Joen solinaa

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Frances » 07 Kesä 2009, 00:23

Laris

''Eipä kai minulla mikään ole, en vain koskaan ole oppinut pitämään vedestä niin paljoa.'' Sanoo taas muistellen kuinka hänen lapsuudessaan ollessaan velhon orjana hänet oli melkein hukutettu. Hän kuitenkin piti tietojansa sisällään ja hymyili lempeästi naista kohti, tästä pystyi huomaamaan kuinka mies oli ihastunut naiseen. ''Tänään kyllä on mukava ilma, täydellinen päivä uimiselle. Harmi kun en ole lapsuudessani pystynyt uimaan..'' Huomaa sanoneensa turhan paljon joten kävelee rantaan istumaan niin että jalat ovat yhä vedessä, käärii siinä samassa lahkeet ylemmäs niitä kuivaten.
Katselee aurinkoa, ja aina välillä naista onnellinen kiilto silmissään.

//huomenna en pysty kirjoittamaan enää niin hirveesti tai tavallaan tänään//
Frances
 

ViestiKirjoittaja Ay » 07 Kesä 2009, 11:54

Evgenia

" No ajan mittaan varmaan tulet pitämään vedestä. " Nainen sanoi hieman varovaisesti, mutta pirteästi.
Hän ei halunnut mitenkään pakottaa toista veteen. Se oli harmillista, että toinen pelkäsi olla vedessä ja hukkua sinne. Todella hyvä taito oli, että osaisi uida. Jossakin vaiheessa sitä todella tarvitsee, vaikkei uskoisi.
" Sää on hyvä uimiselle kaikille muullekkin tekemiselle myöskin. " Evgenia sanoi.
Aluksi hänelle tuli kalastaminen mieleen mikä johti myös nälkyyteen. Ei olisi pitänyt puhua ruasta. Ruasta puhutaan niin tulee myös nälkäkin. Evgenia tunsi, kuinka hänen vatsansa kurnaili.

//Ok//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Frances » 07 Kesä 2009, 17:31

Laris

Pian mieskin huomasi nälän yllättävän ja mietti mitä saisi tähän hätään.
Mies huomasi sopivan kepin maassa, ja kynsiensä avulla vuoli sen päästä terävän. Pian mies tuli matalaan veteen, ja nopeilla reflekseillä nappasi kalan, seuraavan kalan hän nappasi hyppäämällä mahalleen veteen ja seivästämällä, hän nappasi vielä kolmannen heittämällä kepin kalan läpi, pian hän siirtyi rannalle. Mies loihti pienen tulipallon leijumaan matalalle, ja tikun päässä kärvensi yhtä kalaa kysyen naiselta: ''Kelpaisiko kala kypsänä vai raakana?'' Mies rupesi viheltelemään hiljaisesti istuessaan rannalla.

//nyt onnistuu hiukan aktiivisemmin, huomenna tai ylihuomenna voi olla hiljaisempaa.//
Frances
 

ViestiKirjoittaja Ay » 07 Kesä 2009, 20:03

Evgenia

Nainen oli äimänä, kun mies pulahti veteen, vaikka juuri sanoi vihaavansa vettä. Itse hän hypäti maalle ja katsoi, kuinka mies kalasti. Mies sai todella helposti kalaa keihäällä ja omalla nopeilla liikeilläänsä.
" Nähtävästi uskallatte mennä veteen kalastamaan, muuten ette. " Evgenia sanoi.
Miehen perässä hän istahti tuli pallon viereen, mutta sitä ennen hän keräsi lähistöllään puuta nuotioon. Omilla taijoillaan hän pisti palavan pallon maata kohti, että nuotio syntyisi. Miehen kysyttyen halusiko kalaa rkypsänä vai raaka. Evgenia mietti, kuin vastaisi, koska hän piti kala kummassakin vallinnasata.
" Jos otan kypsennettynä. " Evgenia sanoi hymyillen.
Nuotion ääressä hän kuivetteli helmojaansa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Frances » 07 Kesä 2009, 20:26

Laris

Mies paistoi kahta kalaa, ja jätti kolmannen sivuun. Ei veteen pulahtaminen nyt niin kovaa haitannut kun siitä sai syyn nuotion tekoon, hän suorastaan nautti kun sai olla lämpimän tulen äärellä, ja koska hän pystyi käsittelemään tulta ei kala koskaan kärvähtänyt tai jäänyt raa'aksi. Mies katsoo taivaaseen, ja huomaa kuinka pimeä teki tuloaan. ''Taitaapa tulla pimeää pian.'' Sanoo naurahtaen. Mies kiskaisi jo tässä välissä paidan päälleen ja laittoi housunlahkeet paremmin jotta ne kuivuisivat. Välillä Laris käänteli kaloja. Hän antoi nyt paremmin todellisen muotonsa näkyä.
Laris kuitenkin katseli välillä ympärilleen, ties mitä petoja tulisi kun kunnolla pimeä saapuu. Pian kalat valmistuu ja ojentaa yhden niistä Evgenialle napaten omansa käteensä. ''Sattuisitko sinä tietämään ketään joka voisi auttaa minua jotta pystyisin muuttumaan kokonaiseksi lohikäärmeeksi? Ei kukaan huoli lohikäärmeen ja ihmisen sekasikiötä.'' Sanoo huokaisten surullisesti lopussa, koska kaikki kaikkoavat hänen läheltään saadessaan tietoonsa hänen todellisen muotonsa, ja lohikäärmeetkään eivät häntä hyväksyisi koska hän ei pystyisi muuttumaan kokonaiseksi, tai hän ainakin päätteli niin.

//melkein kuin makkaraa paistaisi :lol: //
Frances
 

ViestiKirjoittaja Ay » 07 Kesä 2009, 23:03

Evgenia

Piemeä ei oikein paljoakaan pelottanut naista. Varrulleen saisi olla aina missä olikaan. Metsässä ja lähellä jokia metsästäjiä liikkui hyvin paljon. Ilalla aina sai tapahtua jotakin kivaa tai erittäin surullista. Nälkäisenä Evgenia katsoi paistissa olevia kaloja.
" Niin ja kohta yö elämä alkaa tulla esille. " Evgenia sanoi.
Lopulta Evgenia sai käteensä kalaa. Käsillään hän ei arkaillut kuumaa kalaa. Ystävällisesti hän kiitteli miestä kalan paistossa. Kalasta sai mennä silmät heti naisen vatsaan. Pää katsahti miehen, kun hän puhui hänelle. Aluksi hän mietti kuka voisi olla hyvä opettaa. Ainakin itsensä sulki asian pois. Missään nimessä hän ei suosittelsi itseäänsä.
" Marduk kolme vanhimmista lohikäärmeestä. " Nainen sanoi.
Sanottuaan hän pisti uutta annosta suuhunsa.
" Et sinä ole mikään epäsikiö. Sinä olet sellainen sekoitus, joka on syntynyt rakkaudella. " Evgenia sanoi ja yritti piristää miestä.
" Tämä on muuten hyvää. " Hän lisäsi piakaisesti.
Mies oli paistanut hyvin kalan muhkeaksi eikä kärvistänyt mustaksi.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Frances » 07 Kesä 2009, 23:13

Laris

''Marduk? Enpä ole hänestä hirveästi kuullut, kukas hän on? Haluaisin tavata hänet joskus, voisitkohan kenties viedä minut tapaamaan häntä?'' Miehellä riitti kysymyksiä. ''Mutta en hirveästi tiedä rakkaudella syntymisestä.'' Mies sanoi, mutta yritti saada äänen sävystä iloisempaa. Ja tottahan se oli, Laris ei ollut lähes koskaan kokenut rakkautta, vain vain välillä pienissä määrin.
Mies antaa pienen hymyn tulla, mutta se vakavoituu kuullessaan rasahduksen metsästä. ''Kuulitko sinä tuon?'' Kysyy hiljaa.
Mies ajatteli metsästäjien liikkuvan lähistöllä ja katseli ympärilleen nähdäkseen jotain.

//jännitystä kehiin :-D //
Frances
 

ViestiKirjoittaja Ay » 07 Kesä 2009, 23:41

Evgenia

Nainen ei voinut uskoa, ettei tiennyt lohikäärmeestä. No itsekkin oli vähä aikaa sitten tiennyt, kun kyseli haltia kyllästä tietoa.
" Olen vain tavannut hänet yhden kerran. Hän oeptti minut lentämään uudelleen, kun oma lento kyvini oli hukassa. " Nainen selosti.
Hitaasti hän huomasi mitä hän oli möläyttänyt suustaansa. Tulisihan asia ilmi jossakin vaiheessa. Kala meni hitaasti alas suustaansa, koska nainen nautti kalan syömisestä ja varsinkin sen mausta, kun oli hyvin paistettu.
" Mikään ei synny ilman raukkautta ainakin minun mielestäni. " Evgenia sanoi.
Hän huomasi kuuli ja käänsi katseensa mistä ääni tuli.
" Juu. " Evgenia sanoi hiljaa.
" Minä en ole sitten taistelia. " Hän lisäsi.
Evgenia pakeni enemmäkseen, kun jäi taistelemaan.

//Tietenkin extraa//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Frances » 08 Kesä 2009, 00:16

Laris

Syö kalaansa, jättäen äänen omaan arvoonsa kun ei nähnyt mitään.
''Eli olet siis lohikäärme?'' Sanoo hiljaa. Pian tuon jälkeen pari metsästäjää hiipparoi Evgenian ja Larisin takana, ja huomasivat pimeydessä lähinnä Larisilta hännän ja siivet, pian he laukaisivat nuolensa suoraan miehen rinnasta läpi, ja Laris karjaisi kivusta, kääntyi ja lähetti kaksi tulipalloa suuntaan mistä nuolet oli tullut, toinen metsästäjä sai vakavia palovammoja ja lähti pakoon, mutta Laris kiskaisi nuolet irti ja kaatui selälleen, pidellen kovaa vuotavia haavojaan.''A..pua..'' Sanoo nopeasti, toinen nuolista oli mennyt sydämen läheltä. Näinä hetkinä Laris todella toivoo että omaisi läheisiä. Hän nousee ylös nojautuen ensimmäisenä puuhun ja huomaa että hän on kuluttanut liikaa voimiansa. Pian Laris lähti epätoivoiseen ryntäykseen metsästäjää kohti, kumoten helposti mutta samassa tuo sai lävistettyä Larisin nuolella ennenkuin Laris lävisti metsästäjän miekallaan, lopuksi Laris jäi lojumaan maahan ja katsomaan ylöspäin, vaikka pääsisikin ylös ei pääse hoitoon ellei nainen auta.

//kuiteskin mun hahmo kuolee :shock: //
Frances
 

ViestiKirjoittaja Ay » 08 Kesä 2009, 01:21

Evgenia

Pian vihjeen antamisesta mies kysyi oliko hän lohikäärme. Nainen nyökkäsi vastaukseksi. Hän yllättyi, kun kaksi nuolta tuli miestä kohti. Nainen paniikoityi täysin. Nopeasti hän kasvatti suomunsa, ettei häneen osuisi mitään. Mies sai pahoja vammoja rintaa näytti hirveältä. Nopeasti mies nousi nuoleista huolimatta ja lähti yhden metsästäjän perään. Huudahduksillaan hän yritti estää, ettei lähtisi, koska mies oli pahasti haavoittunut. Pari minuuttia hän odotti ennen, kuin lähtie miehen perään näkien miehen makaavan massa.
" Sinä hömpyrä. " Evgenia sanoi.
Asteli miehen lähettyville ja katsoi ympäristön turvalliseksi. Suomut muuttuivat ihoksi. Naisen kasvoilla oli huolestunut ilme. Suomut hävittyään iholta hän siirteli paitaa. Hellästi ja varovasti hän suuteli miehen haavoja ja varsinkin huolella mikä olisi osunnut melkein sydämeen. Henkäyksellä hän poltti pahimmat vammat sisästä. Lopuksi raahasi miehen nuotion äärelle.
" Nyt sinä lepäät. " Evgenia sanoi tosissaansa.

//En usko//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Frances » 08 Kesä 2009, 09:16

Laris

Tuon raahatessa, yrittää hymyillä, mutta melko kalpeasti vain.
Aina välillä mies tunsi viiltävää kipua rinnassaan.
''En ehdi levätä.'' Sanoo yrittäen nousta mutta se tyssää siihen kun rinnassa rupesi sattumaan. Tyytyy sanomaan ''Kiitos.''
Laris koettaa vielä halata Evgeniaa kiitokseksi, ja jää sitten makaamaan tyhjänpalttina. ''Onko tässä mitään järkeä, maata koko ajan? Turhauttavaa.''
Kysyy varsin turhautuneena, ei ole tottunut vain makoilemaan ja kiusallisemmaksi sen teki kun toinen joutui auttamaan miestä.

//ny tuli lyhyt//
Frances
 

ViestiKirjoittaja Ay » 08 Kesä 2009, 11:08

Evgenia

Miehen raahaus oli helpoa, koska omat lohikäärmen voi auttoivat siinä. Muutenkin nainen oli hyvässä kunnossa.
" Minne sinulla on kiirre, että et ehdi levätä? " Evgenia sanoi.
Sivussa ja illan pinossa hän valmistelli rohohtoa miehelle, että paranisi hyvin. Samalla hän kuuli kiitos mieheltä mikä oli mukava kuulla. Halaukseensa Evgenia teki hieman muuta. Nopeasti hän otti miehen kädestä kiinni painoi maata vasten. Silmät katsoivat tarkaasti miehen silmiin.
" Ehdit halata minua myöhemmin kiitokseksi. Nyt sinä lepäät siihen. Haavasi eivät ole parantuneet vielä, vaikka poltelin vuotojen estämiseksi. " Evgenia sanoi.
Hän irroitti miehen kädestä ja jatkoi mitä hän oli jättänyt kesken. Samalla lauseella hän vastannut muuhin miehen kysyntään.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Frances » 08 Kesä 2009, 12:48

Laris

''Ei sinun minusta tarvitse huolehtia, ei kukaan ennenkään ole ja vaikka kuolisinkin ei se ketään järkyttäisi.'' Sanoo tuolle tuon hoitaessa.
Mies kuitenkin huokaa ja tyytyy siinä makaamaan ja odottamaan.
''En haluaisi aiheuttaa muille päänvaivaa, kun en todennäköisesti sitä milläänlailla voisi korvata..'' Sanoo tuolle.
Hän ei todellakaan halunnut vaivata muita, varsinkaan naista josta piti.
Laris ei tajunnut miksi kukaan olisi koskaan häntä auttanut jonka takia hän kysyy ''Miksi näet vaivaa vuokseni?''
Frances
 

ViestiKirjoittaja Ay » 08 Kesä 2009, 16:58

Evgenia

" Minulle älä puhu tuollaista sopaa. " Evgenia sanoi tiukasti.
Hän ei pitänyt tuonkaltaisista puheesta, vaikka itsekkin puhuu suruissaan. Nähtävästi toisella ei ollut enään elämän halua lainkaan. Pienellä vihalla hän katsoi miestä välillä. Lariksen viimeinen lause yllätti mikä oli vielä kysymys. Evgenia oli aivan hiljaa paikoillaan ja nosti miehen istumaan nojaten puuta vasten. Hän ei voinnut kuitenkaan miestä hiljaiseksi, jos ei ompele toisen suuta kiinni. Pikaisesti paksusta oksasta nainen loihti tulellaansa lusikan millä hän alkoi syöttämään mössöä.
" Tämä voi maistua pahalta, mutta sinun täytyy syödä. " Nainen sanoi tiukasti eikä mikään kehotus ollut.
" Näen vaivaan, koska sinun kanssa on mukava olla. Olet lian nuori kuollaaksesi. Minulla ei ole kiirekkään niin voin hoitaa sinut kuntooan. " Evgenia sanoi tärkeimmät. Hieman itsekkin ihmetteli omia sanomistaansa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Frances » 08 Kesä 2009, 17:52

Laris

Syö vastahakoisesti mössöä virnistäen samalla ihmetellen tuon sanoja, vihdoinkin joku piti hänestä? Hän alkoi jo hymyilemään naiselle tosissaan, välillä irvistäen kivusta. ''Minä todella haluaisin tavata sen Mardukin, emmekö voisi lähteä tapaamaan häntä?'' Kysyy tietäen kuitenkin olevansa liian heikko. Mutta tällä hetkellä se saattaisi olla ainut keino hänen unelmansa toteutumiseen. ''Mitä jos sinä menisit kanssani tapaamaan häntä? En haluaisi mennä yksin..'' Kysyy tuolta, mutta oikeasti voisi mennä yksin mutta haluaa viettää aikaa Evgenian kanssa.
Frances
 

EdellinenSeuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron