan minä jään onnen nojaan. Ajatteli Metsästäjä.
Dante yllätti todella teolla metsästäjän repiessään puun ja syöksemällä puuta. Nopeasti lähti livohkaa, vaikka oli vanhus. Juoksu pysähtyi hetkeksi, kun metsästäjä huomasi minne Safilye oli pistännyt tavaransa. Hän kaivoi naisen kappeita ja huomasi kaksi putkea.
" Safilye! " Huudahti metsästäjä.
" Etkai vai tarvitse näitä. " Hän jatkoi ja lopuksi nauroi.
Hän näytteli Safilyelle kahta pulloa. Safilye oli kääntynyt katsomaan metsästäjää, kun huudahti hänelle. Ilme oli pelokas.
" Ennen, kuin lähden niin anna tämän sinulle lähtiäs lahjan. " Metsästäjä sanoi.
Metsästäjä tiputti kaksi putkea alas ja astui sen päälle, että ne menivät rikki. Safilye huusi kipeällä kurkullaan surullisesti metsästäjälle.
" Sinä senkin hirviö. Minä en ole tehnyt yhtään mitään! " Safilye huusi.
Rikkottuaan Safilyen vastaaineen metsästäjä juoksi kappeineen metsän siimeksiin.
" Sinun neitisi kuolee mukavasti. " Huudahti vielä metsästäjä metsän uumenissa.
Danten aiheuttama tuli alkoi leviä, joka synkitsi Safilyen ajatuksensa. Onni oli hylännyt hänet kokonaan. Hän käpertyi makaamaan lämpimään maata vasten. Kaikki toivo on mennyttä. En ehdi juosta tulta pakoon mitenkään ja lääkkeen etsinnässä menisi pari päivää ennen ja varmasti ehdin kuolla sitä ennen. Tom kerro sisaruksille mitä pystyt haistamaan minusta, kun olen poroksi muuttunut. Safilye ajatteli.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 02 Tammi 2009, 23:37

Fajro

Fajro kirosi taas. Metsästäjä oli vielä hengissä ja penkoi Safilyen tavaroita. Pullot jotka metsästäjä rikkoi, sisälsivät ilmeisesti lääkettä Safilyen allergiaan. Fajro ei kuitenkaan ehtinyt enää tekemään asialle mitään. Metsästäjä katosi ilkkuen metsään. Fajro sylkäsi verta maahan. Tuli alkoi levitä. Missä Safilye on? Fajro mietti ja vilkuili ympärilleen. Safilye oli käpertynyt maahan jonkin matkan päähän. Miksei hän tee mitään? Fajro kummasteli ja nilkutti hänen luokseen.

"Haloo? Safilye? Meidän pitäisi lähteä. Tuli leviää ja sinut pitää saada hoitoon" Fajro sanoi Safilyelle. Fajron kuonosta putosi veritippoja Safilyen päälle. "Oho, sori", Fajro pyysi anteeksi. Hän oli jo tottunut kipuun sen verran oli melkein unohtanut vuotavansa verta.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 03 Tammi 2009, 00:20

Safilye tunsi lisää lämpöä, kun tuli levisi. Hyvin hiljaa Safilye noteerasi lohikäärmeen sanoihin. Paremmin se välähti tajuntaansa mitä toinen oli kysynnyt, kun veren pisaroita tuli ihon pintaa.
" Dante. " Hän sanoi hiljaa.
Katseet katsoivat lohikäärmeen silmiin. Silmistä hän huomasi, että lohikäärme oli Dante. Pieni hymy välähti naisen kasvoissa. Hitaasti ja haparoiden hän nousi ylös. Hitaasti se pisti kädet lohikäärmen ympärille. Hiuksien avulla toi jonkun verran suojaa kylmältä, kun ei ole vaatteita, mutta ei turvanut tulelta.
" Anna anteeksi, että olen aiheuttanut sinulle tällaista. " Safilye sanoi.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 03 Tammi 2009, 17:32

Fajro

Fajro oli iloinen että Safilye oli vielä hengissä. Hän oli huolestunut kun tämä oli vain maannut maassa. "Metsästäjä pääsi karkuun", Fajro sanoi Safilyen noustessa seisomaan. Fajro häkeltyi kun Safilye sitten halasi häntä. "Öhh... Ei-, tuota eihän tuossa mitään. Mähän itse päätin puolustaa sua", Fajro selitti ja Safilyen päälle lensi lisää verta. "Sori taas Safilye. Mennään hakemaan sulle vaatteet leiristä ennen kuin tuli leviää sinnekin. Pystytkö kävelemään?", Fajro kysyi Safilyeltä, "jos et, niin voin mää kyllä kantaakin." Tuli alkoi levitä nopeammin syvemmälle metsään. Metsästäjä saisi juosta pakoon metsäpaloa. Tuli levisi myös jokea ja leiriä kohti. Hitaasti, mutta lähestyi silti. Fajroa ei tuli haitannut, hän oli täysin tulenkestävä, mutta Safilyelle tulisi ongelmia.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 03 Tammi 2009, 20:52

Safilye ei hellittynyt otettaan, vaikka ei saannut koko käsiään pistettyä lohikäärmeen kaulaan. Pari kyyneltä tuli tuli naisen silmistä, kun halaili lohikäärmettä.
" Ainahan se pääsee karkuun ja haavoittamaan. " Safilye sanoi hiljaisella äänen sävyllä.
Nainen kipuili lohikäärmeen selkään. Samalla se oli vastaus Danten sanomaan. Veri ei haitannut hänen ihossaan ja hiuksissaansa.
" Ei minulla ole enään vaatteita ne täytyy ostaa. " Nainen sanoi.
Hän nojautui eteen päin.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 04 Tammi 2009, 13:04

Fajro

Fajro kyyristyi hieman että Safilyen olisi helpompi kiivetä hänen selkäänsä. Samalla hän ajatteli hiukan huvittuneena kuinka kevyeltä Safilye tuntui nyt kun Fajro oli lohikäärmehahmossa. "Sinulla ei ehkä ole vaatteita enää, mutta minulla on vielä ne housut ja paita, jotka kastuivat kun ylitimme jokea. Ne putosivat jonnekin kun tulin auttamaan sinua irti karhunraudoista", Fajro sanoi Safilyen kertoessa ettei hänellä ollut enää vaatteita, "Ne tosin saattavat olla hiukan isot ja kosteat, mutta parempi olla niiden kanssa kuin ilman." Fajro tutki pälyili hieman ympärilleen etsien vaatemyttyä. Hän arveli mytyn olevan rannalla nuotion vieressä, hänhän oli hakenut polttopuita samalla kun oli ottanut kastuneet vaatteet pois kaavun alta. "Vaatteeni ovat varmaan rannalla. Varo piikkejäni kun lähden kävelemään", Fajro varoitti Safilyetä.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 04 Tammi 2009, 21:59

Hänen täytyi myöntää itselleen, että hän oli aivan unohtanut, että miehellä oli varavaatteet.
" Ei se mitään haittaa, jos ne ovat isot. Se haittaa minua, jos en löydä vastat ainetta yhden vuorokauden aikana minä kuolen. " Safilye sanoi hitaasti.
Hopea oli jäljet alkoivat näkyivät Safilyen vartalossaan mustina siimoina, joka minuutti yksi näkyi yksi musta veri suoni.
" Kiitti ja yritän varoa piikkejäsi. Minä en vai oikein jaksa liikkua. " Safilye sanoi.
Se oli totta mitä nainen sanoi joka minutti hänen voimansa katoilivat. Sitä lähempänä hän on polku kuolemaan. Muutenkin Safilye nojautui eteen päin ja yritti rentoutaa jäseniään, että se estäisi myrkyn etemisen.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

EdellinenSeuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron