Suojelen sinua hengelläni || AkumaTD

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Suojelen sinua hengelläni || AkumaTD

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Huhti 2009, 22:23

Jatkoa täältä: http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/viewtopic.php?t=599&postdays=0&postorder=asc&start=0

Kalmankoira

No joo... siis tuota.... Ei hän ihan tuollaista selitystä odottanut kuusi vuotiaan suusta, ja kyllä hän näki, että tuo oli ekyksissä pahemman kerran. No kun toinen sai suunsa puhtaaksi oli vihdoin Kalman vuoro puhua. "Voin toki viedä sinut kotiisi. Ei siinä ongelmaa." Kalma selitti ja tuo tyttö saa todellakin olla kiitollinen, että tuo törmäsi häneen eikä johonkin nälkäseen petoon ja olihan hän jo syönnyt. Joten miksi pitäisi käydä riehumaan? Ei ollut syytä. Sitäpaitsi oli varsin huvittavaa puhua lapselle samalta tasolta yleensä kun niitä joutui katsomaan aina yli kantista. No okei tuo seisoi kivellä.
Sitten tuo alkoikin selittämään missä asui... Kiltämättä tutun kuuloista, mutta Kalmalla ei sillä hetkellä leikannut ja mies joutui hetken miettimään missä tuo asuu. Ahaa! Tuo taisi olla prinsessa ipana. No hän joutuisi taas kävelemään sinne ja illan vietot jäsivät ihan sivu suun. No jos hän saisi tästä vaikka jotakin pinetä hyvitystä. Vaikka paremman sängyn? Hänen nykyistä sänkyä ei voinut edes sängyksi kutsua. "Juuh tiedän kyllä missä asut tyttönen, joten hyppääs reppariini." Kalma hymähti ja kääntyi että tyttö voisi hypätä hänen reppariinsa. "Mikä on nimesi? Itse olen Jack." Kalma kyseli toisen nimeä ja esitteli itsensä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Huhti 2009, 09:30

Anemone

Anen kasvoille levisi hymy kun mies kertoi että tiesi missä hän asui. Tuntui kuin kaikki murheet olisivat kaikonneet ja pala kurkusta kadonnut... ja eihän Anelle tullut mieleenkään että tämä olisi voinut olla joku huijari, joka olisi vienyt hänet mukanaan ties minne.. ei pienet lapset sellaista edes ajattele. Ane näki tässä vain kiltin sedän joka oli astetta pelottavamman näköinen, mutta Ane nyt ei tuominnut ketään ulkonäön perusteella.
Sitten mies kehotti Anea hyppäämään reppariin. Sen kummempia kyseenalaistamatta Ane hyppäsi miehen selkään ja kietoi pienet käsivartensa tämän kaulanympärille, varomasta kuitenkin kuristamasta tätä.
Mies esitteli itsensä Jackiksi ja kysyi siinä samalla mikä Anen nimi oli.
"Anemone, mutta äiti kutsuu minua Aneksi" Ane sanoi hymyillen, ollen yhä täpinöissä siitä että pääsisi kotiin.
Hän vamasti saisi nuhteet.. ja äiti varmasti olisi aivan hermorauniona kun hän pääsisi kotiin, mutta Ane päätti sysätä ne tuon ajan murheeksi.
"eikö sinun äitisi huolestu kun olet metsässä tähän aikaan?" Ane kysyi ohimennen pitäen näin keskustelua yllä.. hänellä kyllä riitti juttua, hän oli yllättävän puhelias pikku lapseksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Huhti 2009, 11:31

Kalmankoira

Toinen hyppäsi reppariin kiltisti ja Kalma otti tuon mielihyvin vastaan, joustaen hieman jaloillaan kun tuohan oli jo kuusi vuotias ja painoi jo jonkin verran. Ei etteikö tuo olisi liikaa painannut liikaa, mutta joka tapauksessa...
Toinen esitteli itsensä ja Kalma nyökähti siihen sanoen pienesti hymyillen: "Kaunis nimi sopii kauniille lapselle." Todellakin sopiva nimi tuolle tytölle. Sitten tuo alkoikin utelemaan sitä, että oliko hänen "äitinsä" huolissaan hänestä kun keskellä yöllä pomppi ulkona. Eihän hänellä ole ollut äitiä koskaan, tai onhan tuo hänet synnyttänyt tähän maailmaan, mutta hän ei muistanut tuosta yhtään mitään. Mitä hän oikein sanoisi tuolle? "...Heh, ei huolestu. Tämä "yö" kun on saatumoisin minulle päivä, kun en pysty aurinkoisina päivinä liikkumaan ulkona. Käsitätkö?" Kalma kertoi sitten miten asia oikeastikkin oli. Paitsi että hän oli menossa kyllä seuraa hakemaan, eikä pelastamaan kakroita metsästä. Mutta kai sitä pakko oli kun tämähän nyt oli prinsessan suojatti ja jos hän olisi jättänyt tuon tänne metsään välittämättä sen kummoisemmin... Hän olisi varmasti myöhemmin saanut kuulla kunniansa niin prinsessalta kuin tuon isältä. Eikä se oikein kiinnostanut ja saisihan hän näin enemmän luottamusta kuninkaalta ja suunnitelma etenisi jälleen askeleella, mutta matka on viellä pitkä ja kivikkoinen.
Kalma lähti siis tuo tyttö selässään kävelemään eteenpäin ja takaisin linnalle. "Ilmoita jos alat putoamaan." Kalma ilmoitti jossakin välissä Anelle kävellessään, sillä ei halunnut oikein pudottaa tuota.
Loppu matkan Kalma olikin sitten hiljaa, mutta nosti sitten päätään maasta ja pysähtyi kun kuuli jostakin hevosen kavioiden kopsetta... ja viellä useammalta taholta. Oliko joku linnan väestä tullut etsimään tyttöä? Olisipa, hän pääsisi helpolla ja jatkamaan alkuperäistä ilta suunnitelmaansa. Silti Kalma oli varuillaan, sillä ties kuka tuolta metsän pimennoista pöllähtäisi. Metsä oli vaarallinen paikka.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Huhti 2009, 12:13

Ane

Ane kuunteli kun Jack kertoi ettei tämän äiti huolestunut tästä. Lisäksi Jack kertoi että yö oli hänelle päivä.. Tästä Anelle tuli mieleen Hukka neiti, johon he olivat törmänneet kerran rannalla. Tämäkin oli yöeläjä..
"olet siis yöeläjä" Ane totesi ääneen, osoittaen näin että oli ymmärtänyt että Jack liikkui vain öisin... tosin yöeläjästä Anelle tuli enemmänkin mieleen pöllö kuin mikään kummitus tai vampyyri, saatika mikään muu kammotus. Lapsen naiivi ajatusmaailma oli niin viaton.
Ane nyökkäsi kun Jack sanoi häntä ilmoittamaan jos alkoi putoamaan. Ei Ane siitä hetkeen ainakaan ollut putoamassa. Hetken oli hiljaista kunnes Anekin kuuli nuo kavioiden kopseet.. totta kai hän ajatteli että jossain metsässä meni yksisarvisia! Ei hänelle tullut mieleenkään että joku olisi voinut etsiä häntä ratsain tai että ratsastajat olisivat saattaneet olla joitakin aivan muita. Metsässä kuuluvat kavionkopseet olivat varmasti yksisarvisten kavioista.
"oletko sinä koskaan nähnyt yksisarvisia? Minä näin kerran, mutta vain vilaukselta" Ane aloitti jälleen papattamisensa.. ei hänelle tullut mieleenkään että olisi ehkä kannattanut pitää suunsa kiinni. Ties mitä metsässä liikkui..
"Onko nuo askeleet yksisarvisten?" Ane kysyi lopulta, kun hevosten askeleet alkoivat kuulua voimakkaammin..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Huhti 2009, 13:15

Kalmankoira

Jotenkin oli epäilyttävä tunne noista ratsatajista kuin kuudes vaisto olisi varoittanut jostakin... jostakin pahasta? Kalma vilkasi Aneen tuon alkaessa puhumaan yksisarvisista. Tuo ei tainnut olla yhtään perillä tilanteen vakavuudesta ja parempi niin, ei ainakaan käynyt huutamaan ja itkemään. Se oli ärsyttävää, eikä hän ollut hyvä lasten kanssa muutenkaan. Ei ainakaan omasta mielestä. Mutta näin ollakseen tuon kakrun mieliksi Kalma vastasi tuon kysymykseen: "Enpä ole." Hän ei ole nähnyt yksisarvisia koskaan, eikä ole voinutkaan kun yöllä liikkui enimmäkseen ja yksisarviset eivät ole yöeläjiä.
"Enpä usko..." Kalma vastasi sitten viellä Anen seuraavaankin kysymykseen ja jääden tapittamaan tiiviisti sydän hakaten melkeinpä tiensä rinnasta ulos lähestyvien kavion kopseiden suuntaan. Nyt hän vähiten halusi hankaluuksia.
Tummia hahmoja ilmestyi näkyviin ja Kalma kurtisti hieman silmiään kuin erottaakseen tulijat paremmin, mutta nyt hän oli varma etteivät nuo tyypiti ole linnasta ainakaan tulleet. Pakoon oli jo myöhäistä mennä heidät oli jo huomattu ajat sitten. Hahamot tulivat lähemmäs hevosillaan ja Kalma vilkasi Aneen nopeasti. Tämä ei hyvä juttu, ei.
"Kas, kas mitäs täältä löytyykään." Yksi noista ratsajista avasi suunsa samalla kun Kalma näki nuo nyt kunnolla. Aika varmasti varkaita... VIELLÄ HUONOMPI JUTTU! Lisäksi noita oli huomattavasti enemmän ja Kalmoja luonnollisesti yksi. Tämä ei mennyt hyvin. Lapsen kanssa oli vaikea paeta, niin että viellä kumpikin selviäisi. Nuo muutama kymmen miestä kiersivät hevosillaan kaksikon ympäri ja näin piirittivät heidät. Näyttivät viellä olevan valmiina tekemään hänestä neulatyynyn jos hän tekisi jotakin sopimatonta.
"Minnes menossa?" Tuo samainen heppu kysyi Kalmalta, mutta tuo piti turpansa kiinni ja se oli nyt vain viisainta... Mutta ei sekään kauaa auttaisi, sillä kun jengin pomolta menisi hermot he kummatkin kuolisivat...
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Huhti 2009, 13:28

Ane

Jack kertoi ettei ollut nähnyt yksisarvisia.. eikä hän uskonut että kavino kopse lähti yksisarvisista. Ane katseli ympärilleen hämmästellen mistä äänet tulivat, kunnes hän tajusi tuijottaa samaan suuntaan mihin Jack.
Se mitä varjoista ilmestyi, ei todellakaan ollut yksisarvinen. Joukko miehiä saapui paikalle ratsain. Ane tuijotti hetken näitä, kunnes yksi heistä avasi suunsa pohdiskellen ääneen mitä metsästä löytyikään. Ane kohotti toista kättään hieman ja naiivisti vilkutti tuolle miehelle, aivan kuin tuo olisi ollut vain yksi kiltti setä torilta!
Tosin Ane lopetti vilkuttamisen heti kun huomasi ettei tähän tervehdykseen vastattu edes hymyllä. nämä miehet piirittivät heidät, mutta vieläkään Ane ei uskaltanut huolestua.. ehkä tämä oli heidän tervehdys tapansa? Melko.. epäilyttävä, mutta Ane ei avannut tällä kertaa suutaan ollenkaan.
Pian yksi miehistä kysyi minne he olivat menossa. Ane vilkaisi Jackiin ja odotti että tämä olisi vastannut miehelle.. äiti oli opettanut että piti vastata kun kysyttiin, mutta tuo opetus soti vastaan sen opetuksen kanssa ettei vieraille saisi puhua.. no, joka tapauksessa.
"me olemme menossa kotiin" Ane pamautti lopulta pienellä hennolla äänellään kun Jack nyt ei näyttänyt vastaavan miehen kysymykseen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Huhti 2009, 13:53

Kalmankoira

Kalmankoira siirtyi katsomaan Anea tyyliin: "tuota ei olisi saanut sanoa!" mutta ei viitsinyt käydä sanomaan mitään. Sitä ei voinut enää perua ja se oli jo kantautunut varkaidenkin korviin, jotka näyttivät katsovan Anea hyvinkin toivekkaana/kiinnostuneina. Kalma taas olisi vain este.
Tuo mies hyppäsi ratsailta alas ja hevostaan suitsukkeista taluttaen käveli kaksikon luokse. "Missäs tämä sinun kotisi on?" Mies kysyi ja olisi silittänyt lapsen poskea hellästi, mutta Kalma tarrasi tuota ranteesta kiinni ja väänsi, murahtaen tuolle: "Älä koske häneen." Mies vain hymähti ja ennenkuin Kalma ehti mitään tajuamaan hänen ranteensa läpi törrötti nuoli ja Kalma parahti kivusta päästäen miehen otteestaan irti. Kädestä alkoi valumaan verta vuolaasti ja se lähti tahraamaan hänen kättään punaiseksi. Anesta tämä ei varmasikkaan ollut mikään kaunis näky, eikä Kalmasta tämä tuntunut yhtään kivalta.
"Sinuna pitäisin friikki vain turpasi tukossa." Mies varoitti Kalman leukaa nosten hieman ylemmäs ja päästi irti kävellen kauemmas. Jos tuo friikki alkaisi riehumaan nyt tuo kuolisi, tyttö olisi varmasti paljon arvokkaampi ja tällä varkaalla oli jo omat aavistukset kuka tuo oli, muttei ollut varma.

//Sinäkin sitten saat liikutella noita rosvo joukkoja jos haluat//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Huhti 2009, 14:07

Ane

Ane vain hymyili pahoittelevasti kun Jack mulkaisi häneen astetta nuhtelevammin, mutta ei hän vieläkään tajunnut tilanteen vakavuutta. Ane oli jo vastaamassa miehen seuraavaan kysymykseen, mutta piti suunsa supussa kun huomasi Jackin tarttuneen tämän ranteeseen käskien tämän olla koskematta Aneen.
Sitten tapahtui jotain mikä sai Anen täysin hiljaiseksi ja järkyttyneeksi. Jackin käden lävisti nuoli, joka sai Jackin parahtamaan kivusta ja päästämään irti miehen kädestä. Ane tuijotti Jackin kättä silmät pyöreinä kuin pöllöllä, mutta havahtui kuin salaman iskusta siihen, että tuo mies kutsui Jackia friikiksi.
"Sinä se tässä friikki olet!" Ane huudahti, saaden muutaman miehen naurahtamaan erittäin äänekkäästi. Ane kietoi kätensä varmemmin Jackin kaulan ympärille ja tuijotti nyt erittäin närkästyneellä ilmeellä miestä.
Muutama mies nousi alas ratsailta ja otti aseitaan esiin. Tämä oli se viimeinen hälytyskello, mistä Ane tajusi että nyt ei ollut kaikki kohdallaan. Anen olisi tehnyt mieli alkaa aukomaan pientä päätään näille, mutta piti suunsa kiinni.. jokin kertoi hänelle että nyt ei kannattanut alkaa uhittelemaan.
Ane teki nopean vilkaisun ympärilleen ja näki miehen mentävän välin rosvojen hevosten välissä.. nyt jos Jackkin huomaisi sen, he voisivat koittaa luikkia pakoon..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Huhti 2009, 14:40

Kalmankoira

Nuoli oli tainnut osua aika pahasti, sillä hän ei kyennyt liikuttamaan sormiaan saati sitten tuntenut niitä. Mutta se oli hyvä juttu että vuoto alkoi tyrehtymään ja se oli hyvä merkki siintä, ettei valtimo ole sentään katkennut. Mutta vahingoittunut käsi oli pieni paha tilanteeseen nähden. Eikä hänestä ollut yhtään huvittavaa se, että Ane haukkui tuota miestä friikiksi. Se tuo kyllä olikin, jos ei uskaltanut ilman joukkojaan uhitella. Millainen tuo ilmeisesti olikin.
Kalma säpsähi kun nuo muut lakeutuivat ratsailta ja vetivät aseitaan esille. Okei nyt hänen henkensä oli vaakalaudalla kirjaimellisesti, sillä nuo vaikuttavat olevan kiinnostuneita Anesta enemmän kuin hänestä. Hänet nyljettäisiin. Eikä tappelu kiinnostanut lapsi selässä saati toinen käsi paskana.
Kalma kävi lähesyviä miehiä läpi ja huomasi itsekkin tuon miehen mentävän raon. Kalma hyökkäsi suoraa sitä kohden, kunhan oli ensin tönässyt yhden miehen tieltään ja sujahti hevosten välistä vapauteen. Tosin se ilo ei kestänyt pitkään kun perästä kuului: "Seuratkaa" komennus ja Kalma lisäsi vauhtiaan yrittäen puikkoilla kaikki mahdolliset paikat jotka hidastaisivat ratsastajia. Tosin hevosta karkuun pääseminen lapsi selässä oli varsin vaikeaa. Lisänä ollen viellä oli että tuolla oli varsin huonot maasto vaatteet... VALKOINEN MEKKO! Sehän paistoi kilometrien päähän pimeydessä ja sekin tuli todistettua kun Kalman vierestä sujahti nuoli. Okei tämä ei ole enää hauskaa!
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Huhti 2009, 14:58

Ane

Jack todellakin huomasi tuon aukon, sillä hetken päästä tämä juoksahti sitä kohti, tönäten yhden miehen pois tieltään ja sitten alkoikin takaa-ajo. Ane piti kiinni niin hyvin kuin pystyi, vilkaisten vielä taakseppäin, nähden miesten nousevan ratsaille ja karatuttavan heidän peräänsä. Päivä senkun parani.
Ane käänsi katseensa takaisin menosuuntaan ja koitti miettiä jotain ratkaisua tähän tilanteeseen.. jos he pyytäisivät miehiltä anteeksi? Tosin Ane ei ymmärtänyt mitä väärää he muka olisivat tehneet. Miettiessään hän mumisi jotain täysin outoa.. täysin oudolla kielellä.. hän ei edes itse huomannut sitä, mutta pian sekin loppui kun Ane huomasi yhden ratsastajan saapuneen heidän rinnalleen. Ane avasi suunsa ja kiljaisi niin korkealta, että hevonen pelästyi pahemman kerran ja suuntasi täysin vastakkaiseen suuntaan, mitä he olivat menossa... täytyikin harrastaa tätä kiljumista enemmän.
Pian lähistöltä alkoi kuulua kosken kohinaa. Ane muisti tarinat, joita hänen isoisänsä oli kertonut hänelle, joten nopeasti hän tapautti Jackia olkapäähän ja vei kasvonsa tämän korvan viereen.
"pappa kertoi ettei hevoset kulje kosken yli, ei vaikka ratsastaja pakottaisi. Mennään koskelle!" Ane sanoi nyökäten samalla suuntaan, josta kosken kuohuna kuului.
Anen oli paha sanoa kuinka kaukana Koski oli.. metsä oli yhä pilkko pimeä, eikä hän äänen perusteella osannut matkaa arvioida. Oli matka mikä tahansa, heillä alkoi olla kiire. Miehet saavuttivat heitä saatuaan ratsunsa takaisin ohjastukseensa, ja nuoliakin alkoi lennellä yhä enemmän.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Huhti 2009, 15:38

Kalmankoira

Kalma ei kiinnittänyt minkään näköistä huomiota Anen muminoihin, sillä hänellä oli huomattavasti isommat ongelmat perseessään kiinni. Kalma hyppäsi ison kaatuneen rungon yli ja matka jatkui yhtälailla juosten. Tosin hän alki väsähtämään jo, ei hän ikuisuuksia jaksaisi juosta kakara selässään painona. Yksin tämäkin olisi ollut helpompaa.
Kalma säpsähti kun hevonen siirtyi laukkaamaan hänen vierellään ja ratsastaja viritteli jo joustaan ampuakseen ja tappaakseen hänet. Sitten kuului jumalaton kiljaisu ja Kalmakin sai herkällä kuulolla kestää sekä hieman kärsiä. Auts, kuulo parka. Hetkeen ei mies kuullut yhtään mitään... Mutta pää asia, että se heppa ratsatajineen lähti. Siinä oli ollut hengen lähtö lähellä.
Kalmakin kuuli kyllä kosken pauhunat, mutta ei kiinnittänyt niihin huomiota vaan olisi mennyt ohi, kunnes Ane puhui jotakin hänen korvaansa. Kalma nyökkäsi hyväksyvästi tuohon. Tuskin varkaat jalankaan lähtisivät seuraamaan heitä. Suunnaksi otettiin siis tuo koski, mutta pitkälle Kalma ei ehtinyt kun eteen pöllähti hevonen ja hän sai nuolen olkapäähänsä. Kalma älähti kivusta ja veti veitsensä takin alta esille viiltäen hevosen etujalat poikki. Julmaa, mutta pakoon oli päästävä vaikka väkivalloin. Hän arvosti ainakin omaa elämäänsä. Nuoliakin alkoi lentämään entistäkin enemmän ja kalma yritti käyttää puita suojanaan mahdollisimman paljon, mutta välillä niitä nuolia lensi turhankin läheltä.

Lopulta Kalma pääsi metsän reunaan ja koskelle josta Ane oli hänelle puhunut aikaisemmin. Koski pauhasi vuolaana yön pimeydessä ja Kalma yritti löytää katseellaan mahdollisimman helpon reitin toiselle puolelle. Mutta siihen ei paljoa aikaa jäänyt kun varas jengi pöllähti hevosineen paikalle. Kalma tuijotti noita järkyttyneenä/yllättyneenä hetken aikaa ja hyppäsi sitten ensinmäiselle kivelle mitään mukisematta ja oli hyvä ettei kaatunut kosken kuohuihin, mutta pysyi onnekseen pystyssä.
Varkaat pysähtyivät hevosineen ja hyppäsivät alas ratsailta vetäen jouset nuolineen jälleen esille. Nyt tuli kiire! Kalma hyppäsi seuraavalle ja hypyn pituus riitti siihen juuri ja juuri kivelle... lisäksi kivi oli inhottavan liukas ja Kalman toinen kenkä ehti käydä jo uimassa. Nuolia alkoi satamaan kuin vesi sateella samalla kun Kalma itse taituroi kivellä.
"Pidä vain tiu--- AAH!" Kalma oli sanomassa kun Anen nenän eteen jäi törröttämään nuoli ja se tarkoitti myös sitä, että Kalmaan oli osunut selkään lapaluiden kohdille. Kalma värisi kivusta ja taju meinasi lähteä kivun takia. Silti aavekoira pysyi pystyssä juuri ja juuri, pistämällä kaiken tahdon voimansa pysyäkseen kivellä. Nyt oli pistettävä vauhtia tai he kuolisivat tänne! Kalma hyppäsi kolmannelle, mutta se osottautui irto kiveksi, joka liikahti ja Kalma alkoi kaatumaan taaksepäin ja kaatui kosken syövereihin, joka otti kaksikon hetkessä mukaansa.
"ANE!" Kalma huusi hädissään päästyään pinnalle, mutta huomasi tuon viellä olevan mukana. Varas jengikin lähti hevosineen perään, mutta eivät ampuneet missään vaiheessa. Kunhan seurasivat kaksikon eloon jäämis kamppailua kuin jotakin näytöstä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Huhti 2009, 17:29

Ane

Ane piti tiukasti kiinni Jackista, samalla kun tämä nyökkäsi ja suuntasikin askeleensa kohti koskea. Ane tosiaan oli kuullut isoisältään, että tyhmä hevonen ei lähtenyt ylittämään koskea, ei vaikka omistaja ruoskisi sen takamuksen hajalle. Joten nyt oli paras toivoa ettei näiden miesten hevoset olleet niin tyhmiä. Äkkiä heidän eteensä ilmestyi yksi ratsastaja, joka ampui Jackia olkapäähän. Ane katsoi taas järkyttyneenä olkapäässä törröttävää nuolta, eikä edes tajunnut Jackin vetäneen hevosen jalkoja tuusan nuuskaksi..
Pian he saapuivat kosken rantaan. Anella sytytti siinä vaiheessa, eiväthän hekään pääsisi niin helposti kosken yli.. kiviä oli kyllä yllinkyllin, mutta se oli eri asia pääsisikö niitä pitkin turvallisesti toiselle puolelle. Rosvojoukko saapui pian heidän jälkeensä. Ane otti entistä tiukemman otteen Jackista ja toivoi että edes yksi enkeli olisi tupsahtanut paikalle auttamaan heitä..
Tai ehkä Jack oli tämä enkeli.. tosin Ane ei aavistanutkaan millainen tämä Jack oli miehiään, joten tässä tilanteessa Ane piti tätä enkelinä. Ei aikaakaan kun Jack lähti hyppelemään kiviä pitkin kosken toiselle puolelle. Ane piti tiukasti kiinni ja sulki silmänsä, toivoen että avatessaan ne hän huomaisi heidän olevan turvallisesti toisella puolella.
Jackin kehottaessa häntä pitämään tiukemmin kiinni, tämän lause keskeytyi huutoon. Ane räväytti silmänsä auki ja huomasi tuijottavansa uutta nuolta Jackin kehossa.. meishän oli kuin neulatyyny!
Ane vinkaisi pienesti ja vilkaisi taakseen, huomaten miesten yhä jännittävän jousians--
Sen enempää Ane ei kerennyt näkemään. Hänen kehonsa valtasi kylmä aalto ja hän tajusi heidän tippuneen veteen. Ane otti entistä tiukemman otteen Jackista, pysyen näin koko matkan kiinni hänen selässään. Pinnalle päästyään Ane veti syvään henkeä ja painoi kasvonsa vasten Jackin olkapäätä, koittaen pysyä tajussaan ja hereillä. Vesi oli kylmää! Ei menisi kauaa ennen kuin he kuolisivat hypotermiaan taikka sitten miesten nuoliin.. tosin Anella ei ollut aavistustakaan, että koski kävi yhä petollisemmaksi....
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Huhti 2009, 18:10

Kalmankoira

Ane oli oikeassa, jos he eivät pääse täältä kosesta ylös ja nopeasti hypotermian vaara oli hyvin suuri. Lisäksi se että Kalma itse oli haavoittunut ja nipillä napilla sai pidettyä itseään pinnalla. Toisena hunona vaihtoehtona on nousta maihin ja hän päätyisi neulatyynyksi (ihan kuin ei olisi jo). Kalma kauhoi jaloillaan, että pysyisi pinnalla. Virtaa vastaan oli turha taistella yhtään. Voimat menisivät täysin turhaan. Kalma vilkasi taakseen ja sai huomata, että he olivat menossa voimalla päin kiveä ja viellä selkä edellä. Ane murskaantuisi hänen allensa jos hän törmäisi selkä edellä tuohon, joten mies käänsi itsensä parhampien taitojensa mukaan ympäri ja otti itse vain tällin kiveltä ilmoejn lentäessä pihalle. Siinä sivussa Kalma yritti tarrata kivestä kiinni kynsillään, mutta kivi oli liian liukas ja matka jatkui kosken pauheissa pyörien seuraajat perässä.

Lopulta koko koski hytyi ja tuli rauhallista, paitsi että virtaus oli vielläkin todella voimakas, eikä sitä vastaan uitu mitenkään. Lisäksi Kalman voimat alkoivat loppua, sillä hän oli lyönnyt itsensä koskessa useammin kuin kerran kiviin suojellessaan Anea. Kalma kääntyi katsomaan seuraajiin jotka alkoivat jälleen lattelemaan jousiaan valmiiksi. Ei jumalauta! Täältä oli päästävä pois ja vauhdilla. Kalma alkoi kauhoa vastarantaa kohden niin nopeasti kuin suinkin pääsi voimakkaassa virrassa ja vähiin hupenevilla voimillaan. Nuolia alkoi jälleen satamaan ja viratus alkoi käydä kumman vauhdikkaaksi ja edestä kuului kumma jyrinä... Eikä se tasan varma ollut ukkonen, se vois olla vain vesiputous! Ei näin hunoa tuuria voi olla kenelläkään! Ensin nuo rosvot yrittävät tappaa heidät ja nyt viellä tämä! Hän voisikin selvitä, mutta ei Ane. Kalma alkoi kauhomaan henkensä edestä virtaa vastaan, mutta vesiputouksen kuolettava imu oli liian voimakas ja se veti kaksikon pudotukseen. Pudotuksen aikana Kalma kuitenkin huomasi kiven joka pilkotti vesiputouksen alta ja tarrasi siintä kynsiensä kera kiinni samalla kun roikotti toisella Anea, ettei tuo putoaisi alas. Ruumis väristen kylmästä ja kivusta Kalma piti hammasta purren heitä hengissä.

Hieman ylempänä rosvo joukko taas päätti pitää hieman hauskaa kuoleman reunalla roikkuvan kaksikon kanssa. He päättivät pitää pientä kisaa siintä kuka saisi kaksikon pudotettua alas. Ensinmäinen nuoli meni Kalman nenän edestä ohi ja sai tuon katsomaan ylös. Ei perkele noiden kanssa! Ainoa lohtu tässä ehkä oli, että heihin ei voinut osua tarkasti kovinkaan helposti, muuten voisi itse pudota. Toinen nuoli lensi heitä kohden halkoen ilmaan ja pysähtyi Kalma hauslihakseen viistosti pystyyn, miehan huutaessa kivusta... Mutta ihme kyllä pysyi roikkumassa. Nuoli alkoi satmaan lisää ja Kalman oli nyt vähän pakko heiluttaa Anea, ettei tuohon olisi osunnut. Sitä vastoin Kalma sai lisää... Pari olkapäihin ja yksi törrötti rinnassa, mutta onneksi ei ollut uponnut ohi kylkiluiden. Silloin hän olisi varmasi pudonnut ja kuollut. ...Oli muutenkin suoranainen ihme miten Kalma pysyi vielläkin, vaikka kärsi selvästi ja tajunnan lähtö oli jo lähellä. Rosvot eivät oikein näyttäneet pitävän Kalman sitkeydestä joten nuo päättivät ottaa järeämpiä aseita käyttöön... Miehet alkoivat pomia maasta isoja kiviä, joilla voisivat pomittaa kaksikkoa.

//Okei nyt minä lopetan tai tapatan viellä kummatkin ^^;//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Huhti 2009, 18:58

Ane, Black

Tämä ei todellakaan ollut niin kivaa mitä pikku pojat olivat kuvailleet kosken laskusta. Ane piti kiinni Jackista ja olisi auttanut parhaansa mukaan, mutta päätti pitää pikku kätösensä pois miehen tieltä. Lisäksi Ane alkoi olla sen verran kankea ettei hän pystynyt melki liikkumaan. Ane päätti siis sulkea silmänsä ja toivoa että tämä kaikki päättyisi vielä hyvin.. tosin mahdollisuudet siihen loppuun olivat äärimmäisen pienet. Siinä kosken kohinoissa Jack otti suurimmat tällit, mutta Anekaan ei voinut välttyä pieniltä kolhuilta. Onneks hänen kehonsa oli sen verran tunnoton kylmästä vedestä, ettei hän tuntenut melkein mitään.

Pian koski rauhoittui Ane raotti silmiään hieman nähden että varkaat olivat yhä heidän kintereillään. Jack alkoi äkkiä kauhomaan virtaa vastaan, tarraten pian kiveen. Ane ei älynnyt vesiputoista ennen kuin vilkaisi virran suuntaan. Tuosta he eivät voineet selvitä! Kaiken lisäksi varkaat alkoivat jälleen ampua heitä nuolilla ja Jack sai taas osansa noista. Ihme kyllä Ane oli selvinnyt kaiksita haavoittumatta.. samaa ei todellakaan voinut sanoa Jackista. mies parka oli kuin uitettu neulatyyny.
Ane meinasi jo päästää irti ja luovuttaa siinä vaiheessa kun miehet alkoivat etsiskellä kiviä, mutta korvia raastava huuto sai Anen havahtumaan todellisuuteen..

Rosvot olivat nyt pysähtyneet ja kaikki olivat kauhuissaan kääntyneet ympäri. Pimeydestä yksi rosvoista lensi hienolla kaarella Jackin ja Anen yli suoraan koskeen ja tippui omaan kuolemaansa vesiputouksesta. Musta varjo lähestyi salaman nopeasti rosvoja ja kuului vain yksi suhahdus, kun muutamalta olikin jo pää poikki. Muutama syttyi palamaan mustiin miehen heilauttaessa kättään. Nämä miehet hyppäsivät hädissään veteen ja kuten arvata saattaa, tippuivat myöskin alas putouksesta.
Viimeiseksi jäi joukon pomo. Mustiin pukeutunut mies otti miestä kiinni päästä, kaatoi tämän maahan ja yhdellä käden heilautuksella nosti suuren lohkareen ja mursasi tuon miehen pään.
Kuului ilkeä rusahdus ja miehen ruumis sätki vielä hetken, ennen kuin lopetti. Sen jälkeen mustiin pukeutunut mies kääntyi Anea ja Jackia kohden ja lähti kävelemään heidän luokseen. Mies käveli vetten päällä.. tai ei oikeastaan, ilmassa hän käveli. Päästyään kaksikon luokse mies kyykistyi heidän eteensä, nosti Jackin toisen käden hartioidensa ylitse ja nosti Jackin ylös vedestä. Sorimaan napsauttamalla mies sain Jackin leijumaan ilmassa ja näin ollen "kantoi" tämän maihin. Ane roikkui yhä Jackin selässä kuin hukkuva oljenkorressa.
"ei mikään paras paikka iltauinnille" Mies sanoi lopulta kun he pääsivät maihin... äänestä jo viimeistään tajusi että mies oli Black.
Black oli kuullut prinsessalta että pikku Ane oli hukassa.. koko linna oli ollut tyttöä etsimässä, mutta kukaan ei ollut älynnyt että Ane olisi saattanut olla metsässä. Black oli jälleen kerran käyttänyt paikannus loitsuaan ja näin ollen löytänyt Anen, tosin olisihan sitä hieman aikasemminkin voinut ilmaantua paikalle.
"Lienee turha kysyä oletko kunnossa.." Black sanoi Jackille ottaessaan Anen irti tämän selästä ja ojentaessaan viittaansa Jackille lämmikkeeksi.
Ane tarrautui isänsä kaulaan kuin ei olisi nähnyt tätä vuosikausiin!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Huhti 2009, 19:44

Kalmankoira

Kalma säpsähti karjaukseen siinä missä Anekin ja kääntyi katsomaan silmät enää puoli avoinna kun Black teki rosvo joukosta selvää jälkeä. Hänkin olisi varmasti siihen kyennyt, mutta ei halunnut riskeerata Anen henkeä sillä että olisi käynyt riehumaan. Joten pakeneminen oli paras vaihtoehto... ainakin siihen asti kunnes pudottiin koskeen. Mutta kai sitä oli pakko kiittää tuota mielessään, ei yhtään huono ajoitus, mutta viellä hieman aikaisempi olisi ollut parempi.
Sitten heidän rakas pelastaja kävelikin vettä pitkin heidän luokseen ja nosti heidät ylös Kalman hieman irvistäessä kivusta. Paikat olivat hieman turtana ja kylmästä jäykkänä muutenkin, eikä lihassa törröttävät nuolet auttaneet asiaa yhtään. Olo oli hyvin heikko ja voimaton... Tosin oli hyvin huvittava tunne kun Black "kantoi" aavekoiran ilmassa takaisin kiinteälle maalle ja samoin tuon pikku pirpanan joka roikkui kaulassa kiinni kuin takijainen.
Black laski kaksikon maahan ja Kalma jäi istumaan kylmästä ja kivusta väristen, mutta asettui sitten suosiolla makamaan maahan, ottaen samalla Blackin antaman viitan vastaan ja asetti sen päällensä. Hän olisi aika varmasti huomenna korkeintaan kuumeessa ja samaa voisi sanoa Anestakin. Tuo oli kuin uitettu koira... ja hän oli uitettu koira ihan kirjaimellisesti ja viellä lisänä neulatyyny. Hän tarvitsisi hoitoa ja Anekin jos tuolla jotakin olisi. Mutta ilmeisesti tuo oli selvinnyt aika vähällä hänen ansiotaan. Kalma katsoi hetken aikaa Blackiä ja Anea hiljaa, kunnes sulki silmänsä. Häntä väsytti vain...
suskari
 

Seuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron