Joen solinaa

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Joen solinaa

ViestiKirjoittaja Ay » 05 Kesä 2009, 21:39

Sää oli mahtava minkä nuori tyttö nuomasi. Lehdet kauniisti vihertelivät puissa. Linnut lauloivat. Mielelläänsä nainen lauloi mukana. Laulatessaan hän yritteli laullaa hiljaisella äänellä, ettei houkuttelisi eksyneitä miehiä luokseensa. Se harmitti kovasti nuorat naista, kun ei halunnut lumota miehiä luokseensa. Evgenia saapui joelle. Joki solisi kauniisti hänen korvissaansa. Jalkansa hän ujutti viileään jokeen. Nautinto näkyi naisen kasvoissa.

//Lars tänne. Pahoitteluni lyhyt aloitus.//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Frances » 05 Kesä 2009, 21:46

Laris

Nuori mies käveli ihmismuodossaan, joka oli haltiamainen jokea kohti.
Laris ihasteli säätä, nauttien todenteolla. Laris kuunteli lintujen laulua ja joen virtaavaa ääntä. Vähän kauempana naisesta Laris otti kämmeniinsä vettä joesta ja kasteli naamansa ja vähän hiuksiansa, vähentääkseen hikoiluaan.
Pian mies kuulikin hiljaa mutta hyvin kauniisti laulavan naisen äänen ja lähti hiljaa kävelemään ääntä kohti. ajatellen mistä tuo kaunis ääni tulee.
Mies huomaa naisen ja lähtee kävelemään tuota kohti lumoutuneena ja toiveikkaana hirveästi välittämättä ympäristöstään.
//tuli vähän lyhyt mutta ajallaan pitenee :D//
Frances
 

ViestiKirjoittaja Ay » 06 Kesä 2009, 14:44

Evgenia

Vesi tuntui ihanalta jaloissa. Miellään hän olisi pulahtanut jokeen kokonaan, mutta hän ei vain oikein uskaltanut. Joku voisi hänet yllättää metsästä. Hän ei oikein halunnut tulla yllätyksi. Lintujen sivertely kuulosti kauniilta oman äänen kanssaan. Kuulessaan rasahdyksen puu pensaiden luota katseensa kääntyi katsomaan sinne. Sieltä mies tuli esille. Samassa Evgenia lopetti laulamisensa. Laulun loputtua nainen nousi vedestä kallio reunaan ja antoi helmansa peittää jalkansa. Nainen seuraili tiukasti toista ja huomaten, että mies oli joutunut sireeni laulun vangiksi. Samassa lähimpäiseen puuhun hän piiloitui ja pois loitsunsa. Tavallinen ihminen ei vaistoisi häntä puusta. Samalla nainen saisi tietää oliko mies tavallinen henkilö, joka asteli joen läheisyydellä. Vihreiden lehtiessa saattoi pienen vilauksen nähdä hopeisesta hiuksista, jonka Evgenia omisti.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Frances » 06 Kesä 2009, 14:58

Laris

Mies oli todella pettynyt kun laulu loppui ja katseli ympärilleen aistiakseen laulun lähteen. Hänen huomionsa kiinnittyi puuhun jolloin hän huusi sitä kohti: ''Kuka siellä? Minä haluan tietää mistä tuo kaunis laulu tuli.'' Ihmeissään hän käveli puuta kohti ja havaitsi siellä jotakin siellä.
Laris ajatteli kuinka vaikea puun luo oli päästä joten hän päätti lentää.
Tyhjästä Larisin selkään kasvoi siivet ja yläilmoista hän katsoi puuhun ja lensi sinne laskeutuen suoraa puun oksalle katsellen ympärilleen.
Hänen täytyi saada tietää mistä laulu oli tullut, hän ei ollut koskaan kuullut mitään niin kaunista ennen ja mielessään hän kuvitteli laulajan todella kauniiksi. Kenties se oli vain uteliaisuutta kun hän halusi nähdä laulun lähteen tai sitten jotakin muuta..

//nyt päästiin alkuun ropessa, hyvä :D//
Frances
 

ViestiKirjoittaja Ay » 06 Kesä 2009, 15:10

Evgenia

Laulunsa oli saaut miehen uteliaisuuden korkeammaksi. Miksi mies ei voinut unohtaa laulun. Silmät nauliintuivat paikoilleen mukanaan koko naisen vartalo mukana, kun huomasi miehen katsovan puuta missä hän oli itse istumassa. Nyt hän mietti miten hän voisi jättää miehen haavailemaan laulajasta ja laulusta. Hän ei pystynyt lähtemään karkuun, kun huomasi miehen selkäänsä kasvaneet siivet. Niiden avulla mies oli jo puussa. Nyt hän oli vapaasti miehen esillä, jos mies katsoi hieman ylemmäksi. Evgenia ei sanonnut nytkään mitä eikä aikaisempii miehen huudahduksiin. Enemmän hän miettimään kuka mies oli. Miten hän omisti siivet. Moni eläimet ja olennot omistivat siivensä. Jollakin tavalla toinen tuoksahti lohikäärmeeltä, kuin itsekkin. Itse hän ei pystnyt tuomaan siippiä noin vain esille ihmisenä. Hän osaisi lentää ilman siipiä lohikäärmeenä ja ihmisenä. Evgenia nojasi paksua puu runkoa, mutta seisoi oksassa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Frances » 06 Kesä 2009, 15:32

Laris

Oksalle päästyään, katsahtaa ylös piilottaen siipensä, joista voi huomata että ne ovat käytännössä samat kuin lohikäärmeillä mutta pienemmät.
''Siinähän sinä olet, tiesitkös että sinulla on kaunis ääni?'' Laris sanoi hetimmiten. Laris jätti monia kysymyksiä pois mutta silti kysyi muutaman.
''Haluan tietä kuka olet ja mistä tulet.'' Sanoo, ihastellen tuon ulkonäköä.
''Niin ja minä olen Laris Tulensurma, jos haluat tietää.'' Sanoo naiselle.
Oikeastaan nainen ei tulisi koskaan pääsemään eroon tästä jos ei vastaisi kysymyksiin, nimittäin miehellä ei ollut muutakaan tekemistä ja hän tekee mielellään tuttavuutta muiden kanssa, jospa se myös auttaisi häntä hänen unelmiensa kanssa..
Frances
 

ViestiKirjoittaja Ay » 06 Kesä 2009, 16:40

Evgenia

Mies huomasi hänet, että hän oli korkealla, vaikka oli hiljaa paikoillaansa.
" Tiedät, koska monet miehet ovat sanonneet saman. Älä vain sano, että olet haltioissa ääneeni nyt. " Nainen sanoi hiljaa, mutta varmalla äänellä.
Seuraaviin miehen sanomiseen hän ei ollut varautunut. Hän halusi tutustua toiseen. Ihan, kuin miehellä oli kiirre. Mies todella aloitti esittelyn erikoisella tavalla, että kukaan ei tehnyt aijemmin hänen edessäänsä niin. Hän halusi todella tietää kuka hän oli. Perään mies esiteli itsensä.
" Olen Evgenia. Hauska tavata. " Hän ei viittinyt sanoa muita nimeänsä. Ne olivat lian turhattavia.
Mitä hän oli tullut siitä hän ei sanonnut sanakaan.
" En ole seireeni, vaikka osaan laulaa, kuin seireenit. " Hän sanoi ja tiputtautu itsensä maahan. Hän ei osannut tappaa laulullaansa, kuinka seireenit osasivat tehdä.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Frances » 06 Kesä 2009, 17:38

Laris

''En uskonutkaan että olisit seireeni, mutta en varmaankaan olisi tunnistanut vaikka olisitkin ollut, ja äänesi vain auttoi minut löytämään sinut. Täällä vain on niin kovin yksinäistä.'' Sanoo varsin hiljaa mutta niin että tuo kuulee.
Tuon tiputtautuessa, ottaa oksasta kiinni ja ponnistaa hiukan alas ja osuessaan maahan menee vähän kyykkyyn nousten ilman sen kummempaa.
''Mutta mietin vain että mitä sinä teet täällä yksin? En näe täällä kovin usein muita.'' Sanoo tuolle hieman synkemmin. Tuohan selittääkin miksi on niin innostunut kun tapaa toisen täällä.
''Minusta sinä kyllä näytät ihan ihmiseltä mutta et kyllä kuulosta. Niinkuin voit huomata, minä olen ihminen. Ainakin osittain..'' Sanoo, ääni madaltuen lopussa, häneltähän on riistetty mahdollisuus muuttua kokonaiseksi lohikäärmeeksi jonka takia hän liikkuu ympäriinsä, löytääkseen keinon jolla pystyisi muuttumaan kokonaiseksi lohikäärmeeksi mutta voisi silti pitää ihmismuotonsa myös.
Frances
 

ViestiKirjoittaja Ay » 06 Kesä 2009, 19:19

Evgenia

Hänen äänensä oli ollut taas avain asemassa. Itsekkin olisi mennyt kauniin äänen antajan luokse. Harvat miehet osasivat laulaa, että harvoin mentiin laulun mukana.
" Minä yleensä liikun yksin toisesta paikasta toiseen. " Evgenia sanoi.
Samalla hän huomasi, että Laris oli tullut alas puusta myös. Evgenia naurahti miehen sanomaansa. Hän näytti ihmiseltä, mutta ei kuulostanut.
" Millälailla en kuulosta ihmisellä? " Evgenia kysyi uteliaana.
Hyvin tarkasti nainen kuuli, kun mies sanoi olevansa puoliksi ihminen. Toisaalta ymmärsi miten hän ei voisi kuulostaa ihmiseltä, kun toinen tunsi paremin ihmisen luonne piirteet. Evgenia osasi olla lohikäärme ja pukeutua ihmisen näköiseksi.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Frances » 06 Kesä 2009, 19:42

Laris

''Minusta ihmisellä ei voi olla noin kaunista ääntä.'' Vastaa hiukan hölmistyneenä tuon kysymykseen. Laris katsoi välissä taivaalle, ihastellen ilmaa yhä. Unohtuu haaveilemaan kuinka voisi lohiläärmeenä lennellä taivaalla. Mies istuu puun juurelle päästäen alkaen hengittää vähitellen raskaammin, olihan jo pitänyt todella pitkään todellista muotoaan piilossa ja se vaati voimia, miehellä rupesi jo siivet kasvamaan selkään, ja käsistä alkoi muodostua lohikäärmeen ja ihmisen sekoitusta, mies hengitti raskaasti kun lohikäärmeen häntää alkoi tulemaan, nyt hän oli lohikäärmeen ja ihmisen sekoitus todellisessa muodossaan.
''Äh, tämä tästä vielä puuttuikin..'' Sanoo hiljaa uupuneena, eihän Laris todellista muotoaan pysty kätkemään koko ajan. Mies huokaisee syvään ja sulkee silmiään joksikin aikaa.

//oho, näin monta viestiä päivässä//
Frances
 

ViestiKirjoittaja Ay » 06 Kesä 2009, 21:13

Evgenia

Nyt miehen sanat saivat poskensan punertelemaan.
" Kaikilla on hienot äänet. Joillekkin toisen ääni voi olla ällöttä tai ihana. " Evgenia sanoi.
Hän pulskahti veteen nostaensa halmansa ylös. Iloisena hän polskehteli vetää jaloiden ympärille ennen, kuin kääntyi katsomaan miestä. Mies muuttui nopeasti viime näkemästä. Miehen selkään oli kasvannut siivet ja perään häntä.
" Sinä, et ole saanut sitä lahjaa, että pääsisit kokonaan lohikäärmeeksi. " Nainen sanoi pienellä surulla.
" Noinkin näytät söpöltä. " Hän sanoi pirteästi perään.
Toisaalta mies näytti söpöltä, mutta hän ei ole ikinä nähnyt miehen, jolla oli häntä. Evgenia ei jäänyt tölläämään, koska se oli epäystävällistä.

//sanoppas muuta//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Frances » 06 Kesä 2009, 21:44

Laris

''Minä olisin normaali lohikäärme ellei ihmisiä olisi.. Onko sinulla sitten sellainen lahja? Minä olen pitkään yrittänyt löytää keinoa jolla pystyisin muuttumaan kokonaiseksi lohikäärmeeksi.'' Mies alkaa jo epäillä naista lohikäärmeeksi. Pian Laris alkaa hymyilemään tuon puheille ja nousee kävellen joen viereen istumaan katsoen joessa pulikoivaa naista yhä hymyillen, ei kuitenkaan itse millään viitsi mennä veteen, mutta hänellä alkoi olla niin kuuma että hänen oli pakko napata paitansa pois päältä myttyyn käteensä, laittaa kädet pään taakse ja jää siihen hetkeksi katsomaan taivaaseen, mietiskellen kaikenlaista äskeisistä tapahtumista.
Mies käänsi päätänsä taas jokeen päin. ''Harmi etten pysty uimaan tässä muodossa, uppoaisin kuin kivi'' Sanoo naurahtaen lopuksi.
Vetää syvään henkeä saadakseen kaiken irti raikkaasta ilmasta.
//sixbäkkiä kehiin :lol: //
Frances
 

ViestiKirjoittaja Ay » 06 Kesä 2009, 22:30

Evgenia

Nyt hän ei päässyt oikein kärrylle, kun mies kysyi lahjakuudesta. Enemmän hänen pitäisi sanoa, että hän oli alu perin lohikäärme ja lahjaksi tullut ihmis muoto koulutuksen avulla. Pahoittelevalla katseilla hän katsoi Larista, koska hän ei osannut opettaa toista kokonaiseksi lohikäärmeeksi. Evgenia meni lätistelemään hieman kauemmin miehestä, kun tuli puron viereen.
" Et uppoisi tässä on matalaa, kun itsekkin seison tässä. Halutako että opetan sinua uimaan? " Evgenia kysyi lopuksi.
Hetken päästä miksi hän oli kysynnyt niin mieheltä, joka oli riisunnut paidansakin yltäänsä.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Frances » 06 Kesä 2009, 23:00

Laris

''Enpä oikein tiedä, en oppisi millään uimaan, kyllähän veteen voin tulla mutta muuten uiminen on aikalailla vaikeaa koska nämä siivetkin painavat pirusti..'' Sanoo sellaisella sävyllä kuin keksisi tekosyitä, mutta ei edes tunne kiintymystä veteen kun se estää häntä käyttämästä magiaansa jonka takia voisi tuntea itsensä turvattomaksi. Jostain syystä kuitenkin Laris hyppäsi veteen, mutta käytti voimansa piilottaakseen siipensä ja häntänsä jottei ne toisi liikaa painoa. Nyt mies pysyisi joten kuten pinnalla muttei sen kummemmin pystynyt uimaan, ei kuitenkaan ole pystynyt paljoa mitään opettelemaan kun lapsuuttaan hän ei voinut viettää. Mies tuntee jo nyt kuinka hän ei pystyisi käyttämään voimiaan mutta silti tuli veteen. Voi olla aika hauska ja hölmö näky kun mies ui kömpelösti vedessä, silti hän kuitenkin hymyili naiselle. Pian hän kuitenkin tyytyi seisomaan vedessä, häntä kuitenkin alkoi ärsyttämään hiukset jotka eivät enää olleet pystyssä vaan päätä myötäilevästi silmillä, jonka takia hän veteli niitä sivummalle. Ihanan viileää vettä, paljon muuta hän ei sillä hetkellä miettinyt.
Frances
 

ViestiKirjoittaja Ay » 06 Kesä 2009, 23:45

Evgenia

Nainen katsoi ihmeissään miestä, kun miestä painaisi jotenkin. Veteen mies uskalsi tulla.
" Eikö olekkin lämmintä. " Evgenia sanoi.
Huomaten, että mies otti siipensä ja hännänsä pois. Hetken herra oli hänen kanssaan vedessä. Varovasti nainen asteli miehen vierelle. Tiputtaen helmansa alas, jotka kastuivat. Vettä oli naista polveen asti.
" Mikä on? " Nainen kysyi varovasti.
Hellästi hän katsoi hopeisten hiuksien alta.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

Seuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron