Kalassa? Vai ihan muuta?


Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Viesti La Joulu 05, 2009 4:25

Kalassa? Vai ihan muuta?

Trompkin

Tuuli suhisi siivissä ja vikui korvissa kun Trom halkoi ilmaa suurilla siivillään. Hän oli menossa joelle kalaan, nälkä jo murisi vatsan pohjassa sen merkiksi, että ruokaa oli saatava. Tumman vihreä metsä oli ihan alapuolella ja Trom joutui väistelemään välillä korkeimpien puiden latvoja. Mutta olihan lentotaito parhaasta päästä, joten ei se haitannut. Viimein puiden välistä pilkahti jeon kirkas vesi ja sen kunniaksi vatsa murahti oikein kunnolla. Trom alkoi kaarrella ilmassa, eihän sitä voinut kaartaa heti maahan, vaikka oli miten kova nälkä.

Muutaman minuutin jälkeen Trom viimeinkin pääsi niin lähelle maata, että pystyi laskeutumaan maahan turvallisesti. Muutama juoksu askel, josta kuului aika kova ääni ja sitten Trom kaarsi joen rantaan. Siihen hän istahti odottetelmaan jotain oikein isoa ja muhevaa kalaa.
Joen pohjasta tuli esiin hopean värinen aika iso kala ja sen takia Trom valmistui iskemään. Läiskis, kotkan kynnet upposivat salaman nopeasti veden alle ja pureutuivat kalan kiinni.
Kala potki ja kiemurteli hienokossa, mutta nyt ei ollut aikaa katsella kalan kärsimistä, vaan Trom tappoi sen heti. Trom viskaisi sen ilmaan ja avasi nokkansa valmiiksi ja sinne sujahti kuin hedelmäpala. Se riitti tyydyttämään vatsan hetkeksi, mutta jos olisi kaksi kalaa niin se riittäisi tunneiksi tyydyttämään vatsan.

Ja niin myös kävi, Trompkin sai kalastettua toisen kalan ja tappamaan sen. Mutta heti kun Trompkin oli viskassut kalan vastaansa kuuli Trom ääniä, hyvän kuulonsa ansiosta Trom kuuli ja tunsi ja haistoi henkilön tulevan kohti jokea.
Ei syytä huoleen, se oli haltia tai haltialta se ainenkin tuoksui. Trompkin kuitenkin nousi pystyyn ja paljasti takajaloistaan kyntensä. Hän ei pitänyt siitä etät häntä häirittiin kalastuksen aikana. Hän oli halunnut syödä vielä yhden kalan, varmuuden vuoksi. Trompkin äännähti varoittavasti.
"Tule esiin, mutta rauhallisin elein, aistin läsnä olosi." sanoi Trompkin kuitenkin kielellä, jonka kuka tahansa olio ymmärtäisi. Ääni oli rauhallinen, eikä siinä ollut vihaa, mutta ärtymystä kyllä, hieman.

Viesti Su Joulu 06, 2009 6:34

Alya:

Askeleet veivät haaveissaan viihtyvää hahmoa turhankin nopeasti eteenpäin. Tuon tummanvihreään mekkoon somistautuneen neitokaisen hyräillessä hiljaa samalla kun neitokaisen hentoinen olemus taipui pieniin tanssiaskeliin. Punaiset, kiharaiset hiukset tuntuivat elävän nuoren haltian askelten ja liikkeiden myötä, Alyan huomioimatta sen enempää ympäristöään vaan keskittyi täydellisesti haaveiluunsa samalla kun poimi toisenkin metsäkukan käteensä. Oikeastaan hänen piti käydä täältä kylään edes lääkekasvi ystävälleen, joka toimi yrttiparantajana. Ja se kasvi sattui kasvamaan pelkästään tämän kyseisen joen rannoilla.

Neitokaisen haaveiden katketessa äkisti kun tuo kuuli uhkaavan ja ärtyisän äänen edestään, joenrannalta. Haltianeidon askeleiden pysähtyessä kuin seinään, vihreiden silmien haravoidessa ympäristöä aavistuksen hermostuneena. Kädet nousivat rintaa vasten, ristiin laitettujen sormien puristaessa valkoisia metsäkukkasia turhankin voimakkaasti. Miksei hän ollut pyytänyt ketään asetaitoista mukaansa? Haltian askeleiden johtaessa neitokaisen kuitenkin toisen näköetäisyydelle. Vihreiden silmien varovainen katse pysähtyi aarnikotkaan. Huulet kaartuivat pieneen hymyyn, punatukkaisen haltianeidon koko olemuksen huokuessa tietynlaista viattomuutta.

Olen pahoillani jos pelästytin sinut. Se ei ollut tarkoitukseni.. Tulin hakemaan erästä kasvia ystävälleni.. Se kasvaa vain tämän joen rannalla.

Sanottiin toiselle rauhallisesti. Hän oli varuillaan, sillä ei tiennyt kenen puolella tuo toinen todellisuudessa oikein oli.

Viesti Su Joulu 06, 2009 8:32

Trompkin

Trom ryhdistäytyi ja katsoi ihmeissään haltiaa. Sitten hän huokaisi ja pyöritti päätään.
"Oletkin vain haltia, epäilin ihan jotain muuta. Kasvia? Heh, tule vain en minä pure. En ole sinulle uhaksi. Ainoa uhka on ihmiset, jotka joskus välttämättä haluavat selkääni, jonne niillä ei ole lupa mennä." tokaisi Trom ja kääntyi kuitenkin takaisin kohti jokea. Pienehkö kala uikin juuri sopivasti joen pohjassa ja sen kalan Trom kalasti. Sinne sujahti kolmas kala ja niin Trom pystyi käydä makuulle täydellä vatsalla. Hän oli muutamien metrien päässä joesta, oli siis ihan hyvä tila levittää siipiään hiukan. Nyt nekin lepäsivät, tuntui hyvältä välillä lepuuttaa raajojaan ja siipiään.

"Mikä ystävälläsi muuten on? Kun tulen tänne asti hakemaan yhtä vaivaista yrttiä? Eikai mikään vakava?" kysäisi Trompkin uteliaana. kotkan jalat olivat edessä ristissä rennosti ja pää ylväästi pystyssä. Tromin kasvoilla oli utelias, mutta lempeähkö ilme. Trom haukotteli ja ravisteli sävymysken sen jälkeen pois. Häntä inhotti olla näin väsynyt. Lempeä tuuli kävi metsän läpi ja se heilutteli hiukan Tromin turkkia.

"Taisit säikähtää, en tarkoittanut säikyttää, luulin vain sinun vakoilevan tai jotain. Näinä aikoin apitää olla aina varuillaan, etenkin teidän, haltia. Anteeksi en yleensä puhu näin paljon, mutta mikäköhän on nimenne?" Puhui Trom lempeään sävyyn toiselle kyten yleensäkin haltioille sellaisella kielellä jota he ymmärtävät tai siis kaikki ymmärtävät.
Samalla puhuessaan Torm kaivoin oikean kotkan jalan kynnellä pienen pientä monttua maahan. Hänellä oli tylsää, mutta hän ei jaksanut lähteä liikkeelle ja unille oli liian aikaista. Hän siis aikoi jutella hetken haltian kanssa ja viettää leppoisaa aikaa.

//Näin peli lähtee käyntiin, en pääse huomenna ehkä tietokoneelle, koulussa on pitkä päivä ja minulla on sen jälkeen hyvin paljon tekemistä. Tiistaina ruotsin koe ja perjantaina historian koe, joten tekemistä riittäisi. Mutta yritän tulla muutaman kerran piipahtamaan. :wink: //

Viesti Su Joulu 13, 2009 8:29

Alya:

Haltianeito esti vaivoin itseään huokaisemasta helpotuksesta kun aarnikotka ei ollutkaan vihamielinen naista kohtaan. Joku muu olisi voinut Alyan tilanteessa pysyä varuillaan vielä pitkänkin ajan siitä, mutta punertavatukkaista neitokaista oli liiankin usein moitittu siitä, ettei tuo osannut olla varautunut edes sellaisessa seurassa, jossa moinen olisi ollut terveellistä. Mutta niin, toki hän oli varuillaan jollakin asteella, sillä kuten aarnikotka ystävällisesti muistutti, oli haltioiden (ja muidenkin taruolentojen) syytä olla varuillaan. Niin, ajat olivat mitä olivat. Ikävä kyllä

Kyllä, kasvia. Ystäväni on kunnossa, mutta ei kiireistään johtuen päässyt tulemaan itse kasvia hakemaan, joten tarjouduin hänen sijastaan. Hän on yrttiparantaja ja kyseinen rohdoskasvi on päässyt hupenemaan ikävästi. Onhan se kasvi harvinainenkin, sillä sitä kasvaa vain ja ainoastaan tämän joen rannoilla. Jos hyvin käy löydän sen heti tai sitten en ollenkaan
Alya kertoi hymyillen kauniisti. Neitokainen oli tapansa mukaan kovin puhelias, vailla pientäkään varautuneisuutta tai varovaisuutta toista kohtaan. Mutta hän oli hän eikä kukaan muu ja se sai kelvata muille.

Neidon astellessa lähemmäs jokea samalla kun vihreät silmät siirtyivät katselemaan joen pientareita. Kasvi oli pieni, hentovartinen ja haaleansinikukkainen. Jos sen söisi käsittelemättömänä, olisivat seuraukset tuhoisat, mutta oikein käsiteltynä kasvi omasi parantavia vaikutuksia. Näin oli punatukkaisen ystävä luennoinut ennen kuin papitar oli lähtenyt matkaan. Pitäisi siis olla varovainen

Neitokaisen katse siirtyi aarnikotkaan, tuon katseen kirkastuessa aavistuksen.
Voi ei toki! Kuten sanoitte, pitää olla varovainen näinä aikoina. Minä vaan olen tarpeeksi typerä lähteäkseni vaeltelemaan yksinkin. Se on jotenkin luonnollista minulle. Ja saa puhua. Pidän enemmän puheliaista olennoista kuin sellaisista, jotka vain nyökkäilevät ja pysyvät vaiti. Ei tule niin yksinäinen tai hölmö olo..
Sanottiin, pahoittelevan hymyn noustessa koristamaan siroja kasvoja:
Anteeksi, puhun aivan liikaa. Paha tapa, josta en tunnu pääsevän eroon.. Alya Yerathiel on nimeni, kutsukaa vain Alyaksi. Entä teidän?

Viesti Ke Joulu 16, 2009 4:17

Trompkin

"Vai niin, kiire, aivan. Ymmärrän, ajattelin ihan jotain muuta, etkä halua sitä tietää, koska en jaksa kertoa sitä. Mutta hyvä kun on kunnossa." mutisi Trom ääneen ja haukotteli suuresti. Häntä väsytti, paikallaan pysyminen oli väsyttävää puuhaa, Trom oli ollut aina sellainen, että "nukahtaa" kesken juttelun. Eikä sille mitään voinut. Trom seuraili kun toinen lähestyi jokea ja samalla häntä. Ei se haitannut, Trom ei kokenut Alyaa uhaksi ja siksi kaikki oli hyvin.

Sitten toinen alkoi puhua siitä kuinka typerästi oli lähtenyt yksin matkaan. Hymy nousi Trompkinin huulille, vieno ja lempeä ja hyväntahtoinen hymy.
"No, kuitenkin tiedät sen, joten hyvä niin. Paina se kuitenkin mieleesi, ihmisistä ei koskaan tiedä, ne ovat niin typerän arvaamattomia ja tekevät yleensä kaikkea tyhmää" tokaisi Trom ja viittasi lyhyesti pään heilautuksella kohti ihmiset kaupunkia. Hänellä ei ollut henkilökohtaisia kokemuksia ihmisistä, mutta huhut kertoivat paljon. Siksi Trom oli aikoinaan valinnut haltioiden puolen ja osin siksi, koska se haltia neito oli auttamut Tromia, kun tämä ei yksin ollut osannut pitää itsestään huolta.

"Ei haittaa vaikka puhut paljon, itse olen Trompkin, mutta kutsukaa vain Trom, se riittää ystäville. Mitä muuten kuuluu ihmisten ja haltioiden väleille? En ole pitkään aikaan kuullut uutisia rajoilta ja haluaisin mielelläni kuulla, jos vain sallitte kertoa jotain." sanoi Trom kohteliaasti Alyalle. Sitten hän tajusi toisen käytöksen syyn. Hän tunsi itsensä idiootiksi, typerykseksi. Hän unohti kertoa, millä puolella oli, idiootti.
"Anteeksi, unohdin kertoa... Olen haltioiden puolella, minä ja minun hyvä muisti, muistan kyllä paljon asioita, mutta tärkeimmän näköjään unohdin. Syvymmät pahoitteluni, mutta kuulun puolellesi." sanoi Trom. Puhuessaan hän nousi seisomaan ja kumarsi pahoittelevasti, syvään, mutta ei kovin pitkään. Sitten hän nousi seisomaan ja katsoi taas lempeästi kohti Alyaa ja odotti mielenkiinnolla uutisia haltioiden ja ihmisten väleistä.

//Peli etenee nopeammin kuin uskoin, en keksinyt paljon mitään kirjoitettavaa, mutta kyllä sitten tuli jotain.//

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö