Kirjoittaja suskari » 26 Huhti 2009, 18:10
Kalmankoira
Ane oli oikeassa, jos he eivät pääse täältä kosesta ylös ja nopeasti hypotermian vaara oli hyvin suuri. Lisäksi se että Kalma itse oli haavoittunut ja nipillä napilla sai pidettyä itseään pinnalla. Toisena hunona vaihtoehtona on nousta maihin ja hän päätyisi neulatyynyksi (ihan kuin ei olisi jo). Kalma kauhoi jaloillaan, että pysyisi pinnalla. Virtaa vastaan oli turha taistella yhtään. Voimat menisivät täysin turhaan. Kalma vilkasi taakseen ja sai huomata, että he olivat menossa voimalla päin kiveä ja viellä selkä edellä. Ane murskaantuisi hänen allensa jos hän törmäisi selkä edellä tuohon, joten mies käänsi itsensä parhampien taitojensa mukaan ympäri ja otti itse vain tällin kiveltä ilmoejn lentäessä pihalle. Siinä sivussa Kalma yritti tarrata kivestä kiinni kynsillään, mutta kivi oli liian liukas ja matka jatkui kosken pauheissa pyörien seuraajat perässä.
Lopulta koko koski hytyi ja tuli rauhallista, paitsi että virtaus oli vielläkin todella voimakas, eikä sitä vastaan uitu mitenkään. Lisäksi Kalman voimat alkoivat loppua, sillä hän oli lyönnyt itsensä koskessa useammin kuin kerran kiviin suojellessaan Anea. Kalma kääntyi katsomaan seuraajiin jotka alkoivat jälleen lattelemaan jousiaan valmiiksi. Ei jumalauta! Täältä oli päästävä pois ja vauhdilla. Kalma alkoi kauhoa vastarantaa kohden niin nopeasti kuin suinkin pääsi voimakkaassa virrassa ja vähiin hupenevilla voimillaan. Nuolia alkoi jälleen satamaan ja viratus alkoi käydä kumman vauhdikkaaksi ja edestä kuului kumma jyrinä... Eikä se tasan varma ollut ukkonen, se vois olla vain vesiputous! Ei näin hunoa tuuria voi olla kenelläkään! Ensin nuo rosvot yrittävät tappaa heidät ja nyt viellä tämä! Hän voisikin selvitä, mutta ei Ane. Kalma alkoi kauhomaan henkensä edestä virtaa vastaan, mutta vesiputouksen kuolettava imu oli liian voimakas ja se veti kaksikon pudotukseen. Pudotuksen aikana Kalma kuitenkin huomasi kiven joka pilkotti vesiputouksen alta ja tarrasi siintä kynsiensä kera kiinni samalla kun roikotti toisella Anea, ettei tuo putoaisi alas. Ruumis väristen kylmästä ja kivusta Kalma piti hammasta purren heitä hengissä.
Hieman ylempänä rosvo joukko taas päätti pitää hieman hauskaa kuoleman reunalla roikkuvan kaksikon kanssa. He päättivät pitää pientä kisaa siintä kuka saisi kaksikon pudotettua alas. Ensinmäinen nuoli meni Kalman nenän edestä ohi ja sai tuon katsomaan ylös. Ei perkele noiden kanssa! Ainoa lohtu tässä ehkä oli, että heihin ei voinut osua tarkasti kovinkaan helposti, muuten voisi itse pudota. Toinen nuoli lensi heitä kohden halkoen ilmaan ja pysähtyi Kalma hauslihakseen viistosti pystyyn, miehan huutaessa kivusta... Mutta ihme kyllä pysyi roikkumassa. Nuoli alkoi satmaan lisää ja Kalman oli nyt vähän pakko heiluttaa Anea, ettei tuohon olisi osunnut. Sitä vastoin Kalma sai lisää... Pari olkapäihin ja yksi törrötti rinnassa, mutta onneksi ei ollut uponnut ohi kylkiluiden. Silloin hän olisi varmasi pudonnut ja kuollut. ...Oli muutenkin suoranainen ihme miten Kalma pysyi vielläkin, vaikka kärsi selvästi ja tajunnan lähtö oli jo lähellä. Rosvot eivät oikein näyttäneet pitävän Kalman sitkeydestä joten nuo päättivät ottaa järeämpiä aseita käyttöön... Miehet alkoivat pomia maasta isoja kiviä, joilla voisivat pomittaa kaksikkoa.
//Okei nyt minä lopetan tai tapatan viellä kummatkin ^^;//