Kalassa... Vai ei sittenkään ||Ryo

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ryo » 07 Kesä 2009, 16:59

//Kylläpäs sattui sopivasti 8D//

Exile

Exile katsoi tekoaan likimain tyytyväisenä. Harvoin sitä onnistui iskemään toisen kasvoihin, vieläpä silmiin. Tosin helppoa se ei tietenkään ollut ja oli vaatinut veronsa, mutta kuitenkin. Hetken Exilestä jo tuntui että hän vihdoin pääsi rysän päälle, mutta kuitenkin tiesi ettei toinen antaisi hänelle anteeksi moisesta. Pikemminkin, se oli hänen viimeinen tekonsa. Hänet ehkä tapettaisiin tästä hyvästä. Välittäjä saisi vain ansionsa mukaan. Mutta siinäpähän yrittäisi! Exile ei ollut sitä helpointa riistaa, jota metsästä saattoi löytää.

Nuorukainen vääntäytyi lähes pelon lamaannuttamana ylös sijoiltaan ja perääntyi toisesta viitisen askelta. Haltia piteli olkaansa. Takki ja paita olivat repeytyneet ja näytti siltä, että ne olivat entiset. Kukaan räätäli ei pystyisi korjaamaan niin täydellisesti raadeltua vaatekappaletta halpaan hintaan ei ei. Siitä saisi pulittaa useamman kymmenen, jotta takki olisi taas kunnossa. Tästä Exile saattoi kiittää ainoastaan arvoisaa vastustajaansa, joka samanaikaisesti hoiperteli ympäriinsä silmiään pidellen. Exile katsoi vasemman kätensä aseita, kynsiä, jotka olivat värjäytyneet hopeanhohdosta verenpunaisiksi. Näillä voin siis haavoittaa häntä. Vihdoin Exilellä oli tapa, jolla hän saisi toiseen jonkinnäköistä vahinkoa. Kyllä haltiakin osasi repiä ja raastaa, jos siitä oli kysymys.

Exile työnsi miekan nopeasti takaisin tuppeensa, kun näytti siltä että Jack suunnitteli jälleen jotain katalaa hänen varalleen. Välittäjä onnistui ottamaan turpaansa kerran, mutta toisen kerran tuo iski vain kätensä iskun väliin. Seuraava Jackin temppu olikin jo samaa tuttua pataa. Toinen ilmestyi hänen taakseen, jonka Exile onnistui juuri ja juuri jälleen väistämään, takkiaan lukuun ottamatta. Vaatteen selkämys repeytyi yläselän kohdalta mutta onneksi toisen kynnet eivät olleet tavoittaneet hänen lihaansa.

Toisen onnistui kuitenkin potkaista Exileä selkään. Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei Exile osannut toimia järkevästi. Yllättäen hän oli vain tuntenut jumalatonta kipua koko selkänsä alueella iskun ansiosta, ja tuo kipu sai hänet laantumaan paikoilleen hetkeksi. Vastustajan isku ei kuitenkaan ollut osunut suoraa selkärankaan, sillä välittäjä oli onnistunut heilauttamaan itseään vain hiukan sivummalle. Parempi näin, sillä nuorukainen saattaisi nyt lojua maassa halvaantuneena tai mikä pahinta, kuolleena. Exile kääntyi selkäänsä pidellen ja katsoi Jackiä suoraan silmiin.
Muutamaa edellistä et saa enää anteeksi. Exile köhisi surkeasti haltia kielellä, verta suupielessään. Haltiaa ei silti saanut enää aloilleen, sillä uusi sota oli jo aloitettu. Exile laski toisen kätensä selästään ja yritti suoristaa itseään avuttomasti. Tuo juoksi kohti miestä yrittäen potkaista toista ensin kohti päätä, tarkemmin sanottuna Exile tähtäsi Jackin niskaan. Tempulla hän saisi toisen näön mahdollisesti jälleen pimeäksi, jos osuisi tietenkin oikeaan kohtaan. Sitten hopealla varustetut kynnet suuntasivat iskunsa kohti toisen rintakehää. Terät saisivat aikaan suurta vahinkoa, joka aiemman mukaan selvästi sattui Jackiin. Mikä olento olikaan hopealle altis??!
Ryo
 

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Kesä 2009, 17:43

Kalmankoira

Toinen kääntyi ja loi häneen murhaavan katseensa johon Kalma vain hymähi keposesti. Harmi vain ettei tuo ollut halvaantunut äskeisestä millään tavalla, mutta näytti sentään tuntuvan jonkin verran. Kalma lipasi huuliaan kielellään kun tuo haltia taas pöpisi jotakin omalla ärsyttävällä kielellään, jota hän ei tietenkään ymmärtänyt. Kai hänen pitäisi alkaa opetella? Haltia lähti hyökkäykseen ja Kalma sai päähänsä tuon potkun aavekoiran hoiperellessa muutaman askeleen tasapainoa hakien. Juuri ajoissa Kalma ehtikin sitten tajuamaan tuon miehen viilto yritykset ja iski veitsensä siihen eteen kalahaten. Nyt he olivat kasvotusten ja Kalma tapitti tuota ainoalla silmillään ilki kurinen virne kasvoillaan, kunnes koitti sylkäsitä tuosta kasvoille ja viilttää veitsellään käteen samaan aikaan ja juuri siihen missä tuolla oli nuo pahuksen terä kynnet. Vai miksi noita kutsutaan? Kalma perääntyi ja päätti samalla ottaa kova kovaa vastaan vetäiten uskollisen jalkajousensa esille. Kalma hymähti vittumaisesti.
"Tulehan poika kiltitsi niin en vahingoita sinua yhtään pahemmin." Kalma lässytti kuin pikku vauvalle konsanaan ja ajatteli siihen päälle: "...Riippuen toki mitä kuningas sinusta haluaa."

Kalma ei valitettavasti jaksanut odottaa vaan laukasi nuolen matkaan koittaen osua tuota miestä jalkaan vakava ilme kasvoillaan. Aseeseen ladattiin uusi nuoli jo valmiiksi ja Kalma kiersi haltiaa kehää valmiina ampumaan uudestaan.
"Mitä aijot tehdä? Sinun kynsistäsi ei ole mitään vastusta jalkajouselle, etkä voi vahingoittaa minua miekallasi. Kuten sanoin: Olet kusessa. ...Mutta pitää myöntää olet oikein veikeä vastus." Kalma puhui samalla kun kiersi haltiaa ympyrää kuin kissa kuumaa puuroa ja naurahti pienesti lopun, muttei pilkkaavasti. Muuten vain. Hän oli yleensä niitä jotka eivät vippa konsteihin alentuneet, mutta valitettavasti hänen oli tehtävä poikkeus. Tuo haltian rääpäle tappaisi hänet varmasti jos saisi hänet maahan, eikä se kiinnostanut. Toisekseen hän halusi tuon elävänä mukaansa, enemmän rahaa siintä sai. Ei hän normaalsiti rahallakaan mitään pahempaa tehnyt, mutta hänen rakas lääke kaappi ammotti tyhjyyttään ja hän tarvitsi jotakin millä hoitaa itseään aika-ajoin.
"Voin toki ampua seuraavan päähänkin ja päästää sinut pois."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ryo » 07 Kesä 2009, 19:09

Exile

Exile tuijotti tuota kirottua rakkia silmästä silmään ja antoi ymmärtää olevansa vihainen. Hänen hermoviivansa oli pirstoutunut jo aikoja sitten, ja sen kokoamiseen takaisin vaadittaisiin hurjasti aikaa. Jack onnistui sylkäisemään hänen kasvoilleen, vieläpä suoraan silmiin, joka pakotti haltian ummistamaan silmänsä. Välittäjä tiesi ettei sokeana olisi hyvä rellestää, joten mitä pikimmin tuo nosti takkinsa hihan silmilleen. Tämän takia Jackin viilto yritys menikin täysin harakoille, sillä haltia onnistui pokkuroimaan kätensä juuri veitsen terän ohitse. Exile pyyhki toisen kuvottavaa sylkeä hihaansa, ja laskiessaan kätensä, nuorukainen huomasi olevansa vieläkin pahemmassa pinteessä. Samassa myös nuoli lensi haltiaa päin, ja turhia reagoimatta tuo lävisti hänen jalkansa vain hieman polven alapuolelta.

Senkin saasta Exile tuumasi irvistäen samalla kipua. Hyvä jos tuota ääntä saattoi kuulla, sillä mies oli menettänyt voimiaan ylimääräisen hutkinnan tuloksena liiankin paljon. nyt hän oli kirjaimellisesti kusessa, kuten Jack olikin jo muutaman kerran hänelle toistanut. Toisen pyöriessä välittäjän ympärillä ja selittäessään jotain Exilen kuuroille korville, haltia katkaisi tuon saastan ampuman nuolen lyhyemmäksi, jottei se häirinnyt liikkumista muuten kuin kivulla. Jalkajousi todellakin olisi pelkkiä kynsiä ja miekkaa vastaan ylivoimainen ase. Sen kantama oli pitkä, mikä tarkoitti myös ettei Exile pääsisi juosten karkuun tuota. Seuraavaksi opiskelen magiaa! Sen lupaan itselleni nyt. Välittäjä tuumi mielessään ja kuvitteli niitä rankkoja vuosia, joita hän tulisi painimaan kirjojen ja maagi opettajien kanssa.

Exile nosti päätään vain hiukan nähdäkseen Jackin hiustensa alta. Hänellä olisi enää hyvin pieni mahdollisuus päästä toisen niskan päälle, mutta sekin mahdollisuus tuntui olemattomalta. Jos hän hyökkäisi, hän saisi maistaa uudestaan nuolta. Nuo suurella nopeudella lentävät tikareihin verrattavat aseet olivat jotain, minkä kärsimystä Exile ei osannut selittää. Tikarin saatoit vetäistä jalastasi milloin tahansa, mutta nuolen kanssa sait painia tusinan verran enemmän. Nuorukaista harmitti että oli luopunut jousella ampumisesta jo vuosia aikaisemmin. Nimittäin nyt jousesta olisi ollut hyötyä.

Kun toinen uhkasi ampua häntä päähän, Exilen suulle levisi pieni hymy pitkästä aikaa. Ei helpotuksesta. Välittäjä oli lievästi huvittunut, muttei antanut sen näkyä enempää päälle päin. Pian hymykin katoaisi kuitenkin hänen naamaltaan.
Aiot viedä minut ihmisten luokse, etkä aiokin? Exile yritti saada äänensä kuulumaan voimakkaammin ja siinä todellakin onnistui. Miehen ääni oli jälleen - onneksi - palannut. Haltia oli nyt lähes varma siitä, mihin kotiin toinen oli tätä raahaamassa.
Sanohan, miksi haluat raahata kaltaiseni ruojan ihmisten eteen? Huvista? Rahasta? Rahasta! Exilellä välähti. Jos toinen haluaisi hänestä rahaa kuninkaalta tämän kaiken vastineeksi, oli Exile valmis maksamaan omaisuuden päästäkseen tuosta tyypistä eroon.
Ryo
 

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Kesä 2009, 19:59

Kalmankoira

Kalma pysähtyi tuon miehen eteen pitäen jalkajoustaan vakaana ja valmiina ampumaan tuota todellakin päähän. Kyllä tuosta kuolleenakin maksetaan, vaikkakin vähemmän. Toisen sanoille Kalma nosti kysyvästi toista kulmaansa, mutta naurahti sitten.
"Hyvä, hyvä... Kyllä ihmis kylään tässä olen sinua yrittämässä raahata elävänä tai kuollena. Ihan sama." Kalma vastasi tuon kysymykseen puristaen jalkajoustaan kädessään kevyesti.
"Ensinmäinen väärin toinen oikein, mutta minulla on yksi henkilökohatinenkin syy..." Kalma vastasi ja piti pienen tauon katsellen toista hetken aikaa hiljaa sanomatta yhtään mitään. Vesi valui pitkin miehen kasvoja ja oli jo katsellut Kalman jo ihan kauttaalataan märäksi, tukkakin oli lässähtänyt ihan. Miten ihanaa...
"...Ja koska kysyt sitä kuitenkin, niin sanon jo nyt: en kerro sitä, muuten alkasit vikisemään armoa." Kalma sanoi sitten vielä lisäten aikaisempiin sanoihinsa. Se toinen syy olikin sitten se että hänen pitäisi pysyä edes jotekin kuninkaan silmissä uskottavalta sotilaalta ja siksi hän joutui tekemään tämän kaiken. Ei hänkään tätä oikeastaan mielellään tehnyt, mutta hän arvosti omaa henkeään kyllä ihan tarpeeksi. Hän oli jo kerran käynnyt teloitus lavalla, mutta kiitos kuninkaan oman velhon hän selvisi siintäkin vain kymmenellä ruoskan iskulla, joista oli vielläkin arvet selässä.

"Joten jos meinasit maksaa siintä, että pääsisit pois... Ei onnistu. Vaihtoehtoja on tasan kaksi: tule mukaan tai otan pelkästään pääsi mukaani. Mitäs sanot? ...Saat ihan itse päättää Ex." Kalma sanoi nyt täysin tosissaan ääni tasapaksuna mössönä. Nyt ei armoa heruisi yhtään. Hän tarvitsi ne hemmetin rahat ja kuninkaan hyväksyntää kun hän ei todellakaan missään parras valoissa seissyt tuon silmissä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ryo » 09 Kesä 2009, 13:45

Exile

Exile kuunteli kun toinen innostui puhumaan oikein urakalla.
Ja koska kysyt sitä kuitenkin ja plaa plaa plaa … mitä vielä…” Haltia naljaili itsekseen omalla kielellään ja katsoi pahansisuisena Jackiä kohti. Hän ei moista jaksanut kuunnella tässä mielentilassa. Ei sitten tippaakaan. Parempi vain jos toinen osaisi pitää suunsa kiinni, ettei Exilelle tulisi mieleenkään vetää toista kuokkaan. Se tietäisi vain lisää ongelmia tuon epäinhimillisen saastan kanssa. Välittäjä ei nimittäin halunnut saada enää yhtään lisää kolhuja itseensä. Lavakarisma oli sitä, mitä tarvittiin myös kauppamiehen työssä, eikä sitä sopisi menettää moisen tomppelin takia.

Välittäjän suuri suunnitelma maksaa itsensä ulos tilanteesta oli mennyt pieleen. Ei oikeastaan pieleen. Eihän Jack olisi varmasti muutenkaan hyväksynyt sitä. Voisihan hän turvautua hidasälyiseen päähänsä milloin tahansa uudestaan, mutta nuorukaisen suunnitelmat kun eivät aina kantaneet hedelmää. Pahimmassa tilanteessa hän keksisi näytellä kuollutta tai raajarikkoa, jotta toinen joutuisi kantamaan hänet sinne minne halusi. Ellei Jackillä ollut ässää hihassa tuonkin seikan varalle, olisi aivan turha yrittää moista. Jos tuo rakki kuitenkin päättäisi yrittää teleporttaamista, sen mies saisi heti unohtaa laskuista. Exileä ei oltu tehty vastaavan hypyn takia, sillä hän jos kuka onnistui aina paskomaan moiset. Varoituksen sanan hän voisi jopa Jackille antaa, mutta vain pakon edessä.

Jackin kahdesta vaihtoehdosta ei ollut vaikeaa valita. Mieluummin haltia valitsisi henkensä, kuin päänsä. Välittäjälle tosin päätös olisi ollut täysin saman tekevä, mutta kyllä nuorukainen osasi henkeään arvostaa. Voisihan hän joutua ihmisten huviksi mestauslavalle giljotiiniin, mutta Exile toivoi mielessään ettei niin kävisi.
Mitäs sanot, pah, jos tässä järjissä vielä ollaan, voit vapaasti raahata minut ihmisten eteen. Teleportaatiota tosin en hyväksy, joten sen vaihtoehdon voit unohtaa laskuistasi.” Exile tuumi seisomaan noustessaan aluksi haltiakielellä, mutta muuttaen kesken lauseen puheensa ymmärrettäväksi. Jack kuitenkin innostuisi valittamaan, jos haltia löpisi jatkuvasti jotain hänelle tyypillistä, joka olisi toiselle täysi mysteeri.

Exile pudisti takkiaan ja astui paikallaan varoen nuolen lävistämällä jalallaan. Pahus että siihen sattui. Tästä matkasta tulisi pisin kaikista. Nuorukainen oli uupunut veren määrästä, mitä oli menettänyt taistelun tiimellyksessä. Onneksi purema olkapäässä oli vuodoltaan tyrehtyneet, mutta kipu kasvaisi kun tuo vamma varmasti tulehtuisi. Exile repäisi vyöltään huivin, jonka oli näpistänyt kapakasta eräältä pahaa aavistamattomalta muorilta. Tosin jos muori olisi moisen huomannut, olisi Exile saanut kaulimesta eikä nyt olisi tässä jamassa. Kuitenkin huivi oli nyt mitä sopivin paikkaamaan jalassa olevan haavan edes jotenkin. Haltia kyyristyi ja sitoi huivin siteen tavoin jalkaansa, jonka jälkeen välittäjä nosti katseensa Jackiin.
“Paljonko haluaisit että päästäisit minut?” Exile sanoi ja hymähti, vaikka tiesi tuon typeryydeksi ja täysin turhaksi, kun toinen oli jo ennen kysymystä vastaan laittanut. Pitihän hänen ainakin yrittää.

//Pahoittelen etten vastannut eilen >_______< veli kun tuppasi hankalaksi heittäytyä//
Ryo
 

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Kesä 2009, 15:04

//Ei se mitään ^^//

Kalmankoira

Kalman kasvoille levisi pieni tyytyväinen hymy, kun toinen vihdoinkin suostui tulemaan hänen mukaansa ihmis kylään. Se tosin olisi ihan toinen juttu tulisiko tuo ihan kiltisti vai alkaisi tappelemaan jossakin välissä kun mieli muuttuukin. Noh, mikäs siinä aiheuttaisi vain hallaa itselleen. Teleporttaamista? Ehei poikaseni hän ei aikoisi käyttää sitä tekniikkaa ollenkaan kun se ei sattumoisin toimisi tällä matkalla, tai toimisi mutta hän olisi sen jälkeen väsynyt kuin maratonin vetäneenä juoksijana. Tuo haltian rontti voisi käydä sen jälkeen päälle. Kalma pudisti kieltävästi päätään pienesti vain tuon sanoille. Tyhmä.

Mies nousi takkiaan puhdistaen ja Kalma oli valmiina jokaiseen ylinmääräiseen liikkeeseen tuolta. Hän ei halunnut menettää näköään lopullisesti kun tuo oli jo melkein onnistunut siinä, toinen silmä tulisi olemaan jonkin aikaa täysin toiminta kyvytön. Pitäisi käydä tämän jälkeen sairastuvalla pyörähtämässä jälleen.
Kalma seurasi ainoalla silmällään kun tuo paikkasi hieman itseään. Mitä turhia? Tuo tulisi saamaan varmasti paaaaljon mokomia lisää kunhan ensin päästäisiin linnalle. Kuningas ei tykännyt haltioista. Hänellä taas ei ollut pahemmin mitään noita vastaan, ei ainakaan henkilökohtaisia... eikä kyllä muutenkaan, mutta hänen oli pakko tehdä tämä. Kuinka ikävää se olikin.
Ja taas toinen yritti lahjoa häntä rahalla! Kalma pyöräytti silmiään vittuuntuneesti silmiään päässään ja lähti vain kylmästi tarpomaan tuota miestä kohden, pysähtyen tuon eteen jalkajousen nuolen osoittaessa tuota keskelle ostaa.
"Aseet tänne... Kyntesikin tai mitkä nyt ikinä ovatkaan." Mies murahti kylmällä äänen sävyllään haltialle, jääden odottamaan. Sormi painautui hieman liipasinta vasten jo valmiina tappamaan tuon. Ei temppuja kiitos.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ryo » 09 Kesä 2009, 17:50

Exile

No, yritys hyvä kymmenen kuten tupataan sanoa. Lahjonta ei tuohon heppuun toiminut, se oli selvää. Mutta miksi toisella oli tappava syy saada välittäjä kuninkaan eteen, oli haltialle täysin käsittämätöntä. Luulisi tuolla jo riittävän noita pahaisia vihulaisia enemmän ja vähemmän kaltereitten takana kylmissä selleissä kuin rottia. No yksi lisää kokoelmiin ei tietenkään tee kenellekään pahitteeksi, mutta Exile oli silti vastahakoinen kaikkiin Jackin pyyntöihin. Hän ei mielellään lähtisi toisen mukaan, ei sitten millään. Mutta tilanne vaikutti siltä, että välittäjän oli hieman pakko. Vielä minä karkaan, silloin kun sitä vähiten odotat! Teen tästä matkasta yhtä helvettiä kaltaisellesi hullulle…

Exile katsahti taivaalle. Sadekin jatkui vielä ja taivas oli yhtä tumma kuin aikaisemmin. Tuon jälkeen mies katsahti maassa lojuvaa läpimärkää - nyt repaleista - viittaansa harmistuneena. Pahainen että tuo oli täytynyt uhrata, niin kallis ja käytännöllinen kuin olikin. Välittäjä loi typerän oloisen katseen ohi Jackin ja marssi kangas kappaleen luokse, viskaten sen harteilleen talteen tulevaa varten. Typerää kuin se olikin, haltia rohkeni ottaa pieniä vapauksia jalkajousesta huolimatta.

Rakki käski välittäjän luopua aseistaan. Ehei sitä haltia ei aivan heti suostuisi tekemään. Sapeli oli hänen ainoa muistonsa armeijasta ja kynnet hänen isänsä oli lahjoittanut hänelle vuosia takaperin mentäessä. Niillä oli tunnearvoa ja nehän pysyisivät hänen kourissaan. Tuollainen Jackin kaltainen olento ei niitä käsiinsä saisi, vaikka jalkajousella toinen välittäjää otsaan osoittikin. Olivathan aseet olleet useitten seppien käsittelyssä, mutta sitä haltia ei laskenut tähän kastiin mukaan. Mutta sepät olivatkin aivan eri asia, kuin vastus, joka himoitsi toisen kuolemaa. Exileä puistatti Nuorukainen ei tämän jälkeen enää pelkäisi mitään yhtä paljon, kuin Jackin uudelleen näkemistä.

“Hah! Sen voit jättää haaveeksi!” Exile sanoi ensin kulmat kurtussa vihaisen oloisena ja polki toista jalkaansa maahan, josta olisi saattanut päätellä toisen hyökkäävän heti päälle. Mutta välittäjä jatkoi pian, “Jos lupaan etten käytä niitä. Saat kunniasanani siitä!” Haltia nuorukainen sanoi totisin kasvoin. Tuo ei uskaltanut päästää hymyä kasvoilleen, sillä toinen olisi saattanut epäillä hänen sanojaan. Kun tosissaan tässä oltiin, oli totinen naamakin asiallinen. Välittäjä antoi toisen tähdätä tätä otsaan vapaasti. Exile nosti kädet eteensä puuskaan ja katsoi toista pää pystyssä kohtaloaan odottaen.
Ryo
 

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Kesä 2009, 18:40

Kalmankoira

Toinen meni noutamaan maasta rakkaan viittaansa ja Kalma antoi tehdä sen ihan kaikessa rauhassa. Ei hänellä mitään vastaan siihen ollut, ei ainakaan vielä. Tosin hän ei käsittänyt mitä tuossa viitassa niin rakasta oli... Tai mitäs se hänelle kuului? Oli hänenkin T-paidan alla jotakin arvokasta niin rahallisesti kuin tunteellisestikkin. Ja, se oli hänen kaulassaan roikkuva kaulakoru, jossa oli ihan aito timantti koristeena. Timantin oli hänelle tehnyt Blackin lapsi tai oikeastaan adobtio lapsi Ane kiitollisuudesta siintä että hän oli pelastanut tuon hengen. Herttainen pikku kersa, johon hän sitten onkin kiintynyt jonkin ihme syyn takia. Hän ei ymmärtänyt oikein itseään.

Kalma nosti toista kulmaansa kysyvästi ja hieman nuhtelevastikkin kun tuo haltian kutale ei tehnyt elettäkään antaakseen aseitaan hänelle. Mikä jukuri pää kanttura tämäkin oli? No mikäs siinä hän ottaisi väkisin sitten, hän ei luottanut tuohon sitt yhtään. Ei yhtään, etenkin kun tuo voisi leikata hänen kurkkunsa auki noilla pirun kynsillään. Ihme ettei muuten käynnyt päälle, vaikka hän oli näinkin lähellä tuota. Sitten tuo avasikin suunsa vahvistaen sen ettei aikonut todellakaan antaa hänelle aseitaan. Kalma puuskahti turhautuneesti... Katse kävi myös tuon jaloissa kun tuo polki maata kuin kiukutteleva kakara. Hän kyllä tiesi olevansa varsin lapsellinen tapaus, mutta ei sentään noin. Katse kohotettiin takaisin mieheen kun tuo yritti saada hänen luottamustaan. Haista paska.

Ja niin täysin vakavalla ilmeellä Kalma koitti potkaista haltiaa kipeään jalkaan vetäen tuolta näin jalat alta. Sitten Kalma vain kylmän viileästi koitti viellä potkaista kunnolla leuan alle, että tuo lentäisi selälteen kuraiseen maahan. Kalma asteli lähemmäs tuota jos oli osunut ja painoi jalkansa tuon rinnan päälle vetäisten tuon sapelin vyöltä kylmästi ja koitti viellä repiä tuon kynnet irti vaikka sormineen päivineen. Tuohan sitten lähtee mukaan ilman aseita jos hän niin halusi. Tuolla ei ollut paljoa varaa nirsoilla nyt.
"En." Kalma naurahti kylmästi tuolle jos suinkin oli onnistunut viemään tuon aseet itselleen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ryo » 09 Kesä 2009, 19:43

//Ehdin jo tuumia että jättäisin vastaamisen huomiseksi, mutta sitten inspiraatiokärpänen taisi purra X’)//

Exile

Eipä aikaakaan kun haltia oli taas maassa. Toinen mokoma oli kaatanut hänet raukkamaisesti maahan haltian heikompaan jalkaan potkaisten. Tietenkään tuo ei ollut pystynyt pitämään tasapainoaan pystyssä. Kömpelöksi Exileä oli turha syyttää, sillä sitä hän ei todellakaan ollut. Kyllä hän pystyi seisomaan yhdellä jalalla pitemmän tovin ja tasapainoilemaan puitten oksilla, mutta loukkaantuneella jalalla kaikki oli toisin. Tasapainossa todellakin oli hakemista pidemmäksi toviksi, jos toinen onnistui kamppaamaan hänet multaan noin helposti. Refleksejä kehumatta. Jackin teko oli välittäjän arvion mukaan raukkamainen, samoin myös jatkohyökkäys joka oli odotettavissa.

Exile onnistui välttämään potkun leukaansa, mutta Jack painoi ilkeästi hänet maata vasten ja ehti mitään sanomattomasti viedä haltialta sapelin.
Senkin torvi…” Haltia pakahtui kielellään ja yritti estää toista viemästä tämän hopealla varustettuja kynsiä. Jackin otteet eivät todellakaan olleet siitä hellimmästä päästä. Käsittely oli kuin yrittäisi kissaa uittaa vedessä. Julmaa siis. Ei yhtään miellyttävää, mutta eihän tuo aikaisemminkaan ollut nuorukaista päälaelta silitellyt.

Exile onnistui onnekseen kuitenkin pitämään kyntensä itsellään. Haltia painoi ne tiukasti itseään vasten ja siitäkös niitä oli täysin turhaa repiä. Tuo saasta saisi vielä varoa nahkaansa. Exile puhkoisi tuon silmät vielä lopullisesti, jos uhkasi jatkaa samaa rataa. Välittäjä tuijotti kulmat kurtussa Jackiä ja tuon olisi tehnyt mieli moukaroida toinen maahan niin, että pää vain näkyisi. Exile herkesi kuvittelemaan tilanteen, mutta säästi itsensä tuhottomalta naurulta. Siitäkös vasta riemu olisi syntynytkin, kun haltia parka olisi revennyt loputtomaan nauruun. Pian sen jälkeen Exile kuitenkin saisi kokea tuon saman omissa nahoissaan. Parempi säästää nämä haaveilut paremmalle ajalle.

“Etkö luota sanaani, Jack?” Exile naurahti selällään maasta käsin ja painoi kynnet yhä tiukemmin itseään vasten, jos tuo yrittäisi viedä kynnet uudemman kerran. Sen jälkeen kyllä moinen saisi riittää ja haltia repisi koko jätkän kappaleiksi. Ainakin uhkaisi viiltää toisen kurkun auki, jos ei muuta. Luottamuksen saavuttaminen ei ollut tämän kaverin kanssa helppo homma, niinhän Jack oli sanonut aikaisemminkin, mutta Exile yritti vielä kiemurrella kaiken mieleensä putkahtavan seikan varjolla ympäriinsä. Tilanne oli muutenkin hankala, mutta haltia tekosillaan vei sitä vain pahempaan suuntaan. Kohta kuningas saisi hänen päänsä hopeavadilta tarjottuna.
Ryo
 

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Kesä 2009, 20:20

Kalmankoira

Kaikesta yrityksestään huolimatta Kalma ei sitten saanutkaan tuon kynsiä itselleen ja suoristautui, mutta piti edelleenkin jalkaansa tuon rinnan päällä. Kalma tujotti tuota yläkantista vakava ilme kasvoillaan, joka kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Kohta tuolta lähtisi pää ellei tuo alkaisi tottelemaan häntä. Pää ainakin tottelisi kiltisti ja tulisi hyvin kainalossa mukaan. Jospa hän sittenkin katkaisi tuon ruman pään ja heittäisi loppu ruumiin jokeen kaloille? Eeei vaan paistaisi mokoman grillissä... Hän ei olekkaan syönnyt koskaan haltian lihaa, olisi ainakin ihan uusi kokemus sekin. Melkein vesi herahti kielelle. Kalma lipasi huuliaan kielellään ajatustensa saattelemana. Jospa hän vain söisikin tämän? Pistäisi pataa porisemaan tai grillaisi takassa? Hmm... vaikea päätös. Kalma ajatukset keskeytyvät kuin seinään kun tuo haltia avasi suunsa. Kalman kasvoille levisi paha enteinen virne, se ei koskaan tiennyt mitään hyvää.

"En, mutta muutin mieleni juuri kohtalosi suhteen..." Kalma tuumasi hymyillen jotenkin ahneen näköisesti, kuin nälkäinen susi lammas paistia. Olihan hän äsken syönnyt, mutta eihän pikku fisu kauaa nälkää pidättele etenkin kun joutuu pienelle liikuntatunnille. Tuon oma sapeli nousi tuon kaulalle ja Kalma nosti hieman tuon leukaa sen kärjellä.
"Parasta kuitenkin kipittää itse tai vetäisen pääsi poikki omalla aseellasi." Kalma murahati sitten ja hymy oli kadonnut kuin salaman iskusta miehen kasvoilta. Haltia pataa. Miltäköhän sekin mahtaa maistua? Ensin tuo pitäisi saada hänen kotiinsa joka tosin oli vielä hieman kesken, mutta kyllä siellä voisi pienen mitättömän haltian pistää paistiksi. Tässä tappelussa oli tosin ollut se hyvä puoli, että tuo oli hieman lämmennyt tässä. Lämmin veri on hyvää...

//Pieniä juoni muutoksia :twisted://
suskari
 

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Elo 2009, 17:54

//Odottelu venyi vähän turhankin pitkäksi joten Kalma poistuu. Mutta jos kiinnostaa peliä jatkaa niin pommitele yskärillä niin katsellaan sitten (ei näin hyvää peliä voi jättää kesken) :>//
suskari
 

Edellinen

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron