Shiny Shield [[Ay!!]]

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ay » 24 Elo 2009, 22:11

Aynur

Nainen katsoi hieman uteliaana toista. Kysymys oli arka, mutta sai uskoksi, että toinen oli puhdas vampyyri. Mies oli jatkanut lisää puhetta ja niillä verukkeilla hän teki arviot tästä miehestä. Hän otti märät hiukset pois tieltä kaulalta. Pienesti hän venytteli kaulaa missä oli kaksi hampaan arvet.
" Viisi vuotiaana minut purtiin. " Aynur sanoi rehellisesti.
" Eikö minun pitäisi pelkää puhtaita vampyyreitä, kun te minun kaltaistani? " Aynur kysyi ja halusi varmistaa, että toinen oli puhdasverinen.
Toisen esitellessä nimeäänsä hän katsoi ihmeissäänsä. Hän niijasi pienesti, kun toinen kertoi nimensä.
" Olen Aynur. " Aynur sanoi hymyillen.
Pienesti nainen alkoi aristaa toista. Aijemmin hän ei ole nähnyt tuonkaltaista vampyyriä, että ei tiennyt miten pitäisi olla toisen edessä.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Dogster » 25 Elo 2009, 16:08

Lawrence

Eli purtu... Law huokaisi helpotuksesta, jonka kuuli äänestä hyvinkin helposti.
"Vampyyri kuin vampyyri, sillä ei yleensä ole väliä. Paitsi että nämä 'puhtaat' vampyyrit tuntevat yleensä toisensa, jos ei muuten niin sukunimen perusteella. Ja purruille annetaan yleensä paljon anteeksi, kuten vaikka erillainen käyttäytyminen.", Larry selitti samalla, kun nojasi kämmeneensä leuallaan.
"Vanhempani olivat kyllä molemmat vampyyreitä... Silti minusta tuli jonkinmoinen epäsikiö, en edes näytä vampyyriltä.", hän vielä jatkoi, naurahtaen synkästi. Aynurin esittäytyessä, Lawrence nyökkäsi.
"Ei tarvitse niiailla, en ole toista kummempi.", hän vielä tokaisi, mutta käänsi heti katseensa taas pöheikköön. Hänestä oli tullut huomattavasti rennompi saatuaan tietää, että toinen tosiaan oli purtujen kastissa.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Ay » 25 Elo 2009, 22:04

Aynur

Nainenkin helpottui yhtälailla, vaikka tiesi toisen jaloampaa sukua, kuin hän. Mies ei tuntunut siltä, että mies teksi jotakin hänelle pahaa. Ystävällisesti hän kuunteli miehen sanoman.
" Etsi mikään epäsikiö ole. " Aynur sanoi vakavasti.
Oliko mies todella huono omatunto. Mikä kauhisti kovasti naista. Hän ei voinut laisinkaan uskoa, että Law oli sanonnut suustaansa. Olihan hyväksynyt, että hänestäkin tuli vampyyriksi puremasta. Siihen ei vielä löydetty parannus ainakin Aynur uskoi niin.
" Ei ulkomuoto vaikuta niin paljoon. Katso nyt minua. Näytänkö minä, joltakin vampyyrin vampyyriltä kaikki pelkää minua. " Aynur sanoi.
Nainen lempeästi naurahti pojan sanoille.
" Niijaus on yleensä kohteliaisuuden merkki miehien merkisyys niijauksen vastine on kummarrus. " Hiljaa ja varovasti sanoin.
" Sitä paitsi ei ulkonäkö kerro kaikkia. " Vakavasti nainen sanoi.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Dogster » 26 Elo 2009, 16:07

Lawrence

"Heh, sano tuo sama vanhemmilleni...", Law naurahti vaivaantuneena. Itsetunto ei oikein ollut kohillaan hänelläkään, mistä lie johtui. Mutta jos tuo nyt oikeasti menisi sanomaan noin Lawin vanhemmille - mikä muuten on hiukan hankalampi juttu, kun molemmat ovat nyt lopullisesti kuolleet - nuo nauraisivat tuon pellolle. Seuraaville sanoille Lawrence tyytyi tuhahtamaan.
"Eihän täällä näe mitään muutenkaan.", hän sanoi happamasti, naputtaen leuanviertään etusormella. Ei nähnyt ei, heikot silmät tai jotain. Tai kyllä hän näki, muttei läheskään yhtä terävästi kuin olisi pitänyt.
"Niin joo, anteeksi kun nyt en ole kauhea kohtelias. Pelottaa hieman, että jos menen paljastamaan niskani, joku käy kimppuuni.", Law sanoi samalla, kun tuijotti taas pöheikköön.
"Olenko se vain minä, vai onko tuolla jotain?", mies sitten lopulta kysyi, kurtistaen kulmiaan.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Ay » 26 Elo 2009, 22:17

Aynur

Pojassa oli pahasti itsetunto hukassa, kun hänen pitäisi sanoa hänelle vanhemmilleensä. Eikö pojassa ollut pokkaa sanoa sitä itse vanhemmilleensa.
" Nyt he voisivat olla sitten oikeassa, kun rohjenne puolustaa itseäänsä. " Aynur sanoi hieman pettyneellä äänellä.
Jollakin tavalla poika oli hullun seko otus, mutta erittäin kiehtova vampyyri luonteelle. Makeasti Aynur haukotteli.
" Mitä sinun niskassasi on? " Kysyi nainen uteliaana.
Nähtävästi miehen niskassa oli jotakin, kun ei uskaltanut kumartua. Hän kääntyi puskaan mitä poju katsoi.
" Kyllähän sieltä rapinaa tulee. Kai sieltä tulee jättiläis kani syömää sinut. " Aynur sanoi pienellä vitsilläänsä.
Pensaastaa ilmestyi pieni metsäkani. Nainen hymyili.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Dogster » 31 Elo 2009, 08:30

Lawrence

Hekoheko, pitikö nyt hänestä tehdä pilkkaa? Law tuhahti toiselle, ja alkoi sitten seurata katseellaan kaniinia.
"Anteeksi nyt vaan, että jokin itseäni isompi sattui jahtaamaan minua parisen kilometriä noin kymmenen minuuttia sitten...", Helmisilmä murahti, ja laittoi kädet puuskaan. Miehen kaltainen sulki silmänsä, yrittäen kuunnella mihin se kani meni. Ettei se vaan menisi sen ison karvaotuksen tielle... Ei niin, että Law välittäisi jonkun suloisen pikku kaniinin kohtalosta, kuolisihan tuo muutenkin. Larry oli hyvin, hvyin pitkään hiljaa, aivan kuin hän olisi nukahtanut. Kohta hän kuitenkin nousi seisomaan, ja lähti kävelemään joen viertä.
"Pitänee palailla takaisin... En halua olla tässä, kun aurinko nousee.". hän sanoi samalla, kun ohitti Aynurin. Sehän nyt olisi silkka itsemurha... Vaikka hieman kyllä houkutteli.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Ay » 31 Elo 2009, 15:47

Aynur

Miehen olemus naisen silmissä muuttui aivan totaalisesti. Vampyyri nainen ei oikeastaan enään osanut ajatella ja uskalla ajatella mitä toisen päässä liikkui. Jollakin tavalla nainen näki itsensä nuorempana, kun ei hyväksynyt itsensä vampyyriksi eikä halunnut muuttua. Tässä hän oli aikojen saatokissa hyväksynyt kirouksensa. Sen sijaan mies edessään näytti lian pelokkas vampyyri. Nähtävästi mies ei osannut pitää itsensä vampyyrinä, joka oli syntynyt vampyyriksi. Hänen oli mieli naurahtaa asialle, mutta ei saisi tehdä niin, koska se oli miehen yksi heikon osapuoli mikä on kaikilla luonnollista siihen asiaa.
Olihan miehen pitänyt huomata, että puskasta tuli kani. Eikö Law osannut kuunnella askella ääniä ja tietää siitä, että se oli kani. Siihen Aynurilla oli kestänyt monta kuukkautta, että osaisi erottaa kuka liillui missä ja kuka se oli ennen kaikkea mikä otus liikkui. Pahoittelevasti Aynur katsoi Lawia. Nähtävästi hän oli loukaantunut hänet niin, että halusi kaikkoa hänen luontaan pikaisesti.
" Olen pahoillani sanomastani. Ette kai aijo tehdä itse murhaa, kun näytätte yli suruissaan. " Nainen sanoi.
Haikeavasti hän katsoi miehen perään. Millään lailla hän ei halunnut estää toista tekemästä mitä halusi tehdä. Aurinko ei kuitenkaan vielä nousisi hetkeksikään mikä pienesti mietitytti naista, että halusiko mies vai häipyä paikalta, ettei tuntisi hänen seurassaan pelokkaaksi. Aynur ei tiennyt mitä miehen päässä oikein liikkuin ja toisinaan ei haluisi tietää miten surullinen mies näytti. Hän ei haluisi masentua niin pohjalle ja pelokas jokaiselle tulokkaalle.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Dogster » 05 Syys 2009, 12:30

Law

Ei, law ei soannut erottaa askelista, että mikä tuli. Ihme kun osasi edes hahmottaa suunnan, josta se jokin tuli. Lawrence oli ehtinyt ottaa apria skelta naisen ohi, kun tuon kysymys pysäytti hänet. Hetken hän oli vain hiljaa, nostaen sitten katseensa taivaalle.
"Joskus mietin sitä...", hän sanoi sen enempää katumusta tai pelkoa äänessään: itse tehty kuolema olisi ainakin hänen päätettävissään. Jokin välähti, ja kilpi ilmestyi miehen ranteeseen.
"...mutta tämä estää sen.", hän lopetti lauseen, nostean kilpeään silmiensä tasolle.
"Mokomakin hyödytön perinnekalleus... Vanhaa rojua.", hän mutisi hiukan vihaisesti, heilauttaen sitten kättään.
"Tästä on aika pitkä matka minun vauhdilla, joten saatan ehtiä juuri ajoissa perille kotiini, kun aurinko nousee.", hän vielä selitti, kääntyen hieman. Nyt hän katsoi Aynuria hieman arvioidenkin. Tuo oli näköjään jo hyväksynyt kohtalonsa, kuten oli myös Lawrencekin. Tosin Law oli hyväksynyt asiat vähän eritavalla. Mies oli juuri avaamassa suutaan, kun pusikossa kajahti taas, tällä kertaa jokin metsäkania huomattavasti suurempi ja vaarallisempi syöksähti miehen kimppuun. Law ehti siirtää kilven eteen, niin että jättiläismäisen käpälän ei onnistunut haavoittaa. Law kyllä itse kaatui, mutta kieri heti sivuun, nousi pystyyn, ja juoksi kauemmas.
"TUO minua jahtasi.", mies totesi samalla, kun siirtyi naisen viereen, katse isossa karhumaisessa olennossa, vaikka tuo oli myöskin karhusta kaukana.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Ay » 05 Syys 2009, 17:34

Aynur

Nainen oli yllättynyt siihen, että mies oli pysähtynyt sanomaansa. Se oli niin erikoista. Moni olisi nyökyttänyt päätäänsä ja lähtenyt menemään. Kuulema mies olisi tehnyt itsemurhan, jos pystyisi tehdä. Onneksi naisen mieltä helpotti se, että mies ei pystynyt murhaamaan itseäänsä sukukalleuden esineellä. Se oli hieman sama ongelma, kun hän aluksi yritti murhta itseäänsä. Ukin tekemä tatuointi esti sen. Hän meinasi näyttää ukin tekemää tatuointia ja samalla kertoa siitä. Se olisi saanut miehen kauhistumaan uudemman kerran. Vau miehellä koti mitä naisella ei ollut. Se oli todella surullista, koska Aynurilla on koti minne hän ei halua mennä ikinä. Missään nimessä hän ei haluisi mennä sinne miehen syöveriin. Hän ei kestäisi olla orja. Nyt hän sai olla vapaa ja olla huoletta siitä, että oliko kotia vai ei. Ainakin tähän mennessä hän on viihtynyt vaeltamisesta.
Yllättyneenä Aynur käänsi mietteensä mieheen, joka oli luikahdellut hänen vierelleensä. Käsivaressa kukka oli puhjennut mustaksi mitä hän ei ollut nähtävästi huomannut. Eikö yleisesti asia pitäisi olla toisten, että nainen oli miehen takana. Tämä oli erikois poikkeus missä nainen suojelisi miestä. Mies olisi missä tilanteessa vain vahvempi, kuin hän.
" Ai, että tuo. Onhan se ymmärettävää. " Aynur sanoi pienellä pelolla otusta.
Ääni oli vapiseva ja hyvinkin peloissaaan niin oli naisen mieli tyyni ja tasainen. Naisen silmät katsoivat tiukasti toista otusta, että sen oli turha uhitella häntä. Sen oma henkensä oli pahemmin uhattuna, kuin hänen. Karhulle oli toinen nappaaminen tärkeämpi pelottavan miehen, kuin oma henki.
" Onko teillä sittenkin jotakin ongelmia kahdestaan, että se on sinun perässäsi? " Aynur kysyi.
Hän halusi myös senkin tietää, ettei turhan takia lähde hyökkäämään. Kaikkien takana olisi väärin käsitys.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Dogster » 08 Syys 2009, 15:35

Lawrence

Ei lawilla varsinaisesti kotia ollut, pahainen mökki pimeässä paikassa. Pitihän sitä jossain nukkua, eh? Jos vaikka alkoi satamaan tai muuta... Tosin katto vuoti tällä hetkellä, pitäisi sekin korjata. Huoh, miksei katon korjaaminen voinut olla yhtä helppoa kuin ompeleminen? Ei siitä enempää, sillä Lawrencella oli pahempiakin huolia: Jättiläismäinen, musta karhu joka oli syöksynyt miehen kimppuun. Mies kumartui hieman, aivan kuin taisteluasentoon karhuna lkaessa karjua.
"Tietääkseni en ole mennyt tökkimään karhuja.", mies murahti samantein, kun Aynur kyseli moisia. Lawrenceko, härnäämässä itseään paljon isompaa!? Se olisikin näky. Karhussa oli kuitenkin jotain hämäävää: Sillä ei ollut silmiä, vain tyhjät silmäkuopat. Ja mikä pisti myös silmään oli vihreä kuona, joka peitti sen ruumista paikoitellen.
"Tuo otus on sairas, tai sitten kuollut jo.", Larry sanoi, sulkien helmenpunaiset silmänsä surusta hetkeksi.
"Näetkö tuon töhnän? Se on ihottumaa: ilmeisesti jokin demoni tai vastaava on puraissut sitä.", Larry selitti Aynurille samalla, kun karhu karjui uudestaan.
"Se ei katso mihinkä hyökkää, joten ole varuillasi: yhtä hyvin se saattaa ruveta jahtaamaan sinua."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Ay » 08 Syys 2009, 22:18

Aynur

Nopeasti miehestä löytyi miehisyytä, kun sijahti hänelle. Aynur katsoi välillä miestä ja välillä karhua. Itse seisoi niiden välissä, että toiset eivät hyökkäisi toistensa päälle. Aynur nosti kulmiaansa, koska olihan Lawkin kuollut siinä tietyssä asiassa, koska heillä ei ollut varjoa. Karhulla oli varjo eli sinäänsä toinen eli. Law sanoi, että toisella oli töhnää niin nainen kääntyi katsomaan sitä. Kysyvästi hän kääntyi katsomaan miestä. Oliko Law sittenkin puraissut otusta. Ärsyttävintä oli se, että sai olla väli kappale.
" No mistä sinä olet vihainen, kun jahdat häntä? " Aynur kysyi otukselta.
Katseensa oli kysyvä otusta.
" Jos hän on tehnyt jotakin sinulle niin hän pyytää anteeksi sinulta. Sitten voit jättää hänet rauhaan. " Aynur sanoi.
Sitten hän kääntyi katsomaan miestä. Ainakin niin päästäisiin alkuun tästä ongelmasta. Nainen ei oikein keksinyt muuta ratkaisua. Valmiina oli, että toiset eivät hyökänneet toistensa päälle.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Dogster » 09 Syys 2009, 16:09

Lawrence

Mies oli jonkin aikaa hiljaa, mutta meinasi sitten ärähtää jotain: Karhut eivät osaa puhua! Ja eikö mies itse ollut jos sanonut, että tuo eläin oli sairas!? Karhu näytti murisevan hetken, mutta syöksähti sitten sen kummempia varoittamatta Aynurin kimppuun. Larry huudahti samalla varoituksen, ja syöksyi itsekkin vampyyrileidiä päin, saadakseen tuon vedetyksi pois karhun tieltä.
"Oletko ääliö!? Vain haltiat osaavat puhua eläimille!", mies huusi samalla, kun väisti jättiläismäisen karhuntassun lyönnin.
"Ja tuskin hekään olisivat niin tyhmiä että yrittäisivät tämän kanssa jutella!", hän vielä sihisi, mutta sai sitten maksaa äyskinnästään korkean hinnan: tassu osui repivällä voimalla, ja Law pamahti kivikkoon selkä edellä. Karhu oli noussut sen enempää miettimättä takatassuilleen, ja jatkoi ärjymistään, kuin haastaen miehen nosuemaan uudestaan ja käymään taisteluun. Kun Larry sitten ei noussutkaan niin nopeasti, kuin karhu olisi halunut, se ärjäisi uudestaan, ja lähti syöksyyn miestä päin.
Larry kierähti nippanappa sivuun, ja yritti saada hengen kulkemaan.
"Tyhmä virhe...", tuo mutisi itsekseen samalla, vain itselleen. Pitikö leikkiä sankaria? Pitikö mennä auttamaan Aynuria, vaikka tuo ei välttämättä apua edes kaivannut? Se oli maksanut enemmän kuin miehellä olisi ollut varaa. Karhu nousi taas takatassuilleen, aikoen pamauttaa etutassut suoraan miehen selkään. Ja Lawrencen jälkeen olisi Aynurin vuoro, ellei tuo tajuaisi karata.

[[Köh, joo, en saanut muuta aikaiseksi ;__;]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Ay » 09 Syys 2009, 17:03

Aynur

Okei se oli virhe minkä nainen täytyi niellaista. Hänen tradegia ei oikein onnistunut ihan miten hän olisi kuvitellut. Aynur kääntyi katsomaan juuri ei ketään ja miehen varoittama ääni sai katseensa muuttamaan Lawiin. Pian Lawin kädet olivat kiutoutuneet hänen vartalostaan suojatakseen hänet iskuilta. Vasta maassa Aynur tajusi suunilleen missä mentiin. Samassa tuli se kavallus, että mies oli juuri suojannut häntä. Ikinä hän ei antanut miesten suojella häntä, koska se oli niin alistumisen merkki. Law häntä puolustaessa oli saanut pahoja jälkiä selkään.
" Ei sitä koskaan tiedä osaavatko he puhua vai. " Aynur sanoi tiukkana.
Äänen sävyssä ei ollut yhtään kiitollisuutta. Olihan se totta, että haltiat osaavat puhua eläimille tai joka oli eläin, joka osaa muuttua ihmisen näköiseksi.
Karhu oli takaisin tulossa uhkaen Lawia. Aynur ryömi hieman kauemmaksi karhusta ja Lawista. Iskut olivat lähelle osuneet mieheen. Kauhistuneena ja vihoissaan hän katsoi karhua sinäänsä, että naiselta ei enää herunnut ystävällisyyttä, että otus saisi elää. Aynur nousi seisomaan ja heitti kivellä karhua kohti.
" Toivottavasti pidät tulesta. " Aynur sanoi vihoissaan.
Tuliset siivet valahtivat naisen selkään. Voimmakkaan siipien räpäytys, että sai ilmaa siipien alle. Aynur pysyi paikoillaan ja kasvot oli tuskissaan. Luovuttus merkkejä hän ei näyttänyt. Tuli pyörähti kokonaan naisen ymärille ja kaunis feeniksen laulu kajahti ääneen. Feenis lennähti naisen lävitse ottaen karhun tulien sisäänsä poltti sisäänsä.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Dogster » 11 Syys 2009, 13:38

Lawrence

Law ehti kierähtää selälleen, vaikka rosoinen ja karkea kívikko teki hallaa hänen selälleen. Hän ei ehtinyt tekemään paljoakaan, vetämään kädet eteensä ettei sattuisi niin paljon, kun kivi kolahti karhua kuonoon. Se kääntyi hieman, päästäen murinan kaltaisen äänen Aynurille. Mies huomasi tämän olevan täydellinen tilaisuus, ja tuo ponkaisi ilmaan, kauemmas karhusta. Hän ehti parin metrin päähän, jääden sitten siihen katsomaan edessä tapahtuvaa esitystä. Feeniksi, joka oli ilmeisesti Aynurista irronnut, poltti hurjasti huitovaa karhua, joka vihdoin kaatui hurjasti ulvahtaen.
"Wou... Osaat aika hurjia temppuja Aynur.", mies totesi sitte kunnioittavasti, ollessaan polvillaan siinä mihin oli loikannutkin. Ei jaksanut nousta...
"Muistuta etten suututa sinua.", Law sitten sanoi, nousten vihdoin seisomaan kunnolla, vaikka irvistikin. Hän pyyhkäisi toisella kädellään selkäänsä, että saisi murjotusta selästään pikkukiviä irti.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Ay » 11 Syys 2009, 15:04

Aynur

Feenis loisti kauniina punaisena. Tuli ei levinnyt minne lintu ei halunnut tai Aynur ei antanut. Saatuaan karhun tapettuaan surullisen lailla, mutta kuitenkin. Feenis lennähti naisen käsi varteen ja Aynur kiitteli hänen avustaansa. Lintu kohotti lentoon ja kiersi ilmassa lensi suoraan tikarin näköisesti Aynurin selkään. Pienen tuki askeleen Aynur joutui ottamaan, koska feenis tuli voimalla takaisin sisään. Nainen meni puun juurelle hengittämään hieman ja lepuutti jalkojaansa.
" Taisit olla oikeassa ja kiitos. " Aynur sanoi.
Nainen toivoi, että sanoisi viimeistä kertaa kiitteli miestä. Hän ei oikein pitänyt siitä, että miespuolinen pelastaisi hänet ja varsinkin demoni. Pienesti hän naurahti naisen sanomaan.
" Et sinä minua helposti suututa. Jos minä suutun olisit hetkessä minun tatuoinin sisälläni. " Aynur sanoi.
Mitenhän paljon hänen tatuoinnissaan on olentoja loukussa? Aynur ei viittynyt laskea yksi sisään ja kaksi ulos. Siinä menisi pää sekaisin.
" Oletko muuten kunnossa? " Hiljaa hän kysyi ja kääntyi katsomaan Lawia.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

EdellinenSeuraava

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron