Ei miesten seura kelpaa? || Daniella

Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Ei miesten seura kelpaa? || Daniella

ViestiKirjoittaja suskari » 11 Marras 2009, 11:02

K.K. Rico

Oli hämärää ja pieni kireä pakkanenkin paukutteli ilmassa, lunta oli maassa vähän alle polvien tai ainakin aukeilla paikoilla metsässä oli vähemmän jossa saattoi liikkua nopeammin, jos vain uskalsi. Haltia ja ihmis partiot olivat puoleettomien pahin pelko, etenkin jos liikkui yksin. Ties mitä nuo tekisivät tai saisisivat päähänsä törmätessään yksinäiseen friikkiin tai muuhun puolueettomaan.. hakkaisivat puoli kuolleeksi, teloittaisivat tai ottaisivat vangiksi ja yrittäsivät saada joukkoihin kiduttamalla. Mikään noista ei Ricon mielestä kuulostanut kovinkaan hyvältä vaihtoehdolta ja nyt mies yrittikin leikkiä mahdollisimman vähän huomaamatonta kävellessään metsän reunaa pitkin joelle mikä oli jo jäässä reunoilta. Rico oli tullut vain juomaan ja mahdollisesti kyttäämään saalista itselleen jos vaikka joku eläin sattuisi ihan vain vahingossa paikalle. Hän ei isänsä tavoin sortunut ihmis lihaa syömään..

Puoliverinen harppasi kinoksen yli aukeamalle ja oli älähdyksen kera upota hankeen melkein vyötäröön myöten.. Rico kirosi sähisten itsekseen ja mönki ylös kupastaan, jonka seurauksena upposikin polviaan myöten lumeen.
"Saakeli..." Puoliverinen ärähti itsekseen mumisten ja päätti turvautua mustantulen hallinta kykyynsä, että edes joskus pääsisi joelle juomaan hieman. Käden huitaisu ja mustat liekit sulattivat lumen muutamassa silmän räpäyksessä tiehensä aina rantaan asti.
Ninpä puoliverinen käveli kaikessa rauhassa ranta törmäälle ja varmistuksen jälkeen alkoi litkittäämään joesta vettä kuin.. kuin koira konsanaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 11 Marras 2009, 20:36

Adriana

Lunta tosiaan oli alle polvien ja ilta hämärä tuolla joella. Lunta ei sentään satanut.
Haltia ja ihmispartiot tosiaankin taisivat olla puolueettomien pahin pelko, jos siis oli tietoinen näistä.. Niin, Adriana oli uusi täällä Cryptissä, joten tämä oli kuullut vain joidenkin ihmisten, keitä nyt oli tullutkaan matkallaan vastaan, puhuvan asiasta ohimennen mitään enempää kuuntelematta. Eli hän ei myöskään osannut pelätä näitä, mutta jos partioita tulisi vastaan, Adriana ei kyllä kauaksi aikaa jäisi jäätymään, vaan juoksisi varmaan pakoon koiranmuodossaan. Mitä sitä nyt taistelemaan, kun yksin oli ja vielä se viehättävämpi sukupuoli.
Joen reunat olivat jo jäässä jonkin verran, mutta vesi virtasi tiuhaan tahtiin jäästä välittämättä.
Joen rannalla oli kivi, jonka päälle neitokainen kävi istumaan katsellakseen ja kuunnellakseen virtaavaa vettä ja sen loiskeita.
Tästä Adriana piti.. rauhallisesta hetkestä kaksin, vain hän ja poikkihuilunsa kuuntelemassa veden solinaa.
Tai niin Adriana luuli, kunnes jo kuuli jonkun kiroavan ja samassa mustat liekit leimahtivat aivan tämän vierestä pysähtyen joen reunalle. Neitokainen muutti ripeästi itsensä koiraksi ja hyppäsi lähimpään puskaan vaanimaan muukalaista.
'Mitä vielä.. juuri kun saatoin olla rauhassa niin tuo tumpelo tulee ja pilaa kaiken!'
Paitsi, että tuo tumpelo oli mies, mitä muutakaan voisi mieheltä odottaa, kuin rauhallisen hetken pilaamista? Saakelin saakeli, tuo vielä lisäsi suutuspäissään hieman murinaa päästäen myös suustaan. Mitä helv****ä? Tuohan juo kuin koira..
Nyt Adriana oli jo hämillään.. kuka, ja ylipäänsä mikä tuo tumpeloksi kutsuttu henkilö oikein oli?
Daniella
 

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Marras 2009, 20:56

K.K. Rico

Koirapa hyvinkin.. tai ainakin puolikas sellainen ja koska kukaan ei ollut näkemässä- tai ainakin niin Rico ajatteli- niin mikäs tässä oli juodessa vähän "oudommalla" tavalla. Puoliverinen nosti päänsä veden ääreltä saatuaan itsensä kylläiseksi kylmällä ja mukavan virkistävällä vedellä, pyyhkien suunsa hihaan. Nopea vilkuilu ympärilleen ja mies nousi ylös puhditellen housuistaan mitattömiä lumi paakkuja, joita housuihin oli tarttunut.
Saatuaan housunsa suht puhtaaksi lumesta Rico kääntyi jatkaakseen matkaansa.. Mutta saikin nenäänsä erikoisen hajun ja varoituksen pää nupissaan, ettei ollut todellakaan yksin, enään. Puoliverisen pää kääntyi hajun suuntaan, toisin sanottuna puskan jonka takana tyttö tai nainen oli, miten ikinä halusikaan itsensä kutsuvan. Rico ei oikein tunnistanut hajua tältä seisomalta, mutta varautui kaiken varalta; toinen käsistä liikkui vaihvikkaasti lepäämään veitsen kahvalle.
"Tule esiin- kuka sitten oletkin. Olen jo huomannut sinut." Rico sanoi tyynen kuuloisella äänellä, vaikka puoliverinen kieltämättä olikin hermostunt tilanteestaan. Ties kuka tuollakin häntä sitten vaani.. Etenkin kun puoliverinen ei tunnitanut hajua, kun se ei kuitenkaan ollut ihan niin kehittynyt kuin tavallisella koiralla. Kuten hänen isä ukollaan..

//töks, töks... ja pahoittelen jo etukäteen mahd. ajatuskatkoksista ja virheistä x_X Väsymys iski kesken kaiken u_u`//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 12 Marras 2009, 22:35

Adriana

Neitokainen katseli hieman oudoksuen näkemäänsä miestä joen reunalla litkimässä vettä.
Tämä seurasi tarkasti toisen liikkeitä. Ehkä tuo mies ei huomaisi Aureliaa.. Pahus! Neitokainen taisikin olla väärässä, mies kai haistoi tämän, tai siis mitäs muutakaan.. kalan?
Ehei, se oli päivänselvää, tumpeloksi kutsuttu mies oli tajunnut, ettei ollutkaan yksin. Kuultuaan toisen sanat, neitokainen päästi vähän lisää murinaa valloilleen hah, unissasi..
Adriana perääntyi hitaasti ja varovasti miehestä poispäin, kunnes oli pusikon takana.
Jos tuo yrittäisi tulla lähemmäs, varmasti purisi.
Adriana luimisti korviaan ja murisi nyt sen verran äänekkäästi, että kuka vain voisi kuulla sen. Sitten nainen kiersi puskan viereen korvat edelleen luimussa ja muristen vaanimaan miestä. Toinen saattoi nähdä jotain valkoista puskan takana, ja tassutkin. Adriana istahti kylmään lumeen tarkastellen uhkaavasti muukalaista.
Pää pysytteli pusikon varjoissa, kuitenkin siten, että tumpelo näkyi.. ja hänellä näyttikin olevan käsi valmiina ottamaan miekka esiin tupestaan.
Toinen varmasti tajusi sen, että neitokainen oli siirtynyt puskan vierelle.. vai oliko?
miten vain, siinä hän nyt oli, vaanimassa tuota. Aurelia liikahti piilopaikassaan, ja hänen kaulakorunsa jäi kiinni pusikkoon. Voi helv***i!
Niinpä niin, neitokaisella ei oikein mennyt putkeen tänään.. ei tosiaankaan ollut hänen päivänsä.

//Eipä tuo mitään ^.^. Itsekin tässä väsyneitä ollaan :) //
Daniella
 

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Marras 2009, 12:32

Rico

Alkoi kuulumaan selkeää murinaa ja mies kurtisti hieman kulmiaan.. koirako, tai joku muu eläinkö tuolla sitten vain olikin? Tai sitten jokin muodon muuttaja, sillä hajusta päätellen ihan tavallinen eläin tuo ei ollut- kuka sitten ikinä olikaan.
Puskan alta näkyi tassut ja toinen kulma nousi hinoistuneesti hieman ylemmäs. Rici hymähti, jep hauvahan se tai siis hauva muodon muuttaja. Käsi laskeutui aseen kahvalta ja Rico otti varovaisia ja hitaita askelia koiraa sekä pusikkoa kohden, kunnes tuo lähtikin liikkelle ja... sitten hänen edessään olikin nainen. Rico tuijotti naista hieman pöllähtyneenä, eikä saanut oikein sanaa suustaan.
"Öööh.. ilmeisesti osaat puhua, joten sinulla mitään hätää ole." Rico sai ähkäistyä hieman hämmentyneen kuuloisella äänellään. Ei ettäkö muutos olisi erikoinen hänestä, mutta oli vain niin erikoista tehdä muutos tuollaisessa tilassa.
"Kaikki ok?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 15 Marras 2009, 21:20

Adriana

Adriana sai irrotettua kaulaketjunsa puskasta ja nousi sitten seisomaan.
Mies näemmä pysähtyi ja jäi tapittamaan neitokaista hieman pöllähtäneen näköisenä.
Mitä oikein tuijotatte?, tyttö kysyi ihmetellen. Eikö tuo ollut koskaan ennen naista nähnyt?
Ja mikäs tuo nyt oikein oli olevinaan?, neitokainen ajatteli, kun muukalainen saikin sanottua lauseensa loppuun. Tosin hyvä huomio. Totta maar hän osasi puhua, ja puhumattakaan laulamisesta, laulaa tyttö osasi ja vieläpä hyvin.
Adriana tapitti miestä ihmeissään pää hieman kallellaan.
Ei, ei ole.. Adriana vähän oudoksui tuota. Toinen kuulosti vähän hämmentyneeltä, miksihän?
Tuota neitokainen ei viitsinyt edes kysyä, eikä oikeastaan ehtinytkään, kun mies jo kysyikin, että oliko hän okei. Joo.. on Adriana vastasi tälle vähän oudoksuen.
Vaikka hän ei pitänytkään miehistä, tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että heti pitäisi olla nupit vastakkain. Tyttö osasi pitää varansa, onneksi.. ties mitä tuokin voisi muuten tehdä hänelle.
Adriana ei irrottanut katsettaan tumpeloksi kutsumastaan miehestä. Hän oli varuillaan.. hän ei tiennyt mitä tulisi tapahtumaan seuraavaksi. Ties vaikka mies yrittäisikin jotain.
Kulmat hieman kurtussa ja silmät pistävästi tarkkaillen toista,
Adriana otti askeleita taaksepäin, kunnes lähes puskan vieressä oleva puu tuli vastaan ja hän nojautui siihen edelleen tarkkaillen toisen liikkeitä varuillaan.
Kuka olette? neitokainen kysyi muukalaiselta ja odotti hiljaa, sanaakaan sanomatta toisen vastausta.
Daniella
 

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Marras 2009, 14:37

Rico

No olipas röyhkeä muija. "Sama kuin kysyin miksi kaaduitte?" Rico meni ja naljasi tylysti takaisin tuolle naiselle, joka haisi todella oudolle- huomioiden ettei Rico pahemmin haltioihin tuttavuutta ole tehnyt koskaan. Ja se yksin kerta oli tapahtunut melkein puolikuolleena, ei siintä mitään muista. Loput naisen vikinät Rico kuunteli hiljaa kulmat hieman kurtussa protestoituneen näköisenä, eikä puoliverinen heti ensinmäisenä ollut ihan suostuvainen vastaamaan naisen kysymykseen. Ensin kiukuttelee hänelle, sekä vittuilee ja nyt sitten kehtaa udella tuollaista. Näkymätön lanka kiristyi Ricon päänupissa uhkaavasti..
"Kuka lie.." Rico murahti tylysti ja veti henkeä.. "Ensin vittuilet ja nyt sitten kehtaat kysellä nieäni kuin olisi joku uusi ihana ystäväsi!" Rico melkein ärähti likalle.

//x_X Valitan muuta ei nyt syntynyt//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 23 Marras 2009, 19:29

Adriana

Adriana nosti toista kulmaansa toisen murahduksen jälkeen.
Hei, kuka uudesta ihanasta ystävästä on puhunut? Eikä ole pakko kertoa nimeäsi jos et halua..
ei tietääkseni ollut mikään käsky. Anteeksi vain. Tyttö sanoi jo vähän rauhallisemmin katsoen toista suoraan silmiin jonkinlaisen välimatkan päästä, kunnes oli sanonut asiansa loppuun.
Hän oli ajatellut olevansa yksin tämän illan ja ehkä yönkin soittelemassa poikkihuiluaan.
Noh, se idea taisi siirtyä nyt vähän myöhemmäksi. Ei se mitään.. tuo mies ei ainakaan vielä ollut tullut liian lähelle Adrianaa, joten tuo oli vähän rauhallisemmin, mutta varuillaan kuitenkin.
Adriana pelästyi, kun luultavasti miehen tekemät mustat liekit olivat tulleet aivan tämän vierestä.
Ei siinä oikeastaan olisi ehtinyt mitenkään ennakoimaan.. tai ei kovin moni ainakaan.

Neitokainen oli vähän pahalla tuulella tänään, mikään ei oikein mennyt putkeen. Sattumispäivä kenties? Voi hyvinkin olla. Näki paha unta nukkuessaan, ei oikeastaan syönyt mitään, hämärän odottaminen oli pitkää ja tylsää, miehen aiheuttamat liekit leimahtavat vierestä, kaulakoru jää puskaan kiinni, mitä vielä?
Adriana pisti kätensä puuskaan, jos vaikka lämmittäisi hieman kun oli kylmä ja vilkaisi taivaalle.. kohta sataisi lisää lunta.
Vilunväreet hiipivät pitkin neitokaisen ihoa.
'Pitäisi kai ostaa lämpimämpi viitta', tyttö huokaisi.
Daniella
 

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Marras 2009, 17:27

Rico

Likka ärähti puoliveriselle ja Rico tuhahti siihen avaten oman suunsa. "Mitä minä mitään ystävästä puhunut! ..se oli avin vertauskuva, tomppeli!" Rico ärähti tälle naiselle, kuka sitten nyt ikinä olikaan. Ja hänen puolestaan olisi vaikka saanutkin ihan kaikessa rauhassa saanutkin pysyä tuntemattomana. Ei Ricoa nyt pahemmin kiinnostanut, etenkin kun oli noin äksy häntä kohtaan, ei vaan suorastaan loukkaavan agresiivinen.
Ja olisihan tuo saanut totta kai mennä sitä huiluaan soittelemaan minne ikinä halusikaan.. Mutta on jotekin epäilyttävää että pusikkoon pitäisi piiloon mennä ihan kun joku tulee paikalle- se oli lähinnä herättänyt Ricon huomion. Näin sotaisana aikana ei koskaan voinut olla liian varovainen.

Nainen meni sitten hiljaiseksi ja mies naurahti ivallisesti siihen, eikä Rico osannut pitää sitä isoa turpaansa tukossa ollenkaan.
"Jaa meni sitten neidillä pupu pöksyyn?" Rico lässytti kun pikku lapselle ja olisi varmaan naamaansa työntänyt lähemmäksi ellei olisi pelännyt että likka nenästä olisi näykännyt tai jotakin muuta yhtä kivaa. Niaset kun tuppasivat olemaan hieman oudon puoleisia.Ainakin näin miehen kannalta katsottuna.
"Ja jos sinulla ei muuta ole... Voitkin lähteä sievine perseinesi kalppimaa muualle." Rico tuhahti naiselle koppavasti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 25 Marras 2009, 23:43

Adriana

Auts.. tyttöä on haukuttu monilla sanoilla, mutta tuo tomppeli meni kyllä todella lähelle näkymätöntä rajaa, varsinkin nyt kun oli muutenkin niin äreällä päällä.
Ai että millaista sanavarastoa tuo mies päästi suustaan.
Adriana naurahti tuolle: Hah, on sulla sitten pokkaa.. kuule, jos vaikka katsoisit peiliin ennen kuin rupeat minulle päätäsi aukomaan!. Alkoi pikkuhiljaa tympimään tuo tuommoinen.
Adriana ei oikeastaan tällä hetkellä edes halunnut tuntea miestä. Tyypillä itselläkään varmaan päivä ihan putkeen mennyt.
Puskaan hyppy ei ollut mitenkään suunniteltu juttu.. ja kuten sanottu, ei sitä koskaan tiedä in these days, ketä tai ketkä olisivat tuosta vain tulleet tappamaan ravinnokseen tai ihan vain huvikseen raiskaamaan pahimmassa tapauksessa.
Kyllähän Adriana voisi mennäkin soittelemaan, mutta hän ei kyllä viimeistä sanaansa jätä milloinkaan, ehei todellakaan.
Iso turpa miehellä todellakin oli.. todella iso ja se raivostutti Adrianaa suunnattomasti.
Kerjäsikö toinen ihan tosissaan verta nenästään?
Ei tiedä siitä, mutta tytön mitta alkoi kylläkin olla täynnä toisen lässyttämisen jälkeen.
Älä helvetissä ala minulle lässyttämään kuin pikku vauvalle kun olet itsekin viisivuotiaan tasolla!
Adriana ärähti ja astui askeleen eteenpäin.
Hänen silmistään näki, että jos mies sanoisi yhdenkin sanan vielä, niin sittenkös olisi pahoillaan.

Vai että oikein kalppimaan sievän perseensä kanssa muualle?
Nyt riitti, tuo oli kyllä viimeinen pisara. Kuka sinä olet minua käskemään?! Voit kyllä ihan itse lähteä kalppimaan helvettiin täältä ja pysyä siellä!

//väsymystä pukkaa x.X//
Daniella
 

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Joulu 2009, 12:59

Rico

"Katso vain itse omaa petolinnun pärstääsi!" Rico ärähti kovinkin loukkaantuneena leidin sanoista ja samalla arvon rouva onnistui varsin lahjakkaasti katkaisemaan Ricon pinnan. Eikä sen jälkeen puoliveristä helposti lepytettäkkään, jos ollenkaan. Hyvin pienellä toden näköisyydellä..
"Itse iniset takaisin kuin joku pataan joutuva sika!" Rico ärähti ja hiljeni sitten hetkeksi aikaa.. Mitä tuo oikein vikisee ja valittaa? Itsehän kokoajan yrittää epätoivoisesti vikistä hänelle takaisin ja litsoi puoliveristä rähisemään aina vain lisää. Joten tuo on ihan turha itkeä..

"Niin taidankin.." Rico murahti naiselle, mutta ennen lähtöään nappasi maasta lunta ja nakkasi kivan kasan naisen päälle. Eikä voinut olla virnistämättä itsekseen.
"Heippa.. toivottavasti en näe rumaa naamasi enää ikinä." Rico huikkasi toisella kädellään ja muuttui koiraksi lähtien jolkottelemaan metsän suojiin.

//Joo kiitosta ^^ En näe enää syytä jatkaa kun tästä ei varmaan muuta tule kuin toisillensa ärinää. Ainakin jos Ricolta kysytään..//
suskari
 


Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron