The Night Fantasy

[[suskarin ja hänen lohikäärmeensä kanssa sovittu peli. ]]

Lamir

Joki virtasi nopeasti vieressä, kun jättiläismäinen ruohonsyöjä tallusti pitkin sen vartta. Taivas oli lähes pilvetön, mutta oli tukahduttavan kuuma. Varsinkin Lamirille, jonka turkki oli suunniteltu kylmiä tuulia ja kovia pakkasia vastaan, eikä tällaisille helteille. Se käveli ylävirtaan, sillä alavirralla yleensä oli ihmisiä, ja lisäksi, mitä ylemmäs meni, sitä viileämmäksi se vielä menisi. Korkeampi maasto oli kylmempi, ja virta vei painovoiman mukaan. Lamir ei olisi osannut selittää sitä kenellekään, miksi tuonne liikkui, vaikka se olikin järjestään sen päässä. Kynnet hiertyivät inhottavasti pitkien karvojen läpi suoraan ihoon, jättäen pieniä jälkiä. Niitä kirveli, muttei sen enempää. Hetkeksi Lamir pysähtyi ja nuuhki maata, nosti sitten päänsä korkeuksiin, ja nuuhki sitten taas. Aivan kuin jokin olisi tulossa, tai sitten hän oli itse menossa siihen suuntaan. Rauhallinen kasvissyöjä ei osannut odottaa kontaktia toisen olennon kanssa, eikä se odottanut sitä nytkään. Se vain marssi eteenpäin, pysähtyen välillä nuuhkimaan.

Magnus

Yksi vanhimmista oli lähtenyt vihdoinkin liikkeelle luolastaaan raikkaaseen ulkoilmaan, ja heti ensinmäisenähän nuoret lohiäärmeet olivat tuolleet pällistelemään tätä "maailman ihmettä" kun joku vanhimmista astuu ulos luolastaan. Onneksi noiden eroon pääsimessä ei ollut suurempia ongelmia kuin vain hieman ärähti noille, niin johan lähtivät läpsyttelemään muualle.
Ja nyt Magnus lensi lähes pilvetöntä taivasta vasten siipien lyödessä tasaisin väliajoin ilmaa pitääkseen valtavan pedon ilmassa. Tosiaan ilma oli lämmin, muta silti lohikäärmeen hengitys höyrysi kylmää kuin sydän talvella. Häntä ei pienet lämpö aallot haitanneet.

Siinä lentäessään Magnus katseli alas kauniin sinisillä silmillään ja seurasi nyt huvikseen jokea, jos vaikka löytäisi jotakin syötävää itselleen. Yleensä kun kaikki elukat viihtyvät juuri joen lähellä. Sitten valtava lohikäärme bogasi jotakin liikkuvaa maassa, mutta se ei vastanut mitään hänen tuntemaansa otusta. Lohikäärmeen mielenkiinto heräsi ja tuo lähti laskeutumaan alas vauhdilla, kunnes pysäytti syöksynsä kuta kuinkin puiden tasoille jääden katselemaan tuota outoa karva kasaa sieltä käsin, kierrellen tuota kuin hai laivaa.

Lamir

Lamir käveli edelleen, kunes kuuli jonkinlaisen suhahduksen ilmassa, kuin jokin olisi tullut kovaa vauhtia alas. Tömähdystä ei kuulunut, joten otus joko nousi ylös, laskeutui, tai sitten oli yhä lähettyvillä. Lamir raapaisi etujalallaan maata epävarmuutensa takia. Se ei nähnyt mitään, joten kai sitä vähemmästäkin hermostuu. Sitten haju tuli. Se tuli vähitellen, välillä voimistuen välillä taas kadoten, mutta se oli koko ajan läsnä. Lamir hermostui enemmän, mutta piti vielä suunsa kiinni, kun ei tiennyt mikä se oli. Lopulta se sai tarpeekseen, ja keräsi jalkoihinsa voimaa: se nousi takajaloilleen ja venytti kaulansa pitkäksi. Sen oli pakko saada siitä hajusta kiinni, ja se kun näytti tulevan ylhäältä, niin mennään sitten itsekkin korkeammalle. Haju voimistui, mutta se kiersi häntä. Ensimäinen kuva oli jokin lintu, mutta siipien ääni oli erillainen, enempi lepakkomainen. Se kallisti hieman päätään ja tömäytti itsensä alas. Ei sekään jaksanut kauaa seistä.

//Peli keskeytetty pelaajien yhteisestä suostumuksesta//