K.K. Rico
Oli hämärää ja pieni kireä pakkanenkin paukutteli ilmassa, lunta oli maassa vähän alle polvien tai ainakin aukeilla paikoilla metsässä oli vähemmän jossa saattoi liikkua nopeammin, jos vain uskalsi. Haltia ja ihmis partiot olivat puoleettomien pahin pelko, etenkin jos liikkui yksin. Ties mitä nuo tekisivät tai saisisivat päähänsä törmätessään yksinäiseen friikkiin tai muuhun puolueettomaan.. hakkaisivat puoli kuolleeksi, teloittaisivat tai ottaisivat vangiksi ja yrittäsivät saada joukkoihin kiduttamalla. Mikään noista ei Ricon mielestä kuulostanut kovinkaan hyvältä vaihtoehdolta ja nyt mies yrittikin leikkiä mahdollisimman vähän huomaamatonta kävellessään metsän reunaa pitkin joelle mikä oli jo jäässä reunoilta. Rico oli tullut vain juomaan ja mahdollisesti kyttäämään saalista itselleen jos vaikka joku eläin sattuisi ihan vain vahingossa paikalle. Hän ei isänsä tavoin sortunut ihmis lihaa syömään..
Puoliverinen harppasi kinoksen yli aukeamalle ja oli älähdyksen kera upota hankeen melkein vyötäröön myöten.. Rico kirosi sähisten itsekseen ja mönki ylös kupastaan, jonka seurauksena upposikin polviaan myöten lumeen.
"Saakeli..." Puoliverinen ärähti itsekseen mumisten ja päätti turvautua mustantulen hallinta kykyynsä, että edes joskus pääsisi joelle juomaan hieman. Käden huitaisu ja mustat liekit sulattivat lumen muutamassa silmän räpäyksessä tiehensä aina rantaan asti.
Ninpä puoliverinen käveli kaikessa rauhassa ranta törmäälle ja varmistuksen jälkeen alkoi litkittäämään joesta vettä kuin.. kuin koira konsanaan.