//Kylläpäs sattui sopivasti 8D//
Exile
Exile katsoi tekoaan likimain tyytyväisenä. Harvoin sitä onnistui iskemään toisen kasvoihin, vieläpä silmiin. Tosin helppoa se ei tietenkään ollut ja oli vaatinut veronsa, mutta kuitenkin. Hetken Exilestä jo tuntui että hän vihdoin pääsi rysän päälle, mutta kuitenkin tiesi ettei toinen antaisi hänelle anteeksi moisesta. Pikemminkin, se oli hänen viimeinen tekonsa. Hänet ehkä tapettaisiin tästä hyvästä. Välittäjä saisi vain ansionsa mukaan. Mutta siinäpähän yrittäisi! Exile ei ollut sitä helpointa riistaa, jota metsästä saattoi löytää.
Nuorukainen vääntäytyi lähes pelon lamaannuttamana ylös sijoiltaan ja perääntyi toisesta viitisen askelta. Haltia piteli olkaansa. Takki ja paita olivat repeytyneet ja näytti siltä, että ne olivat entiset. Kukaan räätäli ei pystyisi korjaamaan niin täydellisesti raadeltua vaatekappaletta halpaan hintaan ei ei. Siitä saisi pulittaa useamman kymmenen, jotta takki olisi taas kunnossa. Tästä Exile saattoi kiittää ainoastaan arvoisaa vastustajaansa, joka samanaikaisesti hoiperteli ympäriinsä silmiään pidellen. Exile katsoi vasemman kätensä aseita, kynsiä, jotka olivat värjäytyneet hopeanhohdosta verenpunaisiksi. Näillä voin siis haavoittaa häntä. Vihdoin Exilellä oli tapa, jolla hän saisi toiseen jonkinnäköistä vahinkoa. Kyllä haltiakin osasi repiä ja raastaa, jos siitä oli kysymys.
Exile työnsi miekan nopeasti takaisin tuppeensa, kun näytti siltä että Jack suunnitteli jälleen jotain katalaa hänen varalleen. Välittäjä onnistui ottamaan turpaansa kerran, mutta toisen kerran tuo iski vain kätensä iskun väliin. Seuraava Jackin temppu olikin jo samaa tuttua pataa. Toinen ilmestyi hänen taakseen, jonka Exile onnistui juuri ja juuri jälleen väistämään, takkiaan lukuun ottamatta. Vaatteen selkämys repeytyi yläselän kohdalta mutta onneksi toisen kynnet eivät olleet tavoittaneet hänen lihaansa.
Toisen onnistui kuitenkin potkaista Exileä selkään. Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei Exile osannut toimia järkevästi. Yllättäen hän oli vain tuntenut jumalatonta kipua koko selkänsä alueella iskun ansiosta, ja tuo kipu sai hänet laantumaan paikoilleen hetkeksi. Vastustajan isku ei kuitenkaan ollut osunut suoraa selkärankaan, sillä välittäjä oli onnistunut heilauttamaan itseään vain hiukan sivummalle. Parempi näin, sillä nuorukainen saattaisi nyt lojua maassa halvaantuneena tai mikä pahinta, kuolleena. Exile kääntyi selkäänsä pidellen ja katsoi Jackiä suoraan silmiin.
Muutamaa edellistä et saa enää anteeksi. Exile köhisi surkeasti haltia kielellä, verta suupielessään. Haltiaa ei silti saanut enää aloilleen, sillä uusi sota oli jo aloitettu. Exile laski toisen kätensä selästään ja yritti suoristaa itseään avuttomasti. Tuo juoksi kohti miestä yrittäen potkaista toista ensin kohti päätä, tarkemmin sanottuna Exile tähtäsi Jackin niskaan. Tempulla hän saisi toisen näön mahdollisesti jälleen pimeäksi, jos osuisi tietenkin oikeaan kohtaan. Sitten hopealla varustetut kynnet suuntasivat iskunsa kohti toisen rintakehää. Terät saisivat aikaan suurta vahinkoa, joka aiemman mukaan selvästi sattui Jackiin. Mikä olento olikaan hopealle altis??!